Jos kaikki ohjaavat, mitä oppilaanohjaaja tekee

Ohjauksen kenttä on laaja ja se sisältää erilaisia tavoitteita. Kaikki ohjaavat -periaatteen ja käytännön jalkautuminen kouluihin on tehnyt tilaa ammatinvalinnanohjauksen uudelleen määrittelylle perusopetuksesta. Oppilaanohjaajalla on ollut perusopetuksen alusta saakka kaksi tehtävää: oppilaan ura- ja koulutusvalintaan liittyvä tehtävä ja ohjauksen koordinointitehtävä. Nyt voi olla tilaa kysyä, mitä on perusopetusikäisten ja etenkin yläkoululaisten uravalinnan ohjaus 2022? 

Vaikuttavan oppilaanohjauksen kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat seuraavat: Jos kaikki ohjaavat, mihin oppilaanohjaajan tulisi panostaa tehtävässään? Onko oppilaanohjaajan uraohjaus osallistavaa ja oppilaan toimijuutta kehittävää? Tukevatko paikalliset digitaaliset oppimisympäristöt oppilaanohjauksen toimeenpano? Onko kaikilla ohjauksen vaikuttavuuteen liittyvillä osapuolilla riittävä yhteinen ymmärrys perusopetusikäisten uraohjauksesta?  Onko oppilaanohjaajan perustehtävästä yhteinen ymmärrys toiminnan eri tasoilla?

Tekstini sisältää numeroituja dokumentteja tai työkaluja (x.),  joiden avulla voi “johtaa” oppilaanohjaustyötä.

Taustaa

Elinikäisen oppimisen strategiassa 2020–2023 on määritelty, että kaikenikäisten ihmisten tulisi pystyä tunnistamaan osaamisensa, taitonsa, rajoituksensa, kiinnostuksensa ja arvonsa ja kyettävä peilaamaan tätä tietoa mahdollisuuksiin. Hänen tulisi pystyä tekemään mielekkäitä̈ koulutukseen ja urapolkuun liittyviä suunnitelmia, päätöksiä ja edistämään oppimistavoitteitaan. Strategian mukaan monialaisen, moniammatillisen ja monikanavaisen ohjaustyön tuloksena oppilaan urasuunnittelutaidot ja oppimistulokset paranevat. 

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan ohjaustoiminnan tulee muodostaa koko perusopetuksen ajan kestävä ja sen jälkeen ulottuvan jatkumo. Oppilaanohjauksen tehtävänä on edistää opintojen loppuun saattamista sekä yhteishaun yhteydessä tehtävän jatkosuunnittelun avulla tukea siirtymistä perusopetuksen jälkeisiin opintoihin. (ePerusteet

Opetussuunnitelman perusteiden mukaan ohjauksen toimeenpano muodostaa systeemisen kokonaisuuden ja ohjauksen tulisi olla sekä moniammatillista pedagogista yhteistyötä että monialaista oppilashuollollista yhteistyötä. Koulun tulisi muodostaa oppilaan hyvinvointia ja oppimista edistävän oppimisympäristön. (ePerusteet).

Oppivelvollisuuslaki korostaa johtamisen merkitystä ohjauksen toimeenpanossa. Oppilaanohjaaja toimi vallankäytön, lainsäädännön ja tiedon rajaamalla työkentällä. Oppilaanohjauksen laatu määräytyy aika pitkälle sen mukaan, millainen on ohjaajan suhde näihin vaikuttavan uraohjauksen osa-alueisiin ja miten hän osaa kanavoida ne koulun arkeen. 

Koulua voisi tarkastella oppimisen, kasvun ja hyvinvoinnin tuotantolaitoksena, jossa koulun käytäntöjen lisäksi jokaisen ohjaajan toimesta ja toimien välisistä suhteista tulisi olla yhteinen ymmärrys. Ohjausprosesseja ja ohjauksen tehostamisen kriteerejä tulisi kuvata. Koulun ohjauksen koordinointityö ja kehittämistyö voisi alkaa sillä, että kunkin koulun ohjauksen ammattilaisen tehtävästä synnytetään yhteinen ymmärrys ja määritellään se, miten tehtävä asemoituu vaikuttavan ohjauksen kentälle. 

Oppilaan ura- ja koulutusvalinnan ohjaaminen

Oppilaanohjaaja on ura- ja koulutusvalinnan ohjauksen ammattilainen. Siitä huolimatta, että oppijan uravalintaan ja koulutukseen sitoutumisen ongelmat voivat olla moninaiset, opon on syytä kohdentaa työaikansa nuoren uravalintavalmiuksia kehittävään ohjaukseen ja siihen kytkeytyvän oppimisympäristön rakentamiseen. Koulutuksenjärjestäjä yhdessä asuinkunnan kanssa vastaavat siitä, että oppilas- ja opiskelijahuolto toteutuu eli siitä, että oppilaanohjaaja voi keskittyä uraohjaustehtäväänsä ja siihen kytkeytyvään monialaiseen yhteistyöhön.

Kuten Tehostettu ja henkilökohtainen oppilaanohjaus -oppaassa totesin, on hyvä asia, että oppimisen tukeen, oppilaanohjaukseen ja oppilashuoltoon liittyvät asiat ovat omia lakikokonaisuuksia. On hyvä asia, että oppimisen tuen ohjaustoimet kohdentuvat siihen, että oppilas suoriutuu perusopetuksesta ja saa riittävät valmiudet toisen asteen opintoihin. Oppilashuollossa keskitytään tarkastelemaan yksilöä oppimisympäristössään nuoren hyvinvoinnin näkökulmasta. Oppilaanohjauksessa taas autetaan nuorta näkemään omia vahvuuksia, koulutuksen ja työelämän mahdollisuuksia sekä yhdistämään ne.

Voimme työssämme tukeutua kansalliseen opetussuunnitelmatyöhön ja ja lainsäädäntöön ja näin uskoa siihen, että kouluastekohtaiset tavoitteet tuottavat valmiudet seuraavalle asteelle. Olennaiseksi kysymykseksi rajautuu se, miten kunnassa ja koulussa synnytetään oppimisympäristöjä, joissa nuorten uravalintavalmiudet kehittyvät kouluasteen aikana ja miten siirtymät onnistuvat.

Ohjaus on erilaisten tavoitteiden risteys

Koulussa toimeenpantavassa ohjauksessa arvioidaaan toimiintaa eri tavoitteiden näkökulmasta. Aineenopettajat ja erityisopettajat arvioivat ensisijassa nuoren suorittamista. Tämän tehtävän hoitamista tuetaan arviointiohjeilla ja oppimisen tuen järjestämistä kuvaavilla ohjeilla. Luokanohjaajien tehtävä on seurata oppilaiden koulunkäyntiä. Oppilaanohjaajat taas arvioivat oppilaan toimintakykyä ja uravalintavalmiutta. Oppilashuollon toimijat arvioivat nuoren hyvinvointia. Kiireisessä kouluarjessa kokonainen ihminen kohdataan, jostakin tulokulmasta. Tämän takia koordinoitu moniammatillinen oppilaan kokoinen suunnitelmallinen pedagoginen yhteistyö (1.) on tai olisi oppilaan etu.

Pedagoginen yhteistyö ja opetuksen asianmukaisen järjestämisen on tehty lainsäädännöllä mahdolliseksi (Perusopetuslaki 40). Opettajilla ja muilla ohjauksen ammattilaisilla tulisi olla mahdollisuus panostaa perustehtäväänsä: kasvavan nuoren opettamiseen ja ohjaamiseen. Koordinoitu pedagoginen yhteistyö mahdollistaa yhteistyön ja moniammatillisen keskustelun ratkaisuista, joilla saadaan nuori sitoutettua koulutukseen.  Oppilaanohjaajan työaika tulee pystyä kohdentamaan uraohjaukseen.

Oppiminen, työelämän ja koulutuksen mahdollisuudet ovat olleet vuosikymmeniä oppilaanohjauksen osa-alueita. Tästä voi johtaa kolme kysymystä, joihin oppilaanohjaajan tulisi työssään kyettävä vastaamaan:

  • Mitkä oppimisen ilmiöt ja ohjauksen osa-alueet liittyvät uravalintavalmiuksien kehittämiseen? 
  • Miten perusopetuksessa lisätään oppilaan kokemuksia, tietoja, taitoja ja tapoja koulutuksesta ja työelämästä siten, että oppilaan toimijuus ja osallisuus kehittyvät? 
  • Millaisen ohjausprosessin kautta syntyy nuorelle itselle valmius perustella, valita, päättää ja sitoutua jatkokoulutusvalintoihinsa. 

