Kuukausi: elokuu 2010

päivämäärä 31.08.2010
aika 17.02
solmunopeus 4,5 solmua
59.56.230 pohjoista leveyttä ja 23.48.364 itäistä pituutta
ei tuule! aurinko paistaa
aallonkorkeus mitätön
Väinö kiipesi mastoon ja otti valokuvia

Pekka Leinon avustuksella etsimme elämää veden pohjasta mutakaivurilla ja vesinäytteen ottimella. Mudasta löytyi monia pohjaeläimiä, mutta vesinäyte oli tyhjää täynnä. Paljon aikaa meni toukkaa tutkiessa.

Ohjelman jälkeen kapteenimme piti kiinnostavan historiantunnin, jossa kertoi aluksen menneisyydestä hiekankuljettaja-aluksena. Köyhät saaristoilaiset rakensivat paatin puusta, koska heillä ei ollut varaa rautaan tai muihin metalleihin. Laivan köli piti tehdä suuresta ja suorasta männystä jonka pääjuuri tuli olla käyrä. Vahvasta pääjuuresta  keula saatiin tehtyä  vahvaksi. Naulat taottiin ja taotaan edelleen käsin neliön muotoisiksi  ja  uitettiin hehkuvan kuumana tervassa, jotta eivät ruostuisi. Naulat hakataan puuhun salmiakin muotoon, jotta puun syyt eivät halkeaisi. Laivan ollessa täynnä hiekkaa vesi ylsi usein kannelle asti ja saapas saattoi hörpätä vettä. Sanottiinkin että vasta toinen kannen yli menevä aalto upottaa.  Tällä hetkellä matkaamme kohti Jussaröä, aurinko paistaa ja on lystiä.

Terveisin Waltteri, Markus ja Antti

Jepuleijaa pidimme puhdasta hauskaa 20 minuuttia solmujen ja köysien pauloissa. Torstin taidokkaat kädet heiluivat ja opettivat meille tiukkaa solmu settiä. Torstin lihaksikkaat kädet näyttivät meille paalusolmun, siansorkan ja ulkosorkan salat. Aloitimme perusasioista ja käsittelimme solmujen käytännön hyötyjä ja miksi ne on hyvä opetella ulkoa , esimerkiksi paalusolmu on hyvä oppia tekemään yhdellä kädellä jotta toinen kätesi voi pitää merisairasta ystävääsi pystyssä. Toisena esimerkkinä voi pitää Torstin jakamaa viisautta siitä miten voit sitoa siansorkalla erittäin nopeasti vahvan solmun josta ei hevillä vetämällä pääse irti.  Tämän solmun kietaisu ei kurista solmua, näin estetään solmua leikkaamasta itseään poikki.

Eri solmut myös eroavat toisistaan ominaisuuksillaan kuten kestävyydellän, pitävyydellään, nopeudellaan ja tietenkin sisäisellä kauneudellaan. Solmujen opettelu tosin on valitettavan hidasta ja pitää toistaa jopa satoja kertoja että lihasmuisti oppii solmun ulkoa ja voit tehdä solmut unissasi. Näin pystyy myös kätevästi lusmuilemaan töistä nukkumalla ja mukamas opettelemalla solmuja samaan aikaan.

Mariette, Otto ja Karoliina kiittää

Kello liukuu puoleen päivään ja tässä koulutusrastien kiertäessä onkin meillä kuvispopettajilla aikaa dokumentoinnin lomassa haastatella vanhinta laivamme mukana olevasta miehistöstä.

Keijo Ruhanen (51v) on ollut merellä 13 vuotta ja ollut mm.rakentamassa Jahti-Almaa. Perinnepurjehdusharrastus on hyvää vastapainoa Keijon oikealle ammatille, yrittäjänä toimimiselle. Hidas ja luonnon mukaan etenevä tahti tasapainoittaa teknisorientoitunutta hektistä elämänrytmiä. Täällä merellä Keijosta huokuu tyyneys.  Hän on tekemisissä vanhan ja laadukkaan kanssa muutenkin kuin perinnepurjelaivan muodossa, hän pitää antiikkiliikettä ja kunnostaa Billnäss huonekaluja  Kirkkonummella.

Merielämässä kiehtoo vapaamuotoisuus, meri ja laiva sekä lisäksi ihmiset ja yhteisöllisyys. Keijo on omaksunut meriperinneyhdistyksen arvot, jotka pitävät yllä laivan korjaus- rakentantamis- ja seilauskulttuuria.

Rahtiliikenne purjelaivoilla loppui 60 -luvulla ja laivat siirtyivät pikkuhiljaa kesämökeiksi yksityisomistajille, kunnes useat alkoivat huomaamaan homman käyvän liian raskaaksi ja kalliiksi. Silloin laivat siirtyivät pääsääntöisesti yrityksien ja yhdistyksien käyttöön.

Tämän päivän ihmisten silmissä kaikki tapahtuu nopeassa tahdissa. Jotkut muusikot ovat ottaneet esille SLOW käsitteen vastakohtana nopeatahtiselle elämänrytmille, joka esiintyy vaikkapa musiikkivideoiden nopeissa leikkauksissa. Meidän purjehduksesta kertova video tulee olemaan keinuva ja hidas, ainakin paikoitellen. Vaikka kyllähän täällä laivalla toisaalta actionia ja dramatiikkaakin on. Keijo ei ole joutunut koskaan laivalla todella läheltä piti tilanteisiin. Ensimmäisen TSYKin ryhmän edellä blogissa kuvatut onnettomuudet olivatkin kuulemma harvinaisempia tapahtumia laivan arjessa. VPK.n pelastustoiminta on Keijon harrastus monien muiden harrastusten lisäksi, eli hänellä on valmiudet toimia tosi paikan tullen.

Perinnepurjelaivalla aistit valpastuvat ja liikemotoriikka yhdistyy meren liikkeisiin. Tämä on kuin tanssia meren kanssa. Laiva on se partneri jonka mukaan  painopistettä pitää muuttaa ja käyttää niitä piilossa olevia lihaksia ja tuntemuksia. Monesti kotiin palatessa tulee huikea ja haikea olo samaan aikaan.

Tämän matkan kesken Keijon täytyy lähteä Gerda-laivalle, Suomen suurimmalle purjehtivalle purjelaivalle. Suurimpia ovat vain Suomen joutsen ja Pommern, mutta nehän eivät ole liikkuneet purjeillaan vuosiin.

Keijolle meri on kuin avaruus. Meri loppuu sinne minne uskot sen loppuvan ja sieltä löytyy aina uutta tutkittavaa. Villi luonto alkaa heti satamasta lähdettyä. Purjehtimisessa on samaa mystiikkaa kuin tulen ja tähtitaivaan tuijottamisessa. Se on se syvyys…

Kirjoittanut Marja haastattelun pohjalta

Täällä lämpimässä aamuauringossa Elisaareaiturissa. Jotkut kävivät uimassa heti aamutuimaan. Tällä hetkellä on laivan päällä. Koulupäiviin verrattuna laivalla on rennonpaa, mutta tekemistäkin riittää. Ulkoilma on mukavaa vaihtelua koulun tunkkaisuuteen.

Nyt alkaa Turvallisuus- konehuone- köysi- ja koulutus sekä pohjanäytteiden ottoa ryhmissä, palaamme asiaan näiden jälkeen. Luvassa on tänään tarinaa edellä mainituista sekä Porkkalan merenkulku- ja sotahistoriasta. Lisäksi kirjoitamme tänään perinnelaivapurjehduksesta elämäntapana, haastattelemme miehistöämme tästä aiheesta. Kokeneen miehistön tarinat oikeasta elämästä ja kiperistä tilanteista ovat niitä mielenkiintoisimpia. Turvallisuuskoulutus on nyt tuossa selkäni takana meneillään ja heti kuulen sivukorvalla tarinaa elämänlankojen kiinnityksestä hurjimmissa keleissä.

Antti, Aleksi ja Marja

Matkasimme Porkkalaan hurjien maininkien saattelemana, horisonttiin tuijottelijoita kasaantui kannelle, mutta onneksi mukana on niitä tasapainottomia, jotka urheana kokkasivat meille taas mainiot meri(kanapyörykkä)herkut. Nyt matkalla jo siis Porkkalasta Elisaareen ja meri on tyyneistä tyynein.

