Toivo elinikäisestä oppimisesta

Ajatus ihmisen ja ympäristön vuorovaikutteisesta suhteesta on määrittänyt ohjaustyötäni. Vuorovaikutus on kahden tai useamman objektin tai tapahtuman välinen vaikutussuhde, jossa kumpikin osapuoli vaikuttaa toiseen.  Kurt Lewinin (1951) oppimisen kenttäteorian mukaan, yksilön elintilan ulkopuolella oleva maailma tulee osaksi ihmisen elintilaa, kun hän reagoi siihen. Ohjauksen tehtävä on auttaa oppijaa rakentamaan suhdetta oppijan elintilan ulkopuolella oleviin asioihin ja ilmiöihin, jotka vaikuttavat yksilön elämään. (Niemi 2016, 25.)

Ihmisellä on oppimismahdollisuuksia ja -tarpeita ainakin suhteessa ympärillä olevaan sosiaaliseen yhteisöön, rakennettuun tekniseen ympäristöön ja luontoon.  Elinikäisen oppimiseen liittyy myös ajatus ihmisen suhteesta itseensä, jolla tarkoitetaan elämänhallintaa, ihmisen kykyä kohdata itseään koskevia ongelmia (Pantzar 2013). Yleensä elinikäinen oppiminen on kuvattu ihmisen kyvyksi kehittää itseään sisä- tai ulkosyntyisten tarpeiden mukaan (Jokisaari 2004). Lue loppuun

Pitkä matka kehittämistuloksiin

Koulumme opettajakunta esitti kevään VESO-päivinä (24.3.2018) ja opettajainkokouksessa (18.4.2018) toiveen, että oppilaiden käyttäytymiseen kiinnitettäisiin huomiota ja panostettaisiin ohjaustyöhön. Silloin kirjoitin seuraavan tekstin:

”Yhteisten toimintatapojen juurruttaminen sekä koulu- ja ruokarauhan parantaminen edellyttää systemaattisia toimia.  Kyse on vakiintuneen oppilaiden toimintakulttuurin muutoksesta ja siksi tarvitaan suunnitelmallisia, monipuolisia ja koko lukuvuoden kestäviä toimia. Opettajat ovat siis toivoneet, että seuraaviin asioihin kiinnitettäisiin huomiota:

  1. KIELENKÄYTTÖ – asiallinen kielenkäyttö 
  2. RUOKALAKÄYTTÄYTYMINEN – hyvät ruokailutavat ja rauhallinen ruokailutilanne 
  3. VÄLITUNTIKÄYTTÄYTYMINEN – reippaasti ulos välitunnille 
  4. LUOKKATILANNE – työrauha

Lue loppuun