Kuukausi: elokuu 2022

Olemme seilanneet Merilukion kolmen  eri miehistön kanssa 2 viikkoa merellä Raippaluodosta Högakustenille, Ruotsin rannikkoa alas Ahvenamaalle Maarianhaminaan, Tukholmaan ja Kökarin kautta takaisin kotisatamaamme Turkuun . Olemme seilanneet kahden viikon aikana yli 500 mailia,  opiskelleet meribiologiaa, maantiedettä, historiaa, purjehdusta ja navigointia

Tämän vuoden teemana on ollut Unescon luonnonkulttuuriperintö, ihminen ja Itämeri. Lähdimme matkaan Raippaluodosta ja purjehdimme Ruotsin puolelle Korkearannikolle eli Höga Kustenille  opiskellen  jääkauden jälkiä  ainutlaatuisessa Merenkurkun saaristossa, joka on ainoa Suomen luontoperintökohde Unescon maailmanperintölistalla. Olemme opiskelleet yhdessä merilukiolaisten kanssa pitkällä purjehduksellamme sitä, miten ympäröivä luonto, maantieteellinen sijainti, ilmasto ja suhteemme niihin muokkaavat meitä ja luovat edellytykset ihmisen toiminnalle.

TSYKin merilinja on kehittänyt koululaivapurjehduksia vuodesta 2010 ja vuodesta 2012 alkaen s/y Lokilla. Merilukion toiminta on ainutlaatuista ja kymmenen vuoden aikana toiminta on kehittynyt s/y Lokilla ammattimaiseksi Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion merilinjan opetussuunnitelman mukaiseksi oppimisympäristöksi. Toimittaessa vaativissa, alati muuttuvissa ja haasteellisissa meriolosuhteissa kaiken muun edelle menee turvallisuus: ammattimiehistön pätevyys, osaaminen ja aluksen ominaisuudet sekä soveltuvuus koululaivakäyttöön. Meillä on kyydissämme arvokkain kuviteltavissa oleva lasti: Merilukiolaiset.

Lämpimät kiitokset kaikille, jotka ovat mahdollistaneet tämän toteutumisen: Biologian ja maantieteen lehtori Nina Branderille, jonka kanssa olemme tämän kurssin ja Merilukion koululaivatoiminnan kehittäneet.  Nina Brander opetti kahdelle ensimmäiselle miehistölle meribiologiaa ja maantiedettä. Kiitokset biologian ja maantieteen opettaja Jaana Holménille , joka vastasi opetuksesta 3. legillä. Sydämelliset kiitokset kahdelle taitavalle, luotettavalle ja  ammattitaitoiselle kipparille Sakari Kalskeelle ja Markku Mikkolalle, kahdelle kokeneelle perämiehelle Jukka Elolle ja Teemu Grönroosille sekä uudelle tulokkaalle Simo Hännikkälälle. Merilukio kiittää 10-vuotta jatkuneesta yhteistyöstä Kimmo Hotasta ja aluksen omistajia  ja toivoo, että jatkossakin voimme tehdä yhteistyötä ja seilata tutuksi ja rakkaaksi tulleella kuunari Lokilla.

Suuret kiitokset yhteisestä matkasta kaikille nykyisille ja entisille merilukiolaisille, jotka ovat seilanneet ja opiskelleet kanssamme s/y Lokilla näiden kymmenen vuoden aikana. Ilo oli meidän puolellamme.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Navigare necesse est!

Christiane Ala-Nissilä

Historian ja yhteiskuntaopin lehtori

Merilukion koordinaattori

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lähdimme Kökarista eilen torstaina 25.8 klo 15:15 pikkuväyliä puikkelehtien kohti Aspöta. Alkuun purjehdimme väyliä pitkin, kunnes poikkesimme oikoreitille. Oikoreitti puikkelehti luotojen ja saarten välissä, matkasimme koko ajan purjeiden voimalla. Reitti oli ahdas, mutta hyvin kaunis. Pääsimme pian avoimelle vesialueelle, mutta kesken avoimen selän ylittämistä tuuli kääntyikin 180 astetta. Käänsimme nopeasti purjeet toiselle puolelle ja jatkoimme matkaa vastatuuleen. Vastatuuleen matka oli tuskastuttavan hidasta, joten laskimme purjeet ja jatkoimme matkaa moottorin voimalla. Loppumatka olikin sitten helpompi. Ajoimme jonkin verran väylien ulkopuolella, mutta reitti ei ollut yhtä ahdas kuin aiemmin. Jotta pääsimme Aspön satamaan, täytyi meidän kiertää toiselle puolelle saarta.

