Miksi tulisi puhua oppilaanohjaajan työajasta, sen kohdentamisesta, sisällöstä ja riittävyydestä? Perusopetuslaissa (11 a §) todetaan laveasti, että oppilaalla on ”oikeus saada opetussuunnitelman mukaisen oppilaanohjauksen lisäksi tarpeidensa mukaista henkilökohtaista oppilaanohjausta”. Siellä todetaan myös, että tehostettua henkilökohtaista oppilaanohjausta tulisi antaa kahdeksannen ja yhdeksännen vuosiluokan aikana. Oppivelvollisuuslaki (12 §) lähtee siitä, että koulutuksen järjestäjillä on oppijan ”ohjaus- ja valvontavastuu” siitä, että nuoren uravalintavalmiudet kehittyvät.
Oppija on perusopetuksen lopulla risteyksessä, jossa on uran suunnittelun näkökulmasta valittavana kolme vaihtoehtoa: ammatillinen perustutkinto, ylioppilastutkinto tai niiden yhdistelmä. Ylioppilastutkinto on kaikissa lukioissa sama mutta koulutuksen järjestäjiä on useita. Ammatillisia perustutkintoja on 42 kappaletta. Jotta oppija voisi tehdä valinnan ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon välillä, vuosiluokkien 7–9 aikana tulee tarkastella myös korkea-asteen tutkintovaihtoehtoja. Ammattikorkeakoulussa on 70 tutkintovaihtoehtoa ja yliopistoissa on ylioppilastodistusvalintakohteita 43 kappaletta. Perusopetusikäisen tulisi pystyä yhdistämään vahvuutensa ja voimavaransa toisen asteen tutkintovaihtoehtoihin (42 + 1 kpl) ja kyettävä hahmottamaan valinnasta avautuvia erilaisia ura- ja koulutuspolkuja (70 + 43 kpl) tehdäkseen tietoon perustuvia valintoja.
Uraepävarmuuden tunnistaminen
Jyväskylän yliopiston tuoreessa tutkimusjulkaisussa tarkastellaan varhaisen uraepävarmuuden (ECI) kehitysprofiileja. Ryhmä on tutkinut nuorten (n = 1416) uraepävarmuutta, early career insecurity (ECI), perusopetuksen yhdeksännen luokan ja toisen asteen koulutuksen siirtymävaiheessa (14–17-vuotiaat). Tunnistetut ECI-profiilit liittyvät oppilaan kokemaan tyytyväisyyteen (koulu ja elämä) ja koulustressiin. Artikkelissa avataan ECI-käsitettä kuvaamalla sitä, mitä on uraturvattomuus. Se voidaan määritellä yksilön yleiseksi huoleksi urasta, jatkuvuudesta ja vakaudesta, joka ilmenee esimerkiksi huolina urapäätöksenteosta ja työelämään pääsystä.
Uraepävarmuus on epävarmuuden tunnetta koulutus- ja uranäkymistä sekä tulevaisuudesta. Ammatillinen identiteetti rakentuu osana kokonaisidentiteettiä. Ammatillisen identiteetin rakentamisen aloittaminen yläkoulun aikana on haastavaa, koska teini-iässä omaan kasvuun liittyy sisäistä epävarmuutta. Oppilaanohjaus on uraepävarmuuden käsittelyä ja pienentämistä. Tehostetun henkilökohtaisen oppilaanohjauksen toimeenpano edellyttää tavallista suuremman uraepävarmuuden tunnistamista.
Oppilaanohjaajan työaika tulisi rajautua uraohjaukseen ja oppijan uraepävarmuuden tunnistamiseen sekä pienentämiseen. Tehostettu ja henkilökohtainen oppilaanohjaus -oppaassa (Niemi 2021, 20–25) rajasin tekijöitä, joita tulisi huomioida, kun arvioidaan oppilaanohjauksen tehostamisen tarvetta. Samat tekijät indikoivat mahdollisesti myös oppijan kokemaa uraepävarmuutta, valinnan teon ja sitoutumisen vaikeutta.
