Meillä perusopetuksen opettajilla on kaksi tehtävää: opettaminen ja kasvattaminen. Näiden tehtävien ja oppimisympäristöjen muodostamaa kokonaisuutta voidaan kutsua ohjaukseksi. Oppilaanohjaus on oppilaan ura- ja koulutusvalintaan rajautuva osa tätä kokonaisuutta

Olen peräänkuuluttanut sitä, että uravalintavalmiutta tulisi tarkastella opetettavana, opeteltavana ja opittavana taitona. Samoin voimme lähestyä elinikäisen oppimisen valmiuksia. Tällöin ohjauksen päämääränä on itseohjautuva vapaa moraalisubjekti, jolla on hyvään pyrkivä tahdon lujuus. Oppiaineen sisältötavoitteiden sijaan olemme kiinnostuneita siitä, miten voimaannutamme oppijat hyvään elämään.

Perusopetuksen ohjauksen tulisi kehittää jokaisen oppilaan valinnan- ja päätöksenteon taitoa, toimijuutta ja halua osallistua. Etenkin vuosiluokkien 7–9 ohjauksen tulisi laajentaa oppilaiden toimintahorisonttia, tarjota kokemuksia työelämästä ja jatkokoulutusvaihtoehdoista. Tämä on yhteinen tehtävämme.

Tässä tekstissä tarkastelen perusopetuksen ohjausta kokonaisuutena oppilaan ura- ja koulutusvalintavalmiuksien kehittämisen näkökulmasta ja perustelen, miksi valmiuden kehittämiseksi tarvitaan koko opettajakunnan työpanosta.  Parhaimmillaan koko opettajakunnan ja oppilaanohjaajan toimeenpane ohjaustyö muodostaa eheän kokonaisuuden, joka tuottaa valinta- ja päätöksentekovalmiuden, jota tarvitaan elämässä ja siirtymävaiheissa.

Ohjaus ja sen tehostaminen

Oppivelvollisuuden laajentaminen toi mukanaan oppilaille oikeuden tarpeen mukaiseen oppilaanohjaukseen. Oppilaanohjauksella on suuri merkitys ura- ja koulutusvalinnan ohjaamisessa mutta uravalintavalmiuksien arviointiin ja kehittämiseen tarvitaan moniammatillista yhteistyötä. Ohjaus ja oppilaanohjaus sekä niiden tehostaminen rakentuvat samojen sisältöjen ympärille ja ohjaustyötä määrittää samat lainalaisuudet.

Nuoren oppimisen ongelmat ja koulunkäyntiin suhtautuminen viestivät ohjauksen tehostamisen tarpeesta ja voivat kertoa tehostetun henkilökohtaisen oppilaanohjauksen tarpeesta. Oppilaan yksinäisyys, kotitilanne, elämäntilanteessa tapahtuneet muutokset ja sosiaalinen toimintakyky, on syytä huomioida ohjauksessa ja voivat olla sosiaalisia syitä tehostaa oppilaanohjausta. Oppilaan terveydentila voi olla myös peruste tehostaa ohjausta ja oppilaanohjausta. Ohjauksessa tulisi kiinnittää huomiota oppilaan tapaan suhtautua vastoinkäymisiin ja ajattelu- ja toimintaprosesseihin.

Kognitiivisen informaation prosessointiteorian eli CIP-teorian mukaan, oppijan metakognitio selittää oppijan uravalintavalmiutta.  Metakognitio on oman kognitiivisen toiminnan ymmärtämistä. Avun pyytäminen, oman oppimisen ongelman tunnustaminen ja oman oppimisen esteen etsiminen ja tunnistaminen ovat jo osoituksia kehittyvästä metakognitiosta.

Jos metakognitio, tieto- ja taito tehdä valintoja ja päätöksiä, määritellään tärkeimmäksi ohjausta määritteleväksi tekijäksi, siitä voidaan johtaa monta erilaisten oppijoiden ohjausta määrittävää tekijää. CIP-teorian mukaan urasuunnitteluun liittyvät valmiudet tunnistaa itseään, arvojaan, tietojaan sekä päätöksentekovalmiuttaan, tieto toimintaympäristön mahdollisuuksista ja päätöksentekotaidot.

Tästä näkökulmasta koulussa tavoiteltavat metataidot ovat oppimaan oppimisen taito ja ongelmanratkaisutaito. Metataidot liittyvät ajatteluun, tuntemiseen, tahtomiseen, motivaatioon, reflektiokykyyn, suunnittelu- ja vuorovaikutustaitoon sekä kykyyn sietää epävarmuutta ja pettymyksiä.

Ohjausprosessi näyttäytyy tärkeänä metakognition kehittämisessä. Ohjausprosessin aikana tulisi tarjota ja hyödyntää kokemuksia. Oppijan itsetuntemus tulisi kehittyä ja itsetunto parantua ohjauksen aikana.  Jo kertynyttä tietoa- ja kokemusta tulisi hyödyntää ohjauksessa sekä tehdä tilaa argumentointitaitojen kehittämiselle. Kaiken ohjauksen tulisi olla oppilaslähtöistä ja tapahtua oppijan lähikehityksen vyöhykkeellä.

Ohjauksen vaikuttavuutta selittää moni tekijä esimerkiksi oppimisympäristö. Tällä tarkoitan opettajien rakentamaa ohjausympäristöä, koulupäivän ja vuosisuunnitelman rajaamaa koulutyötä sekä oppijan omatoimisuutta ja tiedon hyödyntämistä tukevaa digitaalista toimintaympäristöä. Erilaisissa oppimisympäristöissä ohjaaja näyttäytyy prosessiasiantuntijana, jonka tehtävä on oppilaan voimaannuttaminen, toimijuuden ja toimintakyvyn kehittäminen koulun arjessa

Oppijan metakognitiota voidaan kehittää siten, että autetaan häntä arvioimaan oppimisprosessiaan ja asettamaan mielekkäitä tavoitteita. Reflektointi ja itsearviointi johtavat metakognition kehittymiseen. Oman edistymisen, suoritusten ja toiminnan arviointi sekä vahvuuksien ja kehittämiskohteiden etsiminen on itsearviointia.  Omien tunteiden, ajatusten ja oppimisen tarkkailu on reflektointia.

Vuoropuhelu

Kohtaamisen tärkeydestä on helppo puhua mutta, mitä tulisi kohdata ja miten me teemme sen erilaisten oppijoiden kanssa oikea-aikaisesti. Kurt Lewinin (1951) oppimisen kenttäteorian mukaan, yksilön elintilan ulkopuolella oleva maailma tulee osaksi ihmisen elintilaa, kun hän reagoi siihen. Ohjauksen tehtävä on auttaa oppijaa rakentamaan suhdetta asioihin ja ilmiöihin, jotka vaikuttavat yksilön elämään.

Kenttäteorian mukaan yksilön kognitiivisuus ilmenee siinä, kuinka yksilö saavuttaa ymmärryksen itsestään ja ympäristöstään ja kuinka hän tätä kognitiota käyttäen toimii ympäristönsä suhteen. Maailma muodostuu vuorovaikutuksen verkostosta, jonka osa ihminen on. Vuorovaikutuksen toinen osapuoli on yhtä todellinen kuin toimiva subjekti. Vuorovaikutus on kahden tai useamman objektin tai tapahtuman välinen vaikutussuhde, jossa kumpikin osapuoli vaikuttaa toiseen. Ohjauksen tulisi kehittää oppijan toiminnan ohjaamisen ja suunnittelun taitoa. Oppimisympäristössä tulisi olla tilaa kokeilulle ja erehtymiselle.

Hyvä ohjaus on vuoropuhelua, kahden osapuolen kunnioittavaa kohtaamista. Kohtaaminen, kuulluksi tuleminen ja vuorovaikutus ovat myös ohjauksen johtamisen ja ohjauksen kehittämisen johtoajatuksia. Vuorovaikutuksen tulisi olla vuoropuhelua, vastavuoroista keskustelua kahden osapuolen välillä. Vuoropuhelu edellyttää turvallisuuden tunnetta, kykyä kuunnella, puhua, käsitellä omia tunteitaan ja nähdä taustalla vaikuttavia voimia. Osapuolten tulisi ilmaista ajatuksia ja tarkastella erilaisia kantoja rakentavassa hengessä.

Opetussuunnitelman perusteiden mukaan ohjaus on heijastuma koulun toimintakulttuurista, jonka tulisi olla demokraattista vuoropuhelua ja hyvinvointia edistävää. Koulutyön tulisi sisältää tilaisuuksia harjoitella mielipiteiden rakentavaa esittämistä, neuvottelemista, sovittelemista ja ristiriitojen ratkaisemista.  Oppilaalla tulisi oppia kohtaamaan myös epäonnistumisia ja pettymyksiä, jotta hänen sisukkuutensa ja sinnikkyytensä kehittyisi. Tämän lisäksi oppilaan tulisi saada kokemuksia työnteosta sekä yhteistyöstä koulun ulkopuolisten toimijoidenkin kanssa. (OPS 2014, 21–28.)