Rantauduimme Aspöseen kello 20.45. Laiturilla meitä odottivat entiset merilukiolaiset aspöölaiset Linda ja Vilma, jotka muistelivat meille omia NNE-purjehduksiaan 2013 ja 2016.  Vilma oli myös lämmittänyt saunan meille valmiiksi. Suuret kiitokset Vilma ja Linda!

 

Lähdimmetänään aamulla Aspöstä kello 5:50. Teimme myös laskuharjoituksen: Millä nopeudella meidän on edettävä, jotta   saavumme Turkuun tänään kello 12:00. Matka Aspöstä Turkuun on 38 mailia. Mikä on tämänhetkinen vauhtimme?

Konkarit – Jossi, Taito, Daniel

 

 

Itämeripäivän aamu Kökarilla alkoi aamunavauksella, jossa katsottiin ensiesityksenä merilinjalaisten tekemä Dalskärin vedenalaista veistospuistoa esittelevä video.

Lisäksi kuulimme taustatietoa Itämeripäivästä ja siitä, miksi sitä vietetään. Itämeri on yksi maailman saastuneimmista ja rehevöityneimmistä meristä, joka johtuu pelloilta valuvista fosforipäästöistä. Meidän lukiomme Tsykin innoittamana 160 koulussa ympäri Suomea syödään lähikalaa Itämerestä, joka vähentää fosforia sekä rehevöitymistä. Muistakaa syödä kotona lähikalaa Itämerestä. Itämeripäivään kuuluu myös kello kuuden pulahdus Itämeressä, jonka mekin aiomme suorittaa.

Aamunavauksen jälkeen suuntasimme polkupyörillä Hamnön saarelle, jossa tutustuimme jo 1400-luvulla perustetun fransiskaaniluostarin raunioihin. Luostarin kallioihin on kaiverrettu Fransiskaanien kompassiruusu, joka näyttää ilmansuunnat.  Luostari oli tärkeä suojapaikka entisajan merenkulkijoille. Sandvikin satama antoi myös meille hyvän saunan ja lepopaikan rankan purjehduspäivän jälkeen. Ystävällinen Robert tarjosi meille erittäin makoisia Ahvenanmaan pannukakkuja hillon ja kermavaahdon kera. Kiitos Robert! Merilukio kiittää vieraanvaraisuudestasi ja nyt jaksamme jatkaa matkamme täysin purjein kohti Aspön saarta.

 

Från Patis – Nella, Oskari ja Julius

 

Rakkolevä on yksi Itämeren avainlajeista. Siitä hyötyvät meren pienet eliöt ja myös me ihmisetkin. Rakkolevä toimii monien pieneliöiden ravintona ja suojapaikkana. Tämän lisäksi rakkolevä yhteyttää, niin kuin kaikki kasvit ja osa muistakin levistä. Rakkolevän määrä ja laatu kertoo, millaisessa kunnossa vesi on.

Tutkimme eilen biologian opettajamme Jaana Hollménin johdolla Söderarmin rantakallioilla rakkolevänäytteitä ja niistä löytyneitä pieneliöitä. Omasta näytteestämme ei oikein kotiloiden lisäksi muuta löytynyt, mutta muilta löytyi hieman enemmän erilaisia eliöitä. Näihin kuului mm. leväkatkoja ja leväsiiroja. Näiden lisäksi olisi ollut mahdollista löytää myös esimerkiksi katka- ja taskurapuja sekä sinisimpukoita.

Edvartti – Anna ja Katri

Aamu-uinnin virkeydellä valmistauduimme purjehdukseen irroittamalla Lokin köydet laiturista klo 11.40 sekä laitoimme purjeet valmiuteen niiden nostamista varten. Alkuun ajoimme hetken matkaa moottorilla, jotta saavuttaisimme turvallisen paikan nostaa purjeet.

Nelssonin takuuvarmassa ohjauksessa Åke ja Jülle nostivat ensimmäisenä isopurjeen kohti taivasta. Isopurjeen jälkeen nostimme fore staysailin, eli etumaisemman purjeen keskeltä. Purjeen alaleakki oli kuitenkin liian löysällä, joten jouduimme kiristämään sen maksimaaliseen tasoon. Alaleakki on purjeen alaosassa oleva sivu, jonka avulla purjetta voidaan kiristää latteaksi. Sen jälkeen nostimme taaemman purjeen eli main staysailin. Viimeisenä, muttei vähäisempänä ilmaan nousi genua kakkonen eli keulapurje.

Purjeiden nostamisen jälkeen kartoitimme reittimme kartan, harpin sekä kolmioviivaimen kera. Löysimme itsemme 3,4 mailin päästä lähtöpaikastamme keskeltä avomerta.

Klo 13 aikoihin meillä oli  full sail eli kaikki purjeet ylhäällä ja nopeus on noin 5 solmua.