Rajallinen työaika
Oppijan tulee saada koulupäiviensä aikana ura- ja koulutusvalinnan ohjausta. Ainakin virkaehtosopimuksessa (OVTES 13 § 1 mom.) tunnistetaan se, että yksittäisen oppilaanohjaajan työaika on rajallinen. Lienee kohtuullista toivoa, että jokaisella oppilaalla olisi mahdollisuus puhua oppilaanohjaajan kanssa vähintään kolme kertaa vuosiluokkien 7–9 aikana. Lähden vuosityöaikalaskurissani siitä, että kaikille oppilaille varataan tämä minimituntimäärä henkilökohtaista ohjausta ja niiden oppilaiden määrä, joiden oppilaanohjausta tulisi tehostaa, arvioidaan, tunnistetaan ja ennakoidaan.
Niiden oppilaiden määrä, joille tulisi antaa tehostettua henkilökohtaista oppilaanohjausta vaihtelee kouluittain ja oppilaanohjaajittain. Oppivelvollisuuden laajentamisen taustalla olevassa hallituksen esityksessä tunnistetaan joitakin oppilasryhmiä, joilla on erityisiä ohjaus- ja koulutustarpeita. Viittaamassani tutkimusartikkelissa 12 % oppilaista kokee uraepävarmuutta siirtymävaiheen molemmin puolin. Oppivelvollisuuden laajentamiseen liittyvässä lakiesityksessä (HE 1773/2020 vp, 92) lähdetään siitä, että 1/6 (17 %) kaikista oppilaista tarvitsevat TEHOa (tehostettua henkilökohtaista oppilaanohjausta) ja heidän ohjaamiseen tarvitaan kaikille kohdennetun oppilaanohjauksen lisäksi 10 tuntia lisätyöaikaa.
Vaikuttavaa oppilaanohjausta
Jokainen oppilaanohjaaja tietää sen, että yksikään oppilasryhmä ei ole homogeeninen joukko ja sen, että oikea-aikainen, oppilaan tarpeen mukainen oppilaanohjaus ja sen tehostaminen edellyttää moniammattillista pedagogista yhteistyötä ja monialaista oppilashuollollista yhteistyötä. Vaikuttavan ohjauksen toimeenpanemiseksi tarvitaan siis koulun sisäistä yhteistyötä ja oppilaanohjauksen tarpeen henkilökohtaista arviointia eli jokaisen oppijan henkilökohtaista ohjausta.
Viittaamassani tutkimusartikkelissa kiinnitetään huomiota siihen, että nykyiset urateoriat korostavat uran taustalla olevia kontekstuaalisia tekijöitä, päätöksiä ja tekoja. Jotta nuori voi suunnistaa muuttuvassa ympäristössä, hän tarvitsee kokemuksien lisäksi kartan olemassa olevista ura- ja koulutusvaihtoehdoista sekä tiedon osaamisen kysynnästä. Oppilaan urapohdinnan tukena tulisi olla alueellinen urasuunnitteluvalmiuksia kehittävä oppimisympäristö. Näiden rakentaminen edellyttää oppilaanohjaajalta koulun ulkopuolista siirtymävaiheen yhteistyötä. Oppituntien ja henkilökohtaisen ohjauksen lisäksi opetuksen järjestäjien tulee varmistaa se, että oppilaanohjaajilla ja opinto-ohjaajilla on aika ja paikka (oppitunniton perjantai) tämän koulun ulkopuolisen yhteistyön tekemiseen.
Kun ynnätään yhteen oppilaanohjauksen oppitunnit, oppilaan oikeus tarpeenmukaiseen henkilökohtaiseen ohjaukseen, pienryhmäohjaus ja oppilaanohjauksen oppimisympäristöjen rakentaminen (yhteistyö), päädytään siihen, että perustehtävän hoitaminen on mahdollista, kun oppilaanohjaajalla on noin 200–250 oppilasta ohjattavanaan. Opetuksen järjestäjän tulisi tunnistaa se, että joidenkin oppilaiden koulutukseen ja työelämään sijoittuminen on erityisen haastavaa ja tämä tulisi näkyä ohjattavien määrässä. Oppilaan ennakoitu ohjaustarve tulee huomioida sekä opettajan että oppilaanohjaajan vastuualueen rajaamisessa.
