Oppivelvollisuuden pidentäminen. Peruskoulun oppilaanohjauksen näkökulma

Oppivelvollisuuden laajentamisen tavoite on nostaa suomalaisten koulutus- ja osaamistasoa, kaventaa oppimiseroja ja eriarvoisuutta sekä lisätä yhdenvertaisuutta. Oppilaan tarve henkilökohtaiseen ohjaukseen tulisi huomioida aikaisempaa paremmin.

Opinto-ohjauksen näkökulmasta lakiesityksessä kannustetaan tarkastelemaan peruskoulun ja toisen asteen ohjausta kokonaisuutena ja systemaattisena jatkumona. Huomiota tulisi kiinnittää siis kokonaisuuteen ja tavoitteiden saavuttamisen mahdollistaviin ohjausmekanismeihin sekä sen osana yksittäisiin opinto-ohjaajien toimiin.  Tavoitteena on, että perusasteen ja toiseen asteen yhteistyö olisi nykyistä tiiviimpää. (Ks. HE 1773/2020 vp, 82–98).

Oppivelvollisuuden laajentamiseen liittyy kaksi uutta lakia: oppivelvollisuuslaki ja laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta. Muilta osin sovelletaan ja muutetaan ensi sijassa perusopetuslakia, lukiolakia ja lakia ammatillisesta koulutuksesta. Merkittävimmät uudistukset opinto-ohjauksen näkökulmasta ovat seuraavat:

  • oppilaan hakeutumisvelvollisuuden määrittely (Oppivelvollisuuslaki 10§),
  • hakeutumisvelvollisuuden ohjaus ja valvontavastuun määrittely (Oppivelvollisuuslaki 11§),
  • opetuksen järjestäjän velvollisuuden antaa oppilaanohjausta ja tarvittaessa tehostettua oppilaanohjausta (Perusopetuslaki 11 a §) ja
  • tutkintokoulutukseen valmentava nivelvaiheen koulutus (Laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta).

Lakikokonaisuus sisältää muita uudistuksia tai kehittämisehdotuksia, jotka edellyttävät koulutuksen järjestäjältä tai asuinkunnalta toimia. Keskeisimpiä on oppilaan oikeus maksuttomaan koulutukseen (oppivelvollisuuslaki 16 §) ja asuinkunnan velvollisuus osoittaa oppivelvolliselle valmentava opiskelupaikka (oppivelvollisuuslaki 15 §).

Ohjaus- ja valvontavastuu

Oppivelvollisuuslaki ei muuta perusopetuslailla määriteltyä perusopetuksen kestoa eikä päättöarvioinnin kriteerejä. Oppivelvollinen opiskelija suorittaa oppivelvollisuuttaan perusopetuksessa, kunnes saa perusopetuksen päättötodistuksen tai sen lukuvuoden loppuun asti, jona hän täyttää 17-vuotta. Myöskään perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden ohjeet päättöarvioinnille eivät ole muuttuneet.  “Päättöarvosana on oppiaineen tavoitteiden ja kriteerien perusteella muodostettu kokonaisarviointi”. “Päättötodistus annetaan perusopetuksen päättyessä oppilaalle, joka on saavuttanut perusopetuksen koko oppimäärän tavoitteet vähintään arvosanan 5 edellyttämän osaamisen mukaisesti”. ”Paremman osaamisen tason saavuttaminen jonkin tavoitteen osalta voi kompensoida hylätyn tai heikomman suoriutumisen jonkin muun tavoitteen osalta”. (OPH 2014, 54).

Peruskoulujen opinto-ohjaajat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että niiden oppilaiden määrä, joilla on ongelmia käydä säännöllisesti koulu ja näin suorittaa peruskoulu loppuun, on lisääntynyt. Oppivelvollisuuden pidentäminen ei ratkaise ongelmaa, mutta haastaa etsimään vaihtoehtoisia tapoja suorittaa perusopetusta, osoittaa osaamista peruskoulun lopulla ja tulkita oikein opetussuunnitelman perusteiden ohjeita päättöarvioinnista.

Oppivelvollisuuslaissa (10 §) säädetään oppilaan velvollisuus hakea jatkokoulutukseen, perusopetuksen järjestäjän velvoite ohjata ja valvota hakeutumisvelvollisuuden toteutumista (11 §) ja koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuun päättyminen (12§). Perusopetuksen järjestäjällä on velvollisuus ohjata ja valvoa, että oppivelvollinen hakeutuu peruskoulun jälkeiseen koulutukseen perusopetuksen 9. vuosiluokan keväällä.  Koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuu päättyy, kun oppivelvollisen opiskeluoikeus tai oppivelvollisuus päättyy. (HE 1773/2020 vp, 167).

