Huomiota Turun seudun oppilaanohjauksen kehittämisestä

Turun kaupunki ja seutukunnalliseen oppilaanohjauksen kehittämiseen mukaan lähteneet kunnat saivat OKM:ltä 320 000 euroa erityismäärärahaa oppilaanohjauksen kehittämiseen. Aikaa kehittämistyölle on puolitoista lukuvuotta. Kehittämistyö kytkeytyy Opinto-ohjauksen kehittämisohjelmaan ja oppivelvollisuuden laajentamiseen. Turun seudun potti oli kaikista määrärahaa saaneista seutukunnista suurin. Näiden kehittämismäärärahojen lisäksi kunnan saavat korotettua valtio-osuutta oppilaanohjauksen saatavuuden parantamiseen, jossa Turussa onkin parannettavaa.

Oppilaanohjauksen kehittämistyölle on asetettu valtakunnallisia tavoitteita ja alueellisia rajauksia. Koulukohtainen, kunnallinen ja seutukunnallinen kehittämistyö tulee toisaalta erottaa toisistaa ja toisaalta tarkastella kokonaisuutena. Kehittämiskaudella tasoja tulisi tarkastella itsenäisinä ohjauksen kehittämisen tasoina, jossa toimeenpannaan kehittämistoimia. Se, että järjestetään seutukunnallisia koulutuksia, ei tee toiminnasta kehittämistyötä.

Oppilaanohjauksen kehittämistyössä on oikeastaan vain kaksi mielekästä tapaa toimenpanna hanke, jos tavoitteena on saada pysyvämpiä muutoksia työympäristössä. Kehittämiskaudella voidaan luoda mekanismi, joka mahdollistaa myöhemmin verkostoyhteistyön ja itseohjautuvuuden (esim. www.tet-tori.fi). Vaihtoehtoisesti voidaan osallistaa alusta saakka joukko ohjauksen toimijoita uuden käytännön synnyttämiseen ja ohjaustyötä kuvaavan mallin määrittelyyn. Se, mitä on tehostettu oppilaanohjaus, tulisi konkretisoitua monella tasolla. Jos kehittämishanke pystyy vastaamaan tähän kysymykseen, se on onnistunut työssään.

Oppilaanohjauksen koordinointia on pyritty vahvistamaan viimeiset vuosikymmennet ja tätä OKM:n hanketta valmisteltiin laajassa kansallisessa asiantuntijaryhmässä viime syksynä. Valtakunnallinen rajaus kehittämistyölle on selvä. Tavoitteena on

  • purkaa koulutuksellista ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta,
  • tehdä työelämän mahdollisuudet näkyväksi ja purkaa työelämän sukupuolisegregaatiot,
  • tehdä tulevaisuudessa tarvittava osaaminen näkyväksi ja
  • vahvistaa alueellisen koordinaation ja oppilaanohjauksen vaikuttavuutta.

Alueellisen rajauksen tulisi ilmaista, miten toimeenpannaan yllä olevien rajausten mukainen kehittämistyö Turun seudulla. Alla on seutukunnallinen rajaus kehittämistyölle:

  1. Tehostettu oppilaanohjaus, johon kuuluu mm. vieraskielisten, romanioppilaiden, kouluakäymättömien sekä toiminta-alueittain opetettavien ohjaus toiselle asteelle, lastensuojeluyksiköissä opiskelevien oppilaiden ohjaus sekä erityisopetuksen nivominen oppilaanohjaukseen.
  2. Siirtymäprosessit ja nivelvaiheohjaus (mukaan lukien sekä ala- ja yläkoulun välinen että toiselle asteelle siirtymisen nivelvaihe); erityishuomion kohteena ovat toisen asteen kanssa tehtävän yhteistyön laajentaminen, tehostaminen ja aikaistaminen, etenkin maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ohjaus ja toisen asteen opintoihin kiinnittymisen ennakoiva tuki sekä muiden ohjausryhmien (uraohjaajat, nuorisotoimi) rooli nivelvaiheessa
  3. Oppimistaidot ja oppimiskyvykkyys, johon kuuluu mm. opiskelutaitojen ja -tekniikan vahvistaminen jo 7. luokalta alkaen sekä tehostetun henkilökohtaisen oppilaanohjauksen kehittäminen.
  4. Moniammatillinen yhteistyö mm. perheiden ja matalan kynnyksen perhetyön, etsivän nuorisotyön ja koulun nuoriso-ohjaajan sekä työelämän kanssa.

