Vuosi: 2012

Lukion opetuksen näkökulmasta merilukion purjehdus on tarjonnut haastavan ja monipuolisen oppimisympäristön. Turun Suomalaisen yhteiskoulun lukion merilinja on kehittänyt koululaivapurjehduksia vuodesta 2009 alkaen ja ensimmäiset purjehdukset toteutettiin syksyllä 2010.

Opetus on koostunut biologian ja maantieteen sekä historian ja yhteiskuntaopin oppiaineiden välisestä yhteistyöstä ja tutkivasta oppimisesta haasteellisissa meriolosuhteissa. Tavoitteena on myös ollut opetella purjehtimaan ammattimiehistön ohjauksessa. Kurssi toteuttettiin  ensimmäistä kertaa yhteistyössä  HG –

Productionin ja Kimmo Hotasen kanssa.

Tämän vuoden koululaivapurjehduksen tavoite oli lisäksi tiivistää yhteyksiä työelämään ja yrittäjyyteen.  Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio on mukana Inno-lukio hankkeessa, jonka puitteissa myös näitä teemoja painotetaan . Innolukio kannustaa lukiolaisia luovuuteen ja toisinajatteluun. Luo uuden yhteyden lukiolaisten, yritysten ja yliopistomaailman välille.

Tämä toteutui käytännössä eri tasoilla. Yrittäjyyskasvatusyhteistyönä HG-Productionin kanssa sekä merenkulun ammatteihin tutustumalla.  Taloudellisen tiedotustoimiston TATin Logistiikka- ja huolinta-alan koulu-coachin Marika Mertalan avustuksella järjestyi vierailu Utön luotsiasemalle, jossa luotsivanhin Ari Saari esitteli  suomalaista merenkulkua ja luotsaustoimintaa.

Turun yliopiston Saaristomerentutkimuslaitos antoi merentutkimusvälineitä käyttöömme viikon ajaksi. Niillä tutkittiin Saaristomeren ja Suomenlahden tilaa, kasveja ja eläimistöä.

Pitkäaikaisen yhteistyökumppanimme Forum Marinumin tutkijan Anna Merosen kautta järjestyi yhteydet Viron uuteen merimuseoon Lennusadamaan, jossa museopedagogiikka ja tutkiva oppiminen on viety huippuunsa modernissa innovatiivisessä museoympäristössä. Opiskelimme merihistoriaa Lennusadamassa kahtena päivinä mm erilaisten simulaattoreiden avulla, opastuksien ja interaktiivisten älytaulujen avulla. Myös tämän blogin avulla on pyritty hyödyntämään sosiaalista mediaa opetuksessa, vaikkakin se paikoitellen vaativissa olosuhteissa vaatii erityisiä ponnisteluja.

Haluamme kiittää lämpimästi lukiomme merilinjalaisia innostuneisuudesta ja oppimisen ilosta pitkällä merimatkalla sekä kaikkia yhteistyökumppaneitamme.  Erityisen lämpimät kiitokset Lokin ammattimiehistölle Kimmo Hotaselle ja Markku Mikkolalle  erinomaisesta opetuksesta Lokki-aluksella sekä turvallisesta merimatkasta.

 

Christiane Ala-Nissilä

Historian ja yhteiskuntaopin lehtori, merilinjan koordinaattori

ja

Nina Brander

Biologian ja maantieteen lehtori

 

 

 

 

Lokki lipui Aurajokeen illalla seitsemän aikaan ja vierasvenelaiturissa tyhjennettiin septitankki klo 19.00. Siivousta ja hyvästit miehistölle Martinsillan kupeessa – Kiitos Lokki purjehduksesta! 

 

 

Aiemmin päivällä…

60 deg09`12N 021deg41`706 E

Saapumassa Pärnäisiin

Sataa, tuuli nolla metriä sekunnissa

Bongattu merikotka ja ruotsalainen purjevene

Navigointivahdissa Toni, Miro, Tero ja Enni.

 

Olemme tällä hetkellä tekemässä pizzaa ja kuuntelemme samalla Titanicin eri versioita. Kipparimme Kime ja Make odottavat heidän lempipizzaa joka kutsutaan venäläiseksi ja itämaiseksi pizzaksi johon kuuluu suolakurkkua, salamia, sipulia ja herkkusieniä.

