Turun kaupunki ja seutukunnalliseen oppilaanohjauksen kehittämiseen mukaan lähteneet kunnat saivat OKM:ltä 320 000 euroa erityismäärärahaa oppilaanohjauksen kehittämiseen. Aikaa kehittämistyölle on puolitoista lukuvuotta. Kehittämistyö kytkeytyy Opinto-ohjauksen kehittämisohjelmaan ja oppivelvollisuuden laajentamiseen. Turun seudun potti oli kaikista määrärahaa saaneista seutukunnista suurin. Näiden kehittämismäärärahojen lisäksi kunnan saavat korotettua valtio-osuutta oppilaanohjauksen saatavuuden parantamiseen, jossa Turussa onkin parannettavaa.
Kirjoittajan arkistot:Petri Niemi
Demokratia-ansa ohjauksen kehittämisessä
Habermasin rationalisoitumisteorian mukaan diskurtiivinen totuus voidaan tuottaa tietyin ehdoin. Tulokseen pyrkien keskustelijoiden tulee pystyä itsenäisesti esittämään eriytyneitä väitteitä kolmesta maailmasta ja kyettävä arvioimaan niistä esitettyjä väitteitä kyseiseen maailmaan soveltuvalla kriteerillä. Kriteerit ovat totuus, autenttisuus ja oikeudellisuus.
Ulkoiseen maailmaan viittaava lause on pätevä (totuus) silloin, kun se on todenmukaisessa suhteessa ulkoisen maailman tosiseikkoihin. Sisäiseen maailmaan viittaava lause on pätevä (autenttinen), kun se ilmaisee aidosti ja rehellisesti ihmisen sisäisen kokemuksen. Sosiaaliseen maailmaan viittaavaa lause on pätevä (oikeudellinen), kun se ei ole ristiriidassa yleisesti hyväksytyn normitekstin kanssa. Kun nämä ehdot täytetään tyydyttävästi keskustelussa, voidaan tuottaa väitteiden ja vastaväitteiden avulla yhdessä diskursiivinen totuus. Yhteistyön kohteena voi olla esim. aloite, johon organisaation eri toimijoiden, ohjauksen tuloksellisuuteen vaikuttavien systeemisten tasojen, on mahdollista reagoida ja ottaa kantaa.
Demokratian perusajatus on se, että kansan tahto toteutuu tai kansa päättää ja päätöksissä noudatetaan enemmistösääntöä. Demokratia-ansa ohjauksen kehittämisessä on se, että ohjauksen kehittämistä viedään eteenpäin huutoäänestyksellä, vedotaan kannatukseen, tiimityöhön tai yhteistyöhön ilman, että prosessille ja lopputulokselle asetetaan muita kriteereitä. Ohjauksen, kasvattamisen ja opettamisen kenttä muodostuu normeista, tutkitusta tiedosta ja opetussuunnitelmasta. Päätöksenteossa tarvittava tieto tulee olla yhteisessä käytössä, jotta voimme yhdessä suunnata toimintaamme ja tehdä päätöksiä.
Oppiminen ja oppilaanohjaus
Lewin (1951) tarkasteli oppimista yksilössä tapahtuvana muutoksena ja prosessina, jossa oppija omien päämääriensä ohjaamana joko keksii uusia oivalluksia tai muuttaa vanhoja oivalluksiaan. Hänen mukaansa oppiminen on prosessi, jossa tottumuksiin liittyvien kokemuksien merkitys tulkitaan uudelleen. Tästä näkökulmasta esitän muutamia huomioita siitä, miten oppimista tulisi tarkastella oppilaanohjauksessa.
Tässäkin tekstissä ohjaus sanalla viitataan koko opettajakunnan toimeenpanemaan ura- ja koulutusvalintavalmiuksien kehittymiseen vaikuttavaan ohjaustyöhön ja sen myötä opinto-ohjaajan ohjauksen koordinointitehtävään. Mielestäni opinto-ohjaajalla siis pitäisi olla oppilaan ohjaamisen rinnalla koko koulun kokoisia tehtäviä.
Opetus ja oppilaanohjaus
Oppilaanohjaus on oppiaine. Oppiaine on asioiden ja tietojen kokonaisuus, jonka tehtävä ja tavoitteet on määritelty perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Opetussuunnitelman perusteissa tarkastellaan oppilaanohjausta kokonaisuutena, joka muodostuu eri ohjausmuodoista.
Didaktiikan perusteet (Uusikylä & Atjonen 2007, 71) kirjan mukaan opetussuunnitelman keskeisiä osia ovat tavoitteet, oppiaines, toteutus ja arviointi. Opetussuunnitelman perusteissa on kuvattu oppilaanohjauksen opetuksen tavoitteet, mutta ei arvioinnin kohdetta ja tavoiteltavaa oppilaan osaamista.
Tuoreissa päättöarvioinnin kriteereissä on kerrottu selkeästi ja ymmärrettävästi, mitä ovat eri oppiaineiden opetuksen tavoitteet, arvioinnin kohteet, minimitavoiteet ja kuvaukset hyvästä osaamisesta. Lisäksi on selkeästi eroteltu toisistaan opintojen aikainen ja ohjaava arviointi (formatiivinen arviointi), summatiivinen arviointi ja päättöarviointi. Tämä kaikki on tehty kaikissa muissa oppiaineissa paitsi oppilaanohjauksessa.
Valtaosa peruskoulun opettajista on aineenopettajia tai luokanopettajia peruskoulutukseltaan. Heillä lienee halua tarkastella oppiainettaan opettamisen näkökulmasta ja näin synnyttää perustelut ohjaustyölleen (pedagogiikka).