Opetussuunnitelman perusteet velvoittaa laatimaan ohjaussuunnitelman (2.), jossa kuvataan “oppilaanohjauksen järjestämisen rakenteet, toimintatavat, työn- ja vastuunjako sekä monialaiset verkostot, joita tarvitaan ohjauksen tavoitteiden toteutumiseksi. Suunnitelmassa kuvataan myös kodin ja koulun ohjausyhteistyö, koulun työelämäyhteistyö sekä työelämään tutustumisen järjestelyt”. Suunnitelma  on ensisijassa verkostoyhteistyötä kuvaava ja erilaisia oppimisympäristöjä rajaava strateginen suunnitelma. Tämä on keskusteluväline hallinnon ja yksittäisen koulun välillä. Vaikka koulun opetussuunnitelman ja ohjaussuunnitelman tehtävä on vastata, miten kysymyksiin jäävät vastaukset usein toimeenpanon näkökulmasta pinnallisiksi. Tarvitaan myös tarkentavia kuvauksia toimeenpanosta.

Oppilaanohjaajan tulisi suunnitelma vuotuisen työajan kohdentamisesta (3.) riippumatta siitä, edellyttääkö työnantaja ja perusopetuksen järjestäjä sitä. Parhaimmillaan tämä on keskustelun apuväline lähiesimiehen ja oppilaanohjaajan välillä siitä, mihin vuotuinen työaikaa kohdennetaan ja miksi. Keskustelussa sovitaan, paljonko työaikaa oppituntien lisäksi jää henkilökohtaiseen ohjaukseen, työn organisointiin ja pienryhmäohjaukseen.

Oppilaanohjaajan tulee kyetä perustelemaan, mitkä työtehtävät kuuluvat uraohjaukseen ja mitkä eivät. Virkaehtosopimuksessa on selkeästi rajattu se, että oppituntien suunnittelu ei kuulu sidottuun ja rehtorin määrättävissä olevaan työaikaan. Muun muassa koulun ja työelämän yhteistyö, oppilaitosyhteistyö, oppilashuoltotyö, kodin ja koulun välinen yhteistyö, koulutukset, opinto-ohjaajien yhteistyö ja TET-jaksoihin liittyvä organisointi kuuluvat sidottuun vuotuiseen työaikaan.

Kuvio. Oppilaanohjaus ja sen tehostaminen perusopetuksessa

Hyvä oppituntien suunnittelun perustuu oppilaanohjaajan suunnitelmaan vuosiluokkien 7-9 uraohjauksesta (4.) Suunnitelmassa kuvataan sitä, miten oppilaanohjauksen oppiaines jakaantuu vuosiluokille  ja miten eri työmuodot liittyvät toisiinsa ja muodostavat kokonaisuuden. Tämä on keskustelua oppilasaineksen, tavoitteiden, oppisisältöjen ja oppilaanohjaajan pedagogisten valintojen välillä. Oppilaanohjaajan tulisi  kuvata sitä, miten järjestetään oppilaan tarpeen mukaisia mahdollisuuksia tutustua työelämään ja koulutukseen sekä sitä, miten oppilaanohjauksen tehostaminen toimeenpannaan

Oppivelvollisuuslain mukaan opetuksen järjestä vastaa siitä, että opetussuunnitelman perusteiden mukainen oppilaanohjaus on mahdollista. Tehostettu oppilaanohjaus toimeenpannaan opetuksen järjestäjän rajaamilla resursseilla ja siirtymävaiheen yhteistyökäytäntöjen avulla. Hanketyön tai yhteiskehittämisen avulla olemassa olevia käytäntöjä voi päivittää vastaamaan tavoitteita: 

Siirtymävaiheen yhteistyö pitäisi alkaa jo kahdeksannella luokalla. Kaikilla oppilailla ja tehostettua oppilaanohjausta tarvitsevilla tulisi olla mahdollisuus saada kokemuksia koulutuksesta ja työelämästä ennen päättöluokkaa. Henkilökohtaisen ohjauksen laatu ja saatavuus tulisi varmistaa. Oppilaanohjauksen toimeenpanoa tulisi arvioida ja arviointikriteerit tulisi tunnistaa.

