Aamupäivä Lokilla on sujunut rivakan työn merkeissä. Merilukiolaiset jaettiin kolmeen kiertävään vahtiin. Yksi vahti navigoi, yksi vastaa keittiöstä ja ruuanlaitosta ja kolmas opiskelee ja muun muassa päivittää blogia. Pyrimme päivittämään blogia mahdollisuuksien mukaan ja toivomme, että blogimme lukijat lähettävät kommentteja ja kysymyksiä.
Seilaamme Vähä Maisaaren kohdalla ja tavoitteena tänään on Isokarin majakka, jonne on matkaa noin 30 merimailia.
Klo: 10:35
Koordinaatit: 60°20,236N 022°03,886E
Lämpötila: 17°C
Matka jatkui Konsta Grönbergin, Viivin, Ilonan ja Jerryn ohjatessa Lokkia. Sää oli aurinkoinen ja tuulta oli 7m/s. Kuuden solmun vauhdilla suuntasimme Kauppakarin ohi kohti Airistoa. Viivi ja Ilona kertasivat vielä vähän karttamerkkejä kesäloman jäljiltä, ennen kuin hekin uskaltautuivat ruorin ääreen. Samalla suunnittelimme järkevintä reittiä kartan avulla.
Kauppakari sijaitsee Turkuun johtavan väylän varrella. Sinne rakennettiin nykyisinkin pystyssä oleva loistonvartijatalo. Saari on pieni ja asukkaiden kerrotaan sitoneen aikoinaan lapsensa talon nurkkaan kiinni, etteivät he joutuneet veden varaan. Talossa oli asutusta vakituisesti 1900-luvulle asti.
Tällä hetkellä ympäristö on vielä saaristoa, eikä aallokko ole kovinkaan suuri. Matkan kulku sujui ongelmitta yhteistyön voimalla ja ensivaikutelma tulevasta reissusta on pelkästään positiivinen.
Purjeet nostetaan nyt, kello 11:00.
Terveisin Reimat: Viivi ja Ilona (+Jerry ja Konsta)
Koordinaatit:60° 26,637°N 022°15,333°E
Lämpötila:17’c
Aamun sarastaessa Aurajoen ranta alkoi täyttyä Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion innokkaista merilukiolaisista. Seitsemällä eri merellä seilannut erittäin kokenut merimies Konsta Grönberg ohjasi meidät irti rannasta yhdeksältä, vaikka meidän piti päästä merelle jo kahdeksalta. Muutamien vastoinkäymisten (Ekmanin luoti eli pohjanoutimen laukasin tippui Aurajokeen ja uutta ollaan hankkimassa) jälkeen meillä oli hallussa meriveden näkyvyys ja meren pohjasta poimittu näyte. Secchilevyllä mitattu näkösyvyys oli Aurajoessa noin 60cm ja pohjasta otetun näytteen myötä voimme todeta, että Aurajoen pohja on kovaa, tummaa ja liejuist; savea. Maiseman vaihtuessa ohitimme kaikki Aurajoen tunnetut nähtävyydet: Suomen joutsenen, Boren, miinalaiva Keihässalmen ja Turun linnan. Neljän solmun etenemisnopeus ei vielä huimaa meidän kenenkään päätä. Kauan odotettu NNE-kurssi on vihdoin alkanut ja jokainen oppilas on valmiina tekemään tästä matkasta unohtumattoman elämyksen. Kuka väittää ettei opiskelu voisi olla hauskaa?
Seuraa opintoretkeämme myös Paikkaopin kartta-alustalla:
AVAA KARTTA VIERAILIJANA
valitse: kohteet , luonnontieteellinen tutkimus, muu tutkimuspiste (ja näytä kohteet kartalla). Klikkaamalla pistettä, kohde aukeaa ja liitetiedostossa on kuva.
Terveisin Tarvikemiehet (Lauri Leimu, Konsta Salmela ja Emil Leskinen)
Merilukion opiskelijat purjehtivat elokuussa 2013 Ahvenmaalle. Seuraa purjehduksen etenemistä täältä.
Lukion opetuksen näkökulmasta merilukion purjehdus on tarjonnut haastavan ja monipuolisen oppimisympäristön. Turun Suomalaisen yhteiskoulun lukion merilinja on kehittänyt koululaivapurjehduksia vuodesta 2009 alkaen ja ensimmäiset purjehdukset toteutettiin syksyllä 2010.
Opetus on koostunut biologian ja maantieteen sekä historian ja yhteiskuntaopin oppiaineiden välisestä yhteistyöstä ja tutkivasta oppimisesta haasteellisissa meriolosuhteissa. Tavoitteena on myös ollut opetella purjehtimaan ammattimiehistön ohjauksessa. Kurssi toteuttettiin ensimmäistä kertaa yhteistyössä HG –
Productionin ja Kimmo Hotasen kanssa.