Hakeutumisvelvollisuuden ohjaus- ja valvontavastuun päättyy vasta, kun oppilas aloittaa opintonsa muualla tai Opetus- ja kulttuuriministeriön päättämänä ajankohtana. Tähän ajankohtaan mennessä koulutuksen järjestäjän tulee selvittää, missä oppivelvolliset ovat aloittaneet oppivelvollisuuslain 4 §:ssä tarkoitetun koulutuksen (lukion, ammatillisen koulutuksen tai esim. valmentavan koulutuksen). Yhteishaun tulosten julkaisemisen jälkeen perusopetuksen järjestäjän tulee tarkistaa, onko oppilas saanut opiskelupaikan ja ottanut opiskelupaikan vastaan (virkailija.opintopolku.fi > opo-raportti). Jos oppilas ei ole saanut opiskelupaikkaa, opetuksen järjestäjä tulee olla yhteydessä oppivelvolliseen ja tarjota ohjausta. Oppivelvollisuuslaki ei siis muuta tältä osin nykyistä oppilaanohjauskäytäntöämme.

Turun opinto-ohjaajat ovat tilastoineet vuodesta 2015 oppilaiden jatkokoulutukseen sijoittumista. Elokuussa tulisi selvittää myös se, onko oppilas aloittanut opintonsa. Aikaisemman koonnan lisäksi tulisi tilastoida myös opiskelun aloittaminen. Tieto opintojen aloittamisesta on saatavilla Koski-tietovarannosta (HE 1773/2020 vp, 168).

Vaikka oppivelvollisuus on muuttunut, OVTES ei ole muuttunut. “Oppilaanohjauksen lehtorin virassa työnantajan ajan ja paikan suhteen määrättävissä oleva työaika on 1221 tuntia lukuvuodessa“. ”Osa työnantajan määrättävissä olevasta työajasta tulee sijoittaa koulun kesäkeskeytysaikaan. Tämä lähinnä yhteisvalintatyöhön liittyvä aika on 30–50 tuntia em. työajasta.” (OVTES, Osio B, 13 § 1. ja 2. mom.). Peruskoulun opinto-ohjaajien laskennallinen vuosiloma alkaa OVTES:n mukaan 16.6. ja jatkuu heinäkuun loppuun (OVTES, Osio A, 33§).  Nivelvaiheuraohjaaja, yhteistyössä Turun Ohjaamon henkilökunnan kanssa, on vastannut ohjauksesta peruskoulun opinto-ohjaajien vuosiloman aikana.

Oppivelvollisuuslain 15 §:n mukaan, jos vailla opiskelupaikkaa oleva oppivelvollinen ei saamansa ohjauksen jälkeen ole vapaaehtoisesti hakeutunut koulutukseen tai ei ole saanut opiskelupaikka, asuinkunnan tehtävä on osoittaa hänelle opiskelupaikka valmentavasta koulutuksesta.

Oppivelvollisuuslain (6 §) mukaan nuoren opinnot tulee edistyä opinnoissaan riittävästi. Opintojen riittävä edistyminen on määritelty koulutuksia koskevissa laissa. Perusopetuslain (9 ja 24 §) mukaan opetussuunnitelman perusteiden mukaiset tavoitteet ja tuntijaon mukaisen ajan jakaminen vuosiluokittain säätävät jokaisen vuosiluokan tavoitteet perusopetuksen suorittamisen edistymiselle. Opetusta järjestetään ottaen huomioon oppilaiden erilaiset edellytykset.   Oppivelvollisuuteen kuuluvien valmentavien opintojen katsotaan edistyvän riittävästi, kun oppivelvollinen noudattaa hänelle laadittua henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa (Laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta 14 §). Lukion tavoitteellinen suorittamisaika on kolme vuotta mutta opiskelijalla on oikeus suorittaa lukiokoulutuksen oppimäärä neljässä vuodessa (Lukiolaki 10 § ja 23 §). Ammatillisessa koulutuksessa opintojen katsotaan edistyvän riittävästi, kun oppivelvollinen noudattaa hänelle laadittua henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa (Laki ammatillisesta koulutuksesta 15 § ja 44 §).

Oppivelvollisen huoltajalla on huolehdittava siitä, että oppivelvollinen suorittaa oppivelvollisuuden ja velvollisuuden laiminlyönnistä voidaan tuomita sakkoa (Oppivelvollisuuslaki 9 § ja 22 §). Oppivelvollisuuden suorittaminen voidaan keskeyttää vain oppivelvollisen tai hänen huoltajan hakemuksen perusteella (Oppivelvollisuuslaki 7 §). Opiskeluoikeuden voi kuitenkin menettää määräajaksi ja oppilas voidaan erottaa (Oppivelvollisuuslaki 8 §).