Kaikkien opettajien toimeenpanema uraohjaus

Selvitin väitöskirjassani sitä, mitkä opetussuunnitelman perusteiden rajaamat, opettajien ja oppilaanohjaajien toimeenpanemat ohjauksen osa-alueet vaikuttavat oppilaiden urapohdintavalmiuksien (CTI-mittari) kehittymiseen. Tutkimukseni mukaan eri oppiaineiden oppimiseen liittyvät itsearviointikäytännöt, erilaiset kokemukset ja niistä oppimisen reflektointi, argumentoinnin harjoittelu ja yhteistyövalmiuksien kehittäminen vaikuttavat oppilaan valmiuksien kehittymiseen.

Perusopetusikäisten uravalintavalmius on siis monien ihmisten toimien ja monien ohjaustekojen summa. Tästä huolimatta tai juuri sen takia on tärkeää, että oppilaanohjaaja haluaa ja pystyy hahmottaa, mitkä asiat vaikuttavat uravalintavalmiuksien kehittymiseen ja mitkä eivät. Uravalintavalmius voidaan määritellä CIP-teorian avulla itsetuntemukseksi, tiedoksi ammatti- ja koulutusvaihdoista, päätöksentekotaidoksi ja kyvyksi sitoutua suunnitelman toimeenpanoon.

Perusopetuksessa suurten asiat kutistetaan oppilaan kehitysiän kokoisiksi, esim. elinikäisen  ohjauksen tavoitteet, megatrendit tai kestävän kehityksen tavoitteet, ja asiat viedään osaksi koulun arkea. Koululla tulisi olla selkeä kuvaus koulun käytänteistä (5.) ja yksinkertaiset ohjeet ohjauksesta. Rauhallinen ja turvallinen kouluympäristö on jo sellaisenaan oppimista edistävä tekijä. Kurt Lewin (1951) ajatus siitä, että (työ)elämä on vuorovaikutusta yksilön ja ympäristön välillä, tekee yhteisistä säännöistä ja niihin kytkeytyvästä ohjauksesta arkisen työvälineen, jonka avulla voidaan kehittää oppilaan vuorovaikutustaitoa ja uravalintavalmiutta. Koulun käytänteet ovat opettajien yhteistyön ja vuoropuhelun väline siitä, millainen on turvallinen, hyvinvointia synnyttävä, osallistava ja oppimista edistävä oppimisympäristö. 

Koulun ohjaustyön tulisi olla suunnitelmallista ja läpinäkyvää. Koululla tulisi olla eetos, yhteinen ymmärrys, ohjauksen tavoitteista ja syistä (laki, tieto) ja tieto, miksi valittu toimintatapa on muita parempi. Kaiken näköisiä valmiita ohjausmalleja on olemassa mutta koulun yhteiseen arkeen mahtuu rajallinen määrä tarkoitukseen valittuja työkaluja, joiden käyttöä tulisi opetella ajan kanssa. Tästä kaikesta tulisi koota koulun ohjauksen käsikirja (6.). Sen tulisi sisältää toimeenpanoa helpottavia prosessikuvauksia ja kuvauksia toiminnan perusteista (esim. lainsäädäntö tai opetussuunnitelman perusteet). Oppaassa tulisi olla mm. kuvauksia siitä, mitkä ovat  käytännöt, jotka liittyvät oppimaan oppimisen, arviointiin ja kurinpitoon liittyvään ohjaukseen.

Sirpaleinen ohjaustieto tulisi koota koulun koheesiota edistäväksi oppaaksi, joka helpottaa eri toimijoiden yhteistyötä. Itse oppaan kokoaminen tulee olla osallistavaa ja siinä tulisi tehdä eri ohjauksen ammattilaisten tehtävät näkyväksi. Opettajat ja oppilashuollon ammattilaiset tukeutuvat toiminnassaan eri lainsäädäntöihin. Siitä huolimatta koulu on kokonaisuus, jossa sujuva yhteistyö selittää ohjauksen vaikuttavuutta. Eri ohjaajien toiminnan perusteista, monialaisesta yhteistyöstä  ja tavoitteista tulisi olla yhteinen ymmärrys.

