Oikeastaan tarinani alkaa jo vuodesta 2001, jolloin aloitettiin yksittäisen koulun ohjauksen kehittämishanke. Hankkeessa kehitettiin kurinpitojärjestelmää, jossa ongelman siirtelyn ja rankaisemisen sijaan pyrittiin käytäntöön, jossa oppilaan ja opettajan kohtaaminen ongelmatilanteissa otettiin käyttövoimaksi ohjaus ja kasvatustyölle. Uusi käytäntö rakentui systeemisten, sovittelevien ja ratkaisukeskeisten työmenetelmien ympärille ja sitä kutsuttiin seuraamusjärjestelmäksi. Silloin muurattiin yksi kaikki ohjaavat -periaatteen kulmakivistä. Tästä hyvästä käytännöstä tiedotettiin opetus- ja kulttuuriministeriä, kun valmisteltiin lakia kurinpitokäytännöistä. Perusopetuslakiin päätyi kasvatuskeskustelu-käsite 2013.
Koulukohtainen kehittämistyö oli työlästä. Pidin tärkeänä sitä, että opettajat tulevat kuultua ja kehittämistyö etenee keskustellen suunnittelu – toiminta – havainnointi – reflektoin -sykliä seuraten. Havaituista kehittämistyö ongelmista tai niiden reflektoinnista syntyi lisensiaatin työ 2006, josta on tehty myös artikkeli.Kehittämiskeskustelujen aikana opettajat vetosivat ensisijassa kokemukseensa. Kehittämistyön koordinaattorina, jouduin kohtaamaan opettajien asenteet oppilaisiin, ohjaukseen ja kasvatukseen sekä asenteista nousevat toimintatavat. Opin sen, että ohjauksen kehittämistyössä, jossa pyritään muuttamaan opettajien toimintatapoja ja koulun käytäntöjä, pitää kehittämisprosessin aikana auttaa opettajia reflektoimaan toimintaansa kriittisesti ja hyödyntämään kehittämiskeskusteluissa ohjaustyötä määrittäviä normeja tai jopa tutkittua tietoa. Kuulluksi tuleminen, käytäntöjen ja tavoitteiden välisen etäisyyden pienentäminen, ovat toimintakulttuurin muuttamisen ja ohjauksen kehittämisen ydintä.
Koulua suurempi askel kunnalliseen ja seutukunnalliseen kehittämistyöhön otettiin Opetushallituksen koordinoimassa Rajakari-hankkeessa (2003-2007), jossa koottiin peruskoulun ja toisen asteen opinto-ohjauskäytäntöjä. Puhuttiin ohjauspolusta. Kehittämistyötä tuki Opetushallituksen järjestämä opinto-ohjauksen aluekouluttajakoulutus ja työ johti 2008 alkaneeseen OKE-kehittämistyöhön, joka jatkui seuraavat kolme vuotta. Opetus- ja kulttuuriministeriöltä saadulla huomattavalla kehittämisrahalla, saatiin koottua käsikirjaksi turkulaiset hyvät käytännöt ja tietotaito. Tämän käsikirjan tavoitteena oli tehdä näkyväksi sitä, mitä on oppilaanohjaustyö. Kansallisen kehittämistyön hyviä käytäntöjä on koottu Ohjauksen polkuja -julkaisuun.
Tämän kehittämistyön aikana yhtenäistettiin Turkulaista koulutusmarkkinointia ja määriteltiin peruskoulujen ja lukioiden ohjausyhteistyötä. Vuonna 2009 koottiin ensimmäistä kertaa arviointitietoa oppilaanohjauksen tilasta ja saatavuudesta Turussa. Siitä saakka on tuotu esille kuntapäättäjille ja ylemmille virkamiehille se, että oppilaanohjauksen saatavuus (opinto-ohjaajan työaika oppilasta kohden) ei ole riittävällä tasolla Turussa. Arviointi toistettiin 2012 ja 2014. Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä oppilaanohjauksessa helpotettiin kokoamalla sivut www.oppilaanohjaus.fi ja www.turku.fi/oppilaanohjaus. Turku.fi-sivuston alle koottiin ensimmäinen versio TET-torista ja ajatus TET-jaksojen poluttamisesta, yhteissuunnitelusta toimipaikassa, syntyi. Kun kehittämistyöhön ryhdyttiin ei ollut TET-toria, oppilaiden ja yritysten kohtaamispaikkaa, eikä TET-paikkoja. TET-jaksolla ei ollut oppilaiden ura- ja koulutusvalintaa ohjaavaa merkitystä nykyisessä mittakaavassa.
