Peruskoulun strategian luominen ja ohjauksen kehittäminen

Strategia tarkoittaa suunnitelmaa, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä. Suunnitelmassa yhdistyy tavoitteet ja koulun toiminta. Tavoitteet voivat olla, ja koska on kyse peruskoulun toiminnasta ovat, annettuja. Arvot määrittävät sitä, mitä me pidämme tavoiteltavana. Kun otamme tavoitteet annettuna, strategiatyön kannalta riittää, että meillä on yhteinen ymmärrys siitä, miksi tavoite on tärkeä. Koulun strategiatyön kannalta ei ole ensisijaista arvokeskustelu vaan se, että meillä on yhteinen käsitys siitä, miksi asettu tavoite on tärkeä ja mihin arvoihin se kytkeytyy.  

Strategiatyön tärkein kysymys on miten, vaikka prosessin aikana jokaisen tulee tiedostaa se, mikä on tavoitteemme ja miksi. Strategiatyön aikana tulee tehdä näkyväksi se, millä toimin koulu pyrkii rajaamiinsa tavoitteisiin ja millä voimavaroilla. Kaikki kouluaikana ja eri oppimisympäristöissä tapahtuva toiminta tulee hyödyntää näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

Kun tarkastellaan tavoitteita kansallisten, EU:n ja kansainvälisten tavoiteasiakirjojen sekä työelämän odotusten näkökulmasta, louhiutuu esiin neljä tavoitteiden osa-aluetta. Ne ovat oppiminen, yhteistyö, osallisuus ja ekologisuus. Strategiatyö tulisi aloittaa näiden neljän sanan avaamista. Kaikki neljä sanaa ovat jossain määrin väärin ymmärrettyjä. Strategiatyön aikana opettajakunnalle tulisi syntyä yhteinen ymmärrys siitä, mitä sanoilla ohjaustyön näkökulmasta tarkoitetaan.

Edellä mainituista neljästä tavoitteiden osa-alueesta voi johtaa neljä suurta kysymystä. Ne ovat seuraavat: 1. Miten koulumme tuottaa kaikille oppilaille valmiuden elinikäiseen oppimiseen (= omien vahvuuksien tunnistaminen ja osaamisensa kehittäminen)? 2. Miten koulumme hyödyntää erilaisia oppimisympäristöjä oppilaiden yhteistyövalmiuksien kehittämiseen? 3. Miten osallistamme oppilaita arkityössämme? 4. Miten kehitämme nuoren ja ympäristön vuorovaikutusta, oman toiminnan arviointitaitojen kehittymistä ja ekologisesti kestävää elämänasennetta?

Strategiatyössä kannattaa panostaa etenkin osallistaminen ja oppiminen käsitteiden avaamiseen. Suorittamiseen perustuvassa peruskoulussa kaikille oppilaalle tulisi syntyä toimintakykyä. Vaikka oppilas suoriutuu hyvin peruskoulussa hänellä ei välttämättä kehity toimintakykyä. Oppilas, joka ei menesty hyvin koulussa peruskoulun arviointiperusteiden näkökulmasta, voi olla hyvin toimintakykyinen, oma-aloitteinen ja osaava. Strategiatyön aikana meidän tulee tunnistaa tai synnyttää ne mekanismit, joilla erilaisten oppilasryhmien toimintakykyä ja valmiuksia suoriutua kehitetään.

Osallistamisessa on vahva yhteiskunnallinen intressi ja siksi vanha sosiaalistaminen-sana kuvaa kohta paremmin toimintaa ja sen taustalla olevaa tavoitetta. Osallistaminen tulee olla ohjaustyömme ydintä eikä irrallinen satunnainen teko. Kun saamme innostettu kaikkia oppilaat yhteistyöhön eri oppimisympäristöissä, syntyy kaikille oppilaille osallisuuden kokemus. Oppilailla on kuitenkin erilaisia valmiuksia yhteistyöhön. Strategiatyön aikana tulee pohtia sitä, mitä ohjaustyö on niiden oppilaiden kohdalla, jolla valmiudet ovat puutteelliset. Osallistuminen ja osallisuus (kokemus) ovat kaksi eri sanaa. 

Jotta nuorelle voisi kehittyä ekologinen elämänasenne, hänen tulee kyetä antaa arvo ympäristölle. Jotta nuorella olisi tarve suojella luontoa, hänellä tulee olla myönteisiä luontokokemuksia. Kun hän kykenee antamaan arvoa rakennetulle ympäristölle ja luonnolle, hänellä syntyy kyky antaa merkitys ekologiselle elämänasenteelle ja halu kehittää ympäristöään. Tällä strategiatyön alueella määritämme oppimisympäristöämme ja kehitämme ohjausta niissä.

Toinen strategiatyön keskeinen tavoite on opettajakunnan yhteisen ymmärryksen kehittäminen. Opettajakuntaan pitäisi synty eetos, yhteinen käsitys siitä, miksi ohjauksen tiettyihin osa-alueisiin pitää panostaa ja miksi ohjausympäristöjä tulee rakentaa ja kehittää, miksi tietyt ohjaustavat ovat muita tarkoituksenmukaisia ja miksi kaikkia ohjausympäristöjä ja -tilanteita tulee hyödyntä tavoitteiden saavuttamiseen. Opettajakunnalle tulisi syntyä kyky antaa merkitys pienille päivittäin toistuville ohjaus teoille.

Jokaisen koulun opettajan pitäisi pystyä nimeämään keskeiset mekanismit, joilla koulu pyrkii kasvuun ja oppimiseen liittyviin tavoitteisiin. Mekanismeilla tarkoitetaan osatekijöitä, jotka johtavat koulutuksen vaikuttavuuden paranemiseen. Toisaalta mekanismilla tarkoitetaan kouluarjen määrittämiä toistuvia ohjaustilanteita. Toisaalta mekanismilla tarkoitetaan ohjausresurssia, joka on koulussa. Mekanismeja tulee kuvata ja määrittää, koska toimien näkyväksitekeminen edistää yhteisen ymmärryksen kehittymistä (ks. lisää s. 67-68).

On yhtä tärkeää tunnistaa koulun vahvuudet ja ne ongelmakohdat, joissa ohjaustyömme ei palvele tavoitteidemme saavuttamista. Ohjauksen kehittäminen alkaa ongelman rajaamisesta ja siksi ongelman ääneen lausuminen voi olla alku ohjauksen kehittämistyölle.  Koulun arjessa on vähän aikaa kehittämistyölle. Onnistumisen kannalta on olennaista se, että kehittämistavoitteet asetetaan resurssien mukaan.  

If you enjoyed this post, please consider leaving a comment or subscribing to the RSS feed to have future articles delivered to your feed reader.