Neljä tuloksellisen oppilaanohjauksen estettä 2020

Koulun arki on satojen päivittäisten kohtaamisten risteys. Tässä työympäristössä opettajan ja opinto-ohjaajan tulisi kohdata ja kohdella jokaista oppilasta yksilönä, jokaisen koulun virkamiehen tulisi noudattaa toimissaan lakeja ja asetuksia sekä tehdä tuloksellista moniammatillista verkostoyhteistyötä. Ei ole helppo haaste etenkin, jos itse normissa on valuvika.

Ohjaus on teonsana. Kaikki kunnia teoreettiselle pohdinnalle, metatason keskustelulle tai koulun ulkopuolisille innovaatioille, joiden tarkoitus on tukea koulun toimintaa. Niistä on kuitenkin kovin pitkä matka koulun arkeen, ohjaajan ja oppilaan kohtaamiseen. Didaktinen ja pedagoginen kehittämistyö tulisi tapahtua koulun tasolla ja sivistystoimissa.

Esitän tässä neljä hyvän oppilaanohjauksen estettä, perusopetuksen opinto-ohjauksen tuloksellisuuteen vaikuttavaa ongelmaa, jotka estävät tarkoituksenmukaisen toiminnan ja yhteistyön kouluissa. Esitän ongelmat tärkeysjärjestyksessä.

  1. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki

Lain tarkoitus oli edistää moniammatillista yhteistyötä ja oppilaan oikeusturvaa oppilashuollollisissa toimissa. Oppilashuoltohenkilöstön näkökulmasta näin varmaan tapahtuikin. Valtaosa koulun henkilökunnasta, joiden toimenkuvaan oppilashuollollinen työ kuuluu on kuitenkin opettajia (ks. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 4 § ja Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014). Lain tarkoitus oli parantaa oppilashuollollista ennaltaehkäisevää yhteistyötä, oppilashuollon johtamista ja koordinointia (ks. täältä) mutta toisin on opettajakunnan näkökulmasta tapahtunut. Lain myötä opettajakunnan ja heidän toimeenpanema ennaltaehkäisevä oppilashuoltotyö on sirpaloitunut ja koordinoitu yhteistyö on halvaantunut. Jos lakia ja sen tarkoitusta voi tulkita väärin, vika lienee laissa.

KARVI on kiinnittänyt huomiota oppilas- ja opiskelijahuoltolain toimeenpanoa koskevassa raportissa opettajien kuormittumiseen ja yksin jäämiseen (s. 33). Samassa raportissa kiinnitetään huomiota tarkoituksenmukaisen toiminnan organisoimiseen (s. 35) ja tulkintaepäselvyyksiin (s. 38) sekä yhteisöllisen oppilashuollon tavoitteellistamiseen (s. 42).

Opettajakunnan toimenpanemaa ennaltaehkäisevää ohjaustyötä tulee koordinoida ja heitä tulisi tukea tässä työssä.  Koulussa tulisi olla koordinoitua toimintaa, jossa vaihdetaan opetuksen järjestämisen kannalta välttämätöntä tietoa (Perusopetuslaki 40 § 2. mom) ja suunnitellaan opettamiseen ja kasvattamiseen liittyviä oppilashuollollista ennaltaehkäisevää toimintaa. Nyt ei näin mielestäni ole.

  1. Työelämään tutustumista tukevat digitaaliset verkostot

Siihen nähden, miten tärkeänä valtakunnalliset toimijat pitävät juhlapuheissaan nuorten työelämäkokemuksia sekä osaavien ja motivoituneiden nuorten siirtymistä varhain työmarkkinoille, tuntuu ihmeelliseltä, että kunnissa ja kouluilla ei ole käytössä alueelliseen työelämäyhteistyöhön tarkoitettuja verkostotyökaluja, jotka olisivat yksittäisten toimijoiden intresseistä riippumattomia.

Kuten väitöskirjassani osoitin kaikki nuoret pitävät TET-kokemusta tärkeänä, ja siksi tulisi koota alueellisia TET-paikkaverkostoja ja kehittää työelämään tutustumiseen liittyvän ohjauksen laatua kouluissa ja yrityksissä. Kunnat tarvitsevat tukea yritysverkostojen kokoamiseen ja työelämä yhteistyön kehittämiseen ja digitaalisen alustan tämän verkostoyhteistyön tekemiseen.

Ensi sijassa digitaalisen TET-verkostotyökalun tulee palvella yläkouluikäisen urapohdintaa, uravalintaa ja alueen työmarkkinoiden tarjonnan ja osaamisen kysynnän hahmottamista. Alueellinen verkosto ja sitä palveleva digitaalinen työkalu pystytään rakentamaan 1-2 vuodessa. Enemmän aikaa ja resurssia kuluu ohjauksen laadun kehittäminen kouluissa ja yrityksissä. Myös itse työelämäkokemukseen ja sen reflektointiin tulisi panostaa. Tähänkin pulmaan voisi olla ratkaisuna opinto-ohjauksen koordinointiin panostaminen.

  1. Peruskoulun opinto-ohjauksen koordinointi

Koordinoinnilla tarkoitetaan tässä riittävää oppilaanohjauksen resurssia koulutasolla, ja koko alueen opokunnan siirtymävaiheen yhteistyön ja yhteistyökäytäntöjen koordinointia.

Riittävällä koulukohtaisella resurssilla varmistettaisiin, että opinto-ohjaajalla olisi työaikaa luoda yhteistyön ilmapiiri koko kouluun ja kehittää käytänteitä, jotka tukisivat oppilaan ura-ja koulutusvalintaa. Peruskoulun opinto-ohjaajan koordinointitehtävästä ja sisällöstä tulisi olla yhteisymmärrys lähiesimiehen kanssa, sekä rehtorin ja sivistystoimen tuki kehittämistyössä.

Peruskoulun ja siirtymävaiheen koordinoivan opinto-ohjaajan tehtävä olisi synnyttää yhteistyötä koko opokuntaan, luoda rakenteita ja käytäntöjä ja osallistua erilaisten toimintamallien kehittämiseen, joilla varmistetaan työelämän mahdollisuuksien ja tarpeen mukainen ohjaustyö sekä oppilaan sujuva siirtymä toiselle asteelle. Ks. lisää täältä.

  1. Ohjauksen saatavuus

Jokaisella oppilaalla tulisi olla mahdollisuus saada henkilökohtaista, pienryhmä ja työelämään ohjausta yhdenvertaisin laskennallisin perustein ja tarpeensa mukaisesti.

Selkeä resurssien määrittely kytkeytyy didaktiseen ja pedagogiseen kehittämistyöhön ja ohjaustyön laadun synnyttämiseen. Opinto-ohjauksen kohdennettujen resurssien mukaan valitaan ohjauksen työmuodot, määräytyy ohjauksen henkilökohtaisuus, opinto-ohjaajan yhteistyöverkoston laajuus ja mahdollisuudet vasta lukuisiin kotien, koulutusjärjestelmän ja työelämän asettamiin odotuksiin.

Kun koulutuksen järjestäjät saavat tehostettuun oppilaanohjauksen tarkoitettua korotettua valtionosuutta, tulisi myös arvioida sitä, mihin määräraha kohdentuu, muuttuuko oppilaanohjauksen laatu ja saatavuus kunnissa, ja siirtyykö kansallinen tahtotila kuntiin.

If you enjoyed this post, please consider leaving a comment or subscribing to the RSS feed to have future articles delivered to your feed reader.