Joulukuussa juhlittiin syksyn 2021 uusia ylioppilaita. Lakkiaiset ja itsenäisyysjuhla pidettiin perjantaina 3.12.2021 Turun tuomiokirkossa. Vuonna 2021 Suomi täytti kunnioitettavat 104 vuotta. Upeat ohjelmanumerot kruunasivat juhlan, ja vuosikertomuksen lukijalla on nyt mahdollisuus päästä juhlan tunnelmiin lukemalla lehtori Minna Moisasen tilaisuudessa pitämä juhlapuhe, joka löytyy tämän tekstin lopusta kuvien kera. Onnea uusille ylioppilaille ! 
Joululomalle päästiin koronapandemian vuoksi hieman epävarmoissa tunnelmissa. Joulukirkko peruttiin, mutta joulunaika huomioitiin paitsi koulun sisustuksessa, myös perjantaina 17.12. järjestetyn opiskelijakunnan Pukeudu jouluisesti –tempauksen myötä. Ohjelmassa oli teemapukeutumisen lisäksi joulukorttipaja sekä glögi- ja piparitarjoulu. Kuvassa henkilökunnan tyylinäytteitä.
Minna Moisasen juhlapuhe lakkiaisjuhlassa:
Arvoisat abiturientit, hyvä juhlayleisö
Tänään on iloinen päivä, monestakin syystä. Saamme kokoontua täällä, upeassa Turun tuomiokirkossa, Suomen kansallispyhäkössä, ja viettää yhdessä Kerttulin lukion lakkiaisjuhlaa.
Ylioppilasjuhlia on vietetty Suomessa jo 1800-luvun alkupuoliskolla. Noora Viljamaan kirjoittamassa Turun yliopiston Suomen historian oppiaineen blogissa kerrotaan eräästä ylioppilaasta seuraavasti:
”Nuorukainen nimeltä O. A. Järnefelt pääsi ylioppilaaksi toukokuussa 1818. Saavutusta oli tietenkin syytä juhlia, ja niin hän suuntasi eräänä lauantai-iltana ystäviensä kanssa Vanhalinna-nimiseen talonpoikaistaloon. Joukko vietti talossa iltaa siemaillen arrakkipunssia ja ’muuta hyvää’ sekä nauttien juomien kanssa riisiryynipuuroa, munia, paistettua läskiä, tuoretta kalaa, pannukakkuja ja muita juhlaan sopivia ruokia. ’Julmast’ hauska’ juhla venähti pitkäksi – Järnefelt palasi kotiin vasta klo 10 illalla.”
Erilaiset juhlat ja riennot ovat kuuluneet ylioppilaskulttuuriin siis jo ainakin pari sataa vuotta. Nykymuotoon vähitellen jalostunut, kirjalliseen kuulusteluun perustunut ylioppilastutkinto on muuttunut paljon siitä, kun se oli mahdollista suorittaa ensimmäisen kerran 1850-luvulla. Ylioppilaiden määrä on kasvanut 1850-luvun noin sadasta vuonna 2021 valmistuneisiin noin 30 000 ylioppilaaseen.
Teillä, nyt ylioppilaiksi valmistuvilla on edessänne kovin erilainen tulevaisuus kuin saavutusta 170 vuotta sitten juhlineella Järnefeltin pojalla. Ylioppilastutkinto on kuitenkin yhä arvostettu, ja lakkiaiset ovat edelleen ilon ja tulevaisuuden juhla, nuoruudesta aikuisuuteen johdattava siirtymäriitti, jota saa juhlia kunnolla.
Erityisen juhlavat näistä syksyn lakkiaisista tekee se, että itsenäinen Suomi täyttää maanantaina 104 vuotta. Ikäneito on kokenut paljon sisällissodasta talvi- ja jatkosotaan, hyvinvointivaltion rakentamisesta lamavuosiin. Olemme liittyneet Euroopan unioniin ja vaihtaneet rahayksikkömme.
Jukka Ukkola tiivistää Suomen historiaa ja nykypäivää runossaan Suomi on: ”Suomi on Lapua, Kollaa ja Karjala. Suomi on Marski ja Rokka ja Koskela. Suomi on perkele, puukko ja Alko, sininen risti ja valkoinen salko. Suomi on kaukana, Suomi on liki. Mobiili, globaali, hitech ja digi.”
Kirjailijat Roope Lipasti ja Karoliina Korhonen pääsevät suomalaisuuden ytimeen teoksessaan Elovena-tyttö. He pohtivat, että suomalaista mediaa seuraamalla saattaa syntyä käsitys, että maassa menee huonosti. Kuitenkin Suomi on maailman neljänneksi demokraattisin maa ja tiennäyttäjänä ympäristöasioissa ja sananvapaudessa. Suomi on maailman maista myös yhdenneksitoista rauhallisin, mitä ei tosin uskoisi, jos vierailee maassamme 30.4., jolloin kaikki suomalaiset menevät kadulle, juovat itsensä humalaan ja kaatuilevat kuin olisivat sisällissodassa.
Teistä tämän syksyn ylioppilaista valtaosa on syntynyt vuonna 2002. Tämän hämmentävän tosiasian edessä tällainen vanhempi lehtorisihminen tuntee itsensä muumioksi. Syntymävuotenne ehkäpä merkittävin tapahtuma, teidän syntymänne lisäksi tietenkin, oli euron ottaminen käyttöön 12 EU-maassa, myös Suomessa. Samana vuonna Transparency International –järjestö totesi Suomen maailman vähiten korruptoituneeksi maaksi. Te vanhemmat ja isovanhemmat varmasti muistattekin, miten mullistavaa oli rahayksikön muuttuminen toiseksi, kun yritti lähikaupassa laskea päässä, mitä maitopurkki maksaa.