Porkkalassa pullien paistuessa uunissa kuvataideporukka (sekä Matias) kävivät maalaamassa Porkkalan korkeimmalla (?)kohdalla. Matias löysi metsästä kanttarelleja, joista syntyy ehkä maittava täyte letuille illalla kun pääsemme Elisaareen. Luvassa on siis lettukestit, saunomista ja meriaiheista puuhastelua.Kuvispojat kiskaisivat muuten porkkalan laiturissa märkäpuvut niskaan ja kävivät harjoittelemassa vedenalaiskuvausta.

Mitä olemme tänään oppineet purjehduksesta? Marja lopettaa tähän runoilu nsa ja Matias jatkaa mm. kertomalla mistä tunnistaa kokeneen kansimiehen: Hän kiinnittää keulaspringin (keulasta  keskiosaa kohti menevä laituriin kiinnitettävä köysi) ensimmäisenä laiturille tultaessa. Springi kierretään kahdesti pystypollarin ympäri jarrutaen aluksen kulkua, niin että alus kääntyy siististi laiturin suuntaisesti. Muut kiinnitysköydet voidaan kiinnittää tämän jälkeen ilman kiirettä.

Aamulla opimme myös miten nostetaan ankkuri ja valmistellaan laiva lähtäkuntoon. Nostimme mesaanin, klyyvärin ja fokkan ja lähdimme liikkeelle kohti Porkkalaa. Tällä hetkellä olemme matkalla kohti Elisaarta kone avusteisena purjeveneenä. Nopeutemme on 5 solmua ja sijaintimme on 58.6N ja 24.2E. Tuuli on 2-3 metriä sekunnissa idästä. Suurin osa meistä on kannella nauttimassa idyllisestä merimaisemasta odottaen innokkaana saunailtaa ja uimaan pääsyä.

Markus ja Teemu kuittaavat ohjaamosta

Täällä ollaan nyt yövuorossa. Kello on 00.56 ja hieman väsyttää… Ankkuri on laskettu Koivusaaren edustalle koordinaateilla 6o° 07.50′ 6” N, 24° 38′ 25”. Espoon valot näkyvät. Tuulen nopeus on 1m/s. Koko päivä ollaan aherrettu, syöty ja nukuttu 😀 Yövuorossa on hyvin jännää… Vain istutaan ja katsotaan ettei mitään tapahdu. Kohta aika varmaan lähtee kulumaan nopeammin kun musiikkia kuuntelee. Odotellessa seuraavan vahdin herättämistä! Buahahahaaa!

Meillä oli myös haamu seuranamme kuten kuvasta huomaa 🙂

Terveisin Roope, Jutta ja haamu

Klockan är 4.18 och vaktturen byttes. En av gruppens medlemmar sov på däcken, och kan nu berätta att det var inte så ku. Nu hänger vaktgruppen vaken med kaffe och väntar på att få väcka upp resten av skeppet ungefär 0700, muahahaaha. Vi sitter alltså i vakt från 4 till 8.

Till ankarvaktens uppgifter hör att se på en liten siffra, höra på WHF:n och (iaf. enlingt Leino) är vi också brandvakter tills vidare.

Hälsningar hem från alla, till alla.

Suvi, Atte, Matias och Väinö

29.8.2010 klo: 17:37

nopeus: 2,8 solmua

sijainti:

60 astetta 08.230 minuuttia pohjoista leveyttä

24 astetta 50.432 minuuttia itäistä pituutta

tuulen suunta ja nopeus: E (itä) 6m/s

aallonkorkeus: 0,3 m

sää: puolipilvinen 12 Celsius astetta

Toisen purjehdusryhmän matka alkoi hytisten Helsingin Halkolaiturista noin klo 10.30 ja saavuimme ensimmäiselle etapille Suomenlinnan telakka-alueelle noin klo 11.30. Suomenlinna on ollut alunperin juuri laivojen rakennus- ja kunnostuspaikka, maailman vanhin kuivatelakka.  Tutustuimme kuivatelakka-altaisiin ja Jahti Alma -alukseen, vanhimpaan puulaivaan Suomessa (valmistettu vuonna 1882).  Ruokailimme Cafè Chapmanissa (ruoka oli maukasta ja annokset runsaita)  ja sen jälkeen tutustuimme Suomenlinnan nähtävyyksiin. Mieleenpainuvimpia olivat Kustaanmiekan tykit, linnoituksen pimeät tunnelit ja sukellusvene Vesikko. Kuninkaanportti oli myös näkemisen arvoinen paikka.

Lähdimme innoissamme Suomenlinnasta klo 16.15 (toiset nukkuen, toiset jo töihin ryhtyen) ja nostimme purjeet noin klo 17, suunta kohti länttä.

Atte, Matias, Suvi

Viimeinen päivä merellä sujui tuulen puhaltaessa pohjoisesta. Purjehdimme hienosti kohti Helsinkiä. Pidimme MOB -harjoituksen, joka ei sujunut aivan oppikirjan mukaan. Erikoistilanteet vaativat paljon harjoittelua. Miehistö selvisi kahdella tikillä ja ison hatun:) menetyksellä.  

Saavuimme Halkolaituriin klo 13. Aluksen siivouksen jälkeen oli loppupalaverin aika. Paljon on opittu aluksesta, merenkulusta ja purjehtimisesta. Merilinjan ensimmäinen koululaivapurjehdus päättyi ja toinen alkaa sunnuntaina. Kiitämme Inga-Lilliä, kaikkia purjehdukselle osallistujia, yhteistyökumppaneitamme, blogimme lukijoita ja jäämme kiinnostuksella seuraamaan uuden retken alkua. Onnea matkaan, pitäkää lippu korkealla.

Koordinaatit: 6o° 06′ 180” N, 25° 08′ 90” E

Tuulen nopeus: 6 m/s

Murtovettä allamme n. 30m

Nopeus: n. 3 solmua

Kurssista huolehtivat ruorissa Noora sekä navigoimassa Olli ja Elias.

”Se on menoks – Sano Annie Lennox”

Olin ”paskavahdissa” yhdessä Juhon, Oskun, Eliaksen ja Nooran kanssa, joka tarkoittaa sitä, että jouduimme pitämään kansivahtia 04.00-08.00. N. 06.30 aamulla kapteeni heräsi ja antoi käskyn irtautua laiturista. Syy oli se, että toisinkuin sääennusteet olivat kertoneet, tuuli oli vaihtanut suuntaa pohjoistuuleksi ja yltyi hetki hetkeltä hurjemmaksi! Jouduimme peruuttamaan kallioiden välistä vastatuuleen. Tilanne oli erittäin haastava ja jännittynyt, mutta selvisimme säihkähdyksellä miehistön ammattitaidon ansiosta. Tilanne oli niin nopea, että olimme vähällä unohtaa opettajamme, Christianen ja Ninan nukkumaan majakan sviittiin. Tämän vuoksi heille tuli erittäin nopea herätys. 😀

Tällä hetkellä suuntanamme on Helsingin Halkolaituri.

Loppukevennyksenä listasimme yöllä valveilla ollessamme lentäviä lausahduksia purjehdukseltamme:

• ”Vain purjehtiminen on olennaista!”
• ”Mis me ollaa, mis me ollaa, mis me ollaaaaaaaaaaaaaa??”
• ”Oota, toi paviaani tuli taas tähä riehuu!”
• ”Toi vahti on aina paikalla ku sattuu ja tapahtuu, muttei koskaa sillon ku pitäis!”
• ”Ylläri, se oli taas tää vahti.”
• ”Tietää et lihan leikkaus on alkanu ku laastarit on jo eisllä.”
• ”Tä purjehdus on ollu tosi jees, vaikkei tääl ollakkaa tehty mittää.”
• ”Moi mun nimi on Hulttiovici!”
• ”Tä on tottelevaisuuskoulu.”
• ”Mä vaa raadan ja raadan ja te vaa naaratte ja naaratte!”
• ”Ihanku tääl satais?”
• ”Mullon ihan samallainen mut kuitenki vähä erillaienen!”

Marko kuittaa, Inga-Lill, Suomenlahti.