Oppilaan oikeus maksuttomaan koulutukseen peruskoulun jälkeen velvoittaa koulutuksen järjestäjää puuttumaan mahdollisiin motivaatio-ongelmiin ajoissa. Oppivelvollisuuslain perustelujen mukaan on tärkeää puuttua mahdollisiin motivaatio-ongelmiin ja etsiä ratkaisuja jo opintojen alkuvaiheessa, jolloin opiskelun kokonaisaika ei pidentyisi (HE 1773/2020 vp, 179). Motivaatio-ongelma ei ole oppivelvollisuuslain 16 §:ssä tarkoitettu muu painava syy pidentää nuoren oikeutta maksuttomaan koulutukseen.

Viime kädessä asuinkunnalla on velvollisuus osoittaa oppivelvolliselle opiskelupaikka valmentavasta koulutuksesta (Oppivelvollisuuslaki 15 §). Koulutuksen järjestäjän ja asuinkunnan yhteistyöstä on säädelty oppivelvollisuuslain pykälissä 12-15. Oppivelvollisuuslain ja nuorisolain (11 §) mukaan koulutuksen järjestäjällä on ilmoitusvelvollisuus kunnalle, jos nuori keskeyttää opintonsa. Oppivelvollisuusikäinen on siis joko koulutuksen järjestäjän tai asuinkunnan turvaverkossa.

Tehostettu oppilaanohjaus

Hallituksen esityksessä on runsaasti huomioita ohjauksen laadun parantamisesta. Niitä yhdistää ajatus tuen kolmiportaisuudesta. Laadukkaan oppilaanohjauksen ytimen muodostaa kaikille tarjolla oleva ura- ja koulutusvalinnan ohjaus, joka toimeenpannaan siirtymävaiheen moniammatillisena ohjausyhteistyönä. THL:n tuoreen tutkimuksen (2020) mukaan nuorten saama tuki koulussa vähentää̈ koulutuspudokkaiden määrää̈ ja estää̈ syrjäytymistä̈.

Perusopetuslain 11 a § lisäyksen mukaan opetuksen järjestäjän velvollisuus on antaa oppilaanohjausta ja tehostettua henkilökohtaista ohjausta sitä tarvitseville. Vaatimus kohdentuu siis opetuksen järjestäjään eikä yksittäiseen opinto-ohjaajaan. OKM (2010, 45) on laatukriteereissään ottanut vuonna 2010 kantaa siihen, miten ohjaustyö tulisi organisoida. Kutakin päätoimista opinto-ohjaaja kohden tulisi olla enintään 250 oppilasta. Jotta opetussuunnitelman mukainen oppilaanohjaus olisi mahdollista, Turkuun tarvittaisiin 6 päätoimista opinto-ohjaajaa lisää. Tarkempi esitys löytyy täältä.

Perusopetuslaki 11 a § määritellään oppilaan oikeus saada opetussuunnitelman mukaista oppilaanohjausta ja tarpeiden mukaista henkilökohtaista ohjausta eli tehostettua oppilaanohjausta. Hallituksen esityksen perusteluissa (HE 1773/2020 vp, 217) mainitaan mahdollisiksi tehostetun oppilaanohjauksen kohderyhmiksi, vierakieliset, koulukiusatut ja oppilaat, joilla on oppimisvaikeuksia. Tehostettua henkilökohtaista ohjausta saavalle 8.-9.-luokkalaiselle tulee laatia henkilökohtainen jatko-opintosuunnitelma.

 

Muita uudistuksia tai kehittämisehdotuksia

Opetuksen kannalta välttämättömät oppimateriaalit ja -välineet ovat oppilaille maksuttomia oppivelvollisuuslain rajaaman opiskelun ajan. Tämä on merkittävin uusi kustannus, minkä oppivelvollisuuslaki tuo tullessaan koulutuksen järjestäjälle. Esityksessä ehdotetaan lainauspalvelujen kehittämistä ja vuokrapalvelujen hyödyntämistä. Esityksessä huomautetaan, että opettajien koulutukseen ja työnkuvaan ei kuulu oppimateriaalien tekeminen. Yhteiskäyttöön tarkoitetun oppimateriaalin tekemisestä ja tekijänoikeuksista tulisi sopia erikseen (HE 1773/2020 vp, 100–101).

