Arvokasta arvokeskustelua

Opinto-ohjaaja ohjauksen kehittäjänä

Kun peruskoulua rakennettiin ja peruskoulun opinto-ohjaajan roolia rajattiin, Saari totesi vuonna 1969 Psykologia-lehdessä seuraava: ”Ohjanta-asiantuntijalla tulisi olla myös uudistajan rooli peruskoulussa. Yksin toimiessaan koulussa työskentelevä asiantuntija joutuu vakava ympäristöpaineen puristukseen.” Vaikka tehtävä on haastava ja saattaa synnyttää vastakkainasettelua ja haastaa rehtorin määräämisoikeutta,  ​opinto-ohjaajan tehtävien joukkoon kuuluu ottaa kantaa koulun ohjauksen kehittämiseen ja melkein kaikki opettajakunnalle yhteinen työ on tätä.

Koulun strategiatyö, arvokeskustelu ja ohjauksen kehittäminen

Strategiatyön tärkein kysymys on se, miten koulu pyrkii saavuttamaan asettamansa tavoitteet.  Arvokeskustelun sijaan päähuomio tulee kiinnittää ohjaustekoihin. Työn aikana on tärkeää toisaalta tunnistaa opettajien voimavaroista nousevat vahvuudet ja toisaalta puutteet, jotka hankaloittavat tavoitteiden saavuttamista.

Arvoista on haastavaa keskustella. Opetussuunitelman perusteissa asialle on uhrattu vain 1 sivu (ks. 15-16).  Raja arvojen ja tavoitteiden välillä on hämärä. Ohjaus on arvonantoa ja merkitysten luominen alkaa siitä, että nimeämme keskustelu-aiheemme oikein. Arvoja ja tavoitteita ei saa sotkea toisiinsa. Koulun arvot voidaan ottaa annettuna. Arvojen kanssa puuhastelun sijaan voisi olla helpompi keskustella tavoitteista ja jakaa tavoitteet vähintään kahteen osaan: metatavoitteet ja ohjauksen konkreettiset tavoitteet yläkoulussa. Jos OPS-teksti ei riitä koulun arvojen (tai tavoitteiden) arvottamiseen, tässä muutamia lähteitä:

Yleensä strategiatyöllä pyritään aikaansaamaan läpinäkyvää johtamista. Jos näin on, opettajakunnan pitää tiedostaa, että ollaaan punomassa johtamisen ohjenuoraa ja lopputuloksesta johdetaan työmme tuloksellisuuden arviointikriteerit. Tästä logiikasta lähtee virkaehtosopimuksemme.  TSA-korvausten määräytyminen tulee perustua arviointikriteereihin, joka on opettajakunnan tiedossa etukäteen. Jokaisen opettajan työn tuloksellisuutta tulee ohjata ja arvioida henkilökohtaisesti.

Pinnallista huttua vai ohjauksen laadun kehittämistä

Ohjauksen kehittäminen on kone, joka tuottaa, mitä sille syötetään. Pinnallista huttua syntyy helposti ja sen synnyttämiseen ei kannatta uhrata koko opettajakunnan yhteistä työaikaa. Tavallisesti tuloksellinen ohjauksen kehittäminen etenee suunnittelu-toiminta- havainnointi-reflektointi -syklissä. Syklin eri tasoilla vaiheet tarkoittavat eri toimia.

Jokaisen koulun opettajan tulisi tiedostaa, miksi tietyt arvot ja/tai metatavoitteet on valittu koulun painopisteeksi. Kun tämä on tehty, kannattaa ryhtyä puhumaan konkreettisista tavoitteista ja se tulisi tehdä samalla, kun pohdimme, miten pyrimme tavoitteiseen. Tämän työn tueksi tulee rajata oppimisympäristöt, joissa ohjaus oletetaan tapahtuvan (oppitunti, ruokailu, välitunti, koulun ulkopuolella).

Ohjauksen kehittämisen ja asioista keskustelun pulmana on yhteisen työajan rajallisuus. Tämän takia tulee helpottaa tai ruokkia opettajakunnan työtä normitekstillä ja tutkimustiedolla, jotta he pääsevät itse asiaan työajan puitteissa. Näin mahdollistetaan omien kokemusten kriittisen reflektion ja hiljaisen tiedon hyödyntämisen.

Rehtori ja ohjauksen kehittäminen

Parasta, mitä rehtori voi tehdä ohjauksen kehittämisessä on se, että hän osoittaa, että kehittämiskohde on tärkeä, varaa kehittämiselle riittävästi työaikaa ja auktorisoi, jonkun opettajakunnasta johtamaan kehittämistyötä. Rehtorin tulee tiedostaa ohjauksen kehittämisen monivaiheisuus ja pitkäkestoisuus etenkin silloin kun, kehittämistulos edellyttää toimintakulttuurin muutosta eli yksittäisten opettajien asenteiden muuttamista. Uuden toimintatavan juurruttaminen edellyttää prosessin jatkamista vaikka uusi toimintamalli on saatu rajattua ja kuvattua. Jalkautumisen arviointi ja toimintamallin korjaaminen muodostaa tämän työvaiheen sisällön. Monivaiheisen kehittämistyön aikana opettajakunta osallistetaan ja vaiheittain sitoutetaan uuteen toimintamalliin jo kehittämisprosessin aikana.

Pahinta mitä rehtori voi tehdä on se, että hän kuvittelee ohjauksen kehittyvän käskyillä. No, käskyillä johdetussa opettajakunnassa ei muutoinkaan ohjaus kehity tai synny yhdessä tekemisen toimintakulttuuria saatikka eetosta, yhteiseksi koetun tavoitteen mukaista toimintaa. Vaikka uusi toimintamalli tuleekin kuvata, ei kuvaus ole vielä kehittämistulos. Koko opettajakunnan osallistava kehittämisprosessi muuttaa koulun toimintakulttuuria ja tekee mahdolliseksi uuden toimintamallin vakiintumisen.

If you enjoyed this post, please consider leaving a comment or subscribing to the RSS feed to have future articles delivered to your feed reader.