Vahtivuorot ovat olleet hauskoja, haastavia ja välillä vähän tylsiä. Nukkumisvuorot ovat olleet tarpeen  ja miehistö on herättänyt työvuoroihin ja vuorot ovat alkaneet samantien herätyksen jälkeen sekä kun olemme lähteneet liikkeelle. Ruokailuvuoroissa jokainen on oppinut uusia taitoja ja kaikki ryhmät ovat tehneet ruokaa muille purjehtijoille. Ruuat ovat maistuneet kaikille ja olemme käyneet matkan aikana mielenkiintoisia keskusteluja keskenämme.Vuorot kestävät yleensä 3h ja sitten on ollut vaihto.

Kokonaisuudessaan matka on ollut todella onnistunut ja olemme oppineet paljon kaikkea uutta! KAIKKI MUU PAITSI PURJEHDUS ON TURHAA!

Iina , Annina ja Eemeli

 

 

Herätys oli 06:00 kun opettajat ilmoittivat että nyt lähdetään katsomaan auringonnousua Jurmon rantakivikolle. Heti aamusta alkoi tiukka opetus Jurmon historiasta luonnosta ja jääkauden merkeistä.

Jurmo on jääkauden aikana syntynyt kolmannen Salpausselän jatke, reunamuodostuma, joka on noussut merestä maankohoamisen myötä.  Maaperä on kallioista ja pyöreitä kiviä. Kasvillisuus on niukkaa, vain varpukasveja ja sammalia. Keskellä saarta on istutettua metsää. Jurmo on pituudeltaan noin 5 km. Keskellä saarta on pieni kylä jossa asustaa vaikituisesti ympäri vuoden vain yksi perhe. Jurmo kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon ja on sen yksi hienoimipa ja harvinaisempia kohteita täällä ulkosaaristossa. Klo 10.40 lähdettiin kohti Turkua Enni, Samuel ja Toni navigointivahdissa.

Enni L

Enni ajoi Lokin Jurmon laituriin klo 21.45. Utö-Jurmo legi meni 4 solmun vauhdilla. Mentiin sivumyötäisella ja meri oli rauhallinen. Maken elämänviisaudet olivat hyviä (’kannattaa opiskella ruotsia, koska sitä tarvitsee tosi monissa tilanteissa’) ja kannella oli rentoa. Sai tehdä kaikkea ja sade ei haitannut menoa. Oli tosi kivaa, sai keskittyä rauhassa kaikkeen.

Iina, Anniina ja Eemeli

 

Vierailimme Utön upeassa majakassa aamulla. Se oli Suomen ensimmäinen valomajakka, joka rakennettiinUtööseen 1753. Alkuperäinen majakka räjäytettiin Suomen sodan aikana. Suomen sota käytiin vuosina 1808-1809 Ruotsin ja Venäjän välillä, ja sen seurauksena Ruotsi menetti Suomen Venäjälle.  Nykyinen majakka,jossa nyt vierailimme rakennettiin samalle paikalle vuonna 1814.

   Utön saarella asui saaristomeren hengellisintä kansaa. Utön majakka on Suomen ja Pohjolan ainut majakkakirkko. Kirkko rakennettiin kolmanteen kerrokseen,sillä siellä oli eniten tilaa. Kirkossa järjestetään kahta sakramenttia eli kastetta ja ehtoollista. Siellä pidetään myös vihkimisiä, mutta hautajaisia ei olosuhteiden takia voida järjestää. Siellä ei myöskään pidetä konfirmaatioita, koska saarella ei asu sen ikäisiä nuoria. Vuonna 1909 Utöseen rakennettiin toinen kirkko, sillä majakan kirkossa oli talvella kylmä ja vanhusten kulku sinne oli vaikee. Toisesta kirkosta löytyy sekä ortodoksinen ikoni, että katolinen maalaus, mutta nurkassa vartioi Luther, joten kirkko on avoin kaikille. Kirkkoon mentiin kiittämään Jumalaa purjehduksen onnistumisesta ja hengissä pysymisestä. Majakka kirkossa oli kalastaja taulu, joka kuvasti sitä kuinka kalaa tuli paljon ja vähän vuorotellen. Siellä oli myös kaksi enkelijä, joilla oli laivat sylissään. Se kuvasti sitä, kuinka enkelit suojelivat laivoja merellä.