Jos perusopetuksen päättäneellä ei olisi vielä valmiuksia siirtyä toisen asteen tutkintotavoitteiseen koulutukseen, hän voisi suorittaa oppivelvollisuuttaan nivelvaiheen koulutuksissa ja korottaa perusopetuksen arvosanoja. Perustellusta syystä ja koulutuksen järjestäjän harkinnan mukaan, valmentavaan koulutukseen voidaan ottaa sellainen hakija, joka ei enää ole velvollinen suorittamaan perusopetuslaissa tarkoitettua perusopetusta. (HE 1773/2020 vp, 200). Vailla riittävää suomen tai ruotsin kielen taitoa oleva oppivelvollinen, voi suorittaa oppivelvollisuuttaan aikuisten perusopetuksessa. (HE 1773/2020 vp, 86).

Uusi laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta (TUVA-koulutus) yhdenmukaistaa nivelvaiheen koulutukset. Opiskelijan ei tarvitse nivelvaiheen koulutukseen siirryttäessä valita, haluaako hän suuntautua ammatilliseen koulutukseen vai lukiokoulutukseen. (HE 1773/2020 vp, 112). On hyvin todennäköistä, että valmentavan koulutuksen kysyntä lisääntyy, koska valmentavassa koulutuksessa tulee olla mahdollista korottaa peruskoulun arvosanoja ja jatkaa ura- ja koulutusvalintasuunnitelmien tekemistä.  Valmentavan koulutuksen aikana tulee olla mahdollisuus suorittaa lukion oppimäärään kuuluvia opintoja ja ammatillisen perustutkinnon osia (Laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta 12 §). Kun koulutuksen järjestäjä on sama peruskoulussa ja toisella asteella, tulisi synnyttää uuden lain mukainen valmentava koulutus kuntaan. Laki astuu voimaan 1.8.2021 ja lain rajaamia koulutuksia järjestetään 1.8.2022 alkaen.

Opetussuunnitelman perusteiden (OPH 2014, 12-13) mukaan koulutuksen järjestäjä päättää ja kuvaa opetussuunnitelmassa, miten oppilaanohjaus järjestetään. Määrätyn kaltainen kuvaus puuttuu Turun kaupungin opetussuunnitelmasta. Opetushallituksen tiedotteessa oppivelvollisuuden laajentamisesta (OPH 2021) todetaan, että ”perusopetuksen opetussuunnitelman liitteenä olevassa ohjaussuunnitelmassa kuvataan 1.8.2021 alkaen oppilaanohjauksen järjestämisen rakenteet, toimintatavat, työn ja vastuunjako sekä työskentely monialaisissa verkostoissa, kodin ja koulun yhteistyö ohjauksessa, tehostettu henkilökohtainen oppilaanohjaus, jatko-ohjaus perusopetuksen jälkeisiin opintoihin, työelämäyhteistyö sekä työelämään tutustumisen järjestelyt.”

Lähteet

HE 1773/2020 vp. (2020). Hallituksen esitys eduskunnalle oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.  Noudettu osoitteesta https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/HE_173+2020.pdf (luettu 8.1.2021).

OKM. (2010). Perusopetuksen laatukriteerit. Opetusministeriön julkaisuja 2010:6. Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto. Noudettu osoitteesta https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75311/okm29.pdf?sequence=1pdf (luettu 8.1.2021)

OPH. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.  Noudettu osoitteesta https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf (luettu 8.1.2021).

OPH. (2021). Oppivelvoolisuuden laajentamisen uudistus. Noudettu osoitteesta  https://wiki.eduuni.fi/download/attachments/189204598/Tiedote_opinto-ohjaajille_12.1.2021.pdf?version=1&modificationDate=1610444100545&api=v2 (luettu 12.1.2021).

OVTES 2020-2021. (2020). Kunnallinen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimus. Noudettu osoitteesta https://www.kt.fi/sopimukset/ovtes/2020-2021 (luettu 8.1.2021).

THL. (2020).  Nuorten saama tuki koulussa vähentää koulutuspudokkaiden määrää ja estää syrjäytymistä. Noudettu osoitteesta  https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140048/URN_ISBN_978-952-343-519-3.pdf?sequence=1&isAllowed=y&fbclid=IwAR3x4T0AaE-JpCo0ub-0Bnm7RhoQcUrBejC3gDOHZAobSiXzMCcnEI7ch_g (luettu 8.1.2021).