Tämän vuoden koululaivapurjehduksen tavoite oli lisäksi tiivistää yhteyksiä työelämään ja yrittäjyyteen. Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio on mukana Inno-lukio hankkeessa, jonka puitteissa myös näitä teemoja painotetaan . Innolukio kannustaa lukiolaisia luovuuteen ja toisinajatteluun. Luo uuden yhteyden lukiolaisten, yritysten ja yliopistomaailman välille.
Tämä toteutui käytännössä eri tasoilla. Yrittäjyyskasvatusyhteistyönä HG-Productionin kanssa sekä merenkulun ammatteihin tutustumalla. Taloudellisen tiedotustoimiston TATin Logistiikka- ja huolinta-alan koulu-coachin Marika Mertalan avustuksella järjestyi vierailu Utön luotsiasemalle, jossa luotsivanhin Ari Saari esitteli suomalaista merenkulkua ja luotsaustoimintaa.
Turun yliopiston Saaristomerentutkimuslaitos antoi merentutkimusvälineitä käyttöömme viikon ajaksi. Niillä tutkittiin Saaristomeren ja Suomenlahden tilaa, kasveja ja eläimistöä.
Pitkäaikaisen yhteistyökumppanimme Forum Marinumin tutkijan Anna Merosen kautta järjestyi yhteydet Viron uuteen merimuseoon Lennusadamaan, jossa museopedagogiikka ja tutkiva oppiminen on viety huippuunsa modernissa innovatiivisessä museoympäristössä. Opiskelimme merihistoriaa Lennusadamassa kahtena päivinä mm erilaisten simulaattoreiden avulla, opastuksien ja interaktiivisten älytaulujen avulla. Myös tämän blogin avulla on pyritty hyödyntämään sosiaalista mediaa opetuksessa, vaikkakin se paikoitellen vaativissa olosuhteissa vaatii erityisiä ponnisteluja.
Haluamme kiittää lämpimästi lukiomme merilinjalaisia innostuneisuudesta ja oppimisen ilosta pitkällä merimatkalla sekä kaikkia yhteistyökumppaneitamme. Erityisen lämpimät kiitokset Lokin ammattimiehistölle Kimmo Hotaselle ja Markku Mikkolalle erinomaisesta opetuksesta Lokki-aluksella sekä turvallisesta merimatkasta.
Christiane Ala-Nissilä
Historian ja yhteiskuntaopin lehtori, merilinjan koordinaattori
ja
Nina Brander
Biologian ja maantieteen lehtori
Lokki lipui Aurajokeen illalla seitsemän aikaan ja vierasvenelaiturissa tyhjennettiin septitankki klo 19.00. Siivousta ja hyvästit miehistölle Martinsillan kupeessa – Kiitos Lokki purjehduksesta!
Aiemmin päivällä…
60 deg09`12N 021deg41`706 E
Saapumassa Pärnäisiin
Sataa, tuuli nolla metriä sekunnissa
Bongattu merikotka ja ruotsalainen purjevene
Navigointivahdissa Toni, Miro, Tero ja Enni.
Olemme tällä hetkellä tekemässä pizzaa ja kuuntelemme samalla Titanicin eri versioita. Kipparimme Kime ja Make odottavat heidän lempipizzaa joka kutsutaan venäläiseksi ja itämaiseksi pizzaksi johon kuuluu suolakurkkua, salamia, sipulia ja herkkusieniä.
Vahtivuorot ovat olleet hauskoja, haastavia ja välillä vähän tylsiä. Nukkumisvuorot ovat olleet tarpeen ja miehistö on herättänyt työvuoroihin ja vuorot ovat alkaneet samantien herätyksen jälkeen sekä kun olemme lähteneet liikkeelle. Ruokailuvuoroissa jokainen on oppinut uusia taitoja ja kaikki ryhmät ovat tehneet ruokaa muille purjehtijoille. Ruuat ovat maistuneet kaikille ja olemme käyneet matkan aikana mielenkiintoisia keskusteluja keskenämme.Vuorot kestävät yleensä 3h ja sitten on ollut vaihto.
Kokonaisuudessaan matka on ollut todella onnistunut ja olemme oppineet paljon kaikkea uutta! KAIKKI MUU PAITSI PURJEHDUS ON TURHAA!
Iina , Annina ja Eemeli
Herätys oli 06:00 kun opettajat ilmoittivat että nyt lähdetään katsomaan auringonnousua Jurmon rantakivikolle. Heti aamusta alkoi tiukka opetus Jurmon historiasta luonnosta ja jääkauden merkeistä.
Jurmo on jääkauden aikana syntynyt kolmannen Salpausselän jatke, reunamuodostuma, joka on noussut merestä maankohoamisen myötä. Maaperä on kallioista ja pyöreitä kiviä. Kasvillisuus on niukkaa, vain varpukasveja ja sammalia. Keskellä saarta on istutettua metsää. Jurmo on pituudeltaan noin 5 km. Keskellä saarta on pieni kylä jossa asustaa vaikituisesti ympäri vuoden vain yksi perhe. Jurmo kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon ja on sen yksi hienoimipa ja harvinaisempia kohteita täällä ulkosaaristossa. Klo 10.40 lähdettiin kohti Turkua Enni, Samuel ja Toni navigointivahdissa.
