Navigare

Kello liukuu puoleen päivään ja tässä koulutusrastien kiertäessä onkin meillä kuvispopettajilla aikaa dokumentoinnin lomassa haastatella vanhinta laivamme mukana olevasta miehistöstä.

Keijo Ruhanen (51v) on ollut merellä 13 vuotta ja ollut mm.rakentamassa Jahti-Almaa. Perinnepurjehdusharrastus on hyvää vastapainoa Keijon oikealle ammatille, yrittäjänä toimimiselle. Hidas ja luonnon mukaan etenevä tahti tasapainoittaa teknisorientoitunutta hektistä elämänrytmiä. Täällä merellä Keijosta huokuu tyyneys.  Hän on tekemisissä vanhan ja laadukkaan kanssa muutenkin kuin perinnepurjelaivan muodossa, hän pitää antiikkiliikettä ja kunnostaa Billnäss huonekaluja  Kirkkonummella.

Merielämässä kiehtoo vapaamuotoisuus, meri ja laiva sekä lisäksi ihmiset ja yhteisöllisyys. Keijo on omaksunut meriperinneyhdistyksen arvot, jotka pitävät yllä laivan korjaus- rakentantamis- ja seilauskulttuuria.

Rahtiliikenne purjelaivoilla loppui 60 -luvulla ja laivat siirtyivät pikkuhiljaa kesämökeiksi yksityisomistajille, kunnes useat alkoivat huomaamaan homman käyvän liian raskaaksi ja kalliiksi. Silloin laivat siirtyivät pääsääntöisesti yrityksien ja yhdistyksien käyttöön.

Tämän päivän ihmisten silmissä kaikki tapahtuu nopeassa tahdissa. Jotkut muusikot ovat ottaneet esille SLOW käsitteen vastakohtana nopeatahtiselle elämänrytmille, joka esiintyy vaikkapa musiikkivideoiden nopeissa leikkauksissa. Meidän purjehduksesta kertova video tulee olemaan keinuva ja hidas, ainakin paikoitellen. Vaikka kyllähän täällä laivalla toisaalta actionia ja dramatiikkaakin on. Keijo ei ole joutunut koskaan laivalla todella läheltä piti tilanteisiin. Ensimmäisen TSYKin ryhmän edellä blogissa kuvatut onnettomuudet olivatkin kuulemma harvinaisempia tapahtumia laivan arjessa. VPK.n pelastustoiminta on Keijon harrastus monien muiden harrastusten lisäksi, eli hänellä on valmiudet toimia tosi paikan tullen.

Perinnepurjelaivalla aistit valpastuvat ja liikemotoriikka yhdistyy meren liikkeisiin. Tämä on kuin tanssia meren kanssa. Laiva on se partneri jonka mukaan  painopistettä pitää muuttaa ja käyttää niitä piilossa olevia lihaksia ja tuntemuksia. Monesti kotiin palatessa tulee huikea ja haikea olo samaan aikaan.

Tämän matkan kesken Keijon täytyy lähteä Gerda-laivalle, Suomen suurimmalle purjehtivalle purjelaivalle. Suurimpia ovat vain Suomen joutsen ja Pommern, mutta nehän eivät ole liikkuneet purjeillaan vuosiin.

Keijolle meri on kuin avaruus. Meri loppuu sinne minne uskot sen loppuvan ja sieltä löytyy aina uutta tutkittavaa. Villi luonto alkaa heti satamasta lähdettyä. Purjehtimisessa on samaa mystiikkaa kuin tulen ja tähtitaivaan tuijottamisessa. Se on se syvyys…

Kirjoittanut Marja haastattelun pohjalta

Täällä lämpimässä aamuauringossa Elisaareaiturissa. Jotkut kävivät uimassa heti aamutuimaan. Tällä hetkellä on laivan päällä. Koulupäiviin verrattuna laivalla on rennonpaa, mutta tekemistäkin riittää. Ulkoilma on mukavaa vaihtelua koulun tunkkaisuuteen.

Nyt alkaa Turvallisuus- konehuone- köysi- ja koulutus sekä pohjanäytteiden ottoa ryhmissä, palaamme asiaan näiden jälkeen. Luvassa on tänään tarinaa edellä mainituista sekä Porkkalan merenkulku- ja sotahistoriasta. Lisäksi kirjoitamme tänään perinnelaivapurjehduksesta elämäntapana, haastattelemme miehistöämme tästä aiheesta. Kokeneen miehistön tarinat oikeasta elämästä ja kiperistä tilanteista ovat niitä mielenkiintoisimpia. Turvallisuuskoulutus on nyt tuossa selkäni takana meneillään ja heti kuulen sivukorvalla tarinaa elämänlankojen kiinnityksestä hurjimmissa keleissä.

Antti, Aleksi ja Marja

Matkasimme Porkkalaan hurjien maininkien saattelemana, horisonttiin tuijottelijoita kasaantui kannelle, mutta onneksi mukana on niitä tasapainottomia, jotka urheana kokkasivat meille taas mainiot meri(kanapyörykkä)herkut. Nyt matkalla jo siis Porkkalasta Elisaareen ja meri on tyyneistä tyynein.

Porkkalassa pullien paistuessa uunissa kuvataideporukka (sekä Matias) kävivät maalaamassa Porkkalan korkeimmalla (?)kohdalla. Matias löysi metsästä kanttarelleja, joista syntyy ehkä maittava täyte letuille illalla kun pääsemme Elisaareen. Luvassa on siis lettukestit, saunomista ja meriaiheista puuhastelua.Kuvispojat kiskaisivat muuten porkkalan laiturissa märkäpuvut niskaan ja kävivät harjoittelemassa vedenalaiskuvausta.

Mitä olemme tänään oppineet purjehduksesta? Marja lopettaa tähän runoilu nsa ja Matias jatkaa mm. kertomalla mistä tunnistaa kokeneen kansimiehen: Hän kiinnittää keulaspringin (keulasta  keskiosaa kohti menevä laituriin kiinnitettävä köysi) ensimmäisenä laiturille tultaessa. Springi kierretään kahdesti pystypollarin ympäri jarrutaen aluksen kulkua, niin että alus kääntyy siististi laiturin suuntaisesti. Muut kiinnitysköydet voidaan kiinnittää tämän jälkeen ilman kiirettä.

Aamulla opimme myös miten nostetaan ankkuri ja valmistellaan laiva lähtäkuntoon. Nostimme mesaanin, klyyvärin ja fokkan ja lähdimme liikkeelle kohti Porkkalaa. Tällä hetkellä olemme matkalla kohti Elisaarta kone avusteisena purjeveneenä. Nopeutemme on 5 solmua ja sijaintimme on 58.6N ja 24.2E. Tuuli on 2-3 metriä sekunnissa idästä. Suurin osa meistä on kannella nauttimassa idyllisestä merimaisemasta odottaen innokkaana saunailtaa ja uimaan pääsyä.

Markus ja Teemu kuittaavat ohjaamosta

Täällä ollaan nyt yövuorossa. Kello on 00.56 ja hieman väsyttää… Ankkuri on laskettu Koivusaaren edustalle koordinaateilla 6o° 07.50′ 6” N, 24° 38′ 25”. Espoon valot näkyvät. Tuulen nopeus on 1m/s. Koko päivä ollaan aherrettu, syöty ja nukuttu 😀 Yövuorossa on hyvin jännää… Vain istutaan ja katsotaan ettei mitään tapahdu. Kohta aika varmaan lähtee kulumaan nopeammin kun musiikkia kuuntelee. Odotellessa seuraavan vahdin herättämistä! Buahahahaaa!

Meillä oli myös haamu seuranamme kuten kuvasta huomaa 🙂

Terveisin Roope, Jutta ja haamu

Klockan är 4.18 och vaktturen byttes. En av gruppens medlemmar sov på däcken, och kan nu berätta att det var inte så ku. Nu hänger vaktgruppen vaken med kaffe och väntar på att få väcka upp resten av skeppet ungefär 0700, muahahaaha. Vi sitter alltså i vakt från 4 till 8.

Till ankarvaktens uppgifter hör att se på en liten siffra, höra på WHF:n och (iaf. enlingt Leino) är vi också brandvakter tills vidare.

Hälsningar hem från alla, till alla.

