Navigare

NNE26- purjehduksen reitti kulki kahden viikon ajan kolmen eri Merilukion miehistön voimin Turusta Örön Utön ja Kastelholman kautta Maarianhaminaan, Maarianhaminasta Märketin, Arholman, Sandhamnin ja Furusundin kautta Tukholmaan ja Tukholmasta Sandhamnin ja Hiidenmaan kautta takaisin Turkuun.  Merilukiolaiset ohjasivat koululaivaamme kuunari Lokkia yhteensä noin 650 mailia Itämeren halki.

Alun perin NNE26-kurssin teemana olivat Itämeren suuret saaret: Ahvenanmaa, Gotlanti ja Hiidenmaa. Merellä suunnitelmat ovat kuitenkin aina vain suunnitelmia, sillä lopulta luonto määrittää mahdollisuutemme. Tällä kertaa Gotlanti jäi saavuttamatta, kun toisen legin aikana tuulet tyyntyivät lähes kokonaan. Myös saarten vierailujärjestys muuttui matkan aikana sääolosuhteiden mukaan. Vaikka kaikki ei toteutunut alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, juuri siinä piilee purjehduksen erityinen opetus: on osattava lukea olosuhteita, tehdä uusia ratkaisuja ja hyväksyä se, että joskus paras reitti on jokin aivan muu kuin aluksi suunniteltu. Merellä ei voi hallita tuulta eikä säätä, mutta omaan asenteeseen, yhteistyökykyyn ja joustavuuteen voi aina vaikuttaa. Niin merellä kuin maissakin tarvitaan kykyä hyväksyä muuttuvat olosuhteet, tehdä uusia ratkaisuja ja suunnata tarvittaessa uudelle reitille.

Kahden viikon aikana opiskelimme yhdessä meribiologiaa, maantiedettä, historiaa, purjehdusta ja navigointia. Jokainen vahti, jokainen satamakäynti, jokainen muuttunut suunnitelma ja yhdessä ratkaistu haaste opetti kaikille uusia asioita, yhteistyötä ja luottamusta. Juuri tällaisissa hetkissä Merilukion purjehdusten todellinen arvo näkyy.

Lämpimät kiitokset kaikille, jotka mahdollistivat vuoden 2026 NNE-kurssin toteutumisen. Erityiskiitos biologian ja maantieteen lehtori Nina Branderille, jonka kanssa olemme kehittäneet tätä kurssia sekä Merilukion koululaivatoimintaa. Nina opetti kahdelle miehistölle meribiologiaa ja maantiedettä. Kiitokset myös äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Salla Pulkkiselle, 25M-ryhmän ryhmänohjaajalle, joka osallistui ensimmäiselle legille sekä Merilukion opolle Seija Simolalle, joka saattoi ja haki kaksi ryhmää Tukholmasta. Kiitokset myös taloudellisesta tuesta TSYKin kannatusyhdistykselle.

Merilukion purjehduksilla turvallisuus on aina kaiken muun edellä. Sydämelliset kiitokset s/y Lokin taitaville kippareille Sakari Kalskeelle ja Jyrki Nurmelle turvallisesta purjehduksesta sekä korkeatasoisesta merenkulun ja purjehduksen opetuksesta. Isot kiitokset förstit Tuukka Lehto, Teemu Grönroos ja Jukka Elo, jotka ohjasitte ja koulutitte nuoria merenkulun saloihin rauhallisesti, ammattitaidolla ja innostavalla otteella.

Lopuksi haluan kiittää teitä merilukiolaisia. Osoititte joustavuutta, sitkeyttä ja erinomaista yhteishenkeä sekä kykyä kohdata muuttuvat tilanteet hyvällä asenteella. Vaikka reittiä ja suunnitelmia jouduttiin muuttamaan, piditte suunnan eteenpäin.

Oppimisen lisäksi NNEstä syntyy muistoja. Purjehduksellamme Ahvananmerellä meidät huomasi kolmen purjeveneen eskaaderi, jossa seilasi 4 yli 10 vuotta sitten kirjoittanutta Merilukiolaista. He lähettivät meille alussa olevan kuvan upean kuvan kuunari Lokista, joka on kuljettanut meitä turvallisesti, uskollisesti ja vakaasti jo yli kymmenen vuoden ajan.

Navigare necesse est!

