Ohjauksen kehittämisen arviointikriteerit

Kun ohjauksen kehittämisen kohteena on yhtä useampi henkilö seuraavien kriteerien avulla voi arvioida ohjauksen kehittämistyötä:

  • osallistavuus
  • valtauttaminen
  • kausaalisuus
  • kehittämisprosessin läpinäkyvyys

Ohjauksen kehittäminen on yhteiseksi koettujen ongelmien ratkaisemista sekä välimatkan pienentämisestä tavoitteiden ja toteutuvan toiminnan välillä. Opettajakunta (tai ryhmä) tulee osallistaa koko kehittämisprosessiin ongelman ratkaisemisesta uuden toiminnan rajaamiseen sekä sen arviointiin. Kehittämistyötä tulee koordinoida niin, että yhteisen ymmärryksen muodostuminen on mahdollista. Osallistava työskentely on kollaboratiivista eli yhteisöllistä, vertaisoppimista ja koordinoitua. Kehittämistyö on kriittistä arviointia, merkitysneuvotteluja, argumentointia ja yhteisen ymmärryksen rakentamista.

Jos ja kun opettajien vähäistä yhteistä työaikaa käytetään ohjauksen kehittämiseen, tämän yhteisen työn tuloksia tulee myös hyödyntää kehittämistuloksien aikaansaamiseksi. Ohjauksen kehittäminen on koulun arkisten pulmien ratkaisemista. Kehittämisprosessi tulee toteuttaa niin, että arviointituloksista johdetaan seuraava kehittämistyön vaihe. Kysely tai aineistonkeruu ja -koonta tulee toteuttaa niin, että kuka tahansa voi päätyä samaan tulokseen ja johtaa niistä kehittämistyön seuraavan vaiheen.

Asioiden välillä tulee olla syy-seuraus -suhde. Osallistaminen, valtauttaminen ja kausaalisuus siis kytkeytyvät yhteen. Yhteistoiminnan, kehittämistyön ja -tulosten välillä tulee olla syy-seuraus-suhde eli kahden tapahtuman suhde, jossa toinen aiheuttaa toisen. Kehittämistyön tulee perustua tietoon.

Kehittämisprosessi tulee olla läpinäkyvä. Kehittämistyöhön osallistuvilla tulee olla yhteinen käsitys tavoitteesta ja siitä, miten se jakaantuu osatavoitteiksi sekä siitä, miten nämä tavoitteet saavutetaan. Tavoitteista ja työvälineistä tulee olla yhteinen ymmärrys.

 

Oppilaanohjauksen saatavuus Turun peruskouluissa

Saatavuudella tarkoitetaan opinto-ohjaajan työaikaa, jota on varattu oppilasta kohden oppilaanohjaukseen yläkouluissa. Vuodesta 2009 lähtien on Turun sivistystoimen virkamiesjohdolle esitetty, että jokaisella oppilaalla tulisi olla mahdollisuus saada henkilökohtaista, pienryhmä ja työelämään ohjausta tarpeensa mukaisesti ja yhdenvertaisin laskennallisin perustein. Merkittävää parannusta oppilaiden oikeudessa saada oppilaanohjausta ei ole tapahtunut. Lukuvuonna 2018-2019 ensi sijassa yleisopetusta antavissa yläkouluissa tilanne näytti alla olevan taulukon mukaiselta. Turkulaisilla opinto-ohjaajilla oli keskimäärin 311 oppilasta ohjattavana lukuvuonna 2018-2019.

Taulukko 1. Oppilaanohjauksen saatavuus Turussa 2018–2019

Koska opetussuunnitelman perusteiden mukaan opinto-ohjaajan työtehtäviin kuuluu oppilaan henkilökohtainen ohjaaminen, ohjattavien oppilaiden määrä on yhteydessä työn tuloksellisuuteen. Opetusministeriö on ottanut jo 2010 perusopetuksen laatukriteereissä kantaa siihen, millä resursseilla oppilaanohjausta tulisi järjestää: ”Riittävän henkilökohtaisen ohjauksen varmistamiseksi suositeltava enimmäisoppilasmäärä yhtä opinto-ohjaajaa kohden perusopetuksen yläluokilla on 250”.  Suomen opinto-ohjaajat ry:n tekemän tuoreen selvityksen (n=121) mukaan (Opinto-ohjaaja -lehti 2/2019) muualla valtakunnassa valtaosalla (59,2 %) opinto-ohjaajilla on alle 250 oppilasta ohjattavana ja 85,6 prosentilla on alle 300 oppilasta. Opinto-ohjauksen tila 2002 raportin mukaan (ks. karvi.fi) tilanne oli samansuuntainen jo 2002. Opetusministeriön määrittämä tavoitetaso saavutetaan, kun kullekin oppilaalle varataan 5 h opinto-ohjaajan työaikaa (ks. taulukko 2). Sopo ry (Suomen opinto-ohjaajat ry) ja OAJ (Opettaja-lehti 1/2020) on asettanut tavoitetason 200 oppilaaseen opinto-ohjaajaa kohden.

Taulukko 2. Tavoitteen mukainen tilanne

Turun kaupunkistrategian 2029 mukaan Turussa pyritään ”tehokkaasti ehkäisemään syrjäytymistä ja varmistamaan, että nuoret pääsevät koulutukseen ja vastavalmistuneet työelämään mahdollisimman nopeasti”. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ehdotan, että Turun sivistystoimi siirtyy käytäntöön, jossa opinto-ohjauksen koulukohtainen resurssi kohdennetaan laskennallisin perusteiden siten, että jokaiselle oppilaalle varataan 5 tuntia oppilaanohjaukseen.  Tämä tarkoittaisi sitä, että jokaisessa koulussa olisi yksi päätoiminen opinto-ohjaaja ja melkein jokaisessa koulussa osa-aikainen opinto-ohjaaja.  Lukuvuonna 2018–2019 tilanne olisi korjaantunut muiden suurten kaupunkien mukaiseksi palkkaamalla kolme opinto-ohjaajaa kouluille (ks. taulukko 2).

KT opinto-ohjaaja Petri Niemi

TET-tori -sivuston seutukunnallistaminen

23.1.2020 Petri Niemi

Työelämään tutustuminen, ohjaus ja oppilaanohjaus

Monelle peruskoulun oppilaalle TET-viikko on ensimmäinen kokemus työelämästä. TET-jaksolla on suuri yksilöllinen mutta myös yhteiskunnallinen merkitys. Tämän takia koulun, yrityksen ja kodin aktiivinen osallistuminen ohjaustyöhön on tärkeää. TET-jakso on koulun opetussuunnitelmaan määrittämää toimintaa ja oppilaalla tulisi olla mahdollisuus tutustua oman ura- ja koulutusalakiinnostuksensa mukaiseen toimialaan. Näiden tavoitteiden toteuttamisen tueksi on koottu TET-tori -sivusto ks. www.tet-tori.fi.

Toisaalta TET on peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden rajaama toiminta ja se asemoituu koulun, kodin ja työelämän rajapintaan. Toisaalta TET-jakso on monelle nuorelle ensimmäinen ja ainoa työkokemus, yhteiskunta kaipaa ratkaisuja nuorisotyöttömyyteen ja yritykset haluavat kantaa yhteiskuntavastuutaan. TET-tori voisi olla opetussuunnitelmamme toimeenpanon lisäksi ratkaisu useampaan ongelmaan.

Tutkimukseni mukaan erilaiset nuoret heidän koulumenestyksestä riippumatta pitävät TET-jaksoa merkittävänä. TATin tuoreen TET-tutkimuksen mukaan nuoret ovat kokeneet, että jakson aikana voi harjoitella moni opetussuunnitelmamme painottamia työelämätaitoja. TET-jaksoon kytkeytyy monet tavoitealueet: osallisuus, toimijuus, itseohjautuvuus. Myös Lapsiasianvaltuutettu kiinnitti keväällä 2019 huomiota TET-jaksoihin. Selvityksessä huomiota kiinnitettiin yhdenvertaisuuteen. Selvityksen mukaan toisille TET on myönteinen kokemus ja toisille ”TET-jakso on syystä tai toisesta epämieluisa, haastava tai jopa mahdoton toteuttaa”.

TET-tori -sivusto

Turun www.tet-tori.fi -sivusto valmistui keväällä 2019. TET-paikkaverkostoa on kuitenkin koottu vuodesta 2009 alkaen. Sivustossa oli TET-paikkoja 23.1.2020 645 kappaletta.  Sivuston kokoaminen on ollut ensi sijassa verkostoyhteistyötä, opinto-ohjaajien yhteistyötä ja didaktista kehittämistyötä. Sivuston tekninen toteutus on mahdollistanut oppilaalle kerätyn tiedon hyödyntämisen.