Enni L
Enni ajoi Lokin Jurmon laituriin klo 21.45. Utö-Jurmo legi meni 4 solmun vauhdilla. Mentiin sivumyötäisella ja meri oli rauhallinen. Maken elämänviisaudet olivat hyviä (’kannattaa opiskella ruotsia, koska sitä tarvitsee tosi monissa tilanteissa’) ja kannella oli rentoa. Sai tehdä kaikkea ja sade ei haitannut menoa. Oli tosi kivaa, sai keskittyä rauhassa kaikkeen.
Iina, Anniina ja Eemeli
Utö on merkittävä majakkasaari keskeisen asemansa vuoksi niin yksityiselle kuin myös kaupalliselle meriliikenteelle. Utön merihistoria ulottuu Ruotsin vallan aikaiseen aikaan ja sillä on merkittävä sotahistoria, kuin myös ikävä haaksirikkohistoria haastavana sekä karikkoisena merialueena. Utö on toiminut 1600-luvusta asti merkittävänä luotsien asemana.
Utössä toiminut ensimmäinen majakka oli vipumajakka, jonka toimintaperiaate perustuu koriin, jossa palaa liekki ja koria nostetaan tarpeen mukaan ylös näkyvyyden parantamiseksi kauas merelle. Nykyinen majakka on niin sanotusti moderni kivimajakka, joka rakennettiin 1800-luvulla korvaamaan vanhan.
Saaren ensimmäiset pysyvät asukkaat olivat luotseja ja he asettuivat asumaan saarelle 1700-luvulla. Utö on ollut merkittävä kauppaliikenteen kannalta vuosisatoja nykypäivään asti saaren keskeisen sijainnin vuoksi. Tämän takia saaresta tulikin luotsiasema. Nykyinen luotsiasema on rakennettu 1958 ja se korvasi samassa paikassa aikaisemmin sijainneen puisen rakennuksen, jonka runko oli tiettävästi peräisin 1840-luvulta. Utön haastavien olosuhteiden ja vilkkaan liikenteen vuoksi alueesta onkin muodostunut niin sanotusti ”laivojen hautausmaa”. Yksi saarta koskettanut haaksirikko oli amerikkalaisen Park Victory- aluksen turma, jossa menehtyi 10 henkilöä. Alus oli kivihiili ja öljylastissa. Turmassa pelastuneet 38 henkilöä tuotiin Utöseen. Turman muistoksi teetettiin hopeinen kynttelikkö, joka rahoitettiin turmasta selvinneiden merimiesten lähettämällä kiitoslahjalla. Kiitoslahja oli siihen aikaan hyvin arvokas, eli 50 kiloa ja 50 kiloa kahvia. Toisen maailmansodan aikana sekä sen jälkeen saarella kärsittiin ruokapulasta, niin kuin myös koko Suomessa. Tämän vuoksi kiitoslahja oli erittäin merkittävä ja osa siitä myytiinkin saariston muille asukkaille. Kynttelikkö sijaitsee Utön kappelissa ja siinä lukee kaikkien kymmenen turmassa menehtyneen nimet.
Viimeisin suuri turma Utön lähellä oli 35 kilometrin päässä sattunut Estonia matkustajalaivan uppoaminen. Saarelle perustettiin väliaikainen ensiapuasema, jonne kuljetettiin turman uhreja.
Ikävänä yksityiskohtana voidaan pitää sitä, että Coca-Cola saapui Utöön 5-vuotta aikasemmin kuin mantereelle. Ikävän faktasta tekee kuitenkin se, että juomat löytyivät Park Victoryn hylystä. Mantereelle Coca-Cola saapui olympialaisten aikaan.
Nykyään saarella asuu vakituisesti vähän päälle neljäkymmentä henkilöä. Puolustusvoimien lopetettua toimintansa vuonna 2005 saaren pääelinkeino on yksityisyrittäjyys.
Itse vierailuna saari teki minuun suuren vaikutuksen ja kaupunkilaisena onkin vaikea ymmärtää kuinka saarella pystyy asumaan ympärivuotisesti. Asuminen saarella on varmasti haastavaa, mutta olen iloinen että meillä Suomessa säilyy ulkosaaristo asuttuna.
Miro ja Tero
Utöötä tähystetään mereltä, jossa aurinko paistaa ja lämmin tuuli puhaltaa lounaasta. Matka on sujunut vuoristoratamaisesti eli hyvin sekä vähän huonomminkin. Matkan aikana olemme oppineet monenlaisia merenkulkuun sekä purjehdukseen liittyviä asioita. Kipparimme Kimmo ja Make ovat neuvoneet joka tilanteessa ammattimaisesti ja heiltä saa myös purjehdukseen liittyvää tietoa todella kattavasti.
Purjeveneen ohjaamisessa pitää olla todella tarkka ja keskittyä siihen miten ja mihin on ajamassa, seurata kompassia ja muita veneitä, sekä katsoa myös blotteria. Myös tuulet vaikuttavat suuresti miten ja mistä kohdista ajetaan.
Eemeli