Christiane Ala-Nissilä

Merilukion koordinaattori

Historian ja yhteiskuntaopin lehtori

Helsingin Sanomissa oli hyvä artikkeli Saaristomerestä ja muun muassa sen näkösyvyydestä. Siinä kerrottiin Itämeritutkijan Seppo Knuutilan matkasta ulkosaaristosta sisäsaaristoon ja siitä, miten näkösyvyys muuttuu matkan edetessä. Me päätimme myös tutkia ja mitata näkösyvyyksiä edetessämme Öröstä kohti Turkua.

Tutkimusväline oli yksinkertainen valkoinen secchilevy. Sen pohjassa on paino ja sitä roikutetaan narusta eri syvyyksissä. Toiminta perustuu siihen, että valon säteet heijastuvat levystä takaisin. Kun levy häviää näkyvistä, saadaan mitattua näkösyvyys. Kun näkösyvyys kerrotaan kahdella, saadaan tietää levien ja kasvien yhteyttämissyvyys vedessä.

Otimme mittaustulokset eri pakoista kuin Knuutilan tutkimusryhmä, mutta idea oli sama ja tutkimuksemme tulokset olivat hyvin samanalaisia kuin tutkimusryhmän. Knuutilan tutkimusryhmän uloin mittauspiste oli Storlandetissa ja viimeinen Paimion lahdessa. Mittaustulokset vaihtelivat 4,7 metrin ja 0,6 metrin välillä.

Olemme tällä hetkellä matkalla Airistolla kohti Aurajokea, joten meiltä puuttuu vielä pohjoisen Airiston ja Aurajoen mittaustulokset. Hypoteesimme on, että viimeiset mittauspisteet ovat sakeimmat ja etenkin Aurajoesta saatu tulos heikoin. Arvauksemme on, että Aurajoessa näkee 70 cm:n syvyyteen.

Melun mittaustulokset:

• Örö 4 metriä
• Dalskär, Nauvo 2,5 metriä
• Airiston eteläosa 2 metriä
• Airiston pohjoisosa 1,5 metriä
• Aurajoki 0,6 m

Venla, Isabella ja Niilo

Keräsimme levä- ja simpukkanäytteitä Hiidenmaan Tahkuna-majakan takana olevalta hiekkarannalta. Huomasimme rannalla sormenpään kokoisia (n. 1–2 cm) hyytelöpalloja. Hetken tutkiskelun jälkeen päättelimme niiden olevan korvameduusoja (Aurelia aurita). Korvameduusoja näkee myös Suomen vesillä loppukesästä, mutta ne ovat huomattavasti suurempia (5–15 cm). Ne eivät tiedettävästi lisäänny Suomen rannikkovesissä. Hiidenmaalta löydettyjen pikkumeduusojen koon perusteella voisi päätellä, että ne lisääntyvät jossakin Hiidenmaan lähivesistöissä. Mutta miksi meduusat pystyvät lisääntymään täällä eivätkä Suomessa?

Pohdimme tätä ylittäessämme TSS-väylää (Traffic Separation Scheme). Illan pikkutuntien selvittelyjen jälkeen selvisi, että Viron rannikon merenpohja on kalkkikiveä, joka on hyvä alusta meduusojen toukkien kiinnittymiseen ja polyyppivaiheeseen. Toinen vaikuttava tekijä on Hiidenmaan veden korkeampi suolapitoisuus, joka mahdollistaa niiden lisääntymisen. Suomessa vesi on liian makeaa. Suomen rannikon meduusat ovat jo aikuisia, koska ne ajelehtivat Suomen rannikolle merivirtojen mukana Virosta.

Ensimmäinen meduusavaihe eli polyyppi muodostaa päällekkäisiä kiekkomaisia osia. Tätä rakennetta kutsutaan strobilaksi, joka näyttää jäätelötuutin sisällä olevalta kiekkopinolta. Korvameduusoilla on neljä korvan näköistä sukurauhasta. Koiras korvameduusojen sukurauhaset ovat usein sinertävän punaisia, kun taas naarailla ne ovat yleensä kellertävän oransseja.

-Paavo, Anni, Oona ja Iida

Katsoimme aamun oppitunnilla Örön laiturilla vedessä olevia rakkohauruja ja havaitsimme huomattavan eron Hiidenmaan rakkohauruihin. Örössä olevat rakkohaurut olivat rihmalevän peitossa, kun taas Hiidenmaalla rakkohaurut näyttivät puhtailta ja elinvoimaisilta. Lisäksi vedessä oli sinilevää. Ihmettelemme, miksi lannoitteiden ja karjan lannan valumista ei ole saatu rajoitettua, vaikka ongelma on tiedetty monta monta vuotta. Esimerkiksi noin 90% Aurajoen kuormituksesta on peräisin lannoitteista. Rehevöityminen näkyy kaikkialla Saaristomerellä, Örössä asti.

