Navigare

Just another Turun opetusverkko tkukoulu.fi BLOGIT weblog

Menoa ja maininkia

Statsraad Lehmkuhlilla ns. työaikana erilaisia vahtivuoroja on neljä: tulivahti, tähystäjä, mies yli laidan- vahti sekä monen jännittämä ruorimies. Tämä on ymmärrettävää, onhan Statsraad Lehmkuhl hyvin suuri kolmimastoparkki,  ja on vain vähän Suomen Joutsenta pienempi. Alusta ohjataan ruorilla peräkannelta kahden suurimman maston takaa, joten sokea piste on valtava. Onneksi ruorimiehen apuna on etukannella oleva tähystäjä, joka ilmoittaa kelloa soittamalla esimerkiksi muista laivoista ja öljynporauslautoista. Aluksen ohjaamisessa on tärkeää huomioida haluttu suunta kompassissa, tuulen suunta, sekä peräsimen kulma. Haastavaa laivan ohjaamisesta tekee aluksen todella hidas reagointi ruorin liikkeeseen. Tunnin aikana onneksi oppii nopeasti ruorimiehenä toimimisen salat.

Päätimme kysyä muilta ruorimiehinä jo toimineilta, mitä mieltä he olivat koetuksestaan.

”Säätila vaikuttaa kokemukseen paljon. Ensimmäinen kertani ruorissa oli sateisena iltana, joka toi tilanteeseen enemmän jännitystä. Onneksi apuna oli eräs miehistön vakituinen jäsen, jolta pystyi kysymään neuvoa.”

-Linnea, 16H

”Ruorimiehenä toimiminen on mielenkiintoista ja mukavaa. Kompassia piti seurata hyvin tarkasti, mutta työ oli silti hauskaa.”

-Roni, 17H

” Ruurin takana on kivempaa kuin töissä. Hyvä keli ja laivan suora kulku tekivät ohjaamisesta mukavaa. Statsraad Lehmkuhlia on hauskempi ajaa kuin rahtilaivoja”

Väinö 09G ( Merikapteeni AMK)

Norma ja Venni

Viikinkien jæljillæ osa 3: Shetlannin saaret

Viikinkien jalanjäljillä Shetlannin saaria valloittamassa
Shetlannin saaret ovat kuuluneet Skotlannille 550 vuotta. Alun perin niiden piti olla myötäjäislahja Tanskan kuninkaalta hänen naitettuaan sovitussa naimakaupassa tyttärensä Margaretin Skotlannin prinssi Edward IV:lle. Tanskan kuninkaan piti kerätä rahat saarien takaisin lunastukseen, hän saikin rahat kasaan mutta ei koskaan saaria takaisin. Mutta todellisuudessa saarien historia ulottuu paljon kauemmas menneisyyteen.
Ennen kuulumistaan Skotlantiin Shetlannin saaret kuuluivat viikinki-imperiumiin. Ensimmäiset ryöstöretket viikingit tekivät saarille 800-luvulla ja 900-luvun alkupuolella ensimmäinen viikinki perhe oli asettunut saarille. Saaren alkuperäisten asukkaiden piktien kohtalosta ei ole viikinkien saapumisen jälkeen tarkempaa tietoa. Väkivaltaisesta hävityksestä ei ole säilynyt todisteita. Todennäköisesti piktit ovat sulautuneet uuteen idästä tulleeseen väestöön. Se ei kuitenkaan sulje pois väkivaltaisia yhteenottoja.
Viikinkivaikutus näkyy saarella kielessä ja paikannimistössä. Viikingit toivat mukanaan myös oman kehittyneen laivanrakennus,-ja navigointitaitonsa. Tapana oli esimerkiksi pyydystää korppeja verkoilla. Merellä korpit päästettiin lentoon ja ne lensivät maata kohti viikinkien seuratessa laivoillaan perässä.
Myös tapakulttuurissa on säilynyt viikinkivaikutuksia. Vuosittain järjestetään tammikuussa Up Helly Aa-juhla, jossa poltetaan perinteinen viikinkien pitkävene. Monet kylät viettävät omia keskitalven juhliaan, joissa juhlistetaan auringon uudelleensyntymistä.
Saarikierroksella ajoimme Tingwall- laakson halki. Alueella sijaitsi aikoinaan parlamentti, jossa tietyn alueen päälliköt kokoontuivat kerran vuodessa sopimaan ja neuvottelemaan laeista, sekä tuomitsemaan vankeja.
1600-1800-luvulla hollantilaiset kauppiaat rupesivat käymään saarelaisten kanssa kauppaa. Hollantilaiset käyttivät kaupankäynnin välineenä rahaa, kun taas saarelaiset tarjosivat vastineeksi omia yleellisyystuotteitaan. Tämä kaupankäynti johti osittain siihen, että pääkapunki siirtyi Scallowaysta Lerwickiin, jälkimmäisen toimiessa kaupankäynnin keskustana. Vierailimme Scallowayn linnassa ja museossa.
Museossa tutustuimme muun muassa Shetland bus-operaatioon. Toisessa maailmansodassa Shetlannin saarille evakuoitiin kalastusveneillä ihmisiä natsien valloittamasta Norjasta. Ihmiset saattoivat lähteä Norjasta soutuveneiden kanssa ja toivoa, että he pelastuisivat johonkin alukseen Pohjanmerellä. Shetlannin saarilta käsin huollettiin ja avustettiin Norjan vastarintaliikettä.
1970-luvulla saaria ympäröivästä merialueesta löytyi öljyä. Saarelaiset onnistuivat solmimaan sopimuksen öljy-yhtiöiden kanssa, jotta saarelaisetkin pääsisivät hyötymään öljystä. Sopimuksen mukaan saarelaiset saisivat tietyn osan vuosittaisista öljyrahoista ja saarelaiset saisivat sijoittaa nämä miten haluaisivat. Nykypäivänä tämän sopimuksen ansiosta, miltei jokaisella saaren kolkalla on oma uima-allas ja hyvät harrastusmahdollisuudet talvikautta ajatellen, jolloin ulkona liikkumisesta ja harrastamisesta ei kannata edes unelmoida.

