Navigare

Navigare-sisällöt vuodesta 2024 eteenpäin löytyvät uudesta blogista:
https://blog.edu.turku.fi/navigare

Otimme uuden mantahaavinäytteen ulompana saaristossa. Tällä kertaa haavi oli lyhyemmän aikaa vedessä, mutta silti saalis oli kammottavan suuri. Joukostamme haavin laski Akseli ja Kalle, ja sen nosti Samuel ja Aino. Haavin keräysastian avaamisen kanssa painimisen hoiti Akseli ja Kalle. Otimme myös vesinäytteen 2,5 metristä ja 20 metristä, molemmissa syvyyksissä lämpötila oli 7,5 celsiusta ja suolapitoisuus 4,9 promillea. Elokuussa mittaamamme lämpötilakerrostuneisuus (termokliini) on nyt hävinnyt. Kun tutkimme mantan näytettä, löysimme yllättävän suuren määrän mikromuovia. Ulkosaariston syvyys ja kylmät talviset olot ovat aiheuttaneet sen, että kasviplanktonit (piilevät ja viherlevät) ovat kuolleet ja vajonneet pohjaan, jättäen vain mikromuovin pintakerrokseen. Näin ollen oli helpompaa löytää mikromuovia, biomassan puuttuessa. Ihmeellistä kyllä, ulkosaaristosta löytyi helpommin mikromuovia kuin sisäsaaristosta.

Tutkimusretkemme mikromuovin maailmassa, on jättänyt meihin sekalaisen tunteen. Samaan aikaan on ollut hienoa tutkia lähiympäristöä, löytäen erilaisia kasviplanktoneja, leviä, simpukoita ja äyriäisiä. Kuitenkin samaan aikaan on ollut surullista huomata, miten mikromuovia on aivan kaikkialla, ja miten meriluonto alkaa imemään itseensä muovia. On ahdistavaa huomata se, miten ihmisen vaikutus luontoon on valtava ja sen jälkiä ei voida koskaan pyyhkiä pois kokonaan.

Kalle ja Akseli

Saaristossa on monenlaisia jouluperinteitä, jotka eroavat mantereen joulusta. Pääsimme kokemaan aidon saaristolaisen joulun tunnelmaa. Silverskärissä meille tarjottiin upea kokemus hyvän ruoan ja maisemien parissa. Pääsimme lyhyelle veneajelulle paikan pitäjän kanssa, jonka jälkeen meille tarjoiltiin glögiä ja pipareita.

 

Bea piti esityksen saariston jouluperinteistä. Tyypillisiä saariston jouluperinteitä ovat esimerkiksi jouluhauen lahjoittaminen hallitsijalle, kynttilöiden valmistus sekä jouluryyppy.

Pääsimme myös nauttimaan mahtavasta joulupöydästä, joka sisälsi mm. ennen näkemättömän laajan kalapöydän.

Hyvän ruoan jälkeen olikin aika siirtyä saunaosaston puolelle. Osasto sisälsi höyrysaunan sekä perinteisen saunan lisäksi myös jacuzzin. Opettajat väittivät, ettei koko porukka mahtuisi samalla kerralla ammeeseen, mutta tietysti merilinjalaiset osaavat pitää tiivistä tunnelmaa yllä ja koko porukan voimin pääsimme nauttimaan jacuzzin lämmöstä. Jouluvalot pimeässä saaressa loivat upean tunnelman.

Aaro, Bea ja Roope

Aamulla tuuli oli tyyntä Teilin aukolla, kun jatkoimme matkaa Barön satamasta kohti Silverskäriä. Purjeiden nostaminen jäi haaveeksi tyynen korkeapainerintaman alla, joten hyödynsimme tasaista matkantekoa navigointitaitojen kehittämiseen päällystön opetuksessa. Sähköinen karttaplotteri ja GPS-paikannin kytkettiin pois päältä ruorin edestä ja navigointipöydältä. Tilalle asetettiin tutkan piirtämät maalit ympärillä olevista kohteista, joita suunnimme paperikartan avulla.