Te 2000-luvulla syntyneet olette eläneet monella tapaa toisenlaisen elämän kuin teitä edeltävät sukupolvet. Internet oli jo vuosituhannen alussa itsestäänselvyys, mutta netinkäytön mullistivat teidän syntymänne aikoihin älypuhelimet ja sosiaalinen media eli tuttavallisemmin some, jotka ovat avanneet eteemme koko maailman pienoiskoossa ja joita ilman nykyään ei ole elämää – ainakaan, jos asiaa kysyy teiltä lukiolaisilta. Teknologian mahdollistama yhteydenpidon helppous on tehnyt teistä keskimäärin kansainvälisempiä kuin meistä vanhemmista.
Vaikka maailma ja Suomi ovat muuttuneet itsenäisyytemme alkuajoista melko lailla, jotain samaa ja pysyvää voidaan kuitenkin huomata: Suomi on aina ollut monikulttuurinen maa. Tämä usein unohtuu, kun esimerkiksi maahanmuuttokeskustelu velloo kiihkeänä. Meidän kulttuurimme ei ole syntynyt yhtäkkiä tyhjästä, vaan se on ottanut vaikutteita useasta eri suunnasta. Mikael Agricola loi suomen kirjakielen oikeinkirjoituksen latinan, saksan ja ruotsin pohjalta. Vain pieni osa kielemme sanoista on alkuperäisiä suomalais-ugrilaisia; loput ovat lainaa monesta eri kielestä. Kansallislaulumme on saksalaisen säveltämä, Suomen lipun värit tulevat Venäjän tsaarin lipusta ja muoto muilta pohjoismailta. Suomen vaakuna taas on vanhan ruotsalaissuvun vaakuna. Ylioppilaslakin malli on peräisin niin ikään Ruotsista. Sukututkijat ovat selvittäneet, että lähes kaikilta meistä löytyy esi-isiä ja äitejä ulkomailta.
Ulkomaille saattaa teistäkin osan tie viedä, jos ei nyt ihan esi-isiä etsimään, niin ainakin katselemaan maailmanmenoa toisenlaisesta vinkkelistä. Uskallusta teillä joka tapauksessa pitäisi olla, sillä olettehan lukioaikananne huomanneet, että elämässä voi tulla vastaan täysin yllättäviä käänteitä kuten pandemia, joka pakotti meidät kaikki koteihin opiskelemaan ja opettamaan etäyhteydellä lähes koko viime lukuvuoden ajaksi. Teams- ja Meet-karusellin jälkeen on ollut äärimmäisen virkistävää kommunikoida jälleen kasvokkain samassa tilassa, ilman koneita. Teistä jokainen on poikkeusoloista huolimatta jaksanut tänne asti, maaliin, mistä voitte olla todella ylpeitä. Ja onpahan teillä nyt elettynä jotakin erikoista, mitä voitte vanhoina keinutuolissa muistella.
En osaa sanoa, mikä ylioppilas O.A. Järnefeltistä tuli isona, mutta tiedän, että teistä jokainen pohtii parhaillaan juuri tuota kysymystä. Aamu-tv:ssä haastateltu syksyn ylioppilas Veeti Jokinen Sotkamon lukiosta kertoi unelmoivansa lentäjän ammatista. Haluatpa sitten lentäjäksi tai lääkäriksi, matkalla aikuisuuteen ja itsenäiseen elämään tarvitaan edelleen kädestä pitäjiä, kuuntelevia korvia ja ymmärrystä siihen, että juuri sinä valitset oman polkusi. Viepä se sitten naapurikaupunkiin tai maailman ääriin, sinun on itse hoidettava oma kasvamisesi, oli isoisäsi kuinka pitkä tahansa, neuvoo irlantilainen sanonta.
Olen onnellinen ja ylpeä saadessani onnitella teitä, aivan pian lakitettavat uudet ylioppilaat, koko Kerttulin lukion väen puolesta. Olette saavuttaneet tärkeän etapin elämässänne poikkeusoloista ja sen mukanaan tuomista haasteista huolimatta. Haluan tässä yhteydessä myös kiittää kaikkia teitä, rakkaat kollegat, joita ilman yksikään nuori ei nyt tuolla kohta valkolakki kutreillaan istuisi. Kerttulin lukio on mahtava työyhteisö. Uskon, että myös te vanhemmat ja isovanhemmat olette tänään tyytyväisiä siihen, että nuorenne valitsi meidät. Me ainakin iloitsemme, että hän päätti tehdä niin. Teidänkin tukeanne on todella tarvittu hänen matkallaan tähän pisteeseen: olette ruokkineet, roudanneet ja rakastaneet.
Tänään ja tulevana viikonloppuna on monta syytä juhlaan. Tarjolla juhlapöydässä ei ehkä ole alussa mainitun ylioppilas Järnefeltin lakkiaisherkkuja – punssia, riisipuuroa, munia ja läskiä – vaan ehkäpä kahvia, kakkua ja kuohujuomaa, mutta yhdessä asiassa voisitte ottaa kyllä mallia: kotona kannattaa olla viimeistään kello 10. Ja tämä tietysti tarkoittaa kello kymmentä samana iltana, ei vasta seuraavana aamuna. Ensi vappuna, kun lakki päässä lähdette kadulle, varokaa kaatuilevia suomalaisia. Itse tietenkin pysytte pystyssä yhtä vakaasti kuin Mikael Agricolan patsas tuossa tämän kirkon takana. Siinä se on seisonut jo 69 vuotta, olympiavuodesta 1952 alkaen.
Oikein ihanaa juhlapäivää ja –viikonloppua teille kaikille sekä kaikkea hyvää tästä eteenpäin elämässä!