Peruskoulun oppilaanohjauksen kehittämistarpeita 2021

Sisällysluettelo


Tiivistelmä kehittämistarpeista
Kehittämistarpeiden perustelu
Koordinointi
Työelämän mahdollisuuksien näkyväksi tekeminen
Oppilaanohjauksen vaikuttavuuden parantaminen
Peruskoulun ja toiseen asteen siirtymävaiheen ohjauskäytännöt
Tehostettu oppilaanohjaus
Lähteet

Esitetty muodostaa kolme kehittämiskokonaisuutta

  1. Siirtymävaiheen ohjauksen kehittäminen
  2. Opinto-ohjauksen koordinoinnin kehittäminen
  3. Työelämään ohjaamisen kehittäminen.

Lue loppuun

Ajatuksia oppivelvollisuuden laajentamisesta

Sanna Marinin hallitus on jättänyt esityksen (173/2020) eduskunnalle oppivelvollisuuslaista. Perustelujen näkökulmasta pidän kannatettavana perusopetuksen ja siirtymävaiheen ohjauksen tuloksellisuuden vahvistamista. Minulle kuitenkin jäi epäselväksi, mihin ongelmaan hallitus esittää ratkaisuksi oppivelvollisuuden pidentämistä.

Lue loppuun

Yhteisöllisen oppilashuoltotyön koordinoinnin arviointi

Opokunta on määrittänyt yhdeksi ohjaustyön arviointialueeksi koulun ennaltaehkäisevän ohjaustyö (Turun peruskoulujen oppilaanohjauksen käsikirja 2011, 79). Vaikka ajatus on vanha, se on mielestäni edelleen ajankohtainen ja minun syyni siihen, miksi pidän ennaltaehkäisevää yhteisöllistä oppilashuoltotyötä tärkeänä (Perusopetuksen opetussuunitelman perusteet, 79). Tarkemmat perusteluni löytyvät täältä. Ohessa muutama opetussuunnitelman perusteista johdettu itsearviointiväittämä, joiden avulla voidaan arvioida KOR-toiminnan tarkoituksenmukaisuutta.

Lue loppuun

Neljä tuloksellisen oppilaanohjauksen estettä 2020

Koulun arki on satojen päivittäisten kohtaamisten risteys. Tässä työympäristössä opettajan ja opinto-ohjaajan tulisi kohdata ja kohdella jokaista oppilasta yksilönä, jokaisen koulun virkamiehen tulisi noudattaa toimissaan lakeja ja asetuksia sekä tehdä tuloksellista moniammatillista verkostoyhteistyötä. Ei ole helppo haaste etenkin, jos itse normissa on valuvika.

Lue loppuun

Opinto-ohjauksen johtaminen

Vuosien varrella olen joutunut toteamaan, että opinto-ohjaajan työn johtaminen ei ole helppoa. Toisaalta opinto-ohjaajalla on oikeus tulla johdetuksi ja toisaalta häntä tulisi kohdella tehtäväänsä koulutettuna itseohjautuvana asiantuntijana. Opetussuunnitelman perusteiden ja virkaehtosopimuksen näkökulmista peruskoulun opinto-ohjaajat ovat toisaalta osa opettajakuntaa ja toisaalta muista opettajista poikkeava joukko johdettavia. Rehtorin ja sivistystoimen johdon tulisi tiedostaa työaikamme ja perustehtävämme mahdollisuudet ja rajat.

Työnjohtaminen ei aiheuta ongelmia, jos opinto-ohjaajat saavat ”aikaa, huomiota ja kunnioitusta” (Onnismaa 2000) ja organisaation toiminta on tuloksellisuuteen vaikuttavien toimijoiden organisoitua kohtaamista ja yhteistyötä. Tässä artikkelissa tarkastellaan opinto-ohjaajien pedagogisen ja didaktisen työn johtamista tai siihen liittyvän vuoropuhelun johtamista ja ohjaustyömme kehittämisestä.

Lue loppuun

Huomioita oppilaanohjauksen kehittämisestä

Peruskoulun yläluokilla opetellaan vasta urapohdinnan alkeita. Opinto-ohjaajan tulisi panostaa oppituntityöskentelyyn, hyödyntää eri työmuotoja oppilaan urapohdintaprosessin ja suunnitelmallisuuden edistämiseksi ja organisoida mahdollisuuksia ura- ja koulutusvalintaan liittyvien kokemusten hankkimiseen. Opinto-ohjaajan tulisi  huomioida oppilaiden erilaiset valmiudet ja tavat hyödyntää informaatiota, tukea oppilaan valintojen tekemisen ja päätöksenteon harjoittelua sekä  reflektointi-, argumentointi- ja itsearviointitaitojen kehittymistä. (Niemi 2016.)