Suvi, Atte, Matias och Väinö

29.8.2010 klo: 17:37

nopeus: 2,8 solmua

sijainti:

60 astetta 08.230 minuuttia pohjoista leveyttä

24 astetta 50.432 minuuttia itäistä pituutta

tuulen suunta ja nopeus: E (itä) 6m/s

aallonkorkeus: 0,3 m

sää: puolipilvinen 12 Celsius astetta

Toisen purjehdusryhmän matka alkoi hytisten Helsingin Halkolaiturista noin klo 10.30 ja saavuimme ensimmäiselle etapille Suomenlinnan telakka-alueelle noin klo 11.30. Suomenlinna on ollut alunperin juuri laivojen rakennus- ja kunnostuspaikka, maailman vanhin kuivatelakka.  Tutustuimme kuivatelakka-altaisiin ja Jahti Alma -alukseen, vanhimpaan puulaivaan Suomessa (valmistettu vuonna 1882).  Ruokailimme Cafè Chapmanissa (ruoka oli maukasta ja annokset runsaita)  ja sen jälkeen tutustuimme Suomenlinnan nähtävyyksiin. Mieleenpainuvimpia olivat Kustaanmiekan tykit, linnoituksen pimeät tunnelit ja sukellusvene Vesikko. Kuninkaanportti oli myös näkemisen arvoinen paikka.

Lähdimme innoissamme Suomenlinnasta klo 16.15 (toiset nukkuen, toiset jo töihin ryhtyen) ja nostimme purjeet noin klo 17, suunta kohti länttä.

Atte, Matias, Suvi

Viimeinen päivä merellä sujui tuulen puhaltaessa pohjoisesta. Purjehdimme hienosti kohti Helsinkiä. Pidimme MOB -harjoituksen, joka ei sujunut aivan oppikirjan mukaan. Erikoistilanteet vaativat paljon harjoittelua. Miehistö selvisi kahdella tikillä ja ison hatun:) menetyksellä.  

Saavuimme Halkolaituriin klo 13. Aluksen siivouksen jälkeen oli loppupalaverin aika. Paljon on opittu aluksesta, merenkulusta ja purjehtimisesta. Merilinjan ensimmäinen koululaivapurjehdus päättyi ja toinen alkaa sunnuntaina. Kiitämme Inga-Lilliä, kaikkia purjehdukselle osallistujia, yhteistyökumppaneitamme, blogimme lukijoita ja jäämme kiinnostuksella seuraamaan uuden retken alkua. Onnea matkaan, pitäkää lippu korkealla.

Koordinaatit: 6o° 06′ 180” N, 25° 08′ 90” E

Tuulen nopeus: 6 m/s

Murtovettä allamme n. 30m

Nopeus: n. 3 solmua

Kurssista huolehtivat ruorissa Noora sekä navigoimassa Olli ja Elias.

”Se on menoks – Sano Annie Lennox”

Olin ”paskavahdissa” yhdessä Juhon, Oskun, Eliaksen ja Nooran kanssa, joka tarkoittaa sitä, että jouduimme pitämään kansivahtia 04.00-08.00. N. 06.30 aamulla kapteeni heräsi ja antoi käskyn irtautua laiturista. Syy oli se, että toisinkuin sääennusteet olivat kertoneet, tuuli oli vaihtanut suuntaa pohjoistuuleksi ja yltyi hetki hetkeltä hurjemmaksi! Jouduimme peruuttamaan kallioiden välistä vastatuuleen. Tilanne oli erittäin haastava ja jännittynyt, mutta selvisimme säihkähdyksellä miehistön ammattitaidon ansiosta. Tilanne oli niin nopea, että olimme vähällä unohtaa opettajamme, Christianen ja Ninan nukkumaan majakan sviittiin. Tämän vuoksi heille tuli erittäin nopea herätys. 😀

Tällä hetkellä suuntanamme on Helsingin Halkolaituri.

Loppukevennyksenä listasimme yöllä valveilla ollessamme lentäviä lausahduksia purjehdukseltamme:

• ”Vain purjehtiminen on olennaista!”
• ”Mis me ollaa, mis me ollaa, mis me ollaaaaaaaaaaaaaa??”
• ”Oota, toi paviaani tuli taas tähä riehuu!”
• ”Toi vahti on aina paikalla ku sattuu ja tapahtuu, muttei koskaa sillon ku pitäis!”
• ”Ylläri, se oli taas tää vahti.”
• ”Tietää et lihan leikkaus on alkanu ku laastarit on jo eisllä.”
• ”Tä purjehdus on ollu tosi jees, vaikkei tääl ollakkaa tehty mittää.”
• ”Moi mun nimi on Hulttiovici!”
• ”Tä on tottelevaisuuskoulu.”
• ”Mä vaa raadan ja raadan ja te vaa naaratte ja naaratte!”
• ”Ihanku tääl satais?”
• ”Mullon ihan samallainen mut kuitenki vähä erillaienen!”

Marko kuittaa, Inga-Lill, Suomenlahti.

Saavuttuamme Sköderskärinmajakalle ryhtyi kukin tekemään omia askareitaan: Yhdet lähtivät lämmittämään saunaa, toiset virittämään grilliä ja toiset menivät tekemään savivalauksia upeista saaren silokallioista. Täysikuun paistaessa taivaalla  kokoonnuimme kaikki yhteen kuuntelemaan majakkasaaren vartijan tarinoita Söderskärin historiallisesta majakasta. Nousimme kerros kerrokselta ylös pimeässä majakassa taskulampun valossa ja kuuntelimma tarinoita majakan vaiheista ja elämästä majakkasaarella.

Jo muinaisina aikoina paikalla on ollut merimerkkejä takaamassa merenkulun turvallisuutta ulkosaaristossa. Kaikka väylät Helsinkiin, Porvooseen ja Pellinkiin ovat kulkeneet Söderskärin kautta. Autonomian aikana 1800-l idän liikenne kasvoi ja majakka rakennettiin 1862. Saarelle muutti majakkamestari ja 3 majakanvartijaa perheineen. Heille rakennettiin asunnot, jossa he asuivat ympäri vuoden.  Majakka loisti vain avoveden aikaan.

Majakan valolaitteisto tilattiin suoraan Pariisista. Se on toinen Suomen kahdesta ensimmäisestä Fresnelin järjestelmän mukaisesta kristalliprismoista valmistetusta linssistöstä. Majakka loisti jopa 15 meripenkinkulman päähän. Lopullisesti valo sammui vuonna 1989.

Elämä majakalla on ollut yksinkertaista ja karua sekä kamppailua milloin luonnonvoimia milloin vihollista vastaan. Sodan aikana majakassa toimi lennätinkeskus, jossa Lotat päivystivät. Puhelinmen ansiosta he saivat usein tiedon viholliskoneiden lähestymisestä idästä jo ennen kuin ne näkyivät ja välitivät tiedon eteenpäin Helsinkiin.

Olipa kerran majakanvartija, jolla oli tytär nimeltä Anna. Anna oli 10-vuotias. Kerran Söderskäriin saapui naapurisaarelta nuori mies nimeltä Johan, joka oli kalastaja. Hän ihastui   Annaan, mutta ymmärsi ikäeron olevan liian suuri joten hän sanoi tämän isälle:” Pidä tytöstä huolta. Palaan hakemaan hänen, kun aika koittaa.” Annan ollessa 23-vuotias Johan palasi ja he menivät naimisiin.  Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun.

Nousimme pilkopimeässä majakan huipulle 32 metriin ihailemaan kuunsiltaa, jonka täysikuu muodosti avomerelle. Horisontissa siinsivät Tallinnan valot ja Helsingin edustalla vilkkui Suomenlinnan kirkkomajakka.

Myöhäinen päivällinen oli odottamisen arvoinen. Grillasimme kuunvalossa ja myrskylyhtyjen loisteessa majanvartijan tuvan edessä. Yöllä saunoimme 1876 valmistuneessa saunassa ja osa kävi myös uimassa karuilta silokallioilta kuun loistaessa taivaalta.

Tuhannet kiitokset Eilalla, Pihlalle ja Söderskärin väelle. Tämä kokemus ei unohdu!

Turun Suomalaisen yhteiskoulun lukion merilinjan puolesta

Marko,Toni ja Oskari

Lähdimme klo 10.00 Stora Herröstä. Söimme lounaaksi perunamuussia, herkkusieni-tonnikala-kinkkukastiketta ja salaattia. Purjehdimme Helsingin ohitse Kuninkaan Portista, josta jatkoimme kohti Söderskäriä. Matkallamme teimme muutaman vendan ja jouduimme pyörimään merillä hetken, johtuen aikaisesta saapumisestamme Söderskäriin. Tällä hetkellä näkyvissämme on majakka ja muutama talo, sekä kalliota. Sauna on piakkoin valmis ja sitten on luvassa marinoituja piffejä. Ennen kuin saamme ruokaa ja pääsemme saunaan niin menemme käymään majakan saloissa.

Teemu Hänti

Otso Laaksonen

Robert Kontulainen

Juho Kaartoaho