Vietämme tänään Itämeripäivää ja sen kunniaksi kerromme teille viisi tapaa, joilla Itämerta voi suojella. Vaikka jotkut asiat saattavat tuntua pieniltä, niillä on suuri merkitys meren hyvinvointiin. Pohdimme oppitunnin lopuksi, mitä voisimme itse tehdä asialle ja tässä on meidän listamme.

Vinkit Itämeren suojeluun

1. Syökää lähikalaa, kuten ahventa, haukea, kuhaa ja särkikaloja, koska ne vähentävät meren fosforipitoisuutta. (Ettehän mene hampurilaiselle, vaan syökää Itämeren kalapuikkoja!!) PS. kannattaa kalastaa omat kalat PPS. Se on tosi rentouttavaa.
2. Älkää rehevöittäkö merta millään biohajoamattomilla ja saastuttavilla aineilla. (Miehet, älkää tehkö tarpeita mereen sillä se tuottaa ämpärillisen levää).
3. Ostakaa vastuullisesti ja ekologisesti tuotettuja hyödykkeitä. Näin voit tukea kotimaisia yrittäjiä ja vähentää meren rehevöitymistä.
4. Kerätkää ainakin omat roskat, jotta ne eivät päädy mereen ja saastuta sitä vaarallisilla mikromuoveilla.
5. Peskää vaatteita vain tarvittaessa, koska vaatteista irtoava mikromuovi voi päätyä mereen.

Heh: Liisa, Anni, Paavo, Aleksi, Eero, Iida, Oona

Purjehduksemme aikana olemme tutustuneet Itämeren pahimpaan rauhanaikaiseen merionnettomuuten – Estonian uppoamiseen. Estonia upposi syysmyrskyssä 28.9 1994 klo 01.50 matkalla Tallinnasta Tukholmaan vieden mukanaan mereen 852 ihmisen hengen.

Ykköslegi vieraili Utössä helikopterikentällä, jota saarelaiset pitävät omana Estonian muistomerkkinä. Sieltä johdettiin pelastustoitä Suomen puolella.

Vierailimme yhdessä 2. legin kanssa Estonian muistomerkillä Tukholmassa. Tukholman muistomerkki sijaitsee Wasa- museon vieressä.  Muistomerkin seinät on tehty kivestä ympyrän malliseksi, jonka keskelle on istutettu puu. Seinissä lukee uppoamisessa menehtyneiden nimiä. Pidimme hiljaisen hetken menehtyneille, ja pohdimme miksi lapsia ei selvinnyt ja naisia hyvin vähän. Lapset olivat hyteissä nukkumassa, joten suuri osa heistä ei päässyt pois. Estonia oli myös kallistunut hyvin paljon, jonka vuoksi kiipeäminen oli haastavaa ja se vaati voimaa.

Purjehdimme yöllä matkalla Hiidenmaalle navakassa tuulessa Estonian uppoamispaikan läheltä. Tuulemme oli vain puolet siitä mitä ne olivat uppoamisyönä. Estonian uppoamisyönä tuuli noin 20-21m/s, joka on jo myrskylukemia.

Tahkunan majakan läheisyydessä vierailimme muistomerkillä lapsille, jotka menehtyivät Estonian uppoamisessa tai jäivät orvoiksi. Muistomerkki on metallinen kehikko, jossa on kello. Kello alkaa soimaan itsestään aina, kun tuulet ovat yhtä kovat, kuin Estonian uppoamisyönä. Muistomerkissä on neljät lasten kasvot, jotka osoittavat jokaiseen pääilmansuuntaan. Estoniasta ei selvinnyt yhtäkään lasta elossa.

Aleksi

Aleksi, Eero ja Liisa

Tiistaiaamuna saavuimme Kärdlan satamaan klo. 7.48. Pääsimme lämmittelemään saunaan yöllä tulleesta syväjäästä ja käymään suihkussa. Saunan jälkeen kaikkien iloksi opevahti oli tehnyt aamupalaa, joten loputkin saivat syötyä vihdoin 24h tunnin purjehduksen ja lukuisien oksennuskertojen jälkeen. Aamupalan jälkeen saimme siesta-aikaa ja pääsimme nukkumaan.