Toimijuus ja muutos 

Ohjauksen tavoitteena on elinikäisen oppimisen halun synnyttäminen jokaiseen oppijaan. Parhaimmillaan elinikäinen oppiminen näyttäytyy mielestäni tilana, jossa ihminen on halukas ja kykeneväinen purkamaan oman hyvän elämän esteitä muuttuvissa elämäntilanteissa.

Työ ja elämä on jatkuvaa muutosta. Nopeakin muutos on dynaaminen prosessi. Ohjauksessa tulisi pyrkiä yhdistämään tässä hetkessä todettavat vahvuudet mahdollisuuksien kautta näköpiirissä olevaan tulevaisuuteen.

Ihminen haluaa olla aktiivinen toimija, joka ohjaa omaa elämäänsä. Toimijuus on toimintavalmiutta. Kaikissa oppimisympäristöissä tapahtuu toimijuuden kehittymistä, kun oppilaat määrittävät omaa suhdetta toimintaa ohjaaviin käytäntöihin. Sosiaaliset käytännöt voivat joko estää tai tukea ihmisen toimijuutta tai sen kehittymistä. Mahdolliset konfliktit voivat liittyä siihen, että nuori alkaa kehittää toimijuuttaan.

Ihminen pyrkii hyödyntämään ympäristön tarjoamia tietoresursseja ja liittämään niitä osaksi omaa ajatteluaan ja toimintaansa. Uusi tieto opitaan aiemman tiedon pohjalta. Kukin oppija rakentaa omaa tietorakennettaan arkikokemustensa pohjalta. Ohjaus on silta vahvuuksien ja arvojen tunnistamisesta elämän tarjoamiin mahdollisuuksiin. Oppijalla tulisi ohjauksen eri vaiheissa olla mahdollisuuksia omien vahvuuksien tunnistamiseen ja hyödyntämiseen sekä mahdollisuuksien kartoittamiseen ja niiden yhdistämiseen.

Lewin (1951) tarkasteli oppimista yksilössä tapahtuvana muutoksena ja prosessina, jossa oppija omien päämääriensä ohjaamana joko keksii uusia oivalluksia tai muuttaa vanhoja oivalluksiaan. Hänen mukaansa oppiminen on prosessi, jossa tottumuksiin liittyvien kokemuksien merkitys tulkitaan uudelleen. Kokemukset omasta oppimisesta tulisi hyödyntää oppilaan ohjauksessa. Jokaisen opettajan tulisi tehdä tilaa ohjaustyölle, jossa oppilaalla on mahdollisuus jakaa koulutyöhön kytkeytyviä kokemuksiaan ja harjoitella perustelemista ja valintojen tekemistä.

Koulun arkea tulisi tarkastella kenttänä, jossa harjoitellaan myöhemmin elämässä tarvittavia taitoja. Koulutyön tulisi tukea oppilaan kykyä kohdata ongelmia, auttaa häntä ratkaisemaan ongelmia ja auttaa häntä muokkaamaan haasteista mahdollisuuksia.  Ohjaustyössä tulisi osoittaa opetettavan tiedon hyödyllisyys ja auttaa oppilaita siirtämään oppisisältöjä omaan toimintaansa. Ohjauksen lopputulemana oppijan tulisi tunnistaa vahvuutensa ja arvonsa sekä kyettävä yhdistämään ne koulutus ja työelämän mahdollisuuksiin.

Osallisuus edellyttää toimijuuden kokemusta ja sitä, että nuori voi kokea, että omalla toiminnalla on merkitystä. Perusopetusikäisten osallisuus ja toimijuus rakentuvat luontevimmin osana heidän arkista elämäänsä ja koulutyötänsä. Oppimisprosessi tulee rakentaa niin, että oppilaalla on mahdollisuus omatoimisuuteen. Hänellä tulisi kehittyä taito edistää omaa oppimistaan ja arvioida kasvuaan. Oppimisen ja kasvamisen tukirakenteet tulisi määräytyä oppijan tarpeen mukaan.

Kun pohditte oppilaiden osallistamista, kysykää itseltänne, millä arkisilla teoilla synnytätte oppilaille kokemuksia siitä, että hän pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä, koulumenestykseen, työrauhaan, omaan ja muiden hyvinvointiin.  Millä käytännöillä synnytätte yhteen kuulumisen tunteita, edistätte tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä vuoropuhelua. Ohjausmahdollisuudet eivät rajaudu oppitunteihin. Koko koulupäivää tulee tarkastella ohjauksen näkökulmasta.

Koulu oppimisympäristönä

Koulua tulee tarkastella pienoisyhteiskuntana, jossa harjoitellaan myöhemmin elämässä tarvittavia taitoja. Deweylle (1916) toivon kohde on demokratia, jolla hän tarkoittaa tasa-arvoa, osallistumisoikeutta, oikeudenmukaisuutta, moniarvoisuutta ja yhdenvertaisuuttaa arjen toimissa. Se on päämäärä, johon tulee pyrkiä kaikissa toimissa. Polarisoituminen rapauttaa yhteiskuntamme demokratiaa ja eheyttä. Se ei luo vuoropuhelua ja kompromisseja, vaan pyrkii turvaamaan omien etuja.

Koulun tulisi olla jokaiselle paikka oppimiselle ja kasvulle. Opettajien tehtävä on tukea jokaisen oppilaan tavoitteellista työskentelyä ja auttaa häntä toimimaan suunnitelmallisesti. Jokaisen oppilaan päättäväisyyden tunteen heräämisen lisäksi tarvitsemme onnistumista ennustavia polkuja tavoitteisiin. Ohjaustyömme haaste on toivon kipinän synnyttäminen jokaiseen oppilaaseen. Toivo ruokkii mielikuvaa onnistuneesta toiminnasta.

Koulun tulee muodostaa oppimisympäristö, jossa on jaettu tieto toiminnan tavoitteista ja siitä, miten tavoitteet saavutetaan. Tieto käytännöistä tulee olla jaettua ja niiden syistä ja merkityksistä tulisi olla yhteinen ymmärrys. Koulua tulee arvioida mekanismina, jonka tulisi tuottaa hyvinvointia, oppimista ja osallisuutta. Hyvin toimiva koulu on samaan suuntaan pyrkivien erilaisten toimintamallien summa. Kunkin toimijan ja tiimin tehtävä tulisi määrittyä yhteisen ja jaetun tavoitteen mukaisesti.

Edellisen oppilaanohjauksen hankekauden väliraportissa (Atjonen, Mäkinen, Manninen & Vanhalakka-Ruoho 2010, 40–42) kiinnitettiin huomiota siihen, että ilman jokaisen ohjauksen toimijan vastuunkantoa ja oman toimijapaikkansa kirkastamista, yhteistyöllä ei ole kehittävää voimaa. Jotta päästäisiin hyvään moniammatilliseen yhteistyöhön tulisi eri työtehtävien rajojen olla selvät ja eri toimijoilla tulisi olla yhteinen ymmärrys toisten toimenkuvista. Yhteisöllisyys syntyy siitä, kun liitetään yhteen resurssit sekä yhteinen ymmärrys tavoitteista ja prosesseista.

Opettajan tulisi tiedostaa oman ohjauksen perimmäinen tavoite. Oletko edistämässä oppijan toimintakykyä vai tuetko pelkästään oppilaan suorittamista? Jos tuet vain suorittamista, oppija voi määrittää ainoaksi päämääräksi ohjaustilanteesta selviytymisen. Hyvän ohjauksen tulisi ensisijassa pyrkiä siihen, että ihmisellä syntyy ja säilyy tutkiva ote elämään. Uusien mahdollisuuksien etsimisen halua ja löytämisen riemu pitäisi kestää läpi elämän.

Moniammatillinen ja monialainen yhteistyö

Oppilaan urapohdintavalmiuden kehittämiseen tarvitaan kaikkien opettajien työpanosta. Ilman jokaisen ohjauksen toimijan vastuunkantoa ja oman toimijapaikkansa kirkastamista, yhteistyöllä ei ole kehittävää voimaa. Jotta päästäisiin hyvään moniammatilliseen yhteistyöhön tulisi eri työtehtävien rajojen olla selvät ja eri toimijoilla tulisi olla yhteinen ymmärrys toisten toimenkuvista.

Oppilaan uravalintavalmiuksien arviointiin ja  kehittämiseen tarvitaan moniammatillista yhteistyötä. Tehostetun henkilökohtaisen oppilaanohjauksen tarpeen arvioinnissa tulee huomioida useita tekijöitä. Oppilaalla voi olla oppimiseen tai terveydentilaan liittyviä syitä tai sosiaalisia syitä, joiden vuoksi hän tarvitsee tehostettua ohjausta.

