Navigare

Just another Turun opetusverkko tkukoulu.fi BLOGIT weblog

Archive for elokuu, 2014


Turun Suomalaisen yhteiskoulun merilinjan elokuun 2014 NNE-kurssi on päättynyt kotisatamaamme Turkuun. Viikon purjehduksen aikana on opiskeltu biologiaa, historiaa, maantietoa, purjehdusta ja elämää.

Ensimmäinen ryhmä purjehti koululaivamme Lokin Turusta Isokarin majakalle, Getaan ja Maarianhaminaan. Toinen ryhmä purjehti Maarianhaminasta Kastelholman, Jungfruskärin ja Utön kautta takaisin Turkuun.

Biologiaa ja maantiedettä menomatkalla opetti Nina Brander ja paluumatkalla Kalle Viherä. Purjehduksen ja navigoinnin opetuksesta vastasi Lokin ammattimiehistö,  kippari Kimmo Hotanen ja Valtteri Itäranta.

Maarianhaminassa molemmat ryhmät suorittivat Ahvenanmaan meripelastuskeskuksessa (Ålands sjösäkerhetscentrum) meripelastusharjoitukset Jouko Moisalan ja Jarkko Gestraniuksen johdolla. Lämpimät kiitokset heille tärkeästä ja merkityksellisesta opetuksesta.

Purjehduksen keskeinen teema on ollut merenkulun turvallisuus. Opiskelijat oivalsivat, että haastavissa tilanteissa merellä kukaan ei pärjää yksin. Tarvitaan saumatonta yhteistyötä ja luottamusta siihen, että asiat hoidetaan yhdessä oli kyse sitten aluksen kuljettamisesta, pelastautumisesta onnettomuudessa tai vedenvaraan joutuneen tajuttoman pelastamisesta. Samaa voidaan soveltaa myös elämään koululaivalla; ruuan valmistukseen, siivoukseen tai opiskeluun. Näitä taitoja tarvitaan myös koulussa ja työelämässä.

Lämpimät kiitokset suurenmoisille merilinjalaisille, jotka ovat kuluneen viikon aikana oppineet paljon tärkeitä tietoja ja taitoja,  ammattitaitoisille kollegoille Ninalle ja Kallelle, sekä miehistölle Valtterille ja Kimmolle, jotka ovat kärsivällisesti jaksaneet opastaa merilinjalaisia turvalliseen merenkulkuun säällä kuin säällä.

Kiitos myös kaikille blogimme lukijoille ja kysymysten lähettäjille. Kysymyksiin vastaamalla on myös opittu ja kerrattu tietoja. On myös mukava tietää, että blogiamme luetaan.

 

Kaikki mikä on tärkeää

Kaikki mikä on tärkeää

 

Navigare necesse est!

Christiane Ala-Nissilä

Historian ja yhteiskuntaopin lehtori

Merilinjan koordinaattori

MOB-harjoitus (Man over board)

Harjoittelimme veden varaan joutuneen tajuttoman historianopettajan pelastamista Airistolla.

Opiskelijoiden teksti tulossa.

Joonas pelastamassa veden varaan joutunutta tajutonta

Joonas pelastamassa veden varaan joutunutta tajutonta

Kotia kohti

Pohjanäytteen ottoa Ekmannilla Utön edustalla

Pohjanäytteen ottoa Ekmannilla Utön edustalla

Seilaamassa kotisatamaan

Seilaamassa kotisatamaan

 

Paikka: 60°07′.710N    021°41′.054E
Tuuli: 4m/s /etelä

Seilasimme äskettäin Fagerholmin ohi ja suuntaamme kohti Pärnäistä. Otimme näkösyvyyden Utöstä, josta selvisi reissun paras tulos, jopa 6m. Utön edustalla otimme myös pohjanäytteen, jossa oli sinisimpukoita. Sää on ollut lämmin ja puolipilvinen ja reissun aikana on ollut heikko myötätuuli. Lisäksi olemme hiukan rentoutuneet ajamalla kumiveneellä ympäri purjevenettä ja olemme saaneet hienoja kuvia Lokista.
-Jaakko

Utön majakka 200 vuotta

Utön majakka sijaitsee Turun ulkosaaristossa Utön saarella. Ensimmäiset maininnat Utöstä on 1200-luvulta. Vasta 1500-luvulla Kustaa Vaasa määräsi saarelle laitettavaksi maston jonka huipulla oli lyhty, sillä siitä oli tehty pääväylä Turkuun. Sen jälkeen siellä on poltettu erilaisia tulia merkkeinä laivaliikenteelle 1700-luvulle asti. Majakan rakennusmääräys annettiin 1724, sitä kuitenkin alettiin rakentamaa vasta 1753. Se valmistui jo samana vuonna.