Tutka on erinomainen apuväline navigointiin etenkin huonon näkyvyyden vallitessa, sillä sen toiminta perustuu kaikuluotaimen tavoin sähköisiin pulsseihin, joiden heijastumat laite piirtää kuvaksi näytölle. Tutkalla havaittuja maaleja voi hyödyntää esimerkiksi paikanmäärittämiseen suuntimien avulla, eli laskemalla kohteiden ja aluksen välisiä suuntia sekä etäisyyksiä. Hyödynsimme tutkakuvaa matkalla Silverskäriin erityisesti määrittämällä turvarajoja luodoista ja saarista ohituksia varten. Lisäksi pystyimme suuntimaan sijaintimme suhteessa ympäristöön kohteiden avulla.

Harjoitus oli opettavainen ja miehistö sai varmasti päällystön opetuksen ansiosta lisää varmuutta ja taitoja tutkanavigointiin tulevaisuutta varten. Vaikka tänään sää oli näkyvyyden kannalta mitä parhain, voi etenkin syksyllä tilanne muuttua varsin nopeasti.

Paras AA-ryhmä

Joonatan, Aleksanteri ja Lennu

Aino ja Bea keräsivät ulkosaaristosta Aspön rannalta muutamia lieju-, sini ja idänsydänsimpukoita mukaan lokille. Aino otti simpukat erityiseen tarkkailuun. Tutkiessaan liejusimpukoita Aino löysi niistä mikromuovirihmoja. Sinisimpukan kiduksista löytyi myös mikromuovirihma. Tämä oli konkreettinen todiste mikromuovin olemassaolosta kaikkialla ja haitallisesta vaikutuksesta meriympäristölle. Niitä löytyy ulkosaaristoa myöden kaikkialta. Perjantai aamulla otimme pohjanäytteen Kumlingen Bärön lahdelta ja tutkimme myös pohjanäytteen simpukoita ja surviaissääsken toukkia. Alla Ainon kuvia lajeihin takertuneista mikromuoveista.  SYKEn tutkija ja meribiologi Pinja Näkki on tehnyt väitöskirjan mikromuoveihin liittyen. Näkki huomasi tutkimuksissaan, että mikromuovi aiheuttaa liejusimpukoissa stressireaktioita ja soluelinvaurioita. Mikromuovin lisäksi erityisen haitallisia ovat PAH-yhdisteet. – Kalle, Samuel, Aino ja Akseli

 

Mikromuovit ovat alle 5 mm olevia muovinpalasia. Niitä löytyy käytännössä kaikesta ja kaikkialta. Keskimäärin ihmisen elimistön läpi kulkee jopa pankkikortin verran mikromuovia viikossa. Suuri osa siitä poistuu elimistöstä ulosteen mukana tai hengitysteitä pitkin, mutta osa jää elimistöön. Tutkimusten (THL) mukaan mikromuovit eivät nykyisessä määrässään aiheuta ihmisille merkittävää terveysuhkaa.

Mikromuovit syntyvät, kun luontoon päätyneet suuret muovinpalaset hajoavat pienemmiksi palasiksi. Lopulta luonnonvoimien ja auringonvalon hajottamat muovinpalaset ovat niin pieniä, ettei niitä voi havaita paljaalla silmällä. Suurin osa maailman meriin päätyvästä muovista on kotoisin Kaakkois-Aasiasian maista, joista kovimmat saastuttajat ovat; Kiina, Filippiinit, Indonesia, Vietnam ja Thaimaa.

Lisääntyvästä muovikuormasta on haittaa mereneläville ja ravintoketjun kautta myös muille, kun muovikertymä siirtyy eläimeltä toiselle. Arvioiden mukaan jopa 100 000 merinisäkästä kuolee vuosittain muovijätteeseen. Erityisesti meriluonnon suodattimet, eli simpukat ja merirokot, keräävät itseensä paljon mikromuovia. Näin mikromuovi päätyy ravintoketjuun.