Linnea

Kelpit ja muut ruskolevæt

Mitä eroa on Itämeren ja Pohjanmeren leväkannoissa?

Roni ja Sokerikelpit

Torstaiaamuna olimme aluksen kurssisalissa opiskelemassa erilaisia leviä, kuten punaleviä, kelppejä  ja muita ruskoleviä. Levistä meille kertoivat meribiologit Heidi Arponen ja Katja Mäkinen.

Kuvassa keskellä sukeltaja Roni, oikealla Sugar kelp ja vasemmalla Furbelows. Molemmissa levissä on ylhäällä tyvilevyt (holdfast), joilla ne kiinnittyvät tiukasti vaikka kallioon. Kelpeistä voi tehdä salaattia ja sitä käytetään myös lääketieteessä sekä hammastahnassa. Kelppejä kuivataan ja kääritään rullalle tai käytetään tuoreena.

Heidi kertoi, että merentutkimusasemalla Chilessä, he tekivät kerran juhlaillalliseksi merestä haettuja kelppejä, joista tehtiin salaatti ja maustettiin suolalla, pippurilla ja sitruunalla. Lisäksi otettiin akvaariosta mustekala, joka paistettiin pannulla rasvassa.

Itämeren ja Pohjanmeren leväkannat eroavat toisistaan kokonsa ja monimuotoisuutensa puolesta. Itämeren suurin ruskolevä on rakkohauru (rakkolevän uusi nimi).  Muut Itämeren ruskolevät ovat sahalevä ja pikkuhauru.  Pohjanmeren levät ovat paljon isompia ja niitä on paljon enemmän ja monipuolisemmin. Tämä johtuu osittain siitä, että Pohjanmeren vesi on paljon suolaisempaa. Suuret leväkannat muodostavat jopa ”metsiä”, kelppimetsiä, veden alle. Pohjanmerellä on vuorovesivaihteluita, joten joidenkin lajien pitää sopeutua olemaan myös veden pinnan yläpuolella; esimerkiksi muta- ja hiekkarannoilla simpukat kaivautuvat maahan ja sulkevat itsensä kiinni.

Pohjanmeren ruskoleviä ovat mm. Sugar kelp, Furbelows, Kelp, Thongweed, Egg Wrack, Bladderwrack ja Toothed wrack.

Roni, Juho.S, Valtteri.V ja Ville

Pop-up luento Pohjanmeren levälajeista

Læhtø Lerwickistæ

Hei, kello on 19.33 laivan aikaa (Norjan aikaa) ja læhdemme juuri ulos merelle Lerwickin satamasta. Kapteenin mukaan tuulet ovat jælleen suotuisat ja nostamme purjeet heti, kun pææsemme ulos satama-altaasta. Ilma on pilvinen, ei sada, tuuli arviolta noin 8 m/s , S ja kææntymæssæ lænteen. Kiersimme Shetlannin saarta bussilla ja næimme nummia, turvetuotantoa, sinisimpukkaviljelmiæ, ja vierailimme Scallowayn linnassa ja museossa. Atlantin rannalta oli aika kææntyæ takaisin kohti itææ.