Majakkakirkkoon tuli pappi aina adventti torstaina sillä hän oli toisaalla sunnuntaina joten kirkkovuosi aloitettiin jo torstaina. Jouluaamuna majakkakirkkoon kokoonnuttiin ja koska pappia ei ollut, joku saaren asukkaista puhui toisten edessä. Puhuja oli aina joku joka osasi sekä ruotsia että suomea.

  Jokaisella majakalla on oma singnaali. Utön majakalla se on 12s. Se tarkoittaa sitä, että majakan linssistöstä tulee 2 välähdystä 12 sekunnin sisällä. Nykyisen majakan väritys on kaksi värinen. Läntisen seinän toinen puoli on punainen ja toinen valkoinen. Väritys kertoi merenkulkijoille, että saarella on luotsi. Luotsi on henkilö, joka neuvoo suuria ulkomailta tulleita aluksia miten toimia Suomen saaristossa, jossa on paljon kareja. Majakka toimi muutenkin hyvänä maa kompassina vanhaan aikaan.

  Utön majakan ovenpielessä on 2 muistolaattaa: molemmat ovat Utön sotatapahtumista. Toinen on muistolaatta panssarilaiva Ilmarisen onnettomuudesta ja toinen taas kuvaa Neuvostoliiton laivaston hyökkäystä Utön linnaketta vastaan talvisodan alussa.

  Emme päässeet linssihuoneeseen,sillä se on suljettu yleisöltä. Utön majakan linsistö on Suomen majakoiden suurin. Kirjoitimme nimemme vieraskirjaan.

Iina & Anniina

PS: Navigoimme, nostimme purjeet ja ohjasimme koko matkan Utösta Jurmoon

Otimme pohjanäytteen Utön edustalla Lokin kannelta, 15 metrin syvyydestä. Pohjassa oli kova kalliota ja hiekkaa: muutama eri-ikäinen sinisimpukka, joiden pinnalla levärupea. Ihan niinkuin pitääkin. Kaikki upeat kuvat tältä päivältä ovat Enni Lehtosen ottamia.

Utö on merkittävä majakkasaari keskeisen asemansa vuoksi niin yksityiselle kuin myös kaupalliselle meriliikenteelle. Utön merihistoria ulottuu Ruotsin vallan aikaiseen aikaan ja sillä on merkittävä sotahistoria, kuin myös ikävä haaksirikkohistoria haastavana  sekä karikkoisena merialueena.  Utö on toiminut 1600-luvusta asti merkittävänä luotsien asemana.

Utössä toiminut ensimmäinen majakka oli vipumajakka, jonka toimintaperiaate perustuu koriin, jossa palaa liekki ja koria nostetaan tarpeen mukaan ylös näkyvyyden parantamiseksi kauas merelle.  Nykyinen majakka on niin sanotusti moderni kivimajakka, joka rakennettiin 1800-luvulla korvaamaan vanhan.

Saaren ensimmäiset pysyvät asukkaat olivat luotseja ja he asettuivat asumaan saarelle 1700-luvulla. Utö on ollut merkittävä kauppaliikenteen kannalta vuosisatoja nykypäivään asti saaren keskeisen sijainnin vuoksi. Tämän takia saaresta tulikin luotsiasema. Nykyinen luotsiasema on rakennettu 1958 ja se korvasi samassa paikassa aikaisemmin sijainneen puisen rakennuksen, jonka runko oli tiettävästi peräisin 1840-luvulta. Utön haastavien olosuhteiden ja vilkkaan liikenteen vuoksi alueesta onkin muodostunut niin sanotusti ”laivojen hautausmaa”. Yksi saarta koskettanut haaksirikko oli amerikkalaisen Park Victory- aluksen turma, jossa menehtyi 10 henkilöä. Alus oli kivihiili ja öljylastissa. Turmassa pelastuneet 38 henkilöä tuotiin Utöseen. Turman muistoksi teetettiin hopeinen kynttelikkö, joka rahoitettiin turmasta selvinneiden merimiesten lähettämällä kiitoslahjalla. Kiitoslahja oli siihen aikaan hyvin arvokas, eli 50 kiloa ja 50 kiloa kahvia. Toisen maailmansodan aikana sekä sen jälkeen saarella kärsittiin ruokapulasta, niin kuin myös koko Suomessa. Tämän vuoksi kiitoslahja oli erittäin merkittävä ja osa siitä myytiinkin saariston muille asukkaille.   Kynttelikkö sijaitsee Utön kappelissa ja siinä lukee kaikkien kymmenen turmassa menehtyneen nimet.

