Otimme uuden mantahaavinäytteen ulompana saaristossa. Tällä kertaa haavi oli lyhyemmän aikaa vedessä, mutta silti saalis oli kammottavan suuri. Joukostamme haavin laski Akseli ja Kalle, ja sen nosti Samuel ja Aino. Haavin keräysastian avaamisen kanssa painimisen hoiti Akseli ja Kalle. Otimme myös vesinäytteen 2,5 metristä ja 20 metristä, molemmissa syvyyksissä lämpötila oli 7,5 celsiusta ja suolapitoisuus 4,9 promillea. Elokuussa mittaamamme lämpötilakerrostuneisuus (termokliini) on nyt hävinnyt. Kun tutkimme mantan näytettä, löysimme yllättävän suuren määrän mikromuovia. Ulkosaariston syvyys ja kylmät talviset olot ovat aiheuttaneet sen, että kasviplanktonit (piilevät ja viherlevät) ovat kuolleet ja vajonneet pohjaan, jättäen vain mikromuovin pintakerrokseen. Näin ollen oli helpompaa löytää mikromuovia, biomassan puuttuessa. Ihmeellistä kyllä, ulkosaaristosta löytyi helpommin mikromuovia kuin sisäsaaristosta.
Tutkimusretkemme mikromuovin maailmassa, on jättänyt meihin sekalaisen tunteen. Samaan aikaan on ollut hienoa tutkia lähiympäristöä, löytäen erilaisia kasviplanktoneja, leviä, simpukoita ja äyriäisiä. Kuitenkin samaan aikaan on ollut surullista huomata, miten mikromuovia on aivan kaikkialla, ja miten meriluonto alkaa imemään itseensä muovia. On ahdistavaa huomata se, miten ihmisen vaikutus luontoon on valtava ja sen jälkiä ei voida koskaan pyyhkiä pois kokonaan.
Kalle ja Akseli