Oppivelvollisuuden pidentäminen. Peruskoulun oppilaanohjauksen näkökulma
Oppivelvollisuuden laajentamisen tavoite on nostaa suomalaisten koulutus- ja osaamistasoa, kaventaa oppimiseroja ja eriarvoisuutta sekä lisätä yhdenvertaisuutta. Oppilaan tarve henkilökohtaiseen ohjaukseen tulisi huomioida aikaisempaa paremmin.
Opinto-ohjauksen näkökulmasta lakiesityksessä kannustetaan tarkastelemaan peruskoulun ja toisen asteen ohjausta kokonaisuutena ja systemaattisena jatkumona. Huomiota tulisi kiinnittää siis kokonaisuuteen ja tavoitteiden saavuttamisen mahdollistaviin ohjausmekanismeihin sekä sen osana yksittäisiin opinto-ohjaajien toimiin. Tavoitteena on, että perusasteen ja toiseen asteen yhteistyö olisi nykyistä tiiviimpää. (Ks. HE 1773/2020 vp, 82–98).
Oppivelvollisuuden laajentamiseen liittyy kaksi uutta lakia: oppivelvollisuuslaki ja laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta. Muilta osin sovelletaan ja muutetaan ensi sijassa perusopetuslakia, lukiolakia ja lakia ammatillisesta koulutuksesta. Merkittävimmät uudistukset opinto-ohjauksen näkökulmasta ovat seuraavat:
- oppilaan hakeutumisvelvollisuuden määrittely (Oppivelvollisuuslaki 10§),
- hakeutumisvelvollisuuden ohjaus ja valvontavastuun määrittely (Oppivelvollisuuslaki 11§),
- oppilaan oikeus saada oppilaanohjausta ja tarvittaessa tehostettua henkilökohtaista oppilaanohjausta (Perusopetuslaki 11 a §) ja
- tutkintokoulutukseen valmentava nivelvaiheen koulutus (Laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta).
Peruskoulun oppilaanohjauksen kehittämistarpeita 2021
Sisällysluettelo
Tiivistelmä kehittämistarpeista
Kehittämistarpeiden perustelu
Koordinointi
Työelämän mahdollisuuksien näkyväksi tekeminen
Oppilaanohjauksen vaikuttavuuden parantaminen
Peruskoulun ja toiseen asteen siirtymävaiheen ohjauskäytännöt
Tehostettu oppilaanohjaus
Lähteet
Esitetty muodostaa kolme kehittämiskokonaisuutta
- Siirtymävaiheen ohjauksen kehittäminen
- Opinto-ohjauksen koordinoinnin kehittäminen
- Työelämään ohjaamisen kehittäminen.
Ajatuksia oppivelvollisuuden laajentamisesta
Sanna Marinin hallitus on jättänyt esityksen (173/2020) eduskunnalle oppivelvollisuuslaista. Perustelujen näkökulmasta pidän kannatettavana perusopetuksen ja siirtymävaiheen ohjauksen tuloksellisuuden vahvistamista. Minulle kuitenkin jäi epäselväksi, mihin ongelmaan hallitus esittää ratkaisuksi oppivelvollisuuden pidentämistä.
Yhteisöllisen oppilashuoltotyön koordinoinnin arviointi
Opokunta on määrittänyt yhdeksi ohjaustyön arviointialueeksi koulun ennaltaehkäisevän ohjaustyö (Turun peruskoulujen oppilaanohjauksen käsikirja 2011, 79). Vaikka ajatus on vanha, se on mielestäni edelleen ajankohtainen ja minun syyni siihen, miksi pidän ennaltaehkäisevää yhteisöllistä oppilashuoltotyötä tärkeänä (Perusopetuksen opetussuunitelman perusteet, 79). Tarkemmat perusteluni löytyvät täältä. Ohessa muutama opetussuunnitelman perusteista johdettu itsearviointiväittämä, joiden avulla voidaan arvioida KOR-toiminnan tarkoituksenmukaisuutta.
Neljä tuloksellisen oppilaanohjauksen estettä 2020
Koulun arki on satojen päivittäisten kohtaamisten risteys. Tässä työympäristössä opettajan ja opinto-ohjaajan tulisi kohdata ja kohdella jokaista oppilasta yksilönä, jokaisen koulun virkamiehen tulisi noudattaa toimissaan lakeja ja asetuksia sekä tehdä tuloksellista moniammatillista verkostoyhteistyötä. Ei ole helppo haaste etenkin, jos itse normissa on valuvika.
Opinto-ohjauksen johtaminen
Vuosien varrella olen joutunut toteamaan, että opinto-ohjaajan työn johtaminen ei ole helppoa. Toisaalta opinto-ohjaajalla on oikeus tulla johdetuksi ja toisaalta häntä tulisi kohdella tehtäväänsä koulutettuna itseohjautuvana asiantuntijana. Opetussuunnitelman perusteiden ja virkaehtosopimuksen näkökulmista peruskoulun opinto-ohjaajat ovat toisaalta osa opettajakuntaa ja toisaalta muista opettajista poikkeava joukko johdettavia. Rehtorin ja sivistystoimen johdon tulisi tiedostaa työaikamme ja perustehtävämme mahdollisuudet ja rajat.
Työnjohtaminen ei aiheuta ongelmia, jos opinto-ohjaajat saavat ”aikaa, huomiota ja kunnioitusta” (Onnismaa 2000) ja organisaation toiminta on tuloksellisuuteen vaikuttavien toimijoiden organisoitua kohtaamista ja yhteistyötä. Tässä artikkelissa tarkastellaan opinto-ohjaajien pedagogisen ja didaktisen työn johtamista tai siihen liittyvän vuoropuhelun johtamista ja ohjaustyömme kehittämisestä.