Kaikki hyvin, lisææ pæivityksiæ ja kuvia huomenna,

t.Nina Ja Christiane

Snorklausta Pohjanmerellæ

 

 

 

 

 

 

Poni ja isæntæ

 

 

 

 

 

 

PS: Lukeekohan blogiamme kukaan? Merilukiolaiset odottavat innolla kommentteja.

Purjehdusta Pohjanmerellæ

27.8.2018 klo 1730

60˚ 08.174” N 001˚ 02.477” E

COG 240˚, SOG 6,0knt, trip 150NM

wind 7m/s NE, wave 2m

Statsraad Lehmkuhlilla on paljon raakapurjeita, joita pitää myös osata käyttää. Raakapurjeiden oikeaoppinen käyttö on vaikea hallita ja se vaatii kokemusta sekä miehistövoimaa. Yhden purjeen säätämiseen saatetaan tarvita jopa kymmenen köyttä. Raakapurje käyttää puomia pysyäkseen muodossa. Puomia joudutaan kääntämään eri halssilla ja sitä voidaan myös säätää tarpeen vaatiessa. Purjeen skuuttikulmiin, eli alakulmiin, tulee kaksi köyttä. Toinen köysistä menee keulaan ja toinen perään. Purjeen nostaminen ja laskeminen tarkoittavat eri asiaa kuin pienemmässä veneessä. Purjeen laskemisella avataan purje ja nostettaessa se pistetään takaisin pakettiin. Raakapurjeen laskemiseen tarvitaan vähintään kuusi miehistön jäsentä kiipeämään mastoon avaamaan paketti ja noin kahdeksan henkilöä alas kannelle vetämään purje auki. Purjeen avaaminen tapahtuu siten, että ylösvetäjistä päästetään löysää samalla kun skuuteista vedetään purjetta alaspäin, niin että se saa tuulta. Purjeen nostaminen onkin hikisempää hommaa. Purje vedetään lähelle yläpuomia ylösnostajista, jonka jälkeen miehistö kiipeää puomille pakkaamaan purjetta. Ensin purjeen ala-, ylä-, sekä sivuliikit vedetään kiinni puomiin, jonka jälkeen purjetta nostetaan puomin päälle. Purjeen yläreunassa on paksumpaa kangasmateriaalia, joka toimii purjeen pussina. Tämän jälkeen koko rulla pyöräytetään puomin päälle lepäämään ja köytetään paikalleen.

Aleksander, Aukusti ja Valtteri

 

Yövahdissa 27.8. kävimme läpi laivan mastot sekä purjeet.  Laivassa on kolme mastoa keulamasto, isomasto ja mesaanimasto. Isomaston raakapurjeet ovat englanniksi   main sail, main lower topsail, main upper topsail, main topgallant ja royale. Isomaston ja keulamaston purjeet nimetään samalla tavalla ( Fore sail, fore lower top sai..) Lisäksi on staysaileja, jotka kulkevat mastojen välissä. Keulassa on neljä staysailia ja mastojen välissä kolme. Mesaanimasto on aivan laivan perällä ja sen takana on kaksi purjetta. Staysaileista ei saa kauheasti nopeutta, mutta ne ovat erinomaisia tasapainoittamaan laivaa. Avopurjeista saa suurimman osan vauhdista.  Ylimmästä royale-purjeesta voi saada jopa 1,5 solmua nopeutta. Tänä kesänä Tall Ship Racessa nopeutta oli parhaimmillaan 19 solmua, joka on toistaiseksi kauden ennätys. Huhujen mukaan laivalla on joskus purjehdittu reilua 20 solmua.

Juhani ja Axel

Aamuvahdissa sininen vahti kiipesi nostamaan isomaston top gallantin noin 40 metrin korkeuteen. Mukana kiipeämässä oli jo muutaman kerran purjeiden nostaneita , sekä ensikertalaisia. Ennen nostamista kannella demonstroitiin pienoismallin avulla purjeen käsittelyä. Itse kiipeäminen oli ensikertalaisillekin jo tuttua hommaa, sillä olimme harjoitellet sitä aikaisemmin. Ylhäällä kiipeäjiä oli odottamassa miehistön jäsen, joka ohjeisti turvallisesti puomilla toimimiseen.

Itseäni kiipeäminen jännitti hieman, sillä en ollut ennen kiivennyt niin ylös mastoon. Puomilla oleminen ei jännittänyt kuitenkaan niin paljoa, sillä sain selkeät ohjeet ja tukea kavereilta. Kerran kiipeämisen jälkeen ei tunnu enää pahalta ja odotan innolla seuraavaa kertaa.

