Navigare

Nukuttuamme yön Lokissa Sandvikin satamassa, suuntasimme kumivene Usvalla sataman lähellä sijaitsevalle Lady Maddesonin hylylle. Laiva oli vuonna 1812 uponnut amerikkalainen purjealus. Hylyn luokse päästyämme mulautimme sukeltamaan kumiveneestä. Näkösyvyys oli erinomainen, matkan aikana tekemistämme mittauksista paras. Secchi-levyllä mitattuna noin 6 metriä, joten hylky näkyi hyvin. Huomasimme hylyn kyljessä olevan paljon pesusienen näköisiä palluroita, joten keräsimme niitä ja muita mereneläviä ja leviä talteen tunnistamista ja tutkimista varten.

Olemme mitanneet näkösyvyyttä kaikissa satamissa, joissa olemme vierailleet. Suurimmassa osassa satamista on näkösyvyys ollut noin 4 metriä. Parhaat näkösyvyydet olivat Sandvikin ja Hangon satamissa. Viimeisen näkösyvyystestin teemme Aurajoessa ja näkösyvyys on 0,3 metriä. Matkan aikana olemme mitanneet myös suolapitoisuutta ja happipitoisuutta. Suolapitoisuus on suurimmaksi osaksi ollut normaali eli noin 4-5 promillea ja happipitoisuus kohtalainen. Sukeltaessamme emme havainneet lämpötilan harppauskerrosta eli termokliiniä, jossa veden lämpotila muuttuu äkillisesti kerroksittain.

Iilimadot: Anton, Ilkka ja joku Sampo.

Aamu valkeni tyynenä ja aurinkoisena Kökarin samassa, josta lähdimme heti aamiaisen jälkeen pyöräilemään Hamnöhon. Hamnössä tutustuimme saarella olleen fransiskaaniluostarin historiaan ja vierailimme paikallisessa kirkossa. Opimme myös siitä, kuinka saaren kalliot ja saaristomaisema ovat muodostuneet. Pyöräretki oli lyhyt, joten jo muutaman tunnin jälkeen palasimme takaisin satamaan.

Satamassa opimme Suomen kallioperästä ja kivilajeista, jonka jälkeen jakauduimme kahtia. Osa lähti katsomaan lähellä sijaitsevaa laivan hylkyä ja osa jäi tutkimaan meren eliöstöä. Ongimme merenpohjasta erilaisia leviä ja muita eliöitä, joita tunnistamme myöhemmin.

Meren eliöitä tutkiessamme törmäsimme useisiin meduusoihin, jotka olivat osalle miehistöstä jopa täysin uusi elävänä nähty eliölaji. Meduusat ovat polttiaiseläimiä ja Suomessa ainoana meduusalajina esiintyy korvameduusa. Korvameduusa on halkaisijaltaan noin 10-15 senttimetriä ja ne viihtyvät vähäsuolaisissa merissä, kuten Itämeressä.

Meduusat syövät ravinnokseen kasviplanktonia. Korvameduusa on väriltään vaalean punainen, jonka läpikuultavassa uimakellossa on neljä tummempaa rengasta, jotka ovat meduusan sukurauhaset. Sukurauhasten väristä voidaan kertoa, onko meduusa uros vai naaras, uros on lila ja naaras on oranssi. Tällä hetkellä eli loppukesästä korvameduusoja on helppo havaita, sillä niillä on lisääntymisaika. Lisääntymisaikana meduusat hakeutuvat pintavesiin, jonka johdosta niitä on helppo havaita. Meduusat ovat yleensä päiväsaikaan merenpinnalla ja yöksi ne menevät syvemmälle veteen. Korvameduusojen uskotaan hyötyvän meren rehevöitymisestä ja lämpötilan noususta.

Lilli ja Minna

 

TSYKin Merilukion miehistö osallistui Lokki-alukseltaan Itämeripäivän Pulahdus-tempaukseen. Koko miehistämme kapteenia lukuunottamatta hyppäsi Itämereen Kökarin länsipuolella. Vettä kölin alla oli 100m.

 

 

 

 

 

 

 

Kuvat: Aluksen päällikkö Antti Nuortimo

Itämeripäivän aamu valkeni aurinkoisena ja selkeänä Brännskärissä. Aamutoimien ohessa Miina ja Minna harjoittelivat Merilukion kumiveneellä Usvalla ajoa. Klo 10 irrotimme köydet ja lähdimme länteen. Olemme matkalla kohti Kreivinsaarta, joka on tunnettu kirjailija Tove Janssonin oleskelupaikkana.

Tänään vietettävän Itämeri-päivän johdosta kuuntelimme koulussa pidettyä aamunavausta nauttien samalla kauniista saaristostamme.

Upean puheen jälkeen harjoittelimme solmujen tekoa ja perämiehemme Jukka piti meille paloturvallisuuskoulutuksen.

Meille kerrottiin myös mitä mies yli laidan –tilanteessa kuuluu tehdä ja tämän jälkeen alkoi toiminta. Opettajamme hyppäsi veteen ennalta-arvaamattomasti ja meidän piti pelastaa hänet.

Henkilön pudotessa veteen ensimmäisenä huudetaan kovaan ääneen: ”Mies yli laidan”, jotta jokainen tietää mitä on tapahtunut. Kaikki kannella olijat osoittavan vedenvaraan joutunutta. Tämän jälkeen kippari ohjeistaa kuinka uhri pelastetaan. Käänsimme veneen vastatuuleen ja pysäytimme aluksen ja vedimme henkilön ylös käyden avulla. Tositilanteessa veteen heitetään pelastusrengas tai mitä tahansa kelluvaa. Harjoitus sujui hyvin ja ryhmänohjaajamme  oli pian turvallisti veneen kannella.

Olemme tänään seilanneet Utön Pohjois-puolella, mitanneet näkösyvyyttä mikä Brännskärissä oli 4.3m , nähneet hylkeitä ja toimittaneet kuvia ja haastattelumateriaalia YLEn Turun ja Porin alueradiolle sekä heidän Instagramiinsa . Olemme myös antaneet Whatsapp-haastattelun. Kaikki tämä normaalien purjehdusmanoveerien ohessa yhteyksien katketessa aavalla merellä.

Seuratkaa YLEn alueradion ohjelmaa ja Instagramia. Sieltä voitte kuulla merilukiolaisten ajatuksia Itämerestä ja merilukion purjehduksesta.

 

Valmistaudumme osallistumaan klo 18  Itämeripäivän kunniaksi ympäri Suomea toteutettavaan pulahdukseen.

https://itameripaiva.fi/teot/pulahdus/

Minna, Lilli ja Miira

 

Matkalla Brännskäriin kävimme kolmen hengen ryhmän kanssa sukeltamassa Tsykin ja Metsähallituksen yhteistyössä luodussa vedenalaisessa patsaspuistossa. Lokki jäi muun miehistön kanssa odottamaan Dalskärin edustalle ja kommandomme: Ilikka, Samppa ja Kitte rantautuivat saareen kumiveneellä. Tehtävänämme oli käydä keräämässä näytteitä patsaspuiston veistoksien pinnoilta. Näytteille tarkoitetun kelluvan vaatimattoman muovipurkin, sekä vedenalaisen valaisimen kanssa lähdimme pulikoimaan harvinaisen lämpimään mereen. Näkösyvyys oli noin 3,5m. Missio suoritettu kunnialla ja kivuttomasti. Ylös onnistuimme tuomaan mm: rakkolevää sinisimpukkaveistokselta, sinisimpukoita Houdini-veistoksen otsasta, siloneulan, korvameduusan, sekä vahingossa mukaan tulleen epäonnisen katkan. Eläimiä tai kasveja ei tahallisesti vahingoitettu ja ne palautettiin kotivesistöönsä. Meduusat ovat vain niin… hauraita…

Iilimadot,
Sampo, Ilikka ja Anton

Opiskelimme aamupäivän meribiologiaa ja historiaa Örön linnakesaarella. Puoli yhdeltä lähdimme kävelemään Christianen, Lillin ja Minnan kanssa saaren polkuja. Kävimme katsomassa saaressa olevia kahdentoista tuuman Obuhou-tykkiä, jota käytettiin ensimmäisen kerran 1916 ja viimeisen kerran 1970 luvun alussa. Yksi tykin ammus painaa lähes 500 kiloa ja tykin kantama on liki 45 kilometriä.

Opimme, että Örön saari toimi ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjän vallan itärajana. Venäjä päätti rakentaa vahvan linnoitusketjun molemmille puolille Suomenlahtea, Pietari suuren linnoitusketjun. Linnoitusketjun tarkoituksena oli suojata Pietaria, sillä Venäjän Itämeren laivasto oli tuhoutunutta hieman aikaisemmin tapahtuneessa Japanin sodassa. Öröhön rakennettiin linnake, sillä sieltä ylsi ampumaan tykillä avomerelle, jolloin Venäjällä oli lähes täydellinen valta Suomenlahden yllä. Tykin asemalta näkyy Begtskärin majakka noin 13 kilometrin päässä.

Tämän jälkeen kävelimme saarella sijaitsevan pitkän ikävän ja lyhyen ikävän teiden risteyskohtaan. Kiersimme saarelle rakennetuissa museoissa, joissa oli kuvia ja kirjoituksia Örön saaren historiasta. Örön saaren historia on erittäin värikästä ja mielenkiintoista!

Lähtö Örön satamasta tapahtui 14.30. Tuulen nopeus oli 4 m/s SW. Miira irroitti springit keulasta ja perästä, jonka jälkeen nostimme fendarit ylös. Miina lähti ajamaan venettä sisääntuloväylää pitkin, kipparin avustuksella. Miira navigaattorina antoi ohjeita ruorimiehelle, siitä mihin suuntaan pitää ajaa. Nostimme purjeet 15.45 Tähän mennessä meri on ollut kovin tyyntä, eikä liiