Kuukausi: elokuu 2016

Elokuun alusta 2016 astuivat voimaan uudet lukion opetussuunnitelmat. Niissä painotetaan tietojen ja taitojen lisäksi uudenlaista oppimiskäsitystä ja ilmiöpohjaista oppimista.

Seilattuamme merilukion opiskelijoiden kanssa 500 mailia Itämeren yli Puolan Gdanskista kotisatamaamme Turkuun voimme todeta olevamme ilmiöpohjaisen oppimisin ytimessä. Tämän vuotinen NNE-kurssi on koostunut huikeasta määrästä oppimista Itämereen liittyvissä teemoissa. Olemme opiskelleet biologian ja maantieteen lehtori Nina Branderin johdolla mm alueen maantiedettä, Itämeren tuntemusta, meribiologiaa, geologiaa, luonnonilmiöitä, Itämeren tilaa. Historian ja yhteiskuntaopin lehtori Christiane Ala-Nissilän johdolla on tutustuttu Itämeren alueen mielenkiintoiseen historiaan Viikinkiretkistä II maailmansodan alkulaukauksiin ja vierailemiemme kohteiden paikallishistoriaan. Myös Itämeren turvallisuuspoliittinen tilanne on käynyt ilmi Kaliningradin edustalla.

Koululaivamme huippuammattitaitoisen kipparin Kimmo Hotasen johdolla sekä perämies Jukka Elon opastuksella merilukiolaiset ovat saaneet purjehtia ja navigoida kaikissa mahdollisissa olosuhteissa: pimeässä, auringonpaisteessa,sateessa, kuutamolla, revontulien alla, tuulessa ja aallokossa. Matkan aikana he ovat saaneet oppia monenlaisia merimiestaitoja. Suuret kiitokset teille turvallisesta merimatkasta ja ammattitaitoisesta opetuksesta.

On ollut ilo opiskella näiden nuorien kanssa. Opetus on usein jatkunut aamuvarhaisesta yömyöhään. Kiitos teille hauskoista hetkista ja retkistä merilukion  NNE-purjehduksella2016.

Navigare necesse est!

Christiane Ala-Nissilä

Historian ja yhteiskuntaopin lehtori

Nina Brander

Biologian ja maantieteen lehtori

 

 

 

 

 

Perjantai 26.8. klo 18.00

Sijainti: 60¤19N 022¤5,0E Airisto

Puolipilvistä, kevyttä kaakkoistuulta.

Seilaamme purjeilla kohti kotia. Ylhäällä on isopurje ja spinaakkeri.

Purjeet nostettiin viimeisen kerran ylös Airistolla.

Kotisatama häämöttää. Arvioitu saapumisaika Aurajokeen noin 19.15.

 

 

Lokki on seilannut Gdanskista Turkuun yhdeksän päivän ajan ylittäen seuraavat Itämeren merialueet: Gdanskin lahti, Itäinen Gotlannin allas, Riian lahti, Pohjoinen Gotlannin allas ja Saaristomeri. Olemme mitanneet koko matkan ajan Itämeren suolapitoisuuksia pintavedestä. Tässä mittaamiamme tuloksia:

1. Helin niemimaan edusta 5,2 ‰ (ppt)
2. Gdanskin lahden pohjoisosa 5,5 ‰ (ppt)
3. Kaliningradin edusta 5,6 ‰ (ppt)
4. Kuurin haffin edusta 2,4 ‰ (ppt)
5. Kärdla 4,1 ‰ (ppt)
6. Suomenlahti 4,4 ‰ (ppt)
7. Örö 4,1 ‰ (ppt)
8. Rosalan väylä syvä 4,3 ‰ (ppt) ja matala 4 ‰ (ppt)
9. Pensar 3,9‰ (ppt)
10. Airisto 3,5 ‰ (ppt)

Johtopäätökset: oletus piti paikkaansa, eli että mitä pohjoisemmaksi Itämerellä mennään sitä vähemmän suolaa vedessä on. Syitä tähän ovat valuma-alueiden jokien tuoma makea vesi ja sateet. Kuurin haffin edustalta mitatut alhaiset suolapitoisuuslukemat, johtuivat mahdollisesti siellä olleista runsaista kaksi viikkoa kestäneistä sateista, jotka purkautuvat Kuurin haffista, kapean salmen kautta Klaipedan edustalle. Mittamamme nitraattipitousuudet vaihtelivat Gdanskin 8,3 mg/l Rosalan 6mg/l välillä, kuitenkin niin että nitraattipitoisuus pieneni tultaessa Suomea kohti.

Antti, Jaakko ja Riku

 

Pohjanäytteenoton lomassa Jetro kertoi opettaja Branderille tehneensä inhimillisen virheen viime keväänä Dalskärissä. Otimme Dalskärin rannassa paljon vesinäytteitä muovisiin kertakäyttömukeihin ja samaan aikaan Jetro kuljetti edestakaisin opiskelijoita kalliorannan ja Olga-aluksen välillä. Janon yllättäessä Jetro nappasi yhden mukin ja hulautti yhden vesinäytteistä kurkusta alas. Hän paikkasi tilanteen kauhomalla kumiveneen vierestä uuden näytteen tilalle. Jetron mielestä näyte maistui hieman rehevöityneeltä. Omatunto on kolkuttanut kuulemma koko kesän ajan ja nyt täällä Saaristomeren rauhassa oli hyvä paikka kertoa tapahtunut opettajalle;)

Saavumme nyt juuri Dalskäriin tarkistamaan veistospolkumme tilannetta ja tutkimaan veistospolun vieraskirjaa. Meri on tyyni.

 

Sijaintimme on nyt 60astetta 01minuuttia N, 22astetta 18minuuttia E

Klo on 12.20 ja olemme Helsingholman lähistöllä menossa kohti Dalskäriä. Irroittauduimme Rosalan satamasta klo 10.10 kohteenamme Kasnäs, jonne jätimme perämiehemme Jukka Elon. Edellisenä iltana Jukka oli järjestänyt meille herkullisen salaattibuffetin. KIITOS VIELÄ KERRAN JUKALLE KAIKESTA !! Kun Jukka oli jätetty, suuntasimme kohti Dalskäriä. Sää on tyyni ja sumuinen. Joudumme menemään moottorilla noin kuuden solmun vauhtia. Keittiö vahti yrittää laittaa meille kanacurryriisiä. Häyrisen laittama kahvi oli erityisen kitkerää, mutta ajatus on tärkein.

Georgotsit, Alvar, Niilo ja Reko

Heräsimme aamulla kahdeksan aikoihin väärästä laiturista. Pääsimme taas harjoittelemaan laiturista lähtöä ja pian saavuimmekin oikeaan satamaan Rosalassa.

Rosala sijaitsee muinaisten viikinkien kauppareittien varrella ja sieltä on tehty noin 1000 muinaislöytöä esim. koruja, työkaluja, aseita ja hopeakolikko, joka oli peräisin Afrikasta. Viikinkiaika oli noin vuosina 800-1000.

Viikinkien kauppatuotteista tärkeitä olivat taljat, vaatteet ja orjat. Viikinkien yhtenäinen kansa ja taisteluja käytiin toisien heimojen kanssa ja heitä voitiin ottaa orjiksi. Aikuisen miehen arvo oli noin 400g hopeaa eli yhtä arvokas kuin hevonen, naisen 200g hopeaa, lapsen 50g, mutta vaaleasta sinisilmäisestä naisesta saattoi saada idän haaremeissa jopa 1 kg hopeaa.

Heti satamaan päästyämme lähdimme tutustumaan saaren viikinkien historiaan. Menimme saarella olevaan hirsitupaan, jossa oppaamme kertoi meille viikingeistä ja näytti viikinkien uskonnosta kertovan video. Videon jälkeen pääsimme katsomaan vanhaa viikinkivenettä.

Veneen luona Christiane kertoi meille viikinkiveneistä. Tärkein asia muistaa oli se että viikinkiveneitä ohjattiin oikealta puolelta veneen perästä katsottuna, eli styrborin puolelta. Strybor ja parbor tulevatkin viikinkien ajalta.

Sen jälkeen lähdimme katsomaan isoa hirsitaloa, johon viikingit kokoontuivat kaksi kertaa vuodessa suunnittelemaan tulevan puolen vuoden retkiä, ryöstöjä, juhlia ja muita menoja. Lopuksi kiipesimme mäelle vanhaan pieneen viikinki kirkkoon, jossa opimme viikinkien kristinuskoon siirtymisestä, joka tosin johtui joskus siitä että viikingit hyötyivät siitä.

Jaakko, Antti ja Riku

 

25.8. Lähtö Öröstä 19.40, tihkusadetta

Antti ajoi Lokin pois laiturista. 20 minuutin päästä pysähdyimme ottamaan Ekmannilla pohjanäytteen , näkösyvyyden ja vesinäytetteen suolapitoisuuden mittaamista varten. Miehistö piti alusta paikoillaan hienosti aina kahdenkymmen minuutin välein ja pystyimme operoimaan ja ottamaan kannelta näytteitä pienessä tihkusateessa hienosti. Ensimäinen pohjanäyte 18 metristä oli liejupohjasta pelkkää tummaa mutaa. Ei mitään elävää mukana. Seuraavaksi saimme näytteen sorapohjalta 20 metrin syvyydeltä. Viimeinen pohjanäyte oli mielenkiintoinen, 15 metrin syvyydestä. Näytteeksi saatiin hyvää savea ja pohjasaven seasta löysimme liejusimpukoita. Olemme matkalla viikinkisaarelle, joka siintää horisontissa.

Tsaikovski, Antti, Jaakko ja Riku

 

 

Saavuimme Örön saarelle kahden maissa, ja saimme tehtäväksi etsiä rasteja jotka oli merkattu karttaan. Rastit liittyivät Örön luontoon ja historiaan. Saimme selville että Örön saari soveltuu perhosille hyvin ja täältä onkin löydetty noin 1600 eri perhoslajia. Saarelta löytyy kaksi harvinaista kasvia Lännenkylmäkukka ja Ahokylmäkukka, jotka esiintyvät vain Örön saarella.

Lisäksi saarella näkyi paljon armeijan tykkejä ja bunkkereita, koska Örön saari on ollut sadan viime vuoden ajan armeijan käytössä, eikä siviilit saaneet tulla sinne. Örössä on Pitkä ikävän tie ja Lyhyt ikävän tien. Teiden nimet tulevat asepalveluksessa olleiden rangaistuksesta jotka olivat pitkä lenkki tai lyhyt lenkki.

Teemu, Oona, Lotta, Reko, Antti, Niilo, Jetro, Riku, Alvar ja Jaakko

Hiidenmaa on Viron toiseksi suurin saari. Hiidenmaan maasto on erittäin vaihtelevaa. Maanpinta on kohonnut merestä jääkauden jälkeen ja takana on erilaisia kehitysvaiheita. Meri on muokannut voimakkaasti pinnanmuotoja. Hiidenmaan rannikoilla esiintyy rantavalleja ja saarella on sekä rantapenkereitä että rantadyynejä. Asukasluku Hiidenmaalla on noin 3000.

Iltapäivällä kävimme snorklaamassa Kärdlan rannassa ja löysimme monia eri Itämeren eliölajeja. Muun muassa kaikki Itämeren simpukkalajit, leväkatkoja, kolmipiikkejä, korvameduusoja ja erilaisia leviä. Teimme myös havaintoja merenpohjaan liittyen. Virossa merenpohja ja rannat ovat pääasiassa hiekkaa , (kallioperä on kalkkikivestä) ja rakkolevää ei ihan rannassa juurikaan ole, paitsi ajelehtineita kasoja. Suomessa taas kallioperä on paljolti graniittia. Muuten kasvillisuus ja eliöt ovat samantyyppisiä kuin Suomessa. Teemu pyydysti paljain käsin kolmipiikin.

”Auto läks katki” Lotta, Oona, Jetro, Teemu

 

Usvainen aamu Kärdlassa

Kello herätti 4.30 ja Autoläkskatki –vahti valmistautui kannelle. Laiturista irrottauduttiin klo 5.00. Ilma oli kosteaa, kylmää ja sumuista. Linjataulut hävisivät liian nopeasti sumuun ja suunnistimme kompassin avulla. Kuuden jälkeen nostimme purjeita: iso, rullafokka, mega fisherman, genaakkeri ja toinen staysail. Sumu hälveni ja oli mukava seurata auringonnousua; näimme yhden kalastusaluksen ja yhden lokin. Matkaa tulee 48 mailia Öröseen. Laskimme Viron vieraslipun ja aamupalana söimme Alvarin mesikäpit. Nyt olemme 16 mailin päässä Hiiumaast, aurinko paistaa, tuulen nopeus on noin 3-4m/s ja autoläkskatki –vahti menee nukkumaan.

Lotta, Oona, Jetro ja Teemu (+Alvar)

Matkalla Haapsalusta Hiidenmaalle yöllä näimme revontulia. Revontulet syntyvät, kun Aurinkotuulen varatut hiukkaset osuvat Maan ilmakehään ja törmäävät ilmakehän happi-ja typpimolekyyleihin. Värit ovat yleensä vihreitä tai liiloja. Se johtuu siitä, kumpiin (happeen vai typpeen ) ne törmäävät. Näkemämme revontulet olivat vihreitä ja ne näkyivät useamman tunnin ajan taivaalla.

Oppaamme Urmas kertoi Kärdlan kierroksella, miten pohjavesi on katseelta kätkössä maan uumenissa, joten sen olemassaolon merkitys usein unohdetaan. Pohjavesi maistuu paikallisten mielestä luonnolliselta ja haisee veden ominaishajulta. Pohjavesi sisältää kahta alkuainetta (H, O), mutta putkiston takia vedessä voi maistua rauta. Kärdlan Puistokadun varrella jokaiselta pihalta löytyy oma kaivo ja/tai suihkulähde. Maahan vain isketään metallinen putki, josta alkaa tulla (paineenalaista) puhdasta ja raikasta vettä mentyään pohjavesitasolle (vettä läpäisemättömän kerroksen läpi). Aluksi putkesta voi lentää kiviä ja mutaa, jonka jälkeen tulee puhdasta vettä. Saimme täyttää juotavapullomme yleisestä kaivosta. Kysessä oli siis arteesinen kaivo.

Autoläkskatki