Navigare

Just another Turun opetusverkko tkukoulu.fi BLOGIT weblog

Archive for elokuu, 2017


Sikke Sumarin vieraana Muhun Saarella

Vierailimme vuoden 2017 Navigare-purjehduksen aluksi Sikke Sumarin Namastessa Muhun saarella ja saimme hyviä vinkkejä ruuanlaittoon purjehduksille sekä lahjaksi Siken ihanan keittokirjan avuksi Merilukion purjehduksille.

Sikken keittiömestari Albert tosin ehdotti merelle ’ihan vaan purkkiruokaa ja riisiä’ (taisi aavistaa mitä tuleman pitää). Söimme Namastessa lounaan sesongin tuoreista raaka-aineista suoraan Sikken vihannes – ja yrttitarhasta (suolaheinäkeittoa mm.) ja lupasimme tehdä ainakin yhden ruuan keittokirjan ohjeiden mukaan, tonnikalapastaa.

Kokkaaminen 14 hengelle purjehduksella voi olla mukavaa ajanvietettä tai haastavaa selviytymistä hellaan köytettynä. Veitset ja kiehuvat vesikattilat voivat aiheuttaa oikeita vaaratilanteita kovassa mainingissa. Vahdit pyörittävät keittiötä vuorotellen. Ruokamäärien laskeminen, ruokien säilöminen ja niiden etsiminen, kattaus, tarjoilu, siivous ja tiskaus kuuluvat kaikki keittiövahtiin. Yleensä yhdellä keittiövahdissa olevista on jonkinlainen haalea aavistus, miten valitun ruuan valmistus etenee.

Ylittäessämme Varsinaista Itämerta ainostaan kipparimme Kimmo oli toimintakykyinen keittiöpuuhissa ja saimme kipparin version tonnikalapastasta. Myöhemmin teimme pastan myös Sikken keittokirjan ohjeen mukaan ja hyvää oli. Tällöin mausteina oli sardelleja ja tilkka valkoviiniä.

Opiskelijoiden kokkauksen harjoittelu meriolosuhteissa on aluksen aikuisten mielestä joskus aika haasteellista. Se on usein hidasta, tehotonta, hyvien mausteiden ja vihannesten välttelyä sekä sotkuista. Kaiken muun lisäksi ruoan ostaminen ja mitoittaminen  14 hengelle jopa kahdeksi viikoksi aiheuttaa opettajille runsaasti lisää työtä ja mietittävää.

Ruokakaupassa Kuressaaressa

Lehtorit ruokakaupassa Tukholmassa

Ruokakaupassa Maarianhaminassa

Seitsemän vuoden koululaivapurjehdusten aikana olemme nähneet jos jonkinlaisia ruokalajeja vetisestä lihakeitosta huippu gourmet-annoksiin. Lähes aina ruoanlaitto alkaa sujua matkan edetessä ja ryhmien hioutuessa yhteen. Poikkeuksiakin toki on. Toisaalta keittiössä annetaan hyviä neuvoja ja käydään arvokasta keskustelua perheiden ruokatottumuksista, lempiruuista ja vertaillaan opittuja taitoja. Tärkeää on, että ruokaa tehdään pentterissä yhdessä, ratkaistaan ongelmia mm. miten korvataan puuttuvat raaka-aineet ja NAUTITAAN RUUASTA!

Sikke ohjeisti meitä myös kauniin kattauksen merkityksessä. Kuvassa 3.ryhmän päivällinen.

Joskus pitää tyytyä Ville Vallattoman nakkeihin ja kylmiin hodareihin

Nina ja Christiane

Opettajat

 

 

 

Aamu Aspössä

Aspölainen Monika kertoili meille Aspön historiasta ja tavoista

Aamulla tutustuimme Aspön historiaan ja kävimme Aspön kirkkossa. Siellä saimme kuulla Aspön historiasta ja kirkkorakennuksesta. Kirkolla on monivaiheinen historia, ja se on rakennettu uudelleen 1900-luvulla, koska pyörremyrsky tuhosi vanhan kirkon. Kirkko sai nykyisen muotonsa toisen maailmansodan jälkeen nuorisoleirien avustuksella.

Aspö on pieni kylä, jossa on vähän asukkaita. Saaren asukkaat pyrkivät ylläpitämään kalastusta ja hylkeenpyyntiä ja vanhoja tapoja. Kylän juuret kantautuvat 1200-luvulle asti ja Aspasund mainittiin jo kuningas Valdemarin purjehdusoppaassa.

