Saavuimme aamulla klo 6.30 Tukholmaan Viking Linellä ja suuntasimme taksilla Lokille. Lokilla meitä odotti 2-legin valmistama aamupala. Miehistön vaihdon, Wasa – laivaan tutustumisen ja alusperehdytyksen jälkeen köydet irtosivat Wasahamnista klo 14.40. Suuntasimme koneajolla kohti Sandhamnia. Navigoimme Tukholman vilkkaita väyliä, joissa piti olla hereillä jatkuvan liikenteen vuoksi. Matkalla oli pohjoistuulta 5m/s. Emme kuitenkaan saaneet nostettua purjeita salmissa tuulen pyörimisen vuoksi. Saimme genoan nostettua vasta 16.50. Matkalla ohitimme muun muassa Vaxholmin linnan ja vahti vaihtui Vårholman eteläpuolella. Jatkamme vajaan kahdeksan solmun nopeudella kohti Sandhamnia, johon saapumisaika on noin kahdeksalta paikallista aikaa.
Jokainen vahti otti vuorollaan pohjanäytteen. Niistä paljastui paljon tietoa. Pohjanäytteet otettiin Ekman laitteella. Se toimi siten, että pohja avattiin ja leuat viritettiin. Kun Ekman oli laskettu pohjaan tiputimme luodin, joka laukaisi sen leuat. Ekman siis nappaa pohjalta pienen määrän pohjamateriaalia, joka voidaan sitten nostaa veneeseen tutkittavaksi. Pohjanäytteistä löysimme erilaisia pohjatyyppiä. Meidän vahdin näyte oli pääosin hiekkaa, joka oli erittäin puhdasta ja hajutonta. Näytteestä ei tosin löytynyt yhtään elämää (pieni mato) ja muutama mikromuovin pätkä. Vahti MH Hunter sai pohjalta savista pohjaa josta ei myöskään oikein löytynyt elämää. Näyte oli hajuton, joka kertoo että pohjassa on ainakin jonkin verran happea. Aamuja-vahti sai noutimella levämassaa, josta paljastui paljon elämää, kuten sinisimpukoita, liejusimpukoita, vaeltajasimpukoita ja sukkula- sekä touhukoteloita. Pohjanäytteiden otossa meitä yllätti varsinkin eliöiden pieni koko. Emme osanneet odottaa, että pohjasta löytyisi niin paljon kotiloita ja simpukoita. Jäimme miettimään kuinka paljon elämää koko Itämeren pohjassa oikeastaan on.
Olavi, Mauno, Samuel
Alle 6 millimetrin mittaisia sukkulakotiloita (tusensnäckor).
NNE2-legin aikana olemme tutustuneet Ruotsin itärannikon ikivanhoihin satamapaikkoihin. Märketin jälkeen yövyimme Arholmassa. Lähdimme heti aamusta Ninan ja Christianen historia-, biologia- ja maantiedekierrokselle saarelle. Kuljimme saaren läpi, vieraillen mm. kukkulan päällä olevalla kirkolla sekä saaren toisella puolella olevassa kylässä.
1700-luvulla Arholman saari sai osansa suuresta pohjan sodasta, jonka aikana venäläiset polttivat koko saaren maan tasalle. Arholmin lisäksi myös Sandhamnin ja Furusundin historiaa varjostaa venäläisten harjoittama isoviha. Isoviha alkoi Venäjän miehitettyä Ruotsin alueita Suuren Pohjan sodan aikana vuodesta 1700 eteenpäin. Isovihasta kärsivät erityisesti suomalaiset naiset, nuoret ja talonpojat, joita venäläiset mm. piinasivat, kiduttivat ja orjuuttivat. Myös Ruotsin hallitsemat alueet kärsivät isovihasta, kun venäläiset polttivat ja tuhosivat asutuksia ja kyliä. Isoviha vaikutti Ruotsin rannikolla asti, mutta Tukholmaan se ei kuitenkaan koskaan ylettynyt. Isoviha päättyi Venäjän ja Ruotsin solmittua Uudenkaupungin rauhan vuonna 1721.
Arholmin kierroksen jälkeen suuntasimme kohti Sandhamnia. Sandhamn oli myös yksi saarista, joka tuhottiin lähes kokonaan. Isovihan jälkeen Sandhamnin tullitalo rakennettiin uudestaan. Tullaus- ja luotsaustoiminta oli alkanut jo 1600-luvulla, kun kuninkaallisen laivaston lisäksi myös kauppalaivasto sai käyttää saaren ohi kulkevaa väylää. Saaren luotsit pyrkivät ohjaamaan veneet turvallisesti satamaan, ja tulleilla tahdottiin kerätä maksuja kuninkaalle.