Samoilla purjeilla mentiin koko päivä kohti Kökaria. Tuulet olivat noin 8m/s ja vene liikkui mukavaa kuuden solmun vauhtia. Matkalla koettiin myös hieman pahoinvointia, mutta siitä päästiin yli. Pitkinä vahtien tunteina meitä viihdytti DJ Oskari rajallisella musiikkitarjonnalla. Matkan loppupuolella saimme nauttia kauniista auringonlaskusta.

Miehistöltä kerättiin yleisiä fiiliksiä:  ”Superfiilis, hyvän ryhmän kanssa on kiva olla liikkeellä”- Förstimme Teemu, ”Ihan hyvä, vaikka onkin väsy”- Anna, ”Ihan jepa, mutta kauhee nälkä”- Katri, ”Merilinja tarjoaa parastaan” Christiane

Klo 22.33 rantaudumme Kökariin, jossa meitä odottaa sauna ja kauan kaivattu ruoka.

Åke, Jülle ja Nelsson,Anna ja Katri

Vahdit vaihtuivat yön yli kello kolmeen saakka. Saimme köydet kiinni Söderarmin laituriin kello 4:10. Keittiövahdin herättyä tunnin myöhässä (herätyskello väärässä ajassa) valmistimme aamupalan ja kävimme aamu-uinnilla. Tämän jälkeen lähdimme tutustumaan Söderarmiin. Söderarm on saari, joka sijaitsee Ruotsin ulkosaaristossa avomeren laidalla. Saaren ainoa pysyvä asukas kertoi meille ruotsiksi saaren historiasta.

Söderarmin majakka rakennettiin 1839 ja sen jälkeen saarelle on lisätty rakennuksia. Saarella oli luotsitoimintaa jo ennen majakan rakentamista, sillä saari sijaitsee sisemmälle Tukholman saaristoon vievän väylän suun lähettyvillä. Majakan valo paloi ensin rypsiöljyn voimalla, mutta se vaihdettiin sähköiseksi vuonna 1953. Majakan käyttö merenkulun turvalaitteena lopetettiin vuonna 1999. Saari on, tai varsinkin oli, Ruotsille strategisesti tärkeä sijaintinsa vuoksi. Sotilaallisen toiminnan jäljet näkyvät yhä selkeästi saarella. Esimerkiksi saaren rannalla on kiskot, jotka auttoivat sotatarvikkeiden lastaamisessa ja purkamisessa. Alue on yhä Ruotsin puolustusvoimien omistuksessa, vaikka sen strateginen merkitys onkin vähentynyt.

Saarelta on hyvät näköalat avomerelle sen pienen koon ja korkeuden takia. Tuuli pääsee puhaltamaan saarella hyvin, sillä saarella on vain vähän puita. Saarella on sen kokoon nähden melko paljon rakennuksia, majakan lisäksi saarella on esimerkiksi museo, kioski, sauna sekä asuntoja. Tutustumiskierroksen jälkeen kello 11.40 lähdimme ylittämään avomerta, suuntana Ahvenanmaan rannikko.

Konkarit Jossi, Taito ja Daniel

Klo 23 Viking Glory ohitti meidät pimeällä väylällä 2 legin merilinjan miehistö kyydissään. Hetkeä ennen ohitusta laitoimme s/y Lokin saalinkivalot päälle, jotta he huomaavat meidät. He taas antoivat kännyköillään valomerkkejä m/s Gloryn kannelta, jotta erottaisimme heidät valomerestä. Vilkutimme ja huikkasimme heipat puolin ja toisin, ja jatkoimme molemmat öiselle merelle.

3 legin miehistö

 

 

Aamu raikas iloinen valkeni meille Viking Gracen hytissä aivan liian aikaisin aamulla. Laivasta pois päästyämme meitä kohtasi suuri haaste, päästä Lokin luokse satamasta. Lopulta pitkän matkan (noin puolentoista kilometrin kävelyn ja lauttamatkan) jälkeen saavutimme määränpäämme ja tapasimme 2 legin miehistön.

2 Legin tekemän maittavan aamiaisen jälkeen suuntasimme ensin M/S Estonian muistomerkille, jonka jälkeen menimme Vasa- museoon. Lehtori Ala-Nissilä piti meille informatiivisen kierroksen museossa ja uutta tietoa tuli, vaikka muille jakaa. Niinpä siis jaamme tietoa myös teille.

Kuningas Kustaa II Adolf rakennutti Vaasa laivan 1600-luvun alussa.  Hän päätti uudistaa Ruotsin armeijan, mukaan lukien laivaston. Ruotsi kävi tuolloin 30-vuotista sotaa ja tavoitteli Itämeren herruutta. Vuosisadan loppuun mennessä Itämerestä oli tullut lähes kokonaan Ruotsin sisämeri.

