24 tuntia työntouhussa
Leirin ensimmäisenä päivänä, keskiviikkona 17.4, kokoonnuimme Raision lukiolla. Saimme kaulaamme upeat sinisen väriset nimillämme varustetut kaulanauhat, joista meidät tunnistettiin leiriläisiksi. Leiriseikkailumme alkoi noin kello 10 aikoihin koulun salissa avaustilaisuudella. Olimme hyvin innoissamme ja mahan pohjassa tuntui mukavan pieni jännitys. Kun vihdoin ja viimein saimme kuulla mihin olimmekaan ryhtyneet, aivoissani alkoi heti pyöriä kaikenlaisia ideoita. Leirihaasteen antajana toimi Bayer Oy. Ainoa sen hetkinen ajatukseni oli, että tästä tulee työläät 24 tuntia. Tehtävänämme oli siis kehitellä ryhmissä seuraavat 24 tuntia uudenlainen innovaatio, jonka avulla lisättäisiin nuorten tietoisuutta lääketeollisuusyhtiö Bayer Oy:stä. Leirihaasteen lisäksi saimme tarkempaa infoa aikatauluista, säännöistä sekä ohjeista. Lopuksi saimme Bayerin varatoimitusjohtajalta, Peter Esseniltä, sekä leirikapteeneilta kannustuksia ja vinkkejä.
Siitä se päivä sitten lähti käyntiin. Ennen varsinaisia tehtäviä pääsimme tietenkin tutustumaan omiin ryhmiimme erilaisten leikkien ja pelien kautta. kello 14 aikoihin palasimme takaisin saliin kuuntelemaan moniosaaja Mika Tunturia. Tunturin luento oli kyllä silmiä avartava. Hän kertoi meille millaista on olla yrittäjä ja mitä yrittäjyys pitää sisällään. Olin todella yllättynyt, kun hän kertoi olleensa yrittäjänä niin monta kymmentä vuotta. Sen lisäksi, että Tunturi on toiminut eri aloilla yrittäjänä sekä perustanut omia yrityksiään, hän on ollut mukana lukuisan monissa vapaaehtoistöissä. Onhan se aika uskomatonta. Kyllä siinä kasvoi aika suuri arvostus häntä kohtaan. Omasta mielestäni luento oli kaikin puolin mahtava ja Tunturin huumori teki siitä vielä mahtavamman ja kiinnostavan. Tunturin luento sai minut kyllä kiinnostumaan yrittäjänä toimimisesta.
Kello 15:sta eteenpäin pääsimme vihdoin ja viimein leirihaasteen pariin. Meille järjestetyillä rastipisteillä oli erilaisia tehtäviä liittyen innovaatioomme. Ryhmääni kuului minun lisäkseni kolme muuta, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Olin todella tyytyväinen ryhmääni ja meidän yhteishenkeemme. Ryhmämme innovaatio oli biohajoava kondomi. Pääsimme rasteilla kehittelemään innovaatiotamme valmistavalle yritykselle muun muassa nimen ja logon, liikeidean, budjetin, mainoksen sekä sloganin. Meidän työskentelymme oli hyvin innovatiivista ja jokaiselta ryhmän jäseneltä tuli mahtavia ideoita, joita kuunneltiin ja hyödynnettiin. Kehitimme yllättävän helposti ja taitavasti ideaamme eteenpäin, teimme ahkerasti töitä, jaoimme työtehtäviä ja mikä tärkeintä, meillä oli hauskaa yhdessä. Kun rastitehtävät oli saatu päätökseen, oli pankissa käymisen aika. Päivän aikana olimme harjoitelleet hissipuheen pankinjohtajille, jolla toivoimme saavamme lainaa innovaatioomme. Kello oli ”vasta” 1.20, kun oli vuoromme. Asiallisin vaattein ja hyvin mutta väsynein mielin marssimme sisään. Meille myönnettiin 10 miljoonaa euroa. HUIPPUA! Asioiminen siellä tuntui kuin asioisi oikeasti pankissa. Nyt osaamme asioida jo pankissakin!
Rankan päivän ja pankissa asioimisen jälkeen oli ansaittu lepohetki. Meidän ryhmällämme ei kuitenkaan sellaiseen ollut niinkään aikaa. Hioimme ideaamme paremmaksi ja paremmaksi sekä viimeistelimme sitä aamua varten. Väsyneinä heiluimme ulkona pimeässä kuvaamassa videota esitystämme varten, josta tuli loistava siihen nähden kuinka väsyneitä olimme. Onneksi päivän aikana oli kolme hupipistettä, joissa oli sallittua antaa aivojen levätä. Työmme oli valmis. Loppu yö oli vapaata (nukkumisen aikaa). Itse olin nukkumatta silmän räpäystäkään, mikä kostautui kyllä aamulla…
Vihdoin koitti kaunis aurinkoinen torstai aamu. Ennen aamupalaa oli vielä aikaa tehdä viime hetken muutoksia ja hiomisia sekä oli aikaa harjoitella. Kello 9 h-hetki koitti. 11 ryhmää ja vain 4 minuuttia aikaa esitellä leiriläisille sekä Bayerin tiimille oma tuotos. Jännitystä alkoi olla ilmassa, koska meidän hetkemme koitti vasta viimeisten joukossa. Olihan se suuri kunnia esitellä meidän ideoima tuote itse Bayerin tiimille. Olin todella ylpeä tiimistäni ja tuotoksestamme, jonka eteen teimme ahkerasti töitä. Tämä ahkera työskentelymme palkittiin neljännellä sijalla. Lähdin ylpeänä ja hyvillä mielin kotiin nukkumaan univelkaani pois.
Leiristä jäi mieleen monta hyvää asiaa ja opin myös jonkin verran uutta. Leirillä oli mukavaa porukkaa (etenkin oman ryhmäni jäsenet sekä ohjaajat!), mitään ei otettu liian vakavasti, toisia kuunneltiin ja arvostettiin sekä ohjaajat opastivat ja auttoivat meitä omatoimisesti, mikä teki leiristä osittain myös mukavan. Käsitykseni yrittäjyydestä ei kuitenkaan muuttunut, vaikka jonkin verran jotakin uutta tietoa saattoikin tulla esille. Leiri kokonaisuudessaan sai minut kiinnostumaan entistä enemmän yrittäjyydestä. Lähdin leirille, koska minua kiinnosti jonkin verran yrittäjyys, mutta en ollut mitenkään erityisesti ajatellut sitä sen tarkemmin. En kuitenkaan olisi uskonut sieltä lähtiessäni, että yrittäjänä toimiminen kiinnostaisi minua niinkin paljon, että voisin kuvitella ryhtyväni jonain päivänä yrittäjäksi. Uskon, että Mika Tunturin luento oli se, joka herätti kiinnostustani entistä enemmän ja jollain tavalla myös rohkaisi minua. Toivon ja uskon, että leiristä on hyötyä tulevaisuudessani. Eihän sitä tiedä, vaikka kymmenenkin vuoden päästä olisi yritys pystyssä, jota minä itse johdan.
Rabab Abi Mosleh