TET-torissa yritys voi esitellä toimintaansa, ja siellä työelämäkokemusta vailla oleva nuori voi löytää omia urasuunnitelmia vastaavan TET-paikan. TET-torilla on jo kattavasti eri toimialojen yrityksiä, mutta lisää paikkoja tarvitaan etenkin kasvualoille. Ilmoittautumalla TET-paikaksi yritys voi osallistua nuorten urapolkujen rakentamiseen. Tämän lisäksi yritys voi esitellä toimintaansa toimipaikkakohtaisen TET-kortin avulla ja näin parantaa oman alansa vetovoimaa.

TET-tori on peruskoulun oppilaiden ja yritysten kohtaamispaikka. Tällä hetkellä Turun TET-tori on ainoa toimiva TET-tori Suomessa, koska Turun peruskoulujen opinto-ohjaajat ovat koonneet ja hallinneet verkostoaan koko ajan itse.

TET-torin sisältöjen määrittelyssä on huomioitu opetussuunnitelman perusteissa määritellyt tavoitteet. Se on oppilaslähtöinen ja palvelee oppilaan urasuunnittelutaitojen kehittymistä. Oppilaalla on mahdollista hakea TET-paikkoja oppiaine-, koulutus- ja ammattialamielenkiintonsa mukaan.

TET-polku

TET-jakso on parhaimmillaan koulun ja yrityksen yhdessä rakentama kokonaisuus. Tätä yhteissuunnittelua kutsumme TET-poluttamiseksi. TET-polku tarkoittaa TET-paikalla ennalta sovittua käytäntöä, jolla toteutetaan peruskoululaisten työelämään tutustuminen. Mielekkäiden työtehtävien ohella on tärkeää, että oppilaalla on mahdollisuus perehtyä yrityksen koko toimintaan, ja siksi on toivottavaa, että yritys jakaisi työviikon tutustumispisteisiin sekä sopisi vastuunjaosta ja ohjauksen järjestämisestä tutustumispisteissä.

TET-tori -sivuston seutukunnallistaminen ja edelleen kehittäminen

Tavoitteena on laajentaa TET-tori sivustoa niin, että Turun seudun opetustoimenfoorumiin (TSO) kuuluville kunnilla (Mynämäki, Aura, Masku, Rusko, Nousiainen, Lieto, Naantali, Paimio, Sauvo, Raisio, Turku, Kaarina, Parainen, Salo) olisi mahdollisuus koota TET-paikkojaan sivustoon.

Oppilaalla tulee toisaalta olla mahdollisuus tutustua kotiseutunsa työelämään ja uravaihtoehtoihin ja toisaalta hänellä tulee olla mahdollisuus hakea koulutus- ja ammattialamielenkiintonsa mukaista TET-paikkaa. TET-tori on koottu oppilaslähtöiseksi ja siten, että yritys voi hallita omaa TET-paikkakorttiaan ja sitä, millä ehdoilla oppilaille tarjotaan mahdollisuuksia tutustua työelämään.

TET-torin avulla voidaan suunnata oppilaiden mielenkiintoa aloihin, jotka työllistävät alueella. Näistä klustereissa, joissa työvoiman kysyntä on suurinta, voidaan rakentaa nostoja, joissa kuvataan alaa ja mahdollisuuksia lyhyesti ja selkokielisesti.

TET-toriin, verkostoyhteistyöhön ja työelämään tutustumiseen liittyvä ohjauksen kehittämistarve voidaan jakaa seuraaviin osiin: verkoston taajentaminen, TET-tori -sivuston tekninen ja sisällöllinen kehittäminen.  Kehittämistyö tulee toimeenpanna kunnan, opinto-ohjaajien, peruskoulun oppilaiden ja yritysten kehittämistarpeiden mukaan.

TET-verkoston kokoaminen ja didaktinen kehittämistyö edellyttää koordinoitua yhteistyötä opinto-ohjaajien kanssa. Nostojen rakentaminen taas edellyttää koordinoitua yhteistyötä ammattiliittojen ja yritysjärjestöjen kanssa.

TET-torin seutukunnallistamiseksi sivustoon tulee rakentaa sisäinen ja ulkoinen käyttäjäjaottelu, joka mahdollistaa alueellisten yritystietojen syöttämisen.  TET-tori -projektin aikana voidaan yhtenäistää ja jakaa ohjauskäytäntöjä.

Projektin toteutus

Turun TET-torin laajentaminen seutukunnalliseksi sisältää kolme vaihetta:

  1. Johdantokoulutuksessa käydään läpi se, mitä verkoston kokoamisessa tulee huomioida ja luodaan perusta verkoston rakentamiselle TET-paikkojen julkaisemiselle www-näkymässä.
  2. Tekninen toteutuksessa luodaan kullekin mukaan lähtevälle kunnalle oma käyttäjäprofiili, jotta sisäinen käyttäjäjaottelu, tietoturvapäivityksiä, tiedostosyöttö, pienpäivitykset olisivat mahdollisia.
  3. Käyttöönottokoulutuksessa esitelleen sivuston ominaisuudet opinto-ohjaajille ja opastetaan TET-paikkakorttien syöttäminen järjestelmään. Seutukunnan opinto-ohjaajille järjestetään yhteisiä TET-pajoja, jossa päivitetään ja laajennetaan TET-verkostoa.

TET-torin laajenemisen aikataulu ja kulut

TET-torin laajentaminen seutukunnalliseksi voisi edetä seuraavalla tavalla:

  1. TET-torin laajentamisen valmistelu
  2. TET-torin laajentaminen seutukunnalliseksi
    1. Seutukunnallisen TET-tori verkoston rakentamisen valmistelu
    2. Verkoston kokoaminen
    3. Seutukunnallisen TET-tori -sivuston tekniset muutokset valmiina toukokuussa 2020, päivityksiä ja korjauksia tehdään koko hankeajan
    4. TET-paikkakorttien kokoaminen
    5. TET-polutus seutukunnan yrityksissä
  3. TET-paikkakorttien kokoaminen (kierros 2) omakustanteisesti (opinto-ohjaajien työaika)
  4. TET-torin ylläpito omakustanteisesti (opinto-ohjaajien työaika, sivuston tekninen ylläpito, palvelinkulut)

TET-torin laajentamisessa tulee huomioida seuraavat kulukohdat:

Koordinointi ja ohjaus

  • Hankeen koordinointi
  • Kuntakohtainen koordinointi
  • TET-polutus

Tekniikka

  • Päivitykset
  • Uudet ominaisuudet
  • Ylläpito

Muut kulut

  • Matkakulut
  • Kuvitus
  • Painatukset yms.
  • Seminaarit

Lisätietoja

https://www.tet-tori.fi/

KT opinto-ohjaaja Petri Niemi
petri.niemi(at)turku.fi
044 9074 673

Arvokasta arvokeskustelua

Opinto-ohjaaja ohjauksen kehittäjänä

Kun peruskoulua rakennettiin ja peruskoulun opinto-ohjaajan roolia rajattiin, Saari totesi vuonna 1969 Psykologia-lehdessä seuraava: ”Ohjanta-asiantuntijalla tulisi olla myös uudistajan rooli peruskoulussa. Yksin toimiessaan koulussa työskentelevä asiantuntija joutuu vakava ympäristöpaineen puristukseen.” Vaikka tehtävä on haastava ja saattaa synnyttää vastakkainasettelua ja haastaa rehtorin määräämisoikeutta,  ​opinto-ohjaajan tehtävien joukkoon kuuluu ottaa kantaa koulun ohjauksen kehittämiseen ja melkein kaikki opettajakunnalle yhteinen työ on tätä.

Koulun strategiatyö, arvokeskustelu ja ohjauksen kehittäminen

Strategiatyön tärkein kysymys on se, miten koulu pyrkii saavuttamaan asettamansa tavoitteet.  Arvokeskustelun sijaan päähuomio tulee kiinnittää ohjaustekoihin. Työn aikana on tärkeää toisaalta tunnistaa opettajien voimavaroista nousevat vahvuudet ja toisaalta puutteet, jotka hankaloittavat tavoitteiden saavuttamista.

