Oikeastaan tarinani alkaa jo vuodesta 2001, jolloin aloitettiin yksittäisen koulun ohjauksen kehittämishanke. Hankkeessa kehitettiin kurinpitojärjestelmää, jossa ongelman siirtelyn ja rankaisemisen sijaan pyrittiin käytäntöön, jossa oppilaan ja opettajan kohtaaminen ongelmatilanteissa otettiin käyttövoimaksi ohjaus ja kasvatustyölle. Uusi käytäntö rakentui systeemisten, sovittelevien ja ratkaisukeskeisten työmenetelmien ympärille ja sitä kutsuttiin seuraamusjärjestelmäksi. Silloin muurattiin yksi kaikki ohjaavat -periaatteen kulmakivistä. Tästä hyvästä käytännöstä tiedotettiin opetus- ja kulttuuriministeriä, kun valmisteltiin lakia kurinpitokäytännöistä. Perusopetuslakiin päätyi kasvatuskeskustelu-käsite 2013.

Lue loppuun →