Lue loppuun

Ajatuksia retkipyöräilystä

Kokoan ja reflektoin tässä neljän pitkän (n. 700 -1000 km) pyöräretken kokemuksia. Olen koonnut ajatukseni tärkeysjärjestykseen.

Yhdessä vai yksin. Tärkein valinta lienee se lähteekö matkalle yksin vai yhdessä. Itse olen yhdessä retkeilyn ystävä. Tällöin syntyy yhdessä jaettavia kokemuksia (hyviä ja huonoja), joista riittää keskusteltavaa jälkikäteenkin. Kun retkellä lähdetään yhdessä, molempien tai kaikkien tulee kokea retki omaksi. Jos retkeä ei ole suunniteltu yhdessä, vastoinkäymisissä on helpointa syyttää kaveri, ja se ei ylläpidä ja edistä hyvää retki-ilmapiiriä. Kun päätetään lähteä yhdessä retkelle, on tärkeä suunnitella ja sopia retken yksityiskohdistakin yhdessä. Sovittavia asioita ovat reitti, päivän rytmitys, aikataulu ja etapit, ja se mitä retkellä ollaan tekemässä (vain pyöräilemässä, pyöräilemässä ja ihailemassa nähtävyyksiä, pyöräilemässä ja lomailemassa vai pyöräilemässä ja jotain muuta).

Majoittuminen. Majoittumisvalinta (teltta, b&b vai sekä-että) määrittää mukaan otettavan retkivarusteiden määrän ja jokainen meistä halunnee pyöräillä mahdollisimman keveällä pyörällä. Pyöräilypäivän päätteeksi on mukava päästä suihkuun ja vaatteet olisi kiva pyykätä edes kerran viikossa.

Ruokailut, energia ja juominen. 6-7 tunnin pyöräilyssä kulunee energiaa 600-700 kilokaloria tunnissa ja 6-7 tunnissa kuluu siis 3600 – 4900 kcal. Tähän päälle päivän muu energian tarve. Pyöräilypäivän energiantarve lienee noin 5000-6000 kcal. Tämä voinee kertyä seuraavasti:

250 kcal 2 pikapuuropussia (1 annos 126 kcal
120 kcal 2 lusikallista ruokaöljyä (1 lusikallinen ruokaöljyä 60 kcal)
120 kcal kourallinen pähkinöitä (20 g 120 kcal)
140 kcal 50 g kuivattuja helmiä
120 kcal 2 kuppia kahvia (60 kcal/1 dl)

320 kcal 2 banaania (1 banaania n. 160 kcal)
100 kcal 2 omenaa (yksi omena n. 50 kcal),
500 kcal 2 energiapatukkaa (esim. Snickers 50 g 240 kcal tai Clif Bar 270 kcal),

240 kcal 2 kourallista pähkinöitä  (20 g 120 kcal),
280 kcal 2 pientä cokista (1 cola 330 ml 140 kcal) tai
210 kcal 3 kourallista makeisia (1 kourallinen 20 g n. 70 kcal).
300 kcal pullakahvit

300 kcal kevyt keittolounas (3 dl)

600 kcal päivällinen

olut (n. 50 kcal/dl)

Yhteensä pyöräilypäivän aikana ruokailuista kertynee n. 2000 -3000 kcal.  Aamupuuroa tuunaamalla pääsee hyviin kcal-lukuihin ja panostamalla päivälliseen luodaan perustaa tulevalle pyöräilypäivälle.  Raskasta lounasta ei kannata syödä. Mitä useampi henkilö on mukana retkellä, sitä tärkeämpää on sopia ruokailurytmistä ja pitää kiinni tästä suunnitelmasta. Varmaa on, että päivän aikana tarvitsen säännöllisesti energiaa ja nestettä sekä se, että illalla on (tai pitäisi olla) jumalaton nälkä. Mitä rankempi päivä sitä huonompi ruokahalu illalla. En tiedä miksi.  Seuraavaa päivää varten on kuitenkin tankattava.

Päivän aikana pitää saada tasaisesti energiaa ja juoda jatkuvasti. Päivän aikana voi syödä mitä vaan, kunhan kone saa polttoainetta. Mieluummin syön terveellisesti kuin epäterveellisesti. Yhden ohjeen mukaan pitäisi juoda pari desiä tunnissa ja syödä jotain tunnin välein. 6-7 pyöräilytunnin aikana pitäisi siis juoda 2-3 litraa. Ed. lähteen mukaan glykogeenivarastojen täyttö kannattaa aloittaa heti pyöräilypäivän jälkeen ja näin odotella varsinaista päivällistä. Tässä on vielä opeteltavaa… ja terveellisemmässä syömisessä ja juomisessa.

Aikataulu ja päivän pyöräilykilometrit. Minun pyöräilypäivääni mahtuu keskimäärin 6-7 pyöräilytuntia. Jokaiseen pyöräilypäivään tulee mahtua lounastuokio ja kaksi evästaukoa. Jos retki toteutetaan b&b -vaihtoehdon ympärille saadaan päivään 1 h lisää. Majoittuessa teltassa pyöräilypäivä alkanee n. klo 10 ja päättynee n. klo 18. B&b -majoituksessa pyöräilypäivä alkanee n. klo 9.00 ja päättynee n. klo 18. Jos pyöräilytunteja on 6-7 h päivässä, pyöräilykilometrejä voi kertyä noin 100 – 140 km.

Kilometrit ja tempo. Flow-pyöräily eli pyöräily, jossa itse pyöräilyn huuma hallitsee tajuntaa, alkaa vasta 80 km kohdalla. Mikään ei ole sen lystimpää kuin ripeä tempoinen pyöräily (ka 20-30 km/h) hyvissä tuuliolosuhteissa. Tästä näkökulmasta yli 100 km päivät ovat toivottavia, kunhan pidetään huolta nesteytyksestä ja energian saamisesta. Jos pyöräretkellä ei ole tarkoitus perehtyä kyliin, kaupunkeihin ja maisemiin, lomailla ja nauttia aamuista ja illoista, pyöräilyviikolle varatut etapit voivat olla pitkiä. Jos taas pyöräretkellä on tarkoitus tehdä jotain muutakin kuin pyöräillä, mielestäni noin 70 km/päivä keskiarvo lienee aika lähellä totuutta. Jokaiseen pyöräilyviikkoon tulisi kokemuksieni perusteella mahtua 1 lepo- ja huoltopäivä. Ed. laskukaavalla yhteen pyöräilyviikkoon ei kannattane suunnitella paljon yli 500 kilometriä. Jos pyöräilypäivästä halutaan rakentaa tasapainoinen, lyhyet tauot huomioiva viikon kokonaisuus sekä huomioida erilaiset maasto- ja tuuliolosuhteet, laskennallinen pyöräilyvauhti lienee 15 km/h.

Pyöräilypäivä ja -viikko kokonaisuutena. Pyöräretken suunnitteluun on hyviä työkaluja: Googlemaps, Eurovelo- ja kansalliset pyöräilyreitistöt ja Komoot. Jo ajan rajallisuuden takia on järkevää tehdä kokonaissuunnitelma retkestä. Siinä tulisi huomioida kilometrien lisäksi, valitsevat tuulet, maaston muodot ja pyöräilyolosuhteet (esim. tien pinta, tunnelit ja sillat), elintarvikekaupat ja majoitusvaihtoehdot sekä mielenkiintoiset taukopaikat. Hyvä suunnittelu ja mikään yksittäinen työkalu ei kuitenkaan saa viedä pyöräretken perimmäistä tarkoitusta. Se on mielestäni etsiminen ja löytäminen. Epämääräinen ”haahuilu” (vastaantuleviin mielenkiintoisiin kohteisiin ja asioihin perehtyminen) pitää sopia päiväohjelmaan.

Päivittäin vaihtelevat pyöräilyolosuhteet (esim. lämpö, tuuli ja oma kunto) vaikuttavat siihen paljonko päivän aikaa kertyy kilometrejä. Aikaikkuna (esim. klo 9-18), jossa päivän retki mielestäni tulisi toteuttaa, pitäisi olla määrittävin tekijä eikä etukäteen kuvitellut kilometrit tai suunnitelma. Jos olosuhteet tai tiukka aikataulu vaativat retken tarkempaa suunnittelu, tulee suunnitelmaa olla valmis päivittämään ja muuttamaan matkan aikana.

Yksittäinen pyöräilypäivä voi olla pitkäkin (yli 120 km) ja voi olla kivakin keskittyä vain pyöräilyyn. Kun pyöräilypäiviä on paljon peräkkäin ei näitä pitkiä päiviä voi olla kovin monta jo oman pyöräilykunnon ylläpitämisen takia. Kokonaiskilometrit vaihtelevat luonnostaan jo siksi, että pyöräretkellä on mielestäni muitakin tarkoituksia kuin kilometrien ahmiminen. Ei ole järkeä lähteä retkelle, jos ei ole aikaa syventyä vastaan tuleviin asioihin.