Arvoista on haastavaa keskustella. Opetussuunitelman perusteissa asialle on uhrattu vain 1 sivu (ks. 15-16).  Raja arvojen ja tavoitteiden välillä on hämärä. Ohjaus on arvonantoa ja merkitysten luominen alkaa siitä, että nimeämme keskustelu-aiheemme oikein. Arvoja ja tavoitteita ei saa sotkea toisiinsa. Koulun arvot voidaan ottaa annettuna. Arvojen kanssa puuhastelun sijaan voisi olla helpompi keskustella tavoitteista ja jakaa tavoitteet vähintään kahteen osaan: metatavoitteet ja ohjauksen konkreettiset tavoitteet yläkoulussa. Jos OPS-teksti ei riitä koulun arvojen (tai tavoitteiden) arvottamiseen, tässä muutamia lähteitä:

Yleensä strategiatyöllä pyritään aikaansaamaan läpinäkyvää johtamista. Jos näin on, opettajakunnan pitää tiedostaa, että ollaaan punomassa johtamisen ohjenuoraa ja lopputuloksesta johdetaan työmme tuloksellisuuden arviointikriteerit. Tästä logiikasta lähtee virkaehtosopimuksemme.  TSA-korvausten määräytyminen tulee perustua arviointikriteereihin, joka on opettajakunnan tiedossa etukäteen. Jokaisen opettajan työn tuloksellisuutta tulee ohjata ja arvioida henkilökohtaisesti.

Pinnallista huttua vai ohjauksen laadun kehittämistä

Ohjauksen kehittäminen on kone, joka tuottaa, mitä sille syötetään. Pinnallista huttua syntyy helposti ja sen synnyttämiseen ei kannatta uhrata koko opettajakunnan yhteistä työaikaa. Tavallisesti tuloksellinen ohjauksen kehittäminen etenee suunnittelu-toiminta- havainnointi-reflektointi -syklissä. Syklin eri tasoilla vaiheet tarkoittavat eri toimia.

Jokaisen koulun opettajan tulisi tiedostaa, miksi tietyt arvot ja/tai metatavoitteet on valittu koulun painopisteeksi. Kun tämä on tehty, kannattaa ryhtyä puhumaan konkreettisista tavoitteista ja se tulisi tehdä samalla, kun pohdimme, miten pyrimme tavoitteiseen. Tämän työn tueksi tulee rajata oppimisympäristöt, joissa ohjaus oletetaan tapahtuvan (oppitunti, ruokailu, välitunti, koulun ulkopuolella).

Ohjauksen kehittämisen ja asioista keskustelun pulmana on yhteisen työajan rajallisuus. Tämän takia tulee helpottaa tai ruokkia opettajakunnan työtä normitekstillä ja tutkimustiedolla, jotta he pääsevät itse asiaan työajan puitteissa. Näin mahdollistetaan omien kokemusten kriittisen reflektion ja hiljaisen tiedon hyödyntämisen.

Rehtori ja ohjauksen kehittäminen

Parasta, mitä rehtori voi tehdä ohjauksen kehittämisessä on se, että hän osoittaa, että kehittämiskohde on tärkeä, varaa kehittämiselle riittävästi työaikaa ja auktorisoi, jonkun opettajakunnasta johtamaan kehittämistyötä. Rehtorin tulee tiedostaa ohjauksen kehittämisen monivaiheisuus ja pitkäkestoisuus etenkin silloin kun, kehittämistulos edellyttää toimintakulttuurin muutosta eli yksittäisten opettajien asenteiden muuttamista. Uuden toimintatavan juurruttaminen edellyttää prosessin jatkamista vaikka uusi toimintamalli on saatu rajattua ja kuvattua. Jalkautumisen arviointi ja toimintamallin korjaaminen muodostaa tämän työvaiheen sisällön. Monivaiheisen kehittämistyön aikana opettajakunta osallistetaan ja vaiheittain sitoutetaan uuteen toimintamalliin jo kehittämisprosessin aikana.

Pahinta mitä rehtori voi tehdä on se, että hän kuvittelee ohjauksen kehittyvän käskyillä. No, käskyillä johdetussa opettajakunnassa ei muutoinkaan ohjaus kehity tai synny yhdessä tekemisen toimintakulttuuria saatikka eetosta, yhteiseksi koetun tavoitteen mukaista toimintaa. Vaikka uusi toimintamalli tuleekin kuvata, ei kuvaus ole vielä kehittämistulos. Koko opettajakunnan osallistava kehittämisprosessi muuttaa koulun toimintakulttuuria ja tekee mahdolliseksi uuden toimintamallin vakiintumisen.

Peruskoulun strategian luominen ja ohjauksen kehittäminen

Strategia tarkoittaa suunnitelmaa, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä. Suunnitelmassa yhdistyy tavoitteet ja koulun toiminta. Tavoitteet voivat olla, ja koska on kyse peruskoulun toiminnasta ovat, annettuja. Arvot määrittävät sitä, mitä me pidämme tavoiteltavana. Kun otamme tavoitteet annettuna, strategiatyön kannalta riittää, että meillä on yhteinen ymmärrys siitä, miksi tavoite on tärkeä. Koulun strategiatyön kannalta ei ole ensisijaista arvokeskustelu vaan se, että meillä on yhteinen käsitys siitä, miksi asettu tavoite on tärkeä ja mihin arvoihin se kytkeytyy.  

Strategiatyön tärkein kysymys on miten, vaikka prosessin aikana jokaisen tulee tiedostaa se, mikä on tavoitteemme ja miksi. Strategiatyön aikana tulee tehdä näkyväksi se, millä toimin koulu pyrkii rajaamiinsa tavoitteisiin ja millä voimavaroilla. Kaikki kouluaikana ja eri oppimisympäristöissä tapahtuva toiminta tulee hyödyntää näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

Kun tarkastellaan tavoitteita kansallisten, EU:n ja kansainvälisten tavoiteasiakirjojen sekä työelämän odotusten näkökulmasta, louhiutuu esiin neljä tavoitteiden osa-aluetta. Ne ovat oppiminen, yhteistyö, osallisuus ja ekologisuus. Strategiatyö tulisi aloittaa näiden neljän sanan avaamista. Kaikki neljä sanaa ovat jossain määrin väärin ymmärrettyjä. Strategiatyön aikana opettajakunnalle tulisi syntyä yhteinen ymmärrys siitä, mitä sanoilla ohjaustyön näkökulmasta tarkoitetaan.

Edellä mainituista neljästä tavoitteiden osa-alueesta voi johtaa neljä suurta kysymystä. Ne ovat seuraavat: 1. Miten koulumme tuottaa kaikille oppilaille valmiuden elinikäiseen oppimiseen (= omien vahvuuksien tunnistaminen ja osaamisensa kehittäminen)? 2. Miten koulumme hyödyntää erilaisia oppimisympäristöjä oppilaiden yhteistyövalmiuksien kehittämiseen? 3. Miten osallistamme oppilaita arkityössämme? 4. Miten kehitämme nuoren ja ympäristön vuorovaikutusta, oman toiminnan arviointitaitojen kehittymistä ja ekologisesti kestävää elämänasennetta?

Strategiatyössä kannattaa panostaa etenkin osallistaminen ja oppiminen käsitteiden avaamiseen. Suorittamiseen perustuvassa peruskoulussa kaikille oppilaalle tulisi syntyä toimintakykyä. Vaikka oppilas suoriutuu hyvin peruskoulussa hänellä ei välttämättä kehity toimintakykyä. Oppilas, joka ei menesty hyvin koulussa peruskoulun arviointiperusteiden näkökulmasta, voi olla hyvin toimintakykyinen, oma-aloitteinen ja osaava. Strategiatyön aikana meidän tulee tunnistaa tai synnyttää ne mekanismit, joilla erilaisten oppilasryhmien toimintakykyä ja valmiuksia suoriutua kehitetään.

Osallistamisessa on vahva yhteiskunnallinen intressi ja siksi vanha sosiaalistaminen-sana kuvaa kohta paremmin toimintaa ja sen taustalla olevaa tavoitetta. Osallistaminen tulee olla ohjaustyömme ydintä eikä irrallinen satunnainen teko. Kun saamme innostettu kaikkia oppilaat yhteistyöhön eri oppimisympäristöissä, syntyy kaikille oppilaille osallisuuden kokemus. Oppilailla on kuitenkin erilaisia valmiuksia yhteistyöhön. Strategiatyön aikana tulee pohtia sitä, mitä ohjaustyö on niiden oppilaiden kohdalla, jolla valmiudet ovat puutteelliset. Osallistuminen ja osallisuus (kokemus) ovat kaksi eri sanaa. 