Myöhemmin saarella pyrittiin keräämään rahaa eri tavalla, kun 1970- ja 1980-luvulla saaren omistaja Fleming Broman pyöritti tunnettua huumeliigaa. Saarella valmistettiin amfetamiinia ravintolan tiloissa, ja sitä kuljetettiin Tukholmaan pikaveneillä, jossa metron säilytyslokeroita käytetiin huumeiden jakeluun. ”Sandhamn-liigasta” on tehty myös ruotsalainen draamaelokuva ”Viattoman sininen taivas”.
Sandhamnin suuresta satamasta matkasimme Furusundiin. Aiempien saarten tapaan myös Furusund tuhottiin. Vuonna Tanskan unionikuningas 1463 Kristian I hakkautti Furusundiin kompassiruusun ennen lähtöään Turkuun, josta matkan oli tarkoitus jatkua Venäjälle sotimaan. Kompassista on edelleen nähtävissä kuninkaan ja häntä seuranneiden aatelismiesten vaakunat. Se on Pohjoismaiden vanhin tunnettu kompassiruusu.
Myös Furusundilla on Sandhamnin tapaan rikoshistoriaa. Saarella pyöritettiin 1920-luvulla Ruotsin kieltolain vastaista väkevän alkoholin valmistusrinkiä, jota salakuljetettiin Suomen mantereellekin asti. Suomeen salakuljetuksesta vastasi tunnettu suomalainen salakuljettaja Algoth Niska.
Furusundin saarella sijaitsee myös tunnetun ruotsalaiskirjailijan Astrid Lindgrenin kesähuvila, jonka ohi kuljimme kierroksen aikana. Astrid Lindgren tunnetaan mm. kirjasarjoistaan Peppi Pitkätossu ja Vaahteramäen Eemeli. Astrid kirjoitti Vaahteramäen Eemelin tarinoita Furusundissa, ja otti saaresta inspiraatiota kertoessaan kirjan ympäristöstä.
”Metkuja ei keksitä, niitä vaan syntyy. Eikä sitä tiedä ennen kuin jälkeenpäin, että se oli metku.” – Vaahteramäen Eemeli. Ja Meluiltahan ne metkut onnistuvatkin.
Tällä hetkellä suuntaamme purjeet ylhäällä kohti Tukholmaa ja ennen sitä Vaxholmaan, jossa käymme kaupassa seuraavaa legiä varten.
Lähdimme Furusundista kello 11.38. Tyhjemsimme septitankin ja täytimme vesitankkiin 1500 litraa vettä. Ajoimme moottorilla väylää pitkin kohti Tukholmaa. Matkalla meidät ohitti Ruotsin rannikkovartiosto.Teimme virallisen lipputervehdyksen.
Lipputervehdys tehdään laskemalla veneen lippu hetkellisesti puoleen väliin ja nostamalla sen jälkeen ylös. Lipputervehdyksen tarkoituksena on osoittaa kunnioitusta ja tervehtiä muita merenkävijöitä. Rannikkovartiosto vastasi tervehdykseemme omalla lipullaan ja vilkuttamalla valoja.
Perjantaiaamupäivän aikana seurasimme tuulten ja säätilan kehittymistä Sandhamnissa. Matkamme jatkui klo 14 Kunglika Svenska Segelsällskapetin huippuhienosta satamasta kohti Furusundia. Sandhamnia pidetään Pohjoismaissa purjehtijoiden Mekkana.
Köysien irrottua meri oli lähes tyyni, eikä tuulesta ollut havaintoja. Ajoimme hetken moottorilla, kunnes Aamuja -vahtiryhmä otti vesi- ja pohjanäytteet. Lähes heti näytteiden oton jälkeen tuuli yltyi jopa 2-3 metriin sekunnissa. Kevyt myötätuuli olikin juuri se, mitä tarvitsimme spinaakkerin nostoon. Spinaakkeri on purje, joka suorassa myötätuulessa yleensä nostetaan. Se eroaa hieman muista purjeista, koska sitä lennätetään leijan tavoin. Spinaakkerin nosto ei tuottanut meille vaikeuksia aluksen päällikön Jyrkin tarkkojen ohjeiden ja rauhallisuuden ansiosta. Siitä huolimatta spinaakkerin nosto kesti suhteellisen kauan, koska muista purjeista poiketen sitä säilytetään sisätiloissa ja jouduimme asentamaan spinaakkeriin puomin. Tarkastimme nopeutemme nostoa ennen ja sen jälkeen ja huomasimme iloksemme, että nopeutemme nousi 2,1 solmusta 4,0 solmuun. Tämä ei valitettavasti kestänyt kauaa, koska tuuli lakkasi lähes kokonaan. Aluksemme kapteeni opetti säätilaa tutkimalla vieressä olevan cumuluspilven aiheuttavan ylöspäin suunnattuja ilmavirtauksia, jotka muuttivat tuulen suuntaa.