Iltapäivällä pysähdyimme vielä Seilissä Saaristomeren tutkimuslaitoksella, jossa mm. meribiologi Heidi Arponen esitteli meille tutkimustuloksiaa. Tapasimme myös muita tsykkiläisiä ja Kaarinan lukiolaisia, jotka olivat Seilissä meribiologian kurssilla. He esittelivät meille tutkimiaan lajeja.

Merilinjan vuoden 2017 purjehduksen yhtenä teemana on ollut keskiajan kaupungit ja kauppareitit. Merilinja palaamassa kotikaupuunkiinsa Turkuun.

Olemme nyt Aurajoen suulla ja otamme vielä yhden vesinäytteen. Näkösyvyys Aurajoen suulla oli 60 cm ja suolapitoisuus oli neljännes siitä, mitä se oli Kökarissa.

Laiturissa noin 20 minuutin kuluttua.

Juhani, Axel ja Kerttu

Meribiologiaa Kökarissa

Kökarissa teimme meribiologista tutkimusta ja otimme vesi- ja pohjanäytteet laiturilta käsin. Vesi oli selvästi suolaisempaa ja kylmempää kuin sisäsaaristossa, mutta emme voi esittää tarkempia tuloksia, koska opettajamme Kalle hukkasi tulosvihon.

Lisäksi Kökarissa Alina snorklasi näytteitä lajistosta Sandvikin rantavesistä. Myöhemmin tutkimme keinuvalla kannella saalistamme ja määritimme lajeja. Saimme selville, että kyseisessä paikassa esiintyy sinisimpukoita, ahvenvitaa, ärviää, pikkusydänsimpukoita, merisukasjalkaisia, hankalasti määritetävissä olevia katkoja sekä kotiloita. Snorklatessa näkyi myös ahvenia ja niiden merkittävää ravintoa kolmipiikkejä.

Ahvenvita, sinisimpukoita ja niihin kiinnittynyt merirokko, pikkusydänsimpukka ja rakkolevää.

Tähän aikaan vuodesta korvameduusoja on runsaasti rannassa ja snorklatessa sai jatkuvasti huitoa niitä kauemmas. Korvameduusa ei ole ihmiselle vaarallinen, mutta ne haittasivat näkyvyyttä pinnan tuntumassa kelluessaan.

Korvameduusa

Vedestä löytyi myös irtonainen rakkolevän kappale, jossa oli jäljellä enää muutama rakko. Rakkolevä on yksi Itämeren avainlajeista ja kärsinyt voimakkaasti rehevöitymisestä. Avainlajit ovat lajeja, joiden häviäminen vaikuttaa koko ekosysteemiin. Vaikka emme löytäneetkään vierasvenesatamasta elävää rakkolevää, tiedämme sitä kuitenkin olevan Kökarin alueella. Emme ehtineet hakea toista eliönäytettä ulompaa saaristosta.

Emilia ja Alina

Navigointia navigointia

31.08  klo 13-15

Vahdinvaihto tapahtui hieman ennen Korppoon lauttaa. Purjehdimme laivaväylää pitkin ja laskimme megafishermannin ja spinaakker-purjeet  alas. Purjehdimme Ominaisten saaren ohi, joka on tunnettu kummitustarinoistaan, sekä Insinööri Pettersson –loiston ohitse. Sää oli heman utuinen ja satoi vähän, tuulennopeus 4 m/s. Perämies Jukasta oli suuri apu purjeiden laskemisessa ja navigoinnissa.  Jukka joutui lähtemään Seilin kohdalla kumiveneellämme Turkuun. Suuret kiitokset Jukalla hyvistä neuvoista ja opetuksesta purjehduksellamme.

Morot perämiehelle ja hyvää matkaa Turkuun!

Emilia, Alina ja Frans

Fransiskaanien jäljillä

Saavuimme tiistai-iltana pienelle saarelle Kökariin yöpymään. Syrjäinen ja pieni, vaikkakin kaunis saari vaikutti miltein autiolta, mutta Kökar on aiemmin ollut tärkeä levähdyspaikka Ruotsin ja Baltian välisellä purjehdusväylällä. Saarella vierailimme kirkossa, ja sen vieressä olevassa luostarikellarissa, jossa on esillä vanhan fransiskaaniluostarin jäännökset, sekä useita arkeologisia löytöjä.

Fransiskaanit olivat Fransiscus Assisilaisen vuonna 1208 perustama kerjäläisveljistö. Franciscus Assisilainen oli umbrialaisen rikkaan kauppiaisperheen poika, jonka isä toivoi pojastaan menestyvää sotilasta tai kauppiasta, jolloin Franciscuksen perheellä olisi ollut mahdollisuus jopa nousta aatelissäätyyn. Franciscus ei kuitenkaan suostunut isänsä suunnitelmiin, vaan muun muassa käytti perheen rahoja köyhien auttamiseen.

Kökarin fransiskaaniluostarista löytyy ensimmäiset merkinnät 1400-luvulta. Oma kappeli saarella on ollut jopa 1200-luvulla, jolloin saarella asui jo fransiskaanimunkkeja.

Fransiskaaniveljeskunta auttoi köyhiä ja huonompiosaisia, sekä harrasti hyvin aktiivista lähetystyötä. Kökarin laivaliikenne tarjosi tähän hyvät mahdollisuudet. Uskonpuhdistuksen jälkeen 1530-luvulla luostari lakkautettiin, ja sen rapauduttua korvattiin puukappelilla.

Veeti, Antton ja Linnea

Jääkauden jälkiä saaristossa

Tarkastelimme silokallioita ja niiden piirteitä Sandvikin vierasvenesatamassa. Kallioissa oli uurteita, kouruja sekä sirppimurroksia. Nämä jäljet ovat syntyneet etenevän jäämassan liikkeiden seurauksena, kun kivet ovat hanganneet kallion pintaa vasten. Niistä pystymme päättelemään jään liikkumissuunnan, joka on luoteesta kaakkoon.

Tarkastelimme myös muinaisrantaa (pirunpeltoa) Hamnön kappelin edustalla. Muinaisrannat ovat syntyneet maankohoamisen seurauksena. Nimensä mukaan ne ovat vanhoja rantoja. Aaltoeroosion vaukutuksesta kivet ovat hioutuneet sileiksi eikä niissä ole teräviä kulmia. Mm. Lapissa olevia rakkakivikkoja ei tule sotkea muinaisrantoihin. Näiden muodostelmien eroina ovat niiden syntytavat. Rakkakivikot ovat syntyneet pakkasrapautumisen yhteydessä. Jäätyessään vesi laajenee ja saa aikaan kivien halkeamisen.

Maakravut, Axel, Juhani ja Kerttu

Ikivanhalla laivaväylällä

Heräsimme aamulla Kökarin Sandvikissa. Aamutoimien jälkeen lähdimme Kökarin kirkolle, jonka yhteydessä sijaitsevat vanhan fransiskaaniluostarin rauniot. Pyöräilimme kirkolle värikkäillä polkupyörillä, jotka lainasimme vierasvenesatamasta.

Ennen lähtöä otimme näytteitä vierasvenesataman laiturilta. Mittasimme veden suolapitoisuutta ja lämpötilaa eri syvyyksissä, sekä käytimme  Ekman-pohjanäytteen otinta saadaksemme pohjan eliöitä myöhempää tarkastelua varten.

Mittausten jälkeen lähdimme purjehtimaan kohti Aspötä. Matka meni hyvin ja pääsimme nostamaan purjeet jo alkumatkasta. Ja loppumatkasta nostimme spinaakkeri-purjeen, joka näytti mahtavalta.

Mukailimme purjehtiessamme keskiaikaista kauppareittiä, jota pitkin kauppiaat purjehtivat Itään Novgorodiin,Tallinnaan ja muihin kaupankäynnin keskuksiin. Tällä reitillä sijaitsevat Lemböten kappeli sekä  Kökarin fransiskaaniluostari.

Nyt olemme  Aspön saarella, väsyneinä ja puolikuolleina mutta onnellisina kun pääsimme aivan mahtavaan rantasaunaan ja uimaan pitkän päivän päätteeksi. Hyvää yötä!