Oppilaanohjauksen koordinointi  ja johtaminen

Kaikkien opettajien toimeenpanema ohjaus luo kivijalan oppilaiden uravalintavalmiuksien kehittämiselle peruopetuksessa. Kuvattu ja arkeen juurrutettu käytäntö on ohjausmekanismi. Sen osallistava synnyttäminen muuttaa koulun toimintakulttuuria. Jos on tarvetta kehittää koulun toimintakulttuuria, koulun rehtorin tulee tehdä tilaus ja tila (= osoittaa työaikaa) koko koulun ohjauksen kehittämiselle ja sitouttaa opettajakunta. Jos hyvän ohjauksen esteenä on opettajakunnassa vallalla olevat asenteet, tulee varautua pitkään (3-5 vuotta) kehittämisprosessiin ja rakentaa siitä osallistava ja voimaannuttava.

Uusi oppivelvollisuuslaki loi tarpeen laatia suunnitelman siirtymävaiheen uraohjauksesta (7.) omana kokonaisuutena. Silta toiselle asteelle rakennetaan yhdessä toisen asteen ohjauksen toimijoiden kanssa. Yksittäisen toisen asteen oppilaitoksen markkinointitarpeen tyydyttäminen ei ole vielä uraohjausta. Siirtymävaiheen uraohjaus tulee olla oppilaslähtöistä (perusopetus) ja oppivelvollisuuskoulujen yhteistyön avulla tulee rakentaa oppilaan toimintahorisonttia laajentava oppimisympäristö, jossa oppilas voi omatoimisesti etsiä ja löytää oman urapolkunsa. Tätä  perusopetuksen oppilaanohjaajat eivät voi synnyttää keskenään. Tarvitaan siirtymävaiheen koulujen yhteistyötä ja opetuksen järjestäjän/järjestäjien osoittama tahtotila yhteiskehittämiselle. 

Oppilaanohjaus ei ole vain oppilaan ohjaamista henkilökohtaisessa ohjauksessa, pienryhmäohjauksessa ja oppitunneilla. Se on myös nuoren uravalintavalmiuksia kehittävien oppimisympäristöjen rakentamista. Esimerkiksi työelämään tutustumista varten, paikallisen elinkeinoelämän hahmottamiseksi ja oman mielenkiinnon ja mahdollisuuksien yhdistämiseksi, voidaan rakentaa digitaalinen jaettu oppimisympäristö. Oppilaan tulisi pystyä omatoimisesta hahmottamaan työelämän mahdollisuuksia perusopetusikäisen kehitysiän mukaisessa työympäristössä. Kunnassa tai seutukunnassa tulisi olla suunnitelma siitä, miten työelämään tutustutaan alueella (8.) ja miten oppija voi etsiä ja löytää oman mielenkiintonsa ja urasuunnitelmiensa  mukaisia TET-paikkoja.

Perusopetuslaki (21 §) velvoittaa opetuksen järjestäjää arvioimaan omaa toimintaansa. Säännöllisesti toimeenpantu tavoitteiden mukainen ohjauksen arviointi  on tehokas tapa ohjata toimintaa. Kunnassa ja koulussa pitäisi olla suunnitelma siitä, miten ohjausta arvioidaan (9.). Oppilaanohjaajien kannattaa kerätä arviointitietoa oppilaanohjauksen ja ohjauksen  tavoitteiden saavuttamista, oppilaiden kokemuksista, oppilaiden ohjaustarpeista ja oppilaanohjauksen saatavuudesta. 

Osa oppilaanohjaukselle esitetyistä haasteista on niin isoja, että niiden ratkaisemiseksi tarvitaan kuntatason päätöksiä ja kehittämistoimia sekä toiminnan alueellista ja kansallista koordinointia (10.). Esimerkiksi eriarvoisuuden purkuun ja yhdenvertaisuuden edistämiseen liittyvät kysymykset tai osaamisen ja työvoiman kysyntään liittyvät kysymykset ovat tällaisia. Tarvitaan siltoja strategisen johtamisen, tavoitteiden ja toimeenpanon välille.Tarvitaan yhteistä työtilaa työelämän,  toisen asteen ja korkea-asteen koulutuksen toimijoiden kanssa. Koordinointi on tiedon hyödyntämistä ja ohjauksen laadun parantamista. Se on eri toiminnan tasojen yhteistyötä ja hiljaisen tiedon hyödyntämistä. Se on oppimisympäristöjen kehittämisen kannalta välttämättömän yhteistyön mahdollistamista.

If you enjoyed this post, please consider leaving a comment or subscribing to the RSS feed to have future articles delivered to your feed reader.