Majakan rakennus aineena käytettiin räjäytettyä harmaakiveä ja maakiveä. Tornin sydänpilaria kiersi tiiliset portaat. Tornin huippu oli 12-kulmainen raudalla katettu puurakennus. Lyhdyssä poltettiin kuutta rasvalamppua ja valoa heijastettiin neljällä kuparipeilillä. Korkeutta tornissa oli 31 metriä.

Sitä hoiti kaksi majakan vartijaa, joille rakennettiin asuin rakennus Stenhuset.

Suomen sodassa 1808-1809 sodassa majakka räjäytettiin, vain länsi-muuri majakasta jäi pystyyn. 1814 rakennettiin majakka uudelleen, tällä kertaa neli-kulmaiseksi. Muurattu kivirakennus on majakan runkona vielä nykyäänkin.

1800-luvun alkupuolella utölaiset sisustivat majakan kolmannen kerroksen kirkoksi, jossa pidettiin joka pyhä jumalanpalvelus.

Talvisodassa 1939 Utö joutui vihollisen laivasto-osaston hyökkäyksen kohteeksi. Hyökkäys onnistuttiin kuitenkin torjumaan. Saarelaiset olivat olleet valmiudessa räjäyttämään majakan. Sitä ei tarvinnut tehdä.

Majakka täyttää tänä vuonna 200 vuotta. Sen valotunnus on kaksi välähdystä kahdentoista sekunnin aikana. Majakka on väritykseltään valko-punainen.  Se tarkoittaa, että paikalta on saatavissa luotsi. Pohjoisseinä on pelkästään valkoinen eikä majakka lähetä valosignaalia lainkaan pohjoiseen.

1947 jouluaattona Utön edustalle upposi amerikkalaisalus Park Victory. Utöläiset saivat pelastettua suurimman osan miehistöstä, kymmenen epäonnekasta merimiestä sai kuitenkin surmansa tapahtuneessa. Amerikasta lähetettiin ruokaa kiitokseksi pelastustehtävästä, jotka myytiin. Rahoilla teetettiin kymmenjalkainen kynttiläjalka muistomerkiksi menehtyneille. Se sijaitsee Utön uudemmassa kirkkorakennuksessa.

Joonas, Eero, OSkari

 

 

 

 

Aamu Utössa

Utön majakka täyttää tänä vuonna 200 vuotta

Utön majakka täyttää tänä vuonna 200 vuotta

 

Klo 9.00 kaunis aamuaurinko Utössä. Olemme lähdössä kohti Turku. Matkaa on noin 50 mailia. Tuulta on tällä hetkellä noin 5 metriä sekunnissa.

Majakka näkyvissä

Oma paikkamme tällä hetkellä 59°53.914N 021°17.485° Tuulen suunta kaakko ja tuulen nopeus 3,7 m/s. Sää on pilvinen.

Klo 16.00 Lady Sailing otti Lokin haltuunsa ja matka jatkui kohti Utötä. Vaikka Julia makasikin kipeänä hytissä, onnistui Lady Sailingiltä vendaus sekä navigointi. Työt laskivat myös kiireisen aikataulun vuoksi purjeet matkan aikana, jotta pääsisimme perille Utöseen seitsämän aikoihin, jossa alkaa lauantai-illan historian oppitunnit. Luvassa majakkasaaren historiaa ja hurjia hylkytarinoita.

Aurinko paistoi lähes koko vahtivuoron ajan.

Nelli ja Noora

 

Maantiedettä Jungfruskärissä

Maisemaa värittävät komeat kalliot jääkauden jälkineen

Maisemaa värittävät komeat kalliot jääkauden jälkineen

Jungfruskärin luontoa ovat aikojen saatossa kuluttaneet jääkaudet, eroosio, rapautuminen ja antropogeeniset tekijät. Vajaat kaksi miljardia vuotta sitten alueella syntyi maankuorta svekofenniseen vuorijonokehityksen tuloksena. Vuosien kuluessa vuoret kuluivat eroosion vaikutuksesta nykyiseen muotoonsa ja jäljelle jäivät kovimmat kivilajit, kuten granodioriitti ja gneissi. Edellä mainittuja kivilajeja löytyy Jungfruskärin kallioperästä.