Linnea, Kerttu, Alina, Emilia

Lähtö Kökarista

Irrotimme köydet 14:30 Sandvikin vierasvenesatamasta. Pian lähdön jälkeen nostimme ylös purjeet ja lämmin lounaistuuli kuljetti meitä eteenpäin. Tuulen nopeus oli noin 8-9 m/ ja sää oli poutainen. Liikuimme linjataulujen avulla eteenpäin kohti määränpäätämme Aspötä. Teimme vahdin vaihdon kuljettuamme puolitoista tuntia eteenpäin koordinaateissa 59*58’ 300N  021*04’170E. Näkösyvyys oli matkamme toisteksi suurin noin 4,5 metriä.

Tuulen viemää

Lähdimme Kastholmin linnakierroksen jälkeen kohti Kökaria 13 m/s tuulessa. Kallistuskulma ylitti ensimmäisen kerran kolmenkymmenen asteen kun ylitimme Lumparnia. Tämän jälkeen aloimme kohti etelää, kunnes saavuimme Långnäsin sataman edustalle. Tästä jatkoimme väylää pitkin itään päin auringon paistaessa.

Pitkä seilipäivä takana. Otimme kiinni laituriin Kökarissa 21.45. Nyt saunaan ja nukkumaan.

Axel, Juhani ja Kerttu

Kastelholma

Tänään aamulla lähdime tutustumaan Kastelholman keskiaikaiseen linnaan. Meillä oli oppaana ennenkin merilinjalaisia opastanut Jaana. Jaana kertoikin linnan historiasta erittäin mielenkiintoisesti. Kiitos Jaana!

Varhaisimmat maininnat Kastelholman linnasta ovat 1300-luvun lopulta. Tällöin linna oli melko vaatimaton, sillä se koostui kehämuurin ympäröivästä tornista ja asuinsiivestä. 1400-luvulla Ahvenanmaasta tuli oma hallintoalueensa, jonka keskus oli Kastelholma. Kustaa Vaasan hallituskauden aikana 1500-luvulla linnaa suurennetiin ja korjattiin paljon. Kuninkaalliset kävivät Ahvenanmaalla metsästysretkillä, joiden aikana he majoittuivat Kastelholman linnassa. Ahvenanmaa oli tunnettu runsaasta riistastaan ja siellä myös tarhattiin hirvieläimiä. Kuninkaallisten metsästys saaliin turvaamiseksi vuonna 1537 asetettiin säädös, joka kielsi metsästyksen talonpojilta kuolemantuomion uhalla.

Keskiajan pidoissa linnassa järjestettiin huikeita pitoja, joissa ruosta ei ollut pulaa. Lihaa 5kg/henki, siilejä, joita voidaan pitää ”keskiajan hummerina, merilintuja ja  turvaruokaa eli munia, joita ei  voinut huomaamatta myrkyttää. Paikalliset toimittivat linnaan mm. runsaasti haahkojen munia. Keskiajalla olutta juotiin noin 5-7 litraa päivässä. Välillä vatsa tyhjennettiin työntämällä linnunsulka kurkkuun . Tavallisen kansan ruokavalio koostui 70% viljasta; puurosta, ruokaisasta oluesta ja leivästä. Paikalliset toimittivat linnaan mm. haahkojen munia.

 

Ahvenanmaalle tuotiin saksanhirviä eli isokauriita 1400-1500 luvuilla. Nykyisin isokauriita ei Ahvenanmaalla enää ole, mutta kyseinen eläin on kuvattuna Kastelholman linnan vaakunassa ja nykyisin myös Ahvenanmaan vaakunassa.

Kastelholman linna oli suurimmillaan 1600-luvun alussa, mutta sen merkitys väheni pian ja Ahvenanmaan linnalääni liitettiin osaksi Turun linnalääniin. 1700-luvulla linna vaurioituu pahasti tulipalossa. Suomesta tulee vuonna 1809 osa Venäjää eikä linnan kunnostamista nähdä tarvittavana, vaan noin 5 kilometrin päähän rakennetaan uusi linnoitus, Bomarsund. Bomarsund tuhoutui kuitenkin pian Oolannin sodassa. Kastelholman kunnostaminen aloitettiin 1800-luvun lopulla, mutta työt valmistuivat vasta 1990-luvulla.

Alina, Emilia ja Frans

Ps. Seilasimme Longnässin etelä puolella 13ms tuulessa 25 asteen kallistuskulmassa. Vesi pärskyy kannella läppärille kirjoittaessa. Opettaja pakotti kirjoittamaan. Lähettäkää apua! Frans