Etsimme näytteestä mikromuovia mikroskoopin avulla. Kun olimme löytäneet mikroskoopilla mikromuovin palasen, nostimme sen nuppineulalla näytteestä, ja laskimme sen kostealle suodatinpaperille. Näin saimme varmistettua, etteivät ne katoa. Mikromuovien kerääminen oli vaikeaa, koska aluksi oli vaikea löytää muovinpalasia, ja myös niiden kerääminen neulalla oli haastavaa. Alussa yritimme kerätä muovia kuivalle alustalle, mutta se ei toiminut koska heti jonkun huokaistessa mikromuovit lensivät pois. Kasteltu alusta toimi siis paremmin. Lopussa aloimme käyttää kosteaa suodatinpaperia myös näytteiden alustana, koska näin ollen näyte pysyi paremmin paikoillaan.

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli hauska ja mielenkiintoinen tutkimus. Oli toisaalta mielenkiintoista kuulla mikromuovin merkityksestä ympäristöömme sekä luontoon ja sen eläimiin, toisaalta traagista kuulla, kuinka eläimet kärsivät jälleen ihmisen toiminnan seurauksena. Tulevaisuus voi näyttää paremmalta . Maailmalla keksitään tapoja kerätä mikromuovia meristä ja innovaatioita sen meriin joutumisen vähentämiseksi.  Näimme omilla silmillä mikroskoopin läpi mikromuovia, jolla on suuri vaikutus ja haitta meille kaikille rakkaaseen meriluontoon.

-Aino, Kalle ja Akseli

 

 

 

Purjehdimme kaikki purjeet ylhäällä vielä kello kolmen maissa. Tuuli alkoi kuitenkin tyyntymään, joten purjeet piti laskea, ja menoa jatkaa koneella. Eteenpäin siis jatkettiin. Samalla kun maisema alkoi kasvavissa määrin muuttua välisaariston kaltaiseksi, aloimme myös bongaamaan luontokappaleita. Näimme erinäisiä vesilintuja, kuten joutsenia, hanhia, riskilöitä ja merikotkan.

Reittimme oli suunniteltu moni tekijä huomioon ottaen; tuulensuunta ja voimakkuus, kivikkoisuus ja aika. Karikkoisissa vesissä piti olla tarkkana, kun harkittiin mistä välistä mahtui kulkemaan. Kipparin sanojen mukaan ”ihan kaikkialta ei kannata änkeä”. Matka taittuikin nopeaan, ennen kuin hämärä alkoi hiipiä yllemme. Pimeän saavuttua tarvittiin navigointiin muitakin apulaitteita, kuten lyysari (korkeatehoinen valo). Lyysarin avulla merimerkit pongahtivat esille pimeydestä ja löysimme tiemme satamaan. Pienillä väylillä kulkiessa niin navigoijan, tähystäjän kuin ruorimiehenkin on pysyttävä tarkkana, jottei eksytä väärille alueille.

Kokonaisuudessaan matkaa taittui päivän aikana 37 mailia ja aikaa kului 7,5 tuntia. Nyt illalla edessä lämmin ja palkitseva sauna sekä maittava illallinen Barössa.

Aino, Kalle, Akseli, Samuel

Paholaisrauskun (Manta Ray)mukaan nimetty mantahaavi on lähes kaksi metriä halkaisijaltaan oleva merentutkimuslaite, jolla voidaan seuloa pintavedestä erityisesti mikromuovia. Saimme Turun Yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitokselta mantahaavin lainaan, jotta voisimme omin silmin havainnoida Saaristomeren tilaa mikromuoviroskan suhteen.