Kokonaissuunnitelman lisäksi retki on järkevää koota etapeista. Pyöräilypäivä voi rakentua yhdestä tai useammasta etapista. Samaan kohteeseen voi suunnitella useampia vaihtoehtoisia reittejä (etappeja). Etapin voi rajata pyöräilypäivä, lounastauko, lossimatka tai mielenkiintoinen taukopaikka.  Sen sijaan, että kaupunkeihin tutustuminen tehtäisiin itse tarkoitus, tekisin siitä pyöräilypäivästä palautumista. En siis varaisi paljon aikaa yksittäisiin kohteisiin perehtymistä, jos sillä ei ole pyöräilyn kannalta merkitystä. Voisi kokeilla seuraavalla retkellä, olisiko se ideaalia retkipyöräilyä, jos retki etenisi kolmen päiväetapin sarjoissa. Tähän sarjaan kuuluisi kaksi pitkää päivää ja yksi lyhyt päiväetappi. Järjestys vaihtelisi tuuli- ja muiden olosuhteiden mukaan.

Hyvä suunnitelma helpottaa retken toteuttamista mutta ennakkosuunnitelma ei saa tehdä retkestä suorittamista. Suunnitelma tulee tarkastaa tai muuttaa päivittäin ja suunnitelmasta tulee olla valmis poikkeamaan.

Mielestäni pyöräretkeilyn perimäinen tarkoitus on tutustua uusiin maisemiin satulan päältä ja viedä oma mielenmaisema pois työympäristöstä. Satulan päältä ja ohjaustangon takaa asioita havainnoi ihmisen kokoisena ja samalla voit hankkia kokemuksia aika suurelta alueelta. Gotlannin kierros mahtuu viikkoon (kesä 2019), Riikasta Tallinnaan (kesä 2020) saarien kautta (Saarenmaan ja Hiidenmaan) kannattaa varata pari viikkoa eikä Rovaniemeltä Savonlinnan kautta Helsinkiin (kesä 1996) ihan hetkessä pyöräilty. Retki Tromsasta Senjan ja Andoyan saaren kautta Lofoottien kärkeen ja sieltä Narvikin kautta Kiirunaan (kesä 2018) oli ikimuistoinen… vaikka Lofootteilla pyöräilyä ei oikein voi suositellakaan.

Vanhoja retkiä muistellessa innostuu suunnittelemaan uusia. Tässä muutamia kohteita, joissa pyöräily voisi olla kiinnostavia:

Motivaatio ja oppilaanohjaus

Ohjaus on teonsana. Kysymys kuuluu, mitä opinto-ohjaaja pystyy tekemään tehtävässään oppilaan ja oppilaiden motivaation parantamiseksi. Ohjaus on neuvottelua, jossa tässä tapauksessa opinto-ohjaaja auttaa nuorta keskustelun keinoin saavuttamaan tavoitteensa.  Keskustelun aiheena ovat motiivit: tarpeet, halut ja seuraukset.

Peruskoulun alkuajoista saakka opinto-ohjaajan tehtävä koulussa on jakaantunut kahteen osaan: oppilaan urapohdintaprosessin edistäminen, ja koko opettajakunnan ohjaustyön koordinointi oppilaan työelämään tutustumisen ja valintojen sekä päätöksentekovalmiuksien kehittämisen osalta (Niemi 2016).  Koulukohtainen koordinointityö liittyy oppilaan metakognition eli oppimaan oppimisen valmiuksien kehittämiseen.

Lue loppuun

Pitkä matka kehittämistuloksiin

Koulumme opettajakunta esitti kevään VESO-päivinä (24.3.2018) ja opettajainkokouksessa (18.4.2018) toiveen, että oppilaiden käyttäytymiseen kiinnitettäisiin huomiota ja panostettaisiin ohjaustyöhön. Silloin kirjoitin seuraavan tekstin:

”Yhteisten toimintatapojen juurruttaminen sekä koulu- ja ruokarauhan parantaminen edellyttää systemaattisia toimia.  Kyse on vakiintuneen oppilaiden toimintakulttuurin muutoksesta ja siksi tarvitaan suunnitelmallisia, monipuolisia ja koko lukuvuoden kestäviä toimia. Opettajat ovat siis toivoneet, että seuraaviin asioihin kiinnitettäisiin huomiota:

  1. KIELENKÄYTTÖ – asiallinen kielenkäyttö 
  2. RUOKALAKÄYTTÄYTYMINEN – hyvät ruokailutavat ja rauhallinen ruokailutilanne 
  3. VÄLITUNTIKÄYTTÄYTYMINEN – reippaasti ulos välitunnille 
  4. LUOKKATILANNE – työrauha

Lue loppuun