Pinja

Rikitreenit

Köydet irtosivat Bergenin satamasta kello 1400 ja otimme suunnaksi  Pohjanmeren. Aloitimme matkan yllättävän aurinkoisissa merkeissä ottaen huomioon Bergenin sateisen ilmaston.  Alkumatkan taitoimme melko tyynessä säässä, mutta päästessämme lähemmäs avomerta tuuli alkoi yltyä.

Merilukio tarjoaa mahdollisuuden huipulle..

Lehmkuhlilla työskennellään raaoilla, jotka ovat kiinni mastossa. Sitä ennen pitää suorittaa kuntotesti, jolla testataan pystyykö kantamaan oman painon. Köysitikkaita pitkin pääsee kiipeämään märssykoriin, josta on huikeat näkymät merelle. Kiivetessä ylös tuulen pitää puhaltaa selkää vasten ja valjaita käytetään ainoastaan kiivetessä märssykorin reunan yli.  Suurin osa merilukiolaisista sekä opettajat ja Maisa tekivät rikitreenin.  Tämä oli kuitenkin vasta lämmittelyä ja pääsemmekin myöhemmin mastoon työtehtäviin purjeita nostettaessa ja laskettaessa.

Topias, Juho, Valtteri ja Ville

 

Kello on 20. Nostamme purjeita Pohjanmerellä.

 

Vuonot – Norjan kauneimmat maisemamuodot

Bussimatkamme aikana Oslosta Bergeniin saimme ihailla henkeäsalpaavan upeita vuonomaisemia.

Päätimme neljän miehen voimin tuoda tietoiskun päiväänne kertomalla Norjan vuonoista; mitä ne ovat ja kuinka ne ovat syntyneet. Vuonot ovat syntyneet viimeisimmän jääkauden aikana 40 000 – 10 000 vuotta sitten. Jääkauden alkuvaiheilla Veiksel-jäätikkö alkoi laajentua mantereelle päin peittäen mm. nykyisten Pohjoismaiden alueen kokonaan. Tämä laajentuminen kulutti kallioperään syviä kuiluja, vuonoja.  Näin syntyivät tasareunaiset ja syvät U-laaksot, ruuhilaaksot eli vuonot. Vuonoja sijaitsee myös muualla maailmassa, esimerkiksi Kanadassa, Grönlannissa, Chilen rannikolla ja Uudessa Seelannissa.

Loppuun lisäämme vielä pikaiset kuulumiset. Irtauduimme pari tuntia sitten Bergenin satamasta, jättäen haikeasti jälkeemme jättiläishummeri Jalmarin, jota kävimme useaan otteeseen ihmettelemässä paikallisessa kalakojussa. Nyt olemme ottaneet kurssin kohti Shetlannin saaria upealla purjealuksellamme.

Terv. Markus, Aarni, Saku ja Teemu

Skandit – mutkia matkassa

Laaksojäätikköä Skandeilla

Skandit ovat 400 miljoonaa vuotta vanha poimuvuoristo Skandinavian niemimaalla Ruotsin ja Norjan rajan tuntumassa. Vuoristo poimuttui uudelleen 60 miljoonaa vuotta sitten, joka vaikuttaa vuoriston ulkonäköön vielä nykypäivänäkin. Vaikka Skandit ovat yksi maailman vanhimmista poimuvuoristoista, näyttää se edelleen nuorelta, uudelleen poimuttumisen vuoksi.

Skandeilla puhaltaa föhntuulia. Ne ovat kuivia ja lämpimiä tuulia, jotka saavat alkunsa, kun kostea ilmavirtaus ylittää vuoriston.  Kyseisessä ilmiössä kostea ilmavirtaus tiivistyy sateena meren puolella vuorta (orografinen sade)  ja kuiva lämmin ilmavirtaus jatkaa toiselle puolelle vuorta. Föhntuulet puhaltavat myös Suomeen lämmintä ilmaa Skandien yli.

Tänään aamulla siis lähdimme matkaan Kongsbergistä kohti Bergeniä ja saimme nähdä ja kokea Skandien henkeäsalpaavat maisemat. Tiemme ovat kulkeneet matalalla, korkealla, kapeilla ja pimeissä tunneleissa. Kuinka moni on vetänyt koko ympyrän tunnelin liikenneympyrässä?