Jotta nuorelle voisi kehittyä ekologinen elämänasenne, hänen tulee kyetä antaa arvo ympäristölle. Jotta nuorella olisi tarve suojella luontoa, hänellä tulee olla myönteisiä luontokokemuksia. Kun hän kykenee antamaan arvoa rakennetulle ympäristölle ja luonnolle, hänellä syntyy kyky antaa merkitys ekologiselle elämänasenteelle ja halu kehittää ympäristöään. Tällä strategiatyön alueella määritämme oppimisympäristöämme ja kehitämme ohjausta niissä.

Toinen strategiatyön keskeinen tavoite on opettajakunnan yhteisen ymmärryksen kehittäminen. Opettajakuntaan pitäisi synty eetos, yhteinen käsitys siitä, miksi ohjauksen tiettyihin osa-alueisiin pitää panostaa ja miksi ohjausympäristöjä tulee rakentaa ja kehittää, miksi tietyt ohjaustavat ovat muita tarkoituksenmukaisia ja miksi kaikkia ohjausympäristöjä ja -tilanteita tulee hyödyntä tavoitteiden saavuttamiseen. Opettajakunnalle tulisi syntyä kyky antaa merkitys pienille päivittäin toistuville ohjaus teoille.

Jokaisen koulun opettajan pitäisi pystyä nimeämään keskeiset mekanismit, joilla koulu pyrkii kasvuun ja oppimiseen liittyviin tavoitteisiin. Mekanismeilla tarkoitetaan osatekijöitä, jotka johtavat koulutuksen vaikuttavuuden paranemiseen. Toisaalta mekanismilla tarkoitetaan kouluarjen määrittämiä toistuvia ohjaustilanteita. Toisaalta mekanismilla tarkoitetaan ohjausresurssia, joka on koulussa. Mekanismeja tulee kuvata ja määrittää, koska toimien näkyväksitekeminen edistää yhteisen ymmärryksen kehittymistä (ks. lisää s. 67-68).

On yhtä tärkeää tunnistaa koulun vahvuudet ja ne ongelmakohdat, joissa ohjaustyömme ei palvele tavoitteidemme saavuttamista. Ohjauksen kehittäminen alkaa ongelman rajaamisesta ja siksi ongelman ääneen lausuminen voi olla alku ohjauksen kehittämistyölle.  Koulun arjessa on vähän aikaa kehittämistyölle. Onnistumisen kannalta on olennaista se, että kehittämistavoitteet asetetaan resurssien mukaan.  

Peruskoulun päättöluokkalaiselle koulutusvalinnasta ja yhteishausta

Tässä muutamia vinkkejä ura- ja koulutusvalintaa tekevälle päättöluokkalaiselle.

Sinun kannattaa itsearvoida omaa tapaasi oppia akselilla lukeminen – tekeminen ja valita se tapa, joka on sinulle tuloksellisin myös nykyisten arvosanojen (lukuaineet – taito- ja taideaineet) näkökulmasta. Samalla kannattaa muistaa, että vaikka lukioon haettaessa painottuvat lukuaineet ja ammatilliseen koulutukseen haettaessa taito- ja taideaineet, kaikkien aineiden keskiarvo vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa valintaprosessissa molemmissa tapauksissa. Vaikka (työ)elämälle voikin asettaa tavoitteita, polku kohteeseen tulee tarpoa ilolla ja matkan tulee olla kannustava ja innostava.

Lukio-sana muodostuu sanoista lukeminen, kirjoittaminen ja oppiminen. Lukiossa siis luetaan ja kirjoitetaan ja osaaminen näytetään kirjallisilla kokeilla. Päättöluokalla ehdit vielä harjoitella näitä taitoja ja näyttää osaamisesi päättötodistuksessa. Lukiossa taito, työtavat ja lukuhalu tulee olla halussa. Lukiossa opiskellaan ensisijassa äidinkieltä, englantia, ruotsia (muita kieliä), matematiikkaa ja muita lukuaineita Ylioppilaskokeessa mitataan osaamistasi vähintään viidessä lukuaineessa.

Ammatillisessa koulutuksessa opetellaan asioita tekemällä ja osaamista osoitetaan näytöillä. Ammattikorkeakoulun pääsykokeisiin on tullut kaikille yhteinen osa, jossa arvioidaan sinun kykyä arvioida omaa osaamista ja työskentelytapaasi sekä oppimaan oppimisen haluasi. Kun haet jatkokoulutukseen toisen asteen koulutuksen jälkeen, ollaan siis kiinnostuneita siitä, mitä osaat eikä siitä, missä olet opiskelut. Omien vahvuuksien tunnistaminen ja elämän rakentaminen sen ympärille on ainoa järkevä tapa edetä, koska erinomainen koulutusjärjestelmämme on rakennettu niin. Riippumatta siitä, mitä valitset toisella asteella, voit jatkaa opintojasi korkea-asteella hyvien suoritusten ja näyttöjen avulla aina tohtoritutkintoon saakka.

Riippumatta siitä, oletko hakemassa lukioon tai ammatilliseen koulutukseen, sinun kannattaa pohtia sitä, miten tulevat opinnot kytkeytyvät urahaaveeseesi. Pohdi sitä, miten toisen asteen valintasi vie sinua lähemmässä urahaavettasi. Toisaalta lukion ainevalinta ja jatkokoulutus kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa. Toisaalta lukiokoulutus on yleissivistävää koulutus, joka ei ole ammatillista koulutusta. On tärkeää, että sinulla hahmottuu taidot ja valintaperusteet, joita tarvitset ammatissa, johon tähtäät. Tämän selvitystyön tuloksena sinulla syntyy kuva joko perustelu lukion ainevalinnoille tai kuva siitä, miten eri ammatillisen koulutuksen hakuvaihtoehdot kytkeytyvät urahaaveeseesi. Vaikka lukiossa voi suorittaa taito- ja taideaineissa (esim. musiikissa) lukiodiplomin, ei näyttöön valmentava koulutus ole ammatillista opetusta. Lukio-opiskelu kytkeytyy ammatilliseen koulutukseen ainevalintojen ja valintakokeisiin valmentautumisen kautta.

Vaikka on tärkeää, että pystyt asettamaan lopulta hakutoiveesi järjestykseen, yhteen ja ainoaan hakutoiveeseen tuijottaminen ei ole järkevää. Mieti vahvuuksiasi ja sitä, mitä ja miten haluat oppia. Ammatinvalinnan sijaa on parempi puhua uravalinnasta. Sinua tyydyttävään lopputulokseen on monta polkua. Esim. jos sinua kiinnostaa musikkiin kytkeytyvä ura, voit edetä lähemmäs tavoitetta monella eri tavalla. Tässä muutama vaihtoehto:

  • Eri lukioissa voi valita valtakunnallisten kurssien lisäksi eri määrän ja eri sisältöisiä koulukohtaisia musiikin kursseja. Tämän lisäksi on erityistehtävän saaneita lukioita (esim. Puolalanmäen lukio), jossa voi painottaa musiikin opintoja vielä enemmän. Siitä huolimatta se on lukio muiden rinnalla. Olennainen kysymys on se, haluatko lukea ja kirjoittaa seuraavat kolme vuotta ja osoittaa osaamisesi sen perusteella?
  • Musiikkialan perustutkinto, musiikin osaamisala, johon opiskelija valitaan pääsy- ja soveltuvuuskokeen avulla.
  • Musiikkialan perustutkinto, musiikkiteknologia, johon opiskelija valitaan pääsy- ja soveltuvuuskokeen avulla.
  • Media- ja kuvallisen ilmaisun perustutkinto (audiovisuaalinen viestintä).
  • Liiketoiminnan perustutkinto (> tuottaja).

Toisen asteen tutkintoja  on oikeastaan vain kaksi vain kaksi: ylioppilastutkinto ja ammatillisen koulutuksen tutkinto (ammatillinen perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot). Peruskoulun päättöluokkalainen hakee ammatillisiin opintoihin, joissa tavoitteena on ammatillinen perustutkinto. Tutkintojen arvo on sama riippumatta siitä, missä se on suoritettu. Olennaista on sinun suoriutuminen. Se, että tunnistat omat vahvuutesi ja lähtötilanteesi (opintomenestys), auttaa sinua arvioimaan sitä, miten valintasi vievät sinua lähemmäs tavoitteitasi.

Jotkut toisen asteen oppilaitokset (lukiot ja ammattioppilaitokset) tarjoavat mahdollisuuden suorittaa molemmat tutkinnot. Tällöin haet pääsääntöisesti ammatilliseen perustutkintoon ja sen ohella suoritat ylioppilastutkintoon johtavat opinnot ja tutkinnon viidessä lukioaineessa. Tämän vaihtoehdon hyvä puoli on se, että siinä yhdistyy kaksi tapaa opiskella: tekemällä ja lukemalla oppiminen.