Mantahaavi koostuu metallisista hydrodynamiikaltaan etäisesti lentokoneen siiven muotoiluja mukailevista siivekkeistä, sekä pitkästä suppilomaisesta haavista, jonka päässä olevaan irrotettavaan näytepussiin mikromuovia kerääntyy ohi virtaavan veden ja sen sisältämien orgaanisten aineiden mukana. Laskimme laitteen varovasti kylmään meriveteen Lokin peräkannelta Kaasluodon ja Nauvon välisellä huviveneväylällä (välisaaristossa). Näytteenottopussi on kooltaan suunniteltu noin puolituntia kestävän mittauksen keräämiseen, joten tätä ohjetta noudattaen hilasimme mantahaavin tovin kuluttua takaisin ylös kiinnostuneina analysoimaan sen keräämää näytettä.

Itse mantahaavin käyttö ei ole veneellä täysin mutkatonta, kun tavoitteena on onnistunut näytteenotto. Veneen nopeus tulisi pitää tasaisena näyteenoton ajan. Mikromuovit kelluvat usein pintavedessä, joten näytteen kerääminen riittävän läheltä merenpintaa on myös tärkeää. Tuulta ei ollut kapealla väylällä juuri nimeksikään, joten Lokin nopeutta oli moottorin voimin helppo kontrolloida. Itse haavin oikeaoppinen hinaaminen sen sijaan tuotti miehistölle haasteita, sillä havaitsimme, että mantan oikea etäisyys oli loppujen lopuksi tärkeämpi kuin veneen nopeus. Mantahaavi ui alussa hieman pintaa syvemmällä, kunnes saimme etäisyyden suhteutettua optimaaliseksi kuljettuun nopeuteen nähden.

Tyytyväisinä lopulta oppimaamme oikeaan ajotyyliin nostimme rauskun näytteineen merestä yhteisvoimin takaisin Lokin kannelle. Irrotettuamme näytepussin kiinnitimme mantan kuormaliinoilla tukevasti kanteen kiinni kovempien tuulien varalta ja siirryimme analysoimaan keräämäämme näytettä.

Aleksanteri, Lennu ja Joonatan

Torstai 15.11.2023

Aspö jäi taakse 10:09. Aamulla tutustuimme Aspön kirkkoon, historiaan ja luontoon. Nina johdatti meidät luontopolulle. Luotopolku oli mukava, vaikkakin polulta löytyi enemmän luontoa kuin polkua.

Olimme yhteydessä talvimerenkulun asiantuntijaan Tuomas Taiviin. Hän piti meille keväällä luennon talvimerenkulusta ja Väyläviraston toiminnasta. Väylävirastossa seurataan satelliiteilla jääpeitteen muodostumista merellä. Tämän perusteella tehdään päätökset jäänmurtajien avuntarpeesta aluksille. Tuomas kertoi, että Pohjanlahden jääpeite on jo paikoittain noin 7 cm.

 

Tällä hetkellä talven tulo on viimevuoteen nähden noin kymmenen päivää edellä. Katsoimme jääkartasta, että Torniossa jääpeite on noin 5–15 cm, vedenpintalämpötila on 2 astetta. Pohjois-Suomen satamiin ei vielä ole asetettu avustusrajoituksia, mutta niiden asettaminen lähenee kovaa vauhtia.  Luokitukset astuvat voimaan vasta kun jääpeite on tietyn paksuinen. Avustusrajoituksiin ohjataan satamiin riittävän jääluokan omaavia aluksia. Rajoitukset asetetaan turvallisuusperusteisesti jääluokkamääräysten ja aluksen kantavuuden mukaan. Turun satamiin ei tarvita jääluokitettua aluskalustoa.

Meitä kiinnostaa jäätilanne Ahvenanmerellä. Täällä vedenpintalämpötila on noin 8 astetta ja jäätä ei ole luvassa. Tämä on tietysti purjehduksemme kannalta erinomaista, koska koululaivamme S/Y Lokki ei ole jäävahvisteinen, vaikka onkin teräsrunkoinen.

Tällä hetkellä seilaamme Saaristomeren kansallispuistoa Bäröa kohti, kaikki purjeet ylhäällä. Tuulee noin 6m/s NE, lämpötila on lähellä nollaa ja Lokin vauhti on noin 6,5  solmua.

Bea, Roope ja Aaro