Tutkimme eilen Märketistä keräämiämme levänäytteitä. Ahdinparran seasta löysimme todennäköisesti muutaman sinipallukan. Ne ovat hyytelömäisiä pieniä palloja, jotka luokitellaan sinibakteereihin. Sinipallukoita tavataan rannikolla itäiseltä Suomenlahdelta Perämeren pohjukkaan saakka. Sinipallukat lienevät myrkyttömiä.Otimme haavilla (lokin perästä) myös planktonnäytteen, koska halusimme lisää sinileviä tutkittavaksemme. Sinilevät ovat maailman vanhimpia eliöitä, ja ne ovat syntyneet jo noin 3,8 miljardia vuotta sitten.
Meillä heräsi kysymys siitä, miksi sinilevien myrkyllisyys vaihtelee, mutta emme saaneet netistä ihan tarkkaa vastausta asiaan. Löysimme kuitenkin mahdollisia tekijöitä. Sinilevät kokevat ympäristöstressiä, joka voi kiihdyttää myrkkyjen tuotantoa. Stressiä voivat aiheuttaa valonpuute, ravinteiden väheneminen ja veden suolaisuudessa tapahtuvat muutokset. Stressi voi myös suosia myrkyllisiä sinileviä ja syrjäyttää myrkyttömät levät. JOka tapauksessa sinileviä tulee välttää, koska emme tarkasti tiedä koska ne ovat myrkyllisiä tai myrkyttömiä.
Löysimme näytteistä myös leväkatkan. Mikroskoopin alla havaitsimme leväkatkan erikoisen näköisen silmän. Silmä oli muodoltaan soikio, jossa valkoisella taustalla oli kymmeniä mustia täpliä. Näytti aivan kuin leväkatkalla olisi ollut monta silmää.
Lokin kannella Nina Brander opetti meille asiaa Itämerestä. Oppitunnin aikana nostimme myös purjeet ja menimme muutamaa solmua eteenpäin. Muutaman tunnin jälkeen laskimme taas purjeet ja jatkoimme moottorilla kohti Sandhamia. Pysähdyimme ottamaan vesinäytteitä ja ehdimme samalla käydä uimassa. Vesi oli mukavan virkistävää ja Lokilta hyppiminen oli hauska kokemus.
Opimme, että Itämeri on noin 9000 vuotta nuori murtovesiallas, jonka ainoa yhteys muihin meriin on Tanskan salmien kautta. Pohjanmerellä suolapitoisuus on noin 2% ja Itämerellä vain noin 0,05%. Tavallista enemmän suolavettä saapuu suolapulsseissa, joita tapahtuu noin 10-15 vuoden välein. Itämeren vesi on kuitenkin pääasiassa peräisin sadevesistä valuma-alueelta, johon kuuluu yhdeksän valtiota, ja joissa asuu yhteensä noin 90 miljoonaa ihmistä.
Vesi virtaa Itämereen jokia pitkin. Samalla tulee ravinteita pelloilta ja se aiheuttaa rehevöitymistä. Aiemmin Pietarista tuli paljon jätevesiä suoraan Suomenlahteen. Kun Suomi osallistui Pietarin vedenpuhdistukseen rahoitukseen, tilanne saatiin paranemaan. Itämeren vedenkierron takia ravinteita ajautuu Turun lähistölle, jossa ne jäävät Saaristomeren matalaan veteen. Suurin kuormittava tekijä on kuitenkin Saaristomeren valuma-alueen maatalous.
Ongelmana on myös happikato. Tällöin runsastuneet vesikasvit ja levät vajoavat meren pohjaan ja mätänevät kuluttaen kaiken hapen. Tästä aiheutuneen happikadon seurauksena pohjaan sitoutunut fosfori liukenee veteen ja aiheuttaa vielä sisäistä kuormitusta. Lisäksi ilmastonmuutos lisää sateita ja valumia, eli ongelmia Itämerellä siis riittää.
Märketin luodosta tuli Ruotsin kuningaskunnan ja Venäjän keisarikunnan rajasaari, kun Venäjä valtasi Ruotsilta Suomen alueet vuonna 1809. Märketille rakennettiin majakka vuonna 1885 turvaamaan Pohjanlahden laivaliikenne. Majakan rakentaminen johti rajakiistaan Suomen ja Ruotsin välille, koska majakka rakennettiin saaren korkeimpaan kohtaan, joka tajuttiin vasta myöhemmin olevan Ruotsin puolella. Suomen ja Ruotsin valtakunnan raja siirrettiin vuonna 1985, niin että majakka jäi Suomen rajan sisäpuolelle. Tämän takia Märketillä sijaitsee Suomen ainoa paikka, jossa Ruotsi jää Suomen itäpuolelle. Lisäksi Märketillä sijaitsee Suomen läntisin sauna, missä saimmekin vierailullamme käydä kurkkaamassa.
