Vietimme tänään torstaina viimeisen ”mineilyn” ennen kesälomaa. Pohdiskelin itsekseni kaikkea tapahtunutta ja ajattelin kirjoittaa niistä muutamalla sanasella. Ensimmäisenä heti alkajaisiksi täytyy sanoa, että kevät Minecraftin parissa on ollut varsin positiivinen kokemus. Oppilaat ovat saaneet muutamaa herraa lukuunottamatta tutustua täysin uudenlaiseen maailmaan, jossa omaa luovuutta saa toteuttaa melko vapain käsin. Luomisen vapaus ja vähäiset rajoitteet madalluttavat Minecraftin lähestymiskynnystä. Peli on helppo oppia, mutta kuitenkin riittävän vaikea hallita laajuutensa vuoksi.
Aluksi meillä oli käytössämme hieman hitaammat kokoonpanot ATK -luokassa, joten pelikokemus ei ollut alusta asti aivan täydellinen. Asia kuitenkin muuttui matkan varrella ja nyt voimme nauttia Minecraftin yllättävän kauniista maailmasta täysillä. Pelaajien tieto/taitotasot näkyivät aluksi todella selkeästi. Kokeneilla pelaajilla palikat ja työkalut valmistuivat nopeasti samalla kuin aloittelijat hakivat vielä ensiaskeliaan. Onneksi konkarit ymmärsivät tämän seikan ja he toimivatkin usein apuopettajina. He kertoivat miten työkaluja tehdään ja vinkkasivat miten eri tarkoitukseen soveltuvat materiaalit hankitaan. Ilman näitä auttajia homma olisi ollut sekä minulle että muille oppilaille paljon vaikeampaa. Iso kiitos Tiitukselle, Jamalille ja Joonalle. Lopulta kaikki pääsivät rakentamisen makuun ja ensimmäinen kaupunkimme alkoi nousta metsän keskeltä esiin.
Mitä me tästä sitten opimme? Jakokulmaa emme käyttäneet, emmekä tutustuneet pronomineihin, mutta sosiaalista kanssakäymistä, vaihtokauppaa ja yhteistyötä toteutimme jokaisena kertana. Myös kivihiilen matka maan uumenista ahjoon ja lyhteeseen varmasti pysyy mielessä. Uskon myös siihen, että kaupunkisuunnittelu ja huolitellut rakennukset auttavat oppilaita arvostamaan sekä muiden että omia töitä minessä ja oikeassa maailmassa. Vakkela muistutti lopulta pientä yhteiskuntaa, jossa jokainen omisti pienen palan maailmaa oman talon muodossa. Jokaisella riitti kokoajan töitä omassa pihassa ja takapihan luolassa. Tavara vaihtoi omistajaa joskus ilmaiseksi ja joskus myös vaihtokaupan päätteeksi. Mikä parasta, kaikilla oli aina todella kivaa ja kerhoa pyydettiin myös kesäloman ajaksi. Jatkamme kuitenkin tästä elo-syyskuun taitteessa ja lisäämme peliin uusia muuttujia. Koti- ja villieläimet valtaavat maailmamme ja saamme varmasti niskaamme myös muutaman hieman epämiellyttävämmän mörön. Myös nälän ja terveyden pitäisi jossain vaiheessa liittyä kuvioihin mukaan, joten paljon on vielä saavuttamatta. Kiitos kaikille vakkecraftilaisille ja hyvää kesää.