Jotta alueellinen ohjausyhteistyö olisi tuloksellista, toimintaa tulee alueellisesti ja kansallisesti koordinoida ja arvioida. Tämä alueellinen koordinointityö ei ole mahdollista virkaehtosopimuksen mukaisen vuotuisen työajan sisällä, jos oppilaanohjaajalla on suuri joukko oppilaita ohjattavanaan. Kun halutaan, että uraohjaus on siirtymävaiheessa vaikuttavaa, opetuksen järjestäjän tulisi tunnistaa se, mitkä oppilaanohjauksen osa-alueet edellyttävät koulujen välisen yhteistyön koordinointia ja oppilaan urapohdintaa tukevien yhteisten oppimisympäristöjen rakentamista.
Lopuksi
Päättyneen opinto-ohjauksen kehittämisohjelman aikana oli hämmentävää todeta, miten moninaisia oppilaanohjaajan toimenkuvat ovat. Huonoimmillaan on eksytty kauas siitä ammatinvalinnan ohjaajan tehtävänkuvasta, joka haluttiin siirtää peruskouluun 1970-luvulla. Oppilaanohjaajalla saattaa suuresta oppilasmäärästä (yli 200 oppilasta/opo) huolimatta olla perustehtävään kuulumattomia hallinnollisia tehtäviä tai hän hoitaa eritysopettajalle kuuluvia tiedonsiirtotehtäviä.
Useampien urateorioiden mukaan oppimaan oppiminen ja uravalintavalmiuksien kehittäminen kytkeytyvät toisiinsa. Oppilaanohjaajan tehtävänkuvan täsmentymistä ei kuitenkaan edistä se, että ohjaus- ja oppilaanohjaus -käsitteitä käytetään synonyymeinä. Toisaalta oppijan uraohjauksen tarve johdetaan huomiosta nuoren oppimaan oppimisesta ja hyvinvoinnista, kuten olen TEHO-oppaassani todennut. Toisaalta oppilaanohjausta tulisi tarkastella selvärajaisena uraohjaustehtävänä ja oppilaanohjaajan työaika tulisi kohdentaa uraepävarmuuden ennaltaehkäisyyn, urapohdintaa edistävän oppimisympäristön rakentamiseen sekä jatkokoulutukseen ja työelämään tutustumisen organisointiin.
Oppivelvollisuuslaki on selvä – kunta vastaa siitä, että oppilaanohjaus on vaikuttavaa. Se, että ohjaustavoitteet määrittäisivät resurssit ja toimeenpanon ei ole itsestäänselvyys. Perusopetuksella on merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä. Sosiaalistamisen sijaan puhumme osallistamisesta. Parhaimmillaan ohjaus, oppilaanohjaus ja ohjauksen vaikuttavuuden arviointi kunnassa ja koulussa on koordinoitu kokonaisuus ja tavoitteiden saavuttamista tukee tunnistettava oppimisympäristö, jonka osa-alueiden merkityksestä eri opetuksen järjestäjän toimijoilla on yhteinen ymmärrys.
Jotta oppilaanohjauksen ja sen tehostamiseen tarkoitetulla valtionosuudella (HE 1773/2020 vp, 92) olisi suurempi mahdollisuus kohdentua oikein, tulisi opetuksen järjestäjän antaa palvelulupaus siitä, mitä on oppilaanohjaus ja sen tehostaminen kunnassa. Tässä yksittäistä opoa suuremmassa kokonaisuudessa oppijalle näkyvä osa on monimuotoinen oppilaanohjaus, urapohdintaa edistävät kokemukset ja kohtaamiset. Kun on yhteistä ymmärrystä, työaikaa ja tavoitteiden mukainen oppimisympäristö, oppilaanohjaus on vaikuttavaa.