Toisen asteen yhteishaussa voit laitaa hakulomakkeeseen viisi hakutoivetta (ammattilisia perustutkintoja ja lukioita), joihin kaikkiin sinun tulisi pysytä sitoutumaan. Sitoutuminen tarkoittaa sitä, että olet ottanut selvää opintojen sisällöstä ja tiedät, miten ne kytkeytyvät urahaaveeseesi. Mitä haastavampi ensisijainen hakukohde sinulla on mielessä, sitä tarkemmin sinun tulee arvioida lähtötilannettasi (vahvuudet ja opintosuoritukset) ja sitä hartaammin sinun tulee miettiä varavaihtoehtoja eli vaihtoehtoisia polkuja sinua tyydyttävään lopputulokseen (ura).

Mieti tarkkaan, mikä on ensimmäinen hakutoiveesi, mihin järjestykseen hakutoiveet laitat ja millä perusteella. Vaikka päättöarvosana ei muodostukaan viimeisten kokeiden arvosanoista, nykyinen koulumenestys on järkevä lähtökohta arvioida mahdollisuuksia päästä jatkokoulutukseen. Voit muuttaa arvosanasi pisteiksi ja keskiarvoksi osoitteessa www.yhteishakulaskuri.fi. Osoitteesta www.vipunen.fi (> Koulutuksen yhteiset > Haku ja valinta) löytyy aikaisempien vuosien alimmat pisteet ja keskiarvot. Jos haet ammatilliseen koulutukseen, saat ensimmäisestä hakutoiveesta kaksi lisäpistettä. Myös lukiohaussa käytetään hakutoivejärjestystä yhtenä hakuperusteena. Sinulla on mahdollisuus laittaa yhteensä viisi lukio- ja/tai perustutkintovaihtoehtoa yhteishakulomakkeeseen.

Vaikka yhteishaku toteutetaan helmi-maaliskuussa, sinulla on koko päättöluokka aikaa hankkia näyttöjä valintasi perusteeksi.

Turkulaisen oppilaanohjauksen kehittämisen lähihistoria (2008-2019)

Oikeastaan tarinani alkaa jo vuodesta 2001, jolloin aloitettiin yksittäisen koulun ohjauksen kehittämishanke. Hankkeessa kehitettiin kurinpitojärjestelmää, jossa ongelman siirtelyn ja rankaisemisen sijaan pyrittiin käytäntöön, jossa oppilaan ja opettajan kohtaaminen ongelmatilanteissa otettiin käyttövoimaksi ohjaus ja kasvatustyölle. Uusi käytäntö rakentui systeemisten, sovittelevien ja ratkaisukeskeisten työmenetelmien ympärille ja sitä kutsuttiin seuraamusjärjestelmäksi. Silloin muurattiin yksi kaikki ohjaavat -periaatteen kulmakivistä. Tästä hyvästä käytännöstä tiedotettiin opetus- ja kulttuuriministeriä, kun valmisteltiin lakia kurinpitokäytännöistä. Perusopetuslakiin päätyi kasvatuskeskustelu-käsite 2013.

Koulukohtainen kehittämistyö oli työlästä. Pidin tärkeänä sitä, että opettajat tulevat kuultua ja kehittämistyö etenee keskustellen suunnittelu – toiminta – havainnointi – reflektoin -sykliä seuraten.  Havaituista kehittämistyö ongelmista tai niiden reflektoinnista syntyi lisensiaatin työ 2006, josta on tehty myös artikkeli.Kehittämiskeskustelujen aikana opettajat vetosivat ensisijassa kokemukseensa. Kehittämistyön koordinaattorina, jouduin kohtaamaan opettajien asenteet oppilaisiin, ohjaukseen ja kasvatukseen sekä asenteista nousevat toimintatavat. Opin sen, että ohjauksen kehittämistyössä, jossa pyritään muuttamaan opettajien toimintatapoja ja koulun käytäntöjä, pitää kehittämisprosessin aikana auttaa opettajia reflektoimaan toimintaansa kriittisesti ja hyödyntämään kehittämiskeskusteluissa ohjaustyötä määrittäviä normeja tai jopa tutkittua tietoa. Kuulluksi tuleminen, käytäntöjen ja tavoitteiden välisen etäisyyden pienentäminen, ovat toimintakulttuurin muuttamisen ja ohjauksen kehittämisen ydintä.

Koulua suurempi askel kunnalliseen ja seutukunnalliseen kehittämistyöhön otettiin Opetushallituksen koordinoimassa Rajakari-hankkeessa (2003-2007), jossa koottiin peruskoulun ja toisen asteen opinto-ohjauskäytäntöjä. Puhuttiin ohjauspolusta. Kehittämistyötä tuki Opetushallituksen järjestämä opinto-ohjauksen aluekouluttajakoulutus ja työ johti 2008 alkaneeseen OKE-kehittämistyöhön, joka jatkui seuraavat kolme vuotta.  Opetus- ja kulttuuriministeriöltä saadulla huomattavalla kehittämisrahalla, saatiin koottua käsikirjaksi turkulaiset hyvät käytännöt ja tietotaito. Tämän käsikirjan tavoitteena oli tehdä näkyväksi sitä, mitä on oppilaanohjaustyö. Kansallisen kehittämistyön hyviä käytäntöjä on koottu Ohjauksen polkuja -julkaisuun.

Tämän kehittämistyön aikana yhtenäistettiin Turkulaista koulutusmarkkinointia ja määriteltiin peruskoulujen ja lukioiden ohjausyhteistyötä.  Vuonna 2009 koottiin ensimmäistä kertaa arviointitietoa oppilaanohjauksen tilasta  ja saatavuudesta Turussa. Siitä saakka on tuotu esille kuntapäättäjille ja ylemmille virkamiehille se, että oppilaanohjauksen saatavuus (opinto-ohjaajan työaika oppilasta kohden) ei ole riittävällä tasolla Turussa. Arviointi toistettiin 2012 ja 2014. Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä oppilaanohjauksessa helpotettiin kokoamalla sivut www.oppilaanohjaus.fi ja www.turku.fi/oppilaanohjaus. Turku.fi-sivuston alle koottiin ensimmäinen versio TET-torista ja ajatus TET-jaksojen poluttamisesta, yhteissuunnitelusta toimipaikassa, syntyi. Kun kehittämistyöhön ryhdyttiin ei ollut TET-toria, oppilaiden ja yritysten kohtaamispaikkaa, eikä TET-paikkoja. TET-jaksolla ei ollut oppilaiden ura- ja koulutusvalintaa ohjaavaa merkitystä nykyisessä mittakaavassa.

Toimin päätoimisena oppilaanohjauksen koordinaattorina vuosina 2008-2011. Kehittämiskauden alkaessa oppilaanohjaajat olivat hajanainen joukko yksinään puurtavia ura- ja koulutusvalinnan ammattilaisia, joilla ei ollut yhteistyön käytäntöjä saatikka yhteistä ymmärrystä ohjauksen sisällöistä. Matkan varrella opokunnasta on rakentunut yhteen hiileen puhaltava kuntatyöläisten joukko, jotka haluavat tehdä yhteistyötä ja ovat yhdessä enemmän kuin osiensa summa. Pidän tätä kaikkein tärkeimpänä kehittämistuloksena. Toiveena oli, että Opetushallituksen rahoittaman kehittämiskauden jälkeen koordinoivaille oppilaanohjaajalle osoitettaisiin työaikaa seuraavien tehtävien hoitamiseen:

  • Oppilaanohjaajien yhteistyön koordinointi
  • Opinto-ohjauksen suunnitteluryhmän työn koordinointi
  • Kuntatason moniammatillisen ohjaustyön koordinointiin osallistuminen
  • Seutukunnallinen yhteistyö
  • Kansallinen yhteistyö
  • Oppilaitosyhteistyön koordinointi
  • Työelämäyhteistyön koordinointi
  • Ohjauksen yhteistyöverkoston ylläpito
  • Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisen kehittäminen
  • Arviointitiedon kokoaminen
  • Oppilaanohjauksen kehittämistyön suunnitteluun osallistuminen
  • Oppilaanohjauksen kehittäminen ja kehittämistyön koordinointi
  • Oppilaanohjaajien täydennyskoulutuksen suunnittelu
  • Osallistuminen oppilaan tuen yhteistyöfoorumiin
  • Osallistuminen Varsinais-Suomen yrittäjyyskasvatusverkoston toimintaan
  • Yhteishaun sijoittumisyhteenvedon kokoaminen
  • Ryhmäsähköpostin ylläpito
  • Vuosityöaikalaskurin ylläpito
  • Sivuston www.turku.fi/oppilaanohjaus ylläpito ja kehittäminen,
  • TET-torin ylläpito ja kehittäminen
  • TET-viikkojen koonta (syksy)
  • Yhteenveto oppilaiden sijoittumisesta yhteishaussa
  • Yhteenveto ohjauksen saatavuudesta
  • Hakuoppaan toimittamiskuntaan osallistuminen
  • Uusien oppilaanohjaajien opastus ja mentoroinin koordinointi
  • Maahanmuuttajanuorten vanhempainiltojen organisointi yhteistyössä monikulttuurisen opetuksen suunnittelijan kanssa
  • Turun peruskoulun opoille suunnattujen tapahtumien aikatauluttaminen

Näin ei koskaan kuitenkaan tapahtunut. Vuodesta 2011 oppilaanohjauksen koordinointi on ollut pieni osa työnkuvaani Puropellon koulun opinto-ohjaajana ja kehittämistyö jatkui oman työn ohella. Vuosityöajan hallinta on tuottanut päänvaivaa niin opinto-ohjaajille ja rehtoreille. Opinto-ohjaajan asiantuntijuus on ollut vaikeaa yhdistää sidottuun työaikaan ja rehtorin direktio-oikeuteen. Saimme kuitenkin rajattua kuvauksen siitä, mihin opinto-ohjaajan rajallista työaikaa tulisi käyttää.

Jo kehittämiskaudella 2008-2011 pyrittiin edistämään kaikki ohjaavat -periaatteen jalkautumista koulujen käytäntöihin. Tästä ohjauksen kehittämistyöstä nousi tarve tutkia sitä, millä peruskoulunaikaisilla ohjausteoilla on merkitystä nuoren ura- ja koulutusvalinnoissa tarvittavien taitojen kehittymiselle. Tästä tutkimustyöstä valmistui väitöstutkimus 2016. Tutkimukseni mukaan kouluissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota TET-jaksoihin kytkeytyvään ohjaukseen, oppilaiden itseohjautuvuuden ja yhteistoiminnan mahdollistamiseen ja kehittymisen tukemiseen sekä muihin oppimaan oppimisen valmiuksien kehittämiseen. Opinto-ohjaajan tulisi kiinnittää erityistä huomiota oppilaan ura- ja koulutusvalintaan liittyvän itsetuntemuksen kehittämiseen, koulutus- ja uravalinnassa tarvittavan tietotaidon karttuttamiseen sekä nuoren suunnitelmallisuuden kehittämiseen (opo opettaa). Kaiken oppilaanohjauksen yläkoulun aikana tulisi kehittää oppilaan valmiutta tehdä valintoja ja päätöksiä.

Tutkimukseni osoittaa sen, miten tärkeää on se, että opinto-ohjaaja ”johtaa” ja koordinoi yksittäisen koulun ohjauskäytäntöjä, jotka vaikuttavat nuoren ura- ja koulutusvalinnassa tarvittavien taitojen kehittämiseen. Tutkimukseni osoittaa myös sen, miksi suurissa kunnissa pitäisi olla päätoiminen opinto-ohjauksen koordinaattori, jonka tehtäviin kuuluisi ohjausyhteistyön mahdollistaminen, hiljaisen tiedon hyödyntäminen ja arviointitiedon kokoaminen sekä ohjaajia voimaannuttavat kehittämistyön toimeenpano. Hyvän kielitietoisen ja oppilaan toimijuutta kehittävän perustyön lisäksi tarvitaan koordinointia, kehittämistyötä, toimintaa käytännön ja tutkimustyön rajapinnassa sekä tutkimusta.

Turun peruskoulujen opinto-ohjaajat saivat syksyllä 2018 hankerahoituksen, jonka turvin toimme TET-paikkojen kokoamisen ja hakemisen 2019-luvulle. Yritykset ovat koottu TET-torille ja tavoitteena on poluttaa mahdollisimman monen yrityksen TET-viikko syksyllä 2019. Tätä mahdollisuutta opokunta on odottanut viimeiset kymmenen vuotta.

Ohjauksen kehittäminen

Ohjaus on yhteistyötä. Ohjauksen kehittäminen on johdettua ja koordinoitua keskustelua arkisista hyvän oppimisen ja kasvamisen esteistä. Polku kehittämistulokseen ja toimintakulttuurin muuttumiseen on yksinkertainen: 1) Osoitetaan, että asialle (esim. hyvä käytös ruokasalissa) on merkitystä. 2) Sitoudutaan ja sitoutetaan asian käsittelyyn. 3) Lähestytään kehittämiskohdetta eri tavoilla.  4) Laaditaan kuvaus yhteisestä uusista käytännöistä. 5) Arvioidaan sovittujen käytäntöjen toimeenpanoa ja tehdään ryhtiliikkeitä, jos tarpeen.

Ohjaus on teonsana

Lapset ja nuoret ovat hilpeitä ja positiivisia yhteistyökumppaneita mutta hekin odottavat, että toiminnalle asetetaan selkeät rajat. Koko koulun väki voi paremmin, jos ja kun koululla on yhteinen käsitys käytännöistä. Kasvattaminen on tekoja positiivisen pedagogiikan hengessä.

Perusopetuksen ”tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja”. Perusopetuslaissa (2 §) on asetettu selvärajainen tehtävä perusopetukselle ja tavoite ohjaukselle. Sisällön lisäksi tulee kiinnittää huomioita tavoitteiden järjestykseen. Perusopetuksen ohjauksen ensisijainen tavoite on tukea lapsen ja nuoren kasvua ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen. Meidän tulee ensisijassa tunnistaa ne mekanismit, käytännöt ja toimet, joiden avulla pyrimme tavoitteisiin.

Kasvatus peruskoulussa on pieniä tekoja suurten tavoitteiden suuntaan. Riippumatta siitä tarkastelemmeko ohjausta opetussuunnitelman tavoitteiden, työelämän odotusten vai megatrendien näkökulmasta, ohjaus voidaan kiteyttää kolmeen osaan: oppiminen, yhteistyö ja ympäristö. Ei riitä, että ajatus elinikäisestä oppimisesta ja siihen tähtäävästä ohjauksesta on mainittu EU:n päätöslauselmissa (ELGPN 2011). Ajatus tulisi näyttäytyä myös oppilaan ja opettajan kohtaamisessa. Työelämä odottaa työntekijöiltä myönteistä asenne oppimiseen ja yhteistyötaitoja. Yhteistyötaitojen kehittäminen on keskeinen ohjaustavoite opetussuunnitelman perusteissa.  Mitä suuremman ongelman ratkaisusta on kyse, sitä enemmän tarvitaan yhteistyötaitoa. Tieto IPCC-raportin olemassa olosta ei auta lapsia ja nuoria käsittelemään huolta ilmastonmuutoksesta. Olisiko helpointa aloittaa ohjaustyö siitä, että osoitamme nuorille, että yhteisellä ympäristöllä ja siitä huolehtimisella on merkitystä. Kykyä arvostaa yhteistä rakennettua ympäristöä ja luontoa, koulua ja lähipiiriä lienee ensimmäinen askel ja tavoite, jos haluamme ihmisen oppivan välittämään ympäristöstään.

Mitä on ohjaus?

Onko ohjaus vain opettamista, arviointia, tiedottamista ja neuvontaa?  Jos tavoitteeksi asetetaan oppilaan itseohjautuvuuden kehittäminen, osallisuuden kokemuksen synnyttäminen ja syrjäytymisen ehkäisy, päätöksentekokyvyn kehittäminen ja elinikäisen oppimisen halun synnyttäminen, sen tulee olla muutakin.

Jos haluamme kehittää lasten ja nuorten kykyä tehdä valintoja, päätöksiä ja muuttua, meidän tulee panostaa ohjauksessa lapsen ja nuoren kognitiivisten toimintojen kehittämiseen. Tällöin päähuomio on oman ajattelun ajattelussa, oman oppimisen arvioinnissa tai tietämisen tietämisessä ja tietämättömyyden tiedostamisessa eli metakognitiosta. Tätä taitoa käytetään myös silloin, kun ihminen tekee päätöksiä uraan ja elämään liittyen.

