Purjehdimme kaikki purjeet ylhäällä vielä kello kolmen maissa. Tuuli alkoi kuitenkin tyyntymään, joten purjeet piti laskea, ja menoa jatkaa koneella. Eteenpäin siis jatkettiin. Samalla kun maisema alkoi kasvavissa määrin muuttua välisaariston kaltaiseksi, aloimme myös bongaamaan luontokappaleita. Näimme erinäisiä vesilintuja, kuten joutsenia, hanhia, riskilöitä ja merikotkan.
Reittimme oli suunniteltu moni tekijä huomioon ottaen; tuulensuunta ja voimakkuus, kivikkoisuus ja aika. Karikkoisissa vesissä piti olla tarkkana, kun harkittiin mistä välistä mahtui kulkemaan. Kipparin sanojen mukaan ”ihan kaikkialta ei kannata änkeä”. Matka taittuikin nopeaan, ennen kuin hämärä alkoi hiipiä yllemme. Pimeän saavuttua tarvittiin navigointiin muitakin apulaitteita, kuten lyysari (korkeatehoinen valo). Lyysarin avulla merimerkit pongahtivat esille pimeydestä ja löysimme tiemme satamaan. Pienillä väylillä kulkiessa niin navigoijan, tähystäjän kuin ruorimiehenkin on pysyttävä tarkkana, jottei eksytä väärille alueille.
Kokonaisuudessaan matkaa taittui päivän aikana 37 mailia ja aikaa kului 7,5 tuntia. Nyt illalla edessä lämmin ja palkitseva sauna sekä maittava illallinen Barössa.
Aino, Kalle, Akseli, Samuel