Etäopiskelua huhtikuussa 2020 
Kerttuli on nyt ollut jo kuusi viikkoa etäopetuksessa ja vähitellen rutiinit ovat alkaneet muodostua. Opetus sujuu erilaisten keinojen avulla, on Meetiä ja Teamsiä, joku käyttää Classroomia, toinen taas Moodlea, yhteistä on kuitenkin se, että kurssit hoituvat. Eivät ehkä samalla tavalla kuin ennen, mutta varmasti me kaikki opimme jotain uutta.
Osa opiskelijoista kaipaa vuorovaikutusta luokkatilanteessa, joku taas on tyytyväinen, että saa tehdä töitä omassa rauhassa muiden häiritsemättä. Itse ainakin olisin paljon mieluummin luokassa puhumassa livenä ja kiertelemässä ohjaamassa opiskelijoita kuin tuijottaisin ruutua, jossa näkyy epämääräinen joukko kirjaimia ja suljettuja mikrofoneja. Tuntuu oudolta puhua kameralle, kun ei tiedä, kuunteleeko kukaan. Onneksi jotkut opiskelijat sentään kommentoivat, mutta paljon on niitäkin, jotka ovat vain hiljaa.
Olemme pitäneet ryhmänohjausta etänä, opettajankokouksia etänä ja jopa vanhempainillan etänä. Kaikki on siis mahdollista. Olen kuitenkin varma, että tämän kevään jälkeen osaamme arvostaa enemmän ystäviämme ja kaikkia muitakin ihmisiä. Jos joskus kaipaa hiljaisuutta koulupäivän aikana, kannattaa muistaa, millaista on nyt. Vuorovaikutus toisten kanssa on kuitenkin meille ominainen tapa toimia ja kuten aina, asian tärkeyden huomaa sitten vasta, kun sitä ei ole. Lopuksi lainaan yhtä ryhmäläisistäni, joka toteaa näin: ”Mut kaikesta selvitään ja niin tästäkin!”