Oppimisen tuen, oppilashuollon ja tehostetun henkilökohtaisen oppilaanohjauksen prosessit ovat itsenäisiä ja eri asioita jo lainsäädännön näkökulmasta. Eri ohjauksen toimijoiden tulee kuitenkin tehdä yhteistyötä. Koulutuksen järjestäjät tulisi tehdät vaikuttavaa siirtymävaiheen yhteistyötä. Perusopetuksessa ja toisella asteella toimeenpantu ohjaus tulisi olla  jatkumo. Ohjaustekojen  ansiosta oppijoiden eriarvoisuus tulisi  vähentyä ja yhdenvertaisuus lisääntyä. (Ks. Tehostettu ja henkilökohtainen oppilaanohjaus.)

Monialaisella yhteistyöllä tarkoitetaan eri hallinnon  yhteen kokoavaa ja niiden rajat ylittävää toimintaa. Monialainen työyhteisö voi koostua esimerkiksi eri organisaatioiden ja ammattiryhmien yhteistyökumppaneista. Moniammatillinen yhteistyö on esimerkiksi opetustoimen tavoitteiden mukaista  yhteistyötä. Asiantuntijoiden yhteinen työ edellyttää, että työn päämäärät ja tavoitteet tunnistetaan. Moniammatillisuuden käsitteellä voidaan kuvata ammattilaisten välistä suunnittelua, tavoitteiden määrittelyä ja yhteisen työn koordinointia. (Ks. Elinikäisen oppimisen strategia 2020-2023.)

Erityistä tukea tarvitsevien nuorten ohjauksessa painottuu monialainen ja riittävän varhain aloitettu ohjausyhteistyö. Yhteistyö rakentuu oppilaan kokonaistilanteen ympärille. Ohjaus tapahtuu rinnalla kulkien, pienin askelin ja sitä tarjotaan oppilaan tarpeen mukaan. Nuoren vahvuudet ja voimavarat tehdään näkyviksi. Opintojen sujuminen edellyttää riittävää tiedonsiirtoa. Tiedonsiirto eri hallintokuntien välillä edistää hakeutujan ja opiskelijan tavoitteiden toteutumista. Urasuunnittelussa korostuu elämänkaariajattelu ja nuoren opintopolkua tarkastellaan osana oppijan elämänkulun pitkän aikavälin tavoitteita

Hyvä ohjaus

Opetushallitus julkaisi hyvän ohjauksen kriteerit 17.3.2023. Niiden mukaan

• ohjaus huomioi oppijan kokonaistilanteen 
• ohjaus on oppijalähtöistä ja vuorovaikutteista
• ohjaus on saavutettavaa ja monikanavaista
• ohjaus on monialaista yhteistyötä
• ohjaus on yhdenvertaista, tasa-arvoista ja eettisesti kestävää
• ohjaus tukee siirtymävaiheen yhteistyötä
• ohjaus tukee urasuunnittelutaitoja ja 
• ohjaus edistää vaikuttavaa työelämäyhteistyötä.

Hyvä ohjaus on oppijan kokonaistilanteen tukena, kun oppijan oppimaan oppimisen taidot kehittyvät, oppijan yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot kehittyvät, oppija tunnistaa omia vahvuuksiaan ja oppijan osallisuus vahvistuu.

Hyvä ohjaus on oppijalähtöistä ja vuorovaikutteista, kun oppijan tarpeet ja valmiudet huomioidaan, ohjaus edistää yksilöllisten opinto- ja urasuunnitelmien toteutumista ja ohjaus muodostaa jatkumon erilaisissa siirtymävaiheissa

Hyvä ohjaus tukee urasuunnittelutaitojen kehittymistä, kun oppijan elinikäisen oppimisen taidot kehittyvät, ohjaus tähtää tulevaisuuteen ja huomioi oppijan motivaation ja valmiudet hakeutua jatko-opintoihin ja ohjaus mahdollistaa realistisen urasuunnitelman laatimisen.

Hyvä ohjaus on monialaista yhteistyötä, kun toimijoilla on yhteinen ymmärrys tavoitteista, sisällöistä, menetelmistä ja työtavoista. Tämän lisäksi toimijoilla tulisi olla selkeät vastuut ja työnjako ja ohjausta koordinoidaan. Hyvä ohjaus tukee laajennettua oppivelvollisuutta ja siirtymävaiheen yhteistyötä, kun seon koordinoitua ja johdettua opetuksen ja koulutuksen järjestäjän taholta.

Hyvä ohjaus edistää vaikuttavaa työelämäyhteistyötä, kun se tukee ja kehittää oppijan työelämä- ja työnhakutaitoja ja tarjoaa tilan tunnistaa omia vahvuuksia. Ohjaus linkittää työelämän tutustumisjakson kiinteästi opetukseen ja jakso selventää oppijan urasuunnitelmia.