Toimin päätoimisena oppilaanohjauksen koordinaattorina vuosina 2008-2011. Kehittämiskauden alkaessa oppilaanohjaajat olivat hajanainen joukko yksinään puurtavia ura- ja koulutusvalinnan ammattilaisia, joilla ei ollut yhteistyön käytäntöjä saatikka yhteistä ymmärrystä ohjauksen sisällöistä. Matkan varrella opokunnasta on rakentunut yhteen hiileen puhaltava kuntatyöläisten joukko, jotka haluavat tehdä yhteistyötä ja ovat yhdessä enemmän kuin osiensa summa. Pidän tätä kaikkein tärkeimpänä kehittämistuloksena. Toiveena oli, että Opetushallituksen rahoittaman kehittämiskauden jälkeen koordinoivaille oppilaanohjaajalle osoitettaisiin työaikaa seuraavien tehtävien hoitamiseen:
- Oppilaanohjaajien yhteistyön koordinointi
- Opinto-ohjauksen suunnitteluryhmän työn koordinointi
- Kuntatason moniammatillisen ohjaustyön koordinointiin osallistuminen
- Seutukunnallinen yhteistyö
- Kansallinen yhteistyö
- Oppilaitosyhteistyön koordinointi
- Työelämäyhteistyön koordinointi
- Ohjauksen yhteistyöverkoston ylläpito
- Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisen kehittäminen
- Arviointitiedon kokoaminen
- Oppilaanohjauksen kehittämistyön suunnitteluun osallistuminen
- Oppilaanohjauksen kehittäminen ja kehittämistyön koordinointi
- Oppilaanohjaajien täydennyskoulutuksen suunnittelu
- Osallistuminen oppilaan tuen yhteistyöfoorumiin
- Osallistuminen Varsinais-Suomen yrittäjyyskasvatusverkoston toimintaan
- Yhteishaun sijoittumisyhteenvedon kokoaminen
- Ryhmäsähköpostin ylläpito
- Vuosityöaikalaskurin ylläpito
- Sivuston www.turku.fi/oppilaanohjaus ylläpito ja kehittäminen,
- TET-torin ylläpito ja kehittäminen
- TET-viikkojen koonta (syksy)
- Yhteenveto oppilaiden sijoittumisesta yhteishaussa
- Yhteenveto ohjauksen saatavuudesta
- Hakuoppaan toimittamiskuntaan osallistuminen
- Uusien oppilaanohjaajien opastus ja mentoroinin koordinointi
- Maahanmuuttajanuorten vanhempainiltojen organisointi yhteistyössä monikulttuurisen opetuksen suunnittelijan kanssa
- Turun peruskoulun opoille suunnattujen tapahtumien aikatauluttaminen
Näin ei koskaan kuitenkaan tapahtunut. Vuodesta 2011 oppilaanohjauksen koordinointi on ollut pieni osa työnkuvaani Puropellon koulun opinto-ohjaajana ja kehittämistyö jatkui oman työn ohella. Vuosityöajan hallinta on tuottanut päänvaivaa niin opinto-ohjaajille ja rehtoreille. Opinto-ohjaajan asiantuntijuus on ollut vaikeaa yhdistää sidottuun työaikaan ja rehtorin direktio-oikeuteen. Saimme kuitenkin rajattua kuvauksen siitä, mihin opinto-ohjaajan rajallista työaikaa tulisi käyttää.
Jo kehittämiskaudella 2008-2011 pyrittiin edistämään kaikki ohjaavat -periaatteen jalkautumista koulujen käytäntöihin. Tästä ohjauksen kehittämistyöstä nousi tarve tutkia sitä, millä peruskoulunaikaisilla ohjausteoilla on merkitystä nuoren ura- ja koulutusvalinnoissa tarvittavien taitojen kehittymiselle. Tästä tutkimustyöstä valmistui väitöstutkimus 2016. Tutkimukseni mukaan kouluissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota TET-jaksoihin kytkeytyvään ohjaukseen, oppilaiden itseohjautuvuuden ja yhteistoiminnan mahdollistamiseen ja kehittymisen tukemiseen sekä muihin oppimaan oppimisen valmiuksien kehittämiseen. Opinto-ohjaajan tulisi kiinnittää erityistä huomiota oppilaan ura- ja koulutusvalintaan liittyvän itsetuntemuksen kehittämiseen, koulutus- ja uravalinnassa tarvittavan tietotaidon karttuttamiseen sekä nuoren suunnitelmallisuuden kehittämiseen (opo opettaa). Kaiken oppilaanohjauksen yläkoulun aikana tulisi kehittää oppilaan valmiutta tehdä valintoja ja päätöksiä.
Tutkimukseni osoittaa sen, miten tärkeää on se, että opinto-ohjaaja ”johtaa” ja koordinoi yksittäisen koulun ohjauskäytäntöjä, jotka vaikuttavat nuoren ura- ja koulutusvalinnassa tarvittavien taitojen kehittämiseen. Tutkimukseni osoittaa myös sen, miksi suurissa kunnissa pitäisi olla päätoiminen opinto-ohjauksen koordinaattori, jonka tehtäviin kuuluisi ohjausyhteistyön mahdollistaminen, hiljaisen tiedon hyödyntäminen ja arviointitiedon kokoaminen sekä ohjaajia voimaannuttavat kehittämistyön toimeenpano. Hyvän kielitietoisen ja oppilaan toimijuutta kehittävän perustyön lisäksi tarvitaan koordinointia, kehittämistyötä, toimintaa käytännön ja tutkimustyön rajapinnassa sekä tutkimusta.
Turun peruskoulujen opinto-ohjaajat saivat syksyllä 2018 hankerahoituksen, jonka turvin toimme TET-paikkojen kokoamisen ja hakemisen 2019-luvulle. Yritykset ovat koottu TET-torille ja tavoitteena on poluttaa mahdollisimman monen yrityksen TET-viikko syksyllä 2019. Tätä mahdollisuutta opokunta on odottanut viimeiset kymmenen vuotta.