Ohjauksen tulisi kehittää oppilaan toimijuutta. Toimijuus on toimintavalmiutta ja halua ohjata omaa elämäänsä. Se syntyy yhteisöllisessä toiminnassa ja vaikuttaa siihen, miten ihminen suuntautuu tulevaisuuteen ja omien käytäntöjensä muuttamiseen. Oppilaan toimijuuden kehittäminen sisältää oletuksen, että ohjaus tapahtuu kunkin oppilaan lähtötason mukaan. Tavoitteet tulee asettua oppilaan lähikehityksen vyöhykkeelle ja oppilaan tulisi saada kiitosta pienistäkin parannuksista, vaikkei lopputulos olisikaan hyvän osaamisen tasolla.

Kun ohjausta tarkastellaan yksilön ja ympäristön välisenä vuorovaikutuksena, huomiota tulee kiinnittää kokemuksiin ja niihin kytkeytyvään reflektioon. Opettajan tulisi osallistua siihen, miten nuori tulkitsee kokemuksiaan ja luo asioille merkityksiä. Koulun tulee antaa tilaa reflektiolle ja näin osallistua oppilaan merkityksien luomisen prosesseihin.

Ohjauksen kehittäminen

Aktiivinen toiminta, ongelmien ratkaiseminen, kriittinen reflektointi, vuorovaikutus, suunnittelu, yhdessä tekeminen ja arviointi ovat osia, josta muodostuu opetussuunnitelman perusteiden oppimiskäsitys. Asiantuntijaorganisaatiossa johtaminen ja toimintakulttuuri tulisi perustua samoille arvoille. Koulussa tulee olla yhteistyötä ja omatoimisuutta tukevia rakenteita ja tunnistettavia ohjausmekanismeja.

On yleisesti tunnustettu tosiasia, että ohjauksen tuloksellisuuteen vaikuttaa eri toimijoiden teot eri ohjauksen ulottuvuuksilla. Ohjauksen kehittäminen kannattaa kuitenkin aloittaa siitä, mikä on muutettavissa eli omasta toiminnasta. Meidän tulee yhdessä rakentaa tavoitteiden saavuttamisen edistäviä oppimisympäristöjä. Meidän tulee kohdentaa vähät resurssit niin, että vuosien saatossa saamme aikaiseksi toimintakulttuurin muutoksen. Hyvä ohjaustulos on monien pienten tekojen summa.

Siitä huolimatta, että opettajakunta rakentuu eri tavalla toimintaan ja muutokseen suhtautuvista ihmisistä, meidän tulee pystyä muodostamaan yhtenäinen kokonaisuus, jolla on yhteiset tavoitteet ja toimintatavat. Koulu on systeeminen asiantuntijaorganisaation. Systeeminen tarkoittaa sitä, että koulu on enemmän kuin osiensa summa. Työmme vaikuttavuus perustuu siihen, miten tietoisia olemme yhteisistä tavoitteista ja miten toimimme näiden tavoitteiden suuntaisesti. Jotta tavoitteet ja toimintatavat voidaan kokea yhteiseksi, niistä tulee keskustella paljon ja yhteinen ymmärrys tulee tehdä näkyväksi. Prosessien tulee edistää me-henkeä ja vähentää polarisaatiota.

Jos kehittämisen ensisijainen tavoite on toimintakulttuurin muuttaminen, opettajien voimaannuttaminen tai käytäntöjen kehittäminen, hyväksi todettu ohjauksen kehittämisprosessi on tiedossa. Tälle kehittämisprosessille tulee varata riittävästi aikaa. Ohjauksen kehittämisen ensimmäinen ja helpoin vaihe on olemassa olevien käytäntöjen kuvaaminen. Kun kuvaus on koossa, tulisi käytäntöjä arvioida ja tunnistaa ne ohjauksen osa-alueet, joissa on kehittämistarvetta. Tämän jälkeen tulisi ryhtyä polveilevaan kehittämisprosessiin (suunnittelu, toiminta, havainnointi, reflektointi jne.).

Vaikka uusien toimintatapojen luomista voidaan tukea koulun ulkopuolisten interventioiden avulla, tarvitaan koulun sisältä henkilö, joka on sitoutunut ja sitoutettu kehittämisprosessin läpiviemiseen. Tältä koordinaattorilta edellytetään tahtoa ja tavoitteellisuutta. Tarvitaan tahtoa, jotta kehittämistyö ei juutu vastoinkäymisiin, koska niitä tulee varmasti. Tarvitaan tavoitteellisuutta, jotta dialogisuuteen ja yhteiseen ymmärryksen rakentamiseen perustuvassa ohjauksen kehittämisessä päädytään uuteen tarkoituksenmukaisempaan ja tavoitteiden mukaiseen käytäntöön. Ihan ensin rehtorin on kuitenkin sitouduttava kehittämistyöhön ja osoitettava, että aihe on tärkeä.

TET-jaksot ja sen kehittäminen kunnassa

Kuten Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisussa, aiemmissa aihetta käsittelevissä raporteista ja minun ohjausta ja oppilaiden urapohdintaa käsitelevässä väitöskirjassa todettiin, TET-jakso on osalle nuorille tarkoituksenmukainen ja osalle ”epämieluisa, haastava tai jopa mahdoton toteuttaa”. TET-jakso on tarkoituksenmukainen silloin, kun se toimii yhtenä perusteena nuoren ura- ja koulutusvalinnalle.

Väitöstutkimuksessani selvitettiin turkulaisten peruskoulun päättöluokkalaisten urapohdintaeroja ja sitä, miten oppilaiden arviot opettajien ja oppilaanohjaajien toteuttamasta ohjauksesta ovat yhteydessä heidän urapohdintaansa. Tutkimukseni mukaan oppilaiden työelämäkokemusten ja urapohdinnan välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys. Oppilaista 76,2 % piti TET-jaksoja hyvinä tai kiitettävinä koulutus- ja uravalinnan näkökulmasta ja heidän mukaansa jaksot lisäsivät työelämätietoa ja työn arvostusta. Tutkimukseni mukaan taitavat urapohtijat olivat kokeneet olevansa mm. itseohjautuvimpia ja suunnitelmallisempia kuin heikot urapohtijat. Mutta hekin tarvitsevat toimijuutta kehittävät TET-työvälineet ja tavoitteiden saavuttamista tukevat ohjauskäytännöt ympärilleen.  

Koulussa kiire ja pakkotahtisuus kannustaa turvautumaan vanhoihin toimintamalleihin. Tulisiko kussakin kunnassa olla toimija, jonka ensisijainen tehtävä olisi ohjauksen kehittäminen niin, että tavoitteet muuttuvat toiminnaksi. Paperilta tällainen toimija voi kunnasta löytyäkin. Miksei sitten yksinkertaiset ohjauksen ongelmat tule ratkaistua? 

TET-prosessi on jaettavissa kolmeen vaiheeseen ja niihin liittyvät kehittämishaasteet ovat seuraavat:

  1. Haku. Opetustoimen tulisi ylläpitää TET-paikkaverkostoa ja huolehtia siitä, että tarjonta palvelee  työvoiman kysyntää ja kaikkien oppilaan urapohdintaa.
  2. Kokemus. Opetustoimen tulisi kehittää TET-jaksoihin liittyvää ohjausta yritysten kanssa yhteistyössä niin, että nuorella on mahdollisuus saada monipuolinen kuva toimipaikan eri tehtävistä ja toimialasta. 
  3. Reflektointi. Opetustoimen tulisi varmistaa se, että ohjaajilla on aikaa ja työvälineitä osallistua nuoren merkityksenantoprosessiin. 

Kullakin työssäkäyntialueella tulisi olla TET-verkosto, johon kuuluvat koulut tekevät työelämään tutustumiseen liittyvää yhteistyötä yritysten kanssa. Kunnassa pitäisi kohdentaa resurssia siihen, että opetustoimella olisi mahdollisuus jalkautua yrityksiin ja osallistua TET-jakson kehittämiseen yrityskohtaisesti. Joka vuosi kouluissa on muutamia oppilaita, jotka eivät saa hankittua itselleen TET- paikkaa koulun ulkopuolelta edes tehostetun oppilaanohjauksen avulla. Moniammatillisen ohjauksen tulisi voimaannuttaa jokainen oppilas hakeutumaan työelämään.

Jo perusopetuksen alkuvaiheessa opinto-ohjaajalle rajattiin koulun ohjauksen kehittämistehtävä. Suurimmaksi pulmaksi jo silloin todettiin se, että opinto-ohjaaja jätetään tai jää yksin kehittämishaasteiden keskelle.  Näin on käynyt ja siksi tulisi tarjota konkreettista tukea  kunnalliselle ja koulukohtaiselle kehittämistyölle sekä huolehtia siitä, että alueellinen TET-yhteistyö toteutuu.