Tutustuimme saaren historiaan ja luontoon pikkubussilla, jonka Ala-Nissilä taikoi jostain. Päivän ensimmäinen kohde oli Ristimägi, joka on yksi Hiidenmaan tunnetuimmista historiallisista kohteista. Ristimägi liittyy saaren vanhoihin perinteisiin, ja alueelta löydetään paljon luonnon materiaaleista tehtyjä ristejä. Paikan historia liittyy vahvasti rannikon kautta kulkeneisiin ihmisiin ja merimatkoihin. Kuulimme legendan virolaisten talonpoikien ja rannikkoruotsalaisten seka-avioliittojen synnystä. Paikallisen uskomuksen mukaan, jos  Ristimäellä käy eikä tee itse ristiä, siitä seuraa pahaa onnea. Pahaa onnea välttääksemme teimme myös ristin. Ristit pitää tehdä luonnon materiaaleista.

Ristimäki kertoo myös Viron historian synkistä hetkistä. Jo Katariina suuren aikana 1700-luvulla Hiidenmaalle. Stalinin vainojen aikana  paikallisia nuoria miehiä vietiin Siperiaan. Nuoria miehiä siirrettiin paljon, koska haluttiin minimoida riski kapinoille.

Ristimäeltä jatkoimme matkaa Tahkunan majakalle. Tahkunan majakka on rakennettu 1800-luvulla ohjaamaan laivoja Hiidenmaan pohhjoispuolella ja auttamaan merenkulussa. Majakka sijaitsee aivan meren läheisyydessä, joten pääsimme samalla ihailemaan hienoja merimaisemia ja tutustumaan alueen luontoon. Näimme majakan toiminnassa jo matkalla Hiidenmaalle, ja navigoimme majakan avulla kohti päämääräämme Kärdlaa.

Päivän aikana saimme hyvän kuvan Hiidenmaan monipuolisuudesta. Ristimäen historiallinen ympäristö ja Tahkunan majakan merellinen maisema tekivät päivästä kiinnostavan ja erilaisen. Oli hienoa päästä näkemään paikkoja, joilla on tärkeä merkitys Viron historiassa. Retki auttoi myös parantumaan yön pahoinvoinnista, väsymyydestä ja jatkuvasta heilumisen tunteesta.

Aleksi, Eero ja Liisa

Kuljimme yhdellä halssilla auringon laskusta auringonnousuun Sandhamnista Ruotsista Hiidenmaalle Kärdlaan. Yön pimeinä tunteina meitä valaisi kuu, tähdet sekä upea linnunrata. Loputtomalta tuntuneeseen vuorokauteen liittyi tapahtumia aina huikeasta purjehduksesta, isoista mainingeista, merisairaudesta, kajuutan lattialla nukkumiseen, seinästä seinään heilumiseen sekä unohtumattoman auringonnousun näkemiseen.  Vuorovedoin ohjasimme ja navigoimme yön läpi kohti itää. Tuulta oli keskimäärin 10 m/s ja aallonkorkeus vähän yli metrin. Suurimmat aallot olivat kuitenkin yli kolmemetrisiä.

 Teimme paikanmääritystä säännöllisesti muutaman tunnin välein ja etenimme aina maili kerrallaan eteenpäin. Etenkin öisin paikanmääritys oli tärkeää, koska kiintopisteitä ei juuri ollut ja suunta muuttui äkillisesti mainingeissa. Onneksi Paavo hallitsi mainingin kuin tanssin. Myös GPS-häirintä on mahdollista.

Onnekkaina saimme täydelliset tuulet koko yön yli juuri oikeasta suunnasta, luoteesta, joten eteneminen oli vauhdikasta ja purjeiden säätäminen vaivatonta. Yön aikana opimme esimerkiksi purjehtimaan kuun ja tähtien avulla. Osa sai nukuttua enemmän ja toiset eivät lainkaan. Nukkumispaikkoja oli mitä parhaimpia, esimerkiksi kajuutan lattia sekä sohva, kannen ”sittlåda” sekä tavaroista sekaisin olevat punkat.

 Yön aikana ei juuri kenellekään ruoka maistunut ja osa ei edes kyennyt menemään kannen alle vessaan pahoinvoinnin vuoksi. Niille harvoille ketkä vessaan pääsivät, edessä oli harvinaisen rankka haaste. ”Voipi olla, että rapatessa roiskuu”. Vahteja vaihdettiin 3 tunnin välein, jonka pitäisi tarkoittaa jokaiselle kuuden tunnin yöunia vahtien välissä. Lopputulos suuremmalle osalle unen määrästä oli kuitenkin lähempänä kuutta minuuttia. Netittömässä ja pimeässä yössä Iida haaveili äidille soittamisesta, mutta onneksi upea linnunrata, jonka näimme kohtisuorana päällämme, valaisi kaikkien mieltä sekä helpotti oloa.  

Ikimuistoinen 22 tunnin kokemus painuu varmasti kaikkien mieleen. Matkamme oli ainutlaatuinen elämys, jota muistellaan vielä vuosien päästä.

Iida ja Eero

Rantauduimme purjehtijoiden unelmasatamaan  Sandhamniin sunnuntai-iltana kello 19.15 kauniin auringon paisteen saattamana. Navigoimme saarelle Tukholmasta noin 5 solmua genoan ja moottorin avustuksella. Olimme varanneet etukäteen lautan Sandhamnin läheisyydessä olevaan Lökholmenin saareen, jossa pääsimme nauttimaan saunasta. Illalla teimme vielä reittisuunnitelman Itämeren ylitystä varten ja tarkistimme säätiedot.

Aamulla ennen lähtöämme teimme kierroksen Sandhamnin kylään, jossa Christiane kertoi meille saaren historiasta ja Nina kertoi saaren pinnanmuodoista, levistä ja kasveista esimerkiksi jänönapilasta.

Sandhamn eli Sandön saari oli pitkään asumaton, ja ennen 1600-lukua saaren läheisyydessä kulkevaa väylää sai käyttää vain kuninkaalliset laivat. Ennen vakituista asutusta Sandön saari toimi läheisen Eklön saaren tilallisten karjan laidunmaana. 1600-luvulla saareen perustettiin luotsiasemat mutta vakituinen asutus muutti sinne vasta juuri ennen 1700-luvun alkua. Sandhamnin sijainnin vuoksi sieltä oli helppo valvoa laivaliikennettä Tukholma saaristoon ja nykyinen Tullhuset valmistui 1700-luvun loppupuolella. 1800-luvulla höyrylaivaliikenteen säännöllistyessä saarelle alkoi kehittyä kylpylä- ja lomakohteita.

Kierroksella kävimme myös Sandhamnin myllyvuorella saaren pohjoispuolella, joka on saanut nimensä kalliolla sijainneen myllyn mukaan. Aikanaan mylly sijoitettiin tälle pohjoiselle kukkulalle sen tuulisen sijainnin vuoksi. Se oli käytössä samaan aikaan karjanlaidunnuksen kanssa ennen ihmisasutusta.

Kunliga svenska segel sällskapet niminen pursiseura perustettiin saarelle vuonna 1830 kruunun toimesta. KSSS:nä tunnettu pursiseura toimii nykyään esimerkiksi kuuluisan Gotland runt:in lähtö- ja maalisatamana.

Venla, Niilo ja Isabella

Aurinko nousi Hiidenmaan pohjoispuolella klo 6.13. Kannella olivat Eero, Niilo, Anni, Aleksi, Paavo, Nina ja Sakke. Hyvä tasainen tuuli puhalsi koko yön, ja pääsimme yhdellä halssilla Hiidenmaan vesille. Lokilla kaikki hyvin.

Aamulla teimme pienen kierroksen Sandhamnin ainutlaatuisessa kylässä, josta kerromme lisää myöhemmin. Köydet irtosivat klo. 10.25 ja nyt lähdemme kohti Hiidenmaata, jossa olemme perillä suotuisilla tuulilla noin 24 tunnin päästä. Edessä on noin 140 merimailia avomeripurjehdusta. Sää on tällä hetkellä hyvä Sandhamnin edustalla ja odotettavissa merellä on mahdollisesti reippaita 10 m/s pohjoistuulia. Niillä pitäisi päästä oikein hyvin Itämeren halki. Moottori sammutettu 10.45 ja genoa on auki sekä isopurje ylhäällä. Vauhti tällä hetkellä on 4 solmua ja kohta nostamme staysailit ja mahdollisesti genaakkerin saadaksemme mahdollisimman hyvän matkavauhdin. Yhteydet avomerellä voivat olla heikkoja, joten seuraavaan päivitykseen voi mennä hetki aikaa. Hejdå! Vi ses!

Niilo, Venla ja Isabella