Tehostettu oppilaanohjausta tulisi antaa perusopetuslain mukaan kaikille 8.–9. -luokkalaisille, jotka sitä tarvitsevat. Pulmana on se, että ei ole vielä yhteistä ymmärrystä siitä, ketkä ovat tehostetun oppilaanohjauksen tarpeessa. Ei ole myöskään mittareita tehostetun oppilaanohjauksen tarpeen arviointiin. Lainlaatijoiden mukaan, opinto-ohjaaja asiantuntijuudellaan viimekädessä arvioi sen, kuka on tehostettua henkilökohtaisen oppilaanohjauksen tarpeessa. Mielestäni se jo riittäisi kehittämistulokseksi, jos luotaisiin kriteerit sille, keille kohdennetaan tehostettua oppilaanohjausta, varattaisiin resurssit kunnittain ohjaamiseen ja tehtäisiin suunnitelma siirtymävaiheen yhteistyöstä. Pidän kuitenkin arveluttavana rajauksena sitä, että nimikoidaan ryhmä, joihin kehittämistoimet tai tehostettu oppilaanohjaus kohdennetaan.

Opinto-ohjaajat kaipaavat vastauksia siihen, millä kriteereillä määritellään tehostetun tuen tarve. Toteen on näytetty vain se, että minkään yksittäisen ulkoisen tunnusmerkin perusteella ei voi rajausta tehdä (koulumenestys, kieli- tai kulttuuritausta). Kaipaisin täsmennyksiä sille, miksi Turun seudulla on syytä kohdentaa vähäinen kehittämisaika juuri tiettyyn joukkoon nuoria. Onko tarkoitus kehittää kohdennettuja tukimuotoja tietylle ryhmälle, ja jos on miksi?

Kuten väitöskirjassani (Niemi 2016, 107) osoitin koulussa suoriutuminen tai kielitausta ei riitä perusteeksi tehostetun oppilaanohjauksen järjestämiselle. Tässä on eri lähteistä koottuja tehostun oppilaanohjauksen järjestämisen kriteerejä: sosiaalisten syyt, ulkoinen konflikti, vieraskielisyys, perhetausta, kiusaaminen, poissaolot, sosiaalinen toimintakyky, mukautumiskyky (kyky selviytyä vastoinkäymisestä), oppimisen ongelmat, vamma, sairaus, motivaatiopula, ajattelun kehittymättömyys (syy – seuraus), epävarmuus, perfektionismi, tiedon hyödyntämisen ongelmat, epäjohdonmukaisuus, valinnan teon vaikeus tai oma kokemus ohjauksen tarpeesta.

Oppimisympäristö on kaikille yhteinen. Opinto-ohjaajien tulisi kehittämistyön aikana pohtia sitä, miten erilaisia oppilaita tuetaan tässä yhteisessä oppimisympäristössä oppilaanohjaukseen liittyvässä koulutyössä. Esim. osalla nuorilla on hankaluuksia saada ja suorittaa TET-jakso. Miten heidänkin TET-työ mahdollistaan? Joidenkin epäonnistuneiden ohjausprosessien taustalla on se, että oppilaan huoltajalla ei ole riittävää tietoa siitä, miten Suomen koulutusjärjestelmä toimii. Oikea-aikainen kodin- ja koulun välinen omankielinen yhteistyö voisi olla tähän ratkaisu.

Oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä kansallinen huomio on kiinnitetty 8.-9. -luokkalaisten ohjaukseen. Peruskoulun ja toisen asteen siirtymävaihetta tulisi tarkastella jatkumona ja tämän siirtymävaiheen yhteistyötä tulisi tehostaa etenkin siinä tapauksessa, että koulutuksen järjestäjä on sama siirtymävaiheen molemmin puolin. OAJ:kin on todennut, että oppivelvollisuuden laajentaminen ei vaikuta alakouluissa tehtävään ohjaustyöhön tai ylä- ja alakoulujen siirtymävaiheeseen. Siirtymäprosesseihin ja nivelvaiheohjaukseen varattava koordinointityöaika tulisi kohdentaa toisen asteen kanssa tehtävään yhteistyöhön ja sen aikaistamiseen.

Turun seudun kehittämistyön rajauksessa mainitaan yhdeksi kehittämiskohteeksi oppimistaitojen ja oppimiskyvykkyyden kehittäminenOppilaanohjauksen kehittämistyössä kannattaisi käyttää vakiintuneita käsitteitä ja näin osallistaa mahdollisimman laaja joukko toimijoita jo suunnitteluvaiheessa. Kun kehittämiskohteena on peruskoulun oppilaanohjaus, ura- ja koulutusvalintataitojen kehittämiseen rajautuva ohjaus, tulisi olla isojen käsitteiden kanssa, esim. oppiminen, motivaatio jne., erityisen huolellinen. Tulisi pohtia sitä, miten käsite kytkeytyy ensisijaiseen tehtäväämme, ura- ja koulutusvalinnan ohjaamiseen. Opinto-ohjauksen kannalta epäselvä rajaus ja käsitteen tarkastelu ei edistä arkityötämme ja paranna oppilaanohjauksen laatua.