Saimme mahtavan esittelyn saaresta ja sen historiasta Suomen majakkaseuran jäseniltä. Esittelijä Henri Olander on käynyt saarella joka vuosi 80-luvulta asti. Majakkaa ylläpidetään vapaaehtoisvoimin. Saarella piti asua majakan toiminnan edellytyksenä, kunnes se automatisoitiin vuonna 1976. Vierailu olikin uniikki kokemus ja maisemat majakkatornin huipulla eivät unohdu koskaan.
Enskärin saarella vietetyn yön jälkeen, irroitimme köydet klo 10.30. Suuntasimme kohti Märketin majakkaa luettuamme Suomen Majakkaseuran blogista, että majakalle kaivattiin vieraita. Tuuli 3/m sekunnissa etelästä, joten kevyet tuulet mahdollistivat vierailun saarelle. Matka Märketiin sujui rattoisasti, vaikkei purjeita saatukaan nostettua. Märketiin saapuessamme olimme ankkuroimassa Lokin saaren pohjoispuolelle, mutta meidät ohjeistettiinkin menemään saaren eteläpuolelle, jossa sijaitsi poiju. Kiinnitimme Lokin poijuun, josta meidät haettiin saarelle kumiveneen avulla parissa erässä.
Märketin majakka rakennettiin vuonna 1885, ja siellä saimme oppia sen historiasta ja ekosysteemistä. Erityisen kiinnostaviksi koimme majakan rakentamisesta johtuneen rajakiistan, joka johti hieman rusettia muistuttavaan rajaan Ruotsin kanssa.
Opimme tunnistamaan erilaiset levävyöhykkeet: sinilevät, viherlevät, ruskolevät ja punalevät. Ylimmässä sinilevävyöhykkeessä esiintyy liukasta ”tömpähdys levää”. Seuraavassa eli viherlevävyöhykkeessä esiintyy suolilevää ja ahdinpartaa, joissa viihtyy leväkatkoja. Vielä hieman syvemmällä sijaitsee ruskolevävyöhyke, josta löysimme pikkuhaurua ja jouhilevää. Syvin vyöhyke on punalevävyöhyke, josta emme valitettavasti saaneet havaintoja.
Kiitämmekin majakkasaaren väkeä hienosta opastuksesta ja loistavista korvapuusteista. Lokilla otimme vesinäytteet 1- ja 21 m. Yhden metrin syvyydessä veden lämpötila oli 17 astetta ja 21 metrin syvyydessä 14 astetta celsiusta.
Lähdimme Märketiltä klo 14.51 kohti etelää tyynissä oloissa tuulta odotellen. Ehdimme ajaa neljä tuntia moottorin avulla, kunnes tuuli yltyi ja nostimme purjeet ensimmäistä kertaa. Ehdimme mennä puoli tuntia purjeajoa, kunnes tuuli tyssäsi kuin seinään ja jouduimme vaihtamaan takaisin moottoriin. Tällä hetkellä olemme matkalla yöksi Arholmaan Ruotsin puolelle.
2. legi lähti aamulla kohti Ahvenanmaata. Kun lähestyimme Viking Glorylla Maarianhaminaa, meille tuli takauma laivasimulaatio elämyksestämme. Tunnistimme nimittäin Gloryn ikkunasta erään saariryhmän, johon ajoimme karille simulation aikana maaliskuussa:). Nyt Gloryn kapteeni ohitti saaret kuitenkin turvalliselta etäisyydeltä. Nousimme maihin, painavat kassit puristivat sormiamme kovasti yhteen. Kävellessämme Maarianhaminan punaisia katuja kohti ÅSS:n marinaa Lokki näkyi jo laiturissa. Fiilis piristyi, kun merelle lähtö lähestyi. Kävimme kaupassa, tyhjensimme septitankinja päällystö piti meille lyhyen perehdytyksen purjehduksen toimintatavoista.
MH Hunters -vahti irrotti lokin satamasta tiistaina klo 17.58 ja suuntasi keulan kohti länttä. Lokki on todellisuudessa aika suuren kokoinen alus. Tuuli on noin 4 m/s ja suuntaamme moottorilla kohti Enskäriä. Monet MEK01-kurssilla opitut tiedot ja taidot ovat konkretisoituneet jo nyt, ja olleet tärkeässä roolissa navigointiharjoittelussamme. Aurinko laskee ihan pian ja Enskär näkyy edessä.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.