Opinto-ohjaajan työn vaativuuden arviointi

Opinto-ohjaajan työn vaativuuden arviointi

Lähde: OVTES 2018–2019 6 §

Tässä esittämäni huomioiden tarkoitus on pohtia päätoimisten opinto-ohjaajien tehtäväkohtaisen palkan määräytymisen perusteita.

Vaativuustekijät

1. Työn edellyttämä osaaminen ja koulutus

”Tietojen osalta arvioidaan työn edellyttämää koulutusta”, joka kytkeytyy opinto-ohjaajan tehtävän hoitamiseen. Jo peruskoulun alkuajoista peruskoulun opinto-ohjaajan perustehtävä on jakautunut kahteen osaan: oppilaan ohjaaminen ja sen organisointiin liittyvä työ sekä koko koulun ohjauksen kehittämistyö. Lisäkoulutuksesta tulisi maksaa siis näillä perusteilla.

Jos opinto-ohjaajan työnkuva sisältää ” tavanomaista vaativuustasoa vaativampia tehtäviä” ja hänellä on tehtävän hoitamiseen hankittua ”lisäpätevyys tai kokemuksen kautta hankitut taidot” tai ”tavanomaista laaja-alaisempi koulutus”, on tämä ”otettava huomioon tehtäväkohtaista palkkaa määrättäessä”.

Kun määritellään tehtäväkohtaista palkkaa päätoimiselle opinto-ohjaajakoulutuksen saaneelle, ei vaativuustekijänä tulisi huomioida koulutusta, jota edellytetään virkatehtävään valintaan. Vaativuustekijän tulisi huomioida lisäkoulutus joka on hankittu, jotta opinto-ohjaajan tehtävää voisi hoitaa laadukkaammin tai koulutuksen kautta voisi vastata opinto-ohjauksen kehittämisen haasteisiin.

Perustehtävään kytkeytyviä tutkintoon johtavia lisäkoulutuksia voi olla mm. tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvät koulutukset, ohjauksen menetelmäkoulutukset ja opetushallinnon opinnot.  Kunkin opinto-ohjaajan tulisi nimetä lisäkoulutus, jonka huomioimista hän ehdottaa, kun hänen tehtäväkohtaista palkkaa määritellään ja pystyttävä perustelemaan, miten koulutus liittyy hänen tehtäväänsä opinto-ohjaajana. Pyydettäessä hänen tulisi pysyä esittämään tutkintotodistus.

Laskennallinen peruste voisi olla esim. seuraavan kaltainen:

aineopinnot 35 op tai vastaavat = 0,2
kandidaatin tutkinto 180 op 0,9
maisterin tutkinto 120 op = 0,6
lisensiaatintutkinto 120 op = 0,6
tohtorin tutkinto 240 op = 1,2

2. Yhteistyötaidot

Kun arvioidaan työnkuvien edellyttämiä vuorovaikutustaitoja ja ihmissuhdevaatimuksia, tulisi virkaehtosopimuksen mukaan arvioida ”työn edellyttämää viestinnän ja kommunikoinnin oma-aloitteisuutta ja tavoitteellisuutta” ja ”työn edellyttämää vaatimusta asettua toisen ihmisen tilanteeseen”.  Mielestäni tätä vaatimustekijää tulisi käyttää, kun tehtävien hoito edellyttää toimimista tavallista suuremmassa vuorovaikutusverkostossa tai opinto-ohjaajan oppilasaines edellyttää taitoja, joita ei edellytetä kaikilta opinto-ohjaajilta.

Tehtävän hoidon edellyttämät yhteistyötaidot
0,2 kutakin yhteistyötaitoa kohden

3. Työolosuhteet

Koska ”tehtävien vaativuuden arvioinnin tulee perustua tehtäväkuvaukseen”, voisi toivoa, että Turun peruskoulujen opinto-ohjaajien tehtäväkuvauksessa otettaisiin kantaa oppilaanohjauksen saatavuuteen ja oppilasaineksen vaikutukseen työn vaativuuteen. Valtaosan Turun peruskoulujen opinto-ohjaajien toimintaympäristö poikkeaa muiden suomalaisten peruskoulujen opinto-ohjaajien toimenkuvista, koska Turussa on poikkeuksellisen suuri määrä oppilaita kutakin vuosityöaikaa kohden. Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut tavoitetasoksi 250 oppilasta kutakin vuosityöaikaa kohden. Turun opinto-ohjaajien erityisasema on todettu kansallisessa arviointiraportissa ja lukuisissa Turussa toteutetuissa arviointiraporteissa vuosina 2009–2016.

Laskennallinen peruste voisi olla esim. seuraavan kaltainen:
250 /1245 = 0,20
500/1245 = 0,40

Kun opinto-ohjaajalla on ”tavanomaisesta poikkeavia henkisiä ja fyysisiä työolosuhdetekijöitä”, sen tulisi vaikuttaa hänen tehtäväkohtaiseen palkkaan. Jos opinto-ohjaajalla on poikkeuksellisen suuri määrä tehostetun ja erityisen oppilaita, joiden ohjauksesta opinto-ohjaaja vastaa, tulisi tämä vaikuttaa tehtäväkohtaiseen palkkaan. Kun lasketaan näiden oppilaiden määrän vaikutusta tehtäväkohtaiseen palkkaan, tulisi käyttää samaa laskentakaavaa kuin työajan kohdentamisessa (ks. vuosityöaikalaskuri).

tehostetun tuen oppilaat * 2 /1245
erityisen tuen oppilaat * 3 /1245

Kahden koulun opinto-ohjaajana toimiminen on ainoa tekijä, joka erityisesti mainitaan tehtäväkuvauksessa. Tämän tulisi vaikuttaa opinto-ohjaajan tehtäväkohtaiseen palkkaan.

Toimipaikkojen määrä
0,2 kutakin toimipaikkaa kohden

4. Lisätehtävä

Opinto-ohjaajan peruspalkka on sidottu vuotuiseen työaikaan. Jos opinto-ohjaajalla on yli 250 oppilasta, tulisi kaikki työaika kohdentaa perustehtävään.  Jos kuitenkin opinto-ohjaajalle määrätään ”hänen tavanomaisten tehtäviensä lisäksi lisätehtäviä ja – vastuita” tulee hänelle maksaa lisäkorvaus työstä, jota ei voida katsoa sisältyvän vuotuisen työaikaan ja kuuluvan perustehtävään.

0,2 kutakin lisätehtävää kohden

5. Työn vaikutukset

Jos opinto-ohjaaja toimii esim. apulaisrehtorina tai koordinoi opinto-ohjaajien yhteistyötä sekä tekee työelämä- ja jatkokoulutusyhteistyötä kaikkien peruskoulujen toimintaedellytysten parantamiseksi, tulisi nämä perustehtävistä poikkeavat toimenkuvat huomioida opinto-ohjaajan tehtäväkohtaista palkkaa määriteltäessä.

Koska edellä mainitut tehtävät eivät kuulu kaikkien opinto-ohjaajien toimenkuviin, tälle tekijälle on hankala luoda laskennallista perustetta.  Myös opinto-ohjaajalla tulisi olla mahdollisuus toimia esim. apulaisrehtorin tehtävissä ja saada siitä sama korvaus, mitä muut opettajat saavat. Koska näistä tehtävistä maksetaan palkkaa opinto-ohjaajalle työn vaativuuden perusteella, voisi olla selkeintä sitoa lisäkorvaus siihen varattuun aikaan ja erottaa se edellä mainitusta työn vaativuuden arviointilogiikasta.

Yhteenveto

Peruskoulun opinto-ohjaajan työn vaativuutta arvioitaessa tulisi nimetä ”objektiivisia vaativuustekijöitä”, joihin kunkin opinto-ohjaajan palkka perustuu. Turussa tehty (5.3.2018) opinto-ohjaajan tehtäväkuvaus on kaikille opinto-ohjaajille yhteinen ja lähinnä yhteenveto virkaehtosopimuksen keskeisistä sisällöistä.

Tehtäväkohtaisen palkan määräytymisen perusteet tulee johtaa sekä sivistystoimen tilastoista että opinto-ohjaajan esittämistä perusteluista ja dokumenteista. Tehtäväkohtaisen palkan määräytymisestä ja työn vaativuuden arvioinnista tulisi keskustella yhdessä opinto-ohjaajien kanssa. Työnantajan taas tulisi arvioida, mikä painoarvo vaativuustekijällä on.