Gustav Adolf halusi laivasta suuren ja mahtavan. Hän myös osallistui itse laivan suunnitteluun. Laivaa rakennettiin useita vuosia 1621-1625 ja siihen tarvittiin paljon materiaaleja. Laivan runko on tehty tammesta, joka oli aikanaan yleinen laivanrakennus materiaali. Vasan rakentamista varten piti kaataa noin 1000 tammea. Laivassa oli monia koristeellisia kaiverruksia erilaisista voimaa ja valtaa symboloivista henkilöistä mm. antiikin Rooman keisareita ja erilaisia jumalia.

Laivan lopulta valmistutta, ei se pystynyt seilaamaan kuin alle mailin. Tuulenpuuska tarttui laivan purjeisiin,  laiva alkoi kallistua ja lopulta upposi 10. elokuuta 1628 tuhansien ihmisten katsellessa rannalta.. Laivan uppoamisen vaikutti laivan huonosti suunniteltu runko. Runko oli aivan liian kapea ja korkea. Jo pienikin tuuli kallisti laivaa todella paljon. Uppoamiseen myös vaikutti painolastin puute. Alukseen oli pakkattu liian vähän painolastia tasapainottamaan sitä. Myös vesiraja kulki todella lähellä tykkiluukkuja.

Laiva oli upottuaan oli peräti 300 vuotta veden alla. Se löydettiin vasta 1960- luvulla. Laivan löytymisen jälkeen alettiin puhua hylyn nostamisesta. Lopulta hylky päätettiin nostaa ylös. Hylyn nostamisesta tuli paljon oletettua kalliimpaa. Lopulta kun laiva  oli nostettu, sen ympärille rakennettiin museo. Vaasa museossa tänä päivänä vierailee turisteja eripuolilta maailmaa, ja mekin saimme tutustua siihen tänään.

Katri ja Anna

Uusi miehistö aloitti iltapäivän perehtymällä s/y Lokkiin. Perehdytyksessä kävimme läpi veneen turvallisuutta sekä veneessä liikkumista. Veneen kippari Markku Mikkola ja perämies Teemu Grönroos  opettivat meille mm. paloturvallisuutta merellä. Sitten siirryimme lähtövalmisteluihin. Aluksi irrotimme maasähköjohdon laiturista ja vyyhdimme sen. Tämän jälkeen alkoi köysien irrotus. Ensin irroitettiin peräköysi sekä keulaköysi. Viimeiseksi irroitettiin peräspringi ja nostettiin fendarit, jotka suojaavat veneen kylkiä. Tämän jälkeen Taito peruutti veneen ulommas laiturista ja Pääsimme lähtemään kello 16.40. Määränpäänä on Vaxholmin linnakesaari, jossa suunnittelemme tarkemmin tulevan reitin. Ajamme nyt kohti Vaxholmia moottorin säestyksellä, sillä väylä on kapea eikä tuuli vielä riitä purjehtimiseen.

Konkarit eli Jossi, Taito ja Daniel

Matkalla Saltsjöbadeniin otimme Lokin perästä planktonhaavilla näytteen pintavedestä, jossa oli sinilevää, eli syanobakteereita, pieninä esiintyminä. Planktonhaavi on viritetty pitkän narun päähän, jota voimme vetää Lokin perässä. Sillä saa nopeasti hyvän näytteen. Planktonhaavista näyte puristetaan näytepulloon, josta sitä pipetoidaan mikroskoopin alle. Sinilevä näyttää meressä pieninä määrinä hipulta, kun taas runsaissa esiintymisissä meren pinta voi näyttää sakealta hernekeitolta. Mikroskoopin linssin alla tilanne on kuitenkin ihan toinen. Esimerkiksi spiraalin muotoiset sinibakteerit ovat kauniita ja näyttävän näköisiä.

Havaitsimme mikroskoopilla näytteestä oletettavasti tunnetuimmat Itämeren sinilevälajit, jotka ovat spiraalin muotoinen Nodularia spumigena ja tikkumainen Aphanizomenon flos-aquae. Näistä kahdesta Nodularia spumigena on myrkyllinen sen tuottaman maksamyrkyn, nodulariinin takia. Yhteensä Itämeressä on noin 80 sinilevälajia.

Vaikka nykyään sinilevät tunnetaan pääosin niiden haittapuolista, kuten myrkyllisyydestä, niillä on elintärkeä historia maapallon historiassa. Sinilevät ovat vanhimpia tiedettyjä lajeja, jotka ovat aloittaneet yhteyttämisen fotosynteesin avulla miljoonia vuosia sitten. Sinilevät sitovat typpeä ilmakehästä ja tuottavat sekä vapauttavat happea. Tämän ansiosta maapallon happiköyhä ilmakehä on aikanaan muuntunut runsashappisemmaksi ja mahdollistanut vedenpäällisen elämän maapallolla.

Mestarikerho