Aino, Isa, Sara, Sofia

Viikingit – 700-luvun somettajat

Sometusta 700-luvulla

Viikingit olivat kauppiaskansa Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta , joiden kaupparetket usein kyllä päättyivät ryöstöretkinä. Matkat olivat pitkiä purjehduksia aina Lähi-idän Arabimaihin ja Kanadan Nova Scotiaan asti. Viikingit saivat ryöstöretkillään pelkoa herättävän maineen raivoisana soturikansana. Julmien ryöstöretkien myötä syntyi nykymaailman stereotyyppinen kuva viikingeistä sarvikypärineen. Viikingit eivät kuitenkaan käyttäneet sarvellisia kypäröitä eikä niitä ole löytynyt viikinkihaudoista tai kaivauksista. On ajateltu, että ne ovat mahdollisesti olleet seremoniallisia esineitä.

Viikinki nimityksen alkuperä on epäselvä, mutta sen on ajateltu tulevan muinaisskandinavisesta sanasta ”vik”, joka tarkoittaa Oslonvuonoa ympäröivää aluetta sekä osia Pohjois-Norjassa ja Etelä-Ruotsissa. Viikingeillä oli oma mytologiansa, johon kuuluu Thor ukkosenjumala ja hänen vasaransa Mjölnir, sekä Valhalla, soturien kuoleman jälkeinen maa. Viikingit olivat vauraita kauppiaita, mutta myös sotaisia ryöstelijöitä. Heidät tunnetaan paremmin ryöstelijöinä tarinoiden ja mytologiansa vuoksi.

Riimukivet Viikinkiajalta eli n. 700-1000-luvuilta säilyneitä riimukiviä on löytynyt ja löydetään yhä paljon viikinkien entisiltä asutus-alueilta Skandinaviasta. Kiviä on löydetty myös Skandinavian ulkopuolisilta alueilta, jonne viikinkien retket ulottuivat  retkensä ulottuivat.

Riimukiviä tulkitaan viikinkien muistokirjoituksina ja tutkijoille ne toimivat tärkeinä tiedonlähteinä. Ne antavat käsityksen viikinkien elämästä, retkistä ja mytologiasta. Joitakin kiviä tulkitaan viikinkien hautakivinä ja muistokirjoituksina.  Riimukirjoituksissa olennaisena osana toimii sen muodostama figuuri, joka usein vangitsee katsojan ja herättää mielenkiinnon.

Anni-Martta, Norma, Pinja ja Venni

2 Teslaa per minuutti

 

Norjassa on maailman eniten sähköautoja asukasta kohden.

Oslossa monet merilukiolaiset kiinnittivät huomiota katukuvassa näkyviin Teslan sähköautoihin. Laskutuloksena autojen määräksi saatiin noin 86 Teslaa 40 minuutissa. Ainakin Suomessa nämä autot taas ovat kalliita harvinaisuuksia.

Norja on yksi Euroopan sateisimmista valtioista ja lähes kaikki sähkö tuotetaan vesivoimalla. Sateisuus johtuu Skandien vuoristosta, joka luo orografisia sateita erityisesti rannikolla. Sateita saadaan vuosittain melkein kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa. Muissa Pohjoismaissa pyritään siirtymään uusiutuviin energialähteisiin. Tanska hyödyntää paljon tuulivoimaa ja Islanti geotermistä energiaa. Muiden pohjoismaiden tapaan Suomi pyrkii siirtymään puhtaaseen energiaan, mutta on vielä riippuvainen fossiilisista polttoaineista ja tuontienergiasta.

Vaikka Norjalla on suuret öljyvarannot, norjalaiset eivät käytä sitä itse. Se myydään ulkomaille ja öljyvaroista suurin osa sijoitetaan valtion tulevaisuuteen. Maan öljyvarat ovat niin suuret, että jos varat jaettaisiin tasan norjalaisten kesken, koko kansasta tulisi miljonäärejä. Norja on yksi maailman harvoja valtioita, jolla ei ole lainkaan valtion velkaa, johtuen juuri öljyn tuomasta rikkaudesta. Ironista kyllä, tämä puhtaan energian kannattajavaltio etsii jatkuvasti uusia öljylähteitä jopa Arktisilta alueiltaan.

Kongsberg

Norjassa on paljon sähköautoja, joista silmäänpistävin on Tesla. Valtio kannustaa niiden käyttöön antamalla sähköautoilijoille muun muassa verohelpotuksia ja maksuttomia parkkipaikkoja. Myös autonlatauspaikkoja on joka puolella. Norja työskentelee valtavasti saadakseen valtion toimimaan vain puhtaalla energialla. Tämä uusiutuvan energian käyttö on askel kohti puhtaampaa tulevaisuutta!

Matkalla Kongsbergistä kohti Geiloa

Anni-Martta, Norma, Pinja ja Venni