Toisaalta minulle on epäselvää se, miksi oppimaan oppiminen -käsite ei kelvannut seutukunnallisen hankkeen suunnitteluryhmälle. Toisaalta oppimiskyky -käsitettä voidaan pitää hyvänä kuvauksena siitä, mitkä kaikki osa-alueet vaikuttavat oppilaan oppimaan oppimisen valmiuksien ja elinikäisen oppimisen valmiuden kehittymiseen. Oppimiskyky-käsite voidaan jakaa neljään osaan: oppimistaidot, ohjaus, oppimisympäristö ja oppilaan voimavarat (vrt. Kunttu, K. 2011). Oppimiskyky -käsite viittaa suorittamiseen, kun taas oppimaan oppiminen viittaa oppilaan toimintakyvyn edistämiseen, mikä on opetussuunnitelman perusteiden mukainen kasvatustavoite. Koko oppilaan oppimiskykyyn liittyvän kentän tarkastelu ei ole järkevää lyhyen kehittämisjakson aikana.

Opiskelutekniikkaan rajaaminen voisi olla perusteltavissa sillä, että se on yksi tapa määritellä se, mitä on tehostettu oppilaanohjaus. Oppimisympäristö voitaisiin rajata vain digitaallisiin oppimisympäristöihin. Esim. www.tet-tori.fi -sivusto voitaisiin seutukunnallistaa. Oppilaan voimavarat -sanasta voidaan johtaa moniammatillinen oppilashuollollinen yhteistyö ja näin ratkoa oppilas- ja oppilashuoltolain tulkinnasta johtuvia ongelmia. Ohjaus -sanasta tulee mieleen oppilaan toimijuuden ja osallisuuden kehittäminen. Siitä voidaan johtaa myös koulutus- uravalintataitojen kehittäminen, tiedon lisääminen työelämän mahdollisuuksista ja osaamistarpeista. Mihin osa-alueisiin tässä kehittämistyössä siis keskitytään? Moniammatillinen yhteistyö on toki tärkeää, mutta keiden kanssa saavutaan asetetut sisällölliset kehittämistavoitteet?

Oppilaanohjaus on yhteinen asia. Hartain toiveeni on se, että alkavan kehittämiskauden aikana päästään kokonaan eroon vastakkain asettelevasta tai alisteisesta toimintakulttuurista ja epädemokraattisesta johtamisesta. Ohjauksen kehittäminen on yhteistyötä ja ongelmanratkaisua. Vaikka hallinto ja koulut muodostavat oman toiminnallisen ekosysteemisensä, vuoropuhelun tehostaminen systeemien ja henkilöiden välillä on ainoa tie varmistaa se, että nuori saa lainlaatijoiden säätämää ja rahoittamaa tehostettua oppilaanohjausta. On turhaa keksiä näennäisiä ratkaisua ongelmiin, jos juurisyy on oppilaanohjauksen saatavuudessa, siis siinä riittääkö opinto-ohjaajan työaika tehostettuun oppilaanohjaukseen ja oman koulun ohjauksen kehittämiseen vai ei. Osaamista opinto-ohjaajilla on jo yllin kyllin.

Mielestäni tulevan kehittämiskauden aikana tulisi syntyä seutukunnan, kunnan ja koulun oppilaan ohjaamisen (erikseen) käsikirja, jossa kuvataan eri toimijoiden roolit ja tehtävät nuoren urasuunnittelutaitojen kehittämisessä (ELGPN Tools No. 6) peruskoulun ja toisen asteen siirtymävaiheessa sekä oppivelvollisuuslain toimeenpanossa. Seutukunnallisen suunnitelman tulisi sisältää peruskoulun ja toisen asteen siirtymävaiheen opinto-ohjauksen laatukriteerit sekä kuvauksen ohjauksen vaikuttavuuden synnyttämisessä.  Koska kehittämisaika on lyhyt, kehittämisalue tulisi rajata tarkoin. Ehdotan seuraavia sisältöalueita: 1) siirtymävaiheen yhteistyö, 2) tehostetun oppilaanohjauksen käytänteet ja 3) työelämään tutustuminen. Seutukunnassa rajatut teemat voivat näyttäytyä edellämainittujen sisältöalueiden käsittelyssä ja kehittämistyön yhteenvedossa (käsikirja).

If you enjoyed this post, please consider leaving a comment or subscribing to the RSS feed to have future articles delivered to your feed reader.