Jääkaudet ovat muokanneet Suomen maisemaa voimakkaasti. Noin kymmenen tuhatta vuotta sitten Pohjola jäi jääkauden puristuksiin. Jää eteni Jungfruskärin alueella luoteesta kaakkoa kohti. Jään etenemisliikkeen suunnan huomaa helposti tutkimalla saarten pohjois- ja etelärantojen eroja. Pohjoisessa on havaittavissa silokallioita ja syvempiä rantoja. Eteläosiin jää on kuljettanut irtolohkareita ja ranta on rosoisempi. Luonnonsatamaa etsiessä onkin hyvä muistaa, että pohjoisrannat ovat veneilijälle parempia. Muita jääkauden jälkiä olivat mm. uurteet ja murrokset.

Jungfruskärin luonnossa näkyy maankohoaminen. Esimerkkinä pirunpellot (muinaisrannat), joita saaressa havaitsimme muutaman. Tutkimamme pirunpelto oli 16 metrin korkeudella merenpinnasta. Pirunpelto on syntynyt sinne noin neljä tuhatta vuotta sitten. Se ovat vanhaa merenrantaa, jonka maankohoaminen on tuonut esiin. Maa kohoaa  vajaat puoli metriä sadassa vuodessa, joten älä huoli jos nukahdat rannalle, todennäköisesti et tule heräämään vuoren huipulta. Muita merkkejä maankohoamisesta olivat saaren itäpuolella oleva flada ja keskiosassa sijaitseva lähes umpeenkasvanut glo-järvi.

 

Axel, Jaakko, Iivari

Meribiologiaa

Pojat snorklaamassa näytteitä

Pojat snorklaamassa näytteitä

Lähdössä ottamaan meribiologian näytteitä Jungfruskärissä

Lähdössä ottamaan meribiologian näytteitä Jungfruskärissä

 

Olimme sukeltelemassa kapeassa salmessa Jungfruskärissä. Vesi oli hyytävää kuten ilmakin, mutta siitä huolimatta uhrasimme itsemme tieteelle ja keräsimme ämpärillisen näytteitä pohjasta.

Sukelluksellamme otimme selvää myös levävyöhykkeistä. Näytteistämme selvisi, että salmessa on runsaasti elämää. Salmen eliönäyte sisälsi seuraavia eliöitä: korvameduusa, rakkolevä, sinisimpukka, tötterösalaatti, merisätkin, ahvenvita, merirokko, levärupi ja idänsydänsimpukka. Emme havainneet ollenkaan sinileviä.

Salmessa sukeltamisen lisäksi yksi eräs ryhmämme jäsen kävi sukeltamassa Lokki purjeveneen alla ja tarkisti kölin mahdollisten vaurioiden varalta, niitä ei kuitenkaan silmään osunut.

Näkösyvyyttä olemme mitanneet Secchin-levyllä Maarianhaminassa, Kastelholmassa sekä Jungfruskärin lähettyvillä. Heikoin näkösyvyys oli Maarianhaminan itäsatamassa (0,9m) ja paras näkösyvyys oli Jungfruskärissä (5m).

Otimme myös pohjanäytteet Kastelholmasta ja Jungfruskäristä Ekmanin pohjanäytteenottimella. Kastelholmassa pohja oli lähinnä mutaa ja savea. Seasta löytyi yksi elollinen otus, harvasukasmato. Jungfruskärin pohja oli hiekkaa, joten näytteenotto epäonnistui.

Joonas, Onni, Eero, Oskari

Matkalla Kihdillä kohti Utötä

Sijainti: 60°01`.14N, 021°03`.40E

Tuulen nopeus: 7-8 m/s

Tuulen suunta: Eteläkaakko

Aloitimme navigointivahdin kello 14. Merenkäynti oli kohtalaista. Taivas oli puolipilvinen ja aurinko paistoi lämmittäen tuulisessa ilmassa. Vastatuulen takia jouduimme pitämään suunnan mahdollisimman ylös tuuleen, mutta vauhdin piti kuitenkin pysyä tarpeeksi korkealla.

Onni

Lähtö Jungfruskäristä

Klo 14

Sijainti: 60`06`N  021`04É

Tuulen suunta ja nopeus: Etelästä 9 m/s

 

Lähdimme Jungfruskäristä kohti Utötä kello 13.05, mutta Christiane oli aluksella vasta kello 13.07. Jouduimme odottamaan ja siksakkaamaan laiturin edessä kunnes hän saapui. On tärkeää olla ajoissa aluksella, sillä yleensä laiva ei odota myöhästelijöitä. Ennen purjeiden nostoa Lady Sailit ottivat Kallen kanssa pohjanäytteet. Näytteiden oton jälkeen nostimme purjeet järjestyksessä: staysail 1, staysail 2, isopurje ja fokka. Edessämme siintää tällä hetkellä Kihdin majakka.

 

Axel ja Iivari