Majakkasaarelta

Saavuttuamme Sköderskärinmajakalle ryhtyi kukin tekemään omia askareitaan: Yhdet lähtivät lämmittämään saunaa, toiset virittämään grilliä ja toiset menivät tekemään savivalauksia upeista saaren silokallioista. Täysikuun paistaessa taivaalla  kokoonnuimme kaikki yhteen kuuntelemaan majakkasaaren vartijan tarinoita Söderskärin historiallisesta majakasta. Nousimme kerros kerrokselta ylös pimeässä majakassa taskulampun valossa ja kuuntelimma tarinoita majakan vaiheista ja elämästä majakkasaarella.

Jo muinaisina aikoina paikalla on ollut merimerkkejä takaamassa merenkulun turvallisuutta ulkosaaristossa. Kaikka väylät Helsinkiin, Porvooseen ja Pellinkiin ovat kulkeneet Söderskärin kautta. Autonomian aikana 1800-l idän liikenne kasvoi ja majakka rakennettiin 1862. Saarelle muutti majakkamestari ja 3 majakanvartijaa perheineen. Heille rakennettiin asunnot, jossa he asuivat ympäri vuoden.  Majakka loisti vain avoveden aikaan.

Majakan valolaitteisto tilattiin suoraan Pariisista. Se on toinen Suomen kahdesta ensimmäisestä Fresnelin järjestelmän mukaisesta kristalliprismoista valmistetusta linssistöstä. Majakka loisti jopa 15 meripenkinkulman päähän. Lopullisesti valo sammui vuonna 1989.

Elämä majakalla on ollut yksinkertaista ja karua sekä kamppailua milloin luonnonvoimia milloin vihollista vastaan. Sodan aikana majakassa toimi lennätinkeskus, jossa Lotat päivystivät. Puhelinmen ansiosta he saivat usein tiedon viholliskoneiden lähestymisestä idästä jo ennen kuin ne näkyivät ja välitivät tiedon eteenpäin Helsinkiin.

Olipa kerran majakanvartija, jolla oli tytär nimeltä Anna. Anna oli 10-vuotias. Kerran Söderskäriin saapui naapurisaarelta nuori mies nimeltä Johan, joka oli kalastaja. Hän ihastui   Annaan, mutta ymmärsi ikäeron olevan liian suuri joten hän sanoi tämän isälle:” Pidä tytöstä huolta. Palaan hakemaan hänen, kun aika koittaa.” Annan ollessa 23-vuotias Johan palasi ja he menivät naimisiin.  Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun.

Nousimme pilkopimeässä majakan huipulle 32 metriin ihailemaan kuunsiltaa, jonka täysikuu muodosti avomerelle. Horisontissa siinsivät Tallinnan valot ja Helsingin edustalla vilkkui Suomenlinnan kirkkomajakka.

Myöhäinen päivällinen oli odottamisen arvoinen. Grillasimme kuunvalossa ja myrskylyhtyjen loisteessa majanvartijan tuvan edessä. Yöllä saunoimme 1876 valmistuneessa saunassa ja osa kävi myös uimassa karuilta silokallioilta kuun loistaessa taivaalta.

Tuhannet kiitokset Eilalla, Pihlalle ja Söderskärin väelle. Tämä kokemus ei unohdu!

Turun Suomalaisen yhteiskoulun lukion merilinjan puolesta

Marko,Toni ja Oskari