Viimeisin suuri turma Utön lähellä oli 35 kilometrin päässä sattunut Estonia matkustajalaivan uppoaminen. Saarelle perustettiin väliaikainen ensiapuasema, jonne kuljetettiin turman uhreja.

Ikävänä yksityiskohtana voidaan pitää sitä, että Coca-Cola saapui Utöön 5-vuotta aikasemmin kuin mantereelle. Ikävän faktasta tekee kuitenkin se, että juomat löytyivät Park Victoryn hylystä. Mantereelle Coca-Cola saapui olympialaisten aikaan.

Nykyään saarella asuu vakituisesti vähän päälle neljäkymmentä henkilöä. Puolustusvoimien lopetettua toimintansa vuonna 2005 saaren pääelinkeino on yksityisyrittäjyys.

Itse vierailuna saari teki minuun suuren vaikutuksen ja kaupunkilaisena onkin vaikea ymmärtää kuinka saarella pystyy asumaan ympärivuotisesti. Asuminen saarella on varmasti haastavaa, mutta olen iloinen että meillä Suomessa säilyy ulkosaaristo asuttuna.

 

Miro ja Tero

Moikka!

Tänään tutkimme UTÖn rannikkoa. Mittasimme veden syvyyden, näkyvyyden ja otimme pohjanäytteitä ja vesinäytteitä  laiturilta. Huomasimme veden olevan yllättävän kirkasta nimittäin näimme pohjaan asti(4.3m), toisin kuin Aurajoessa (55cm). Rakkoelvä indikoi veden puhtautta. Täällä rakkolevä oli erittäin puhdasta ja tervettä ilman päällysleviä. Kahlasimme kahluuhaalarin kanssa rannassa ja vesikiikaroimme pohjaa. Keräsimme rakkoleväpuskia ja määritimme niiden asukkaita. Asukkaiksi osoittautuvat mm: limakotilo, idänsydänsimpukka, leväkotilo, leväkatka, liejusimpukka ja leväsiira. Lisäksi nappasimme korvameduusan ja monia eri levälajeja. Kävimme myös bongaamassa hopeisen kynttilänjalan Utön kirkossa.

T: Steffi & Anski

Utöötä tähystetään mereltä, jossa aurinko paistaa ja lämmin tuuli puhaltaa lounaasta. Matka on sujunut vuoristoratamaisesti eli hyvin sekä vähän huonomminkin.  Matkan aikana olemme oppineet monenlaisia merenkulkuun sekä purjehdukseen liittyviä asioita. Kipparimme Kimmo ja Make ovat neuvoneet joka tilanteessa ammattimaisesti ja heiltä saa myös purjehdukseen liittyvää tietoa todella kattavasti.

Purjeveneen ohjaamisessa pitää olla todella tarkka ja keskittyä siihen miten ja mihin on ajamassa, seurata kompassia ja muita veneitä, sekä katsoa myös blotteria. Myös tuulet vaikuttavat suuresti miten ja mistä kohdista ajetaan.

Eemeli

HEJSAN ARJA OCH ANDRA SOM LÄSER VÅR BLOG!

Vi levde Tallinn bakom oss igår på kvällen. Tallinn var en fin stad. Där var vi i ett havetmuseum och det var ganska rolig. Där var intressant simulator. Gamla stan var jätte vacker. Maten var läckra och prisvärda I gamla stan. Lokki är mysig båt. Vågar var jättestora och vi blev sjösjuk. Vi har kräkat många tider och det är inte kul. Åndå har vi haft en stor upplevelse och det bar forstsatter och fortsatter!!Hastighet är sex nod I timmen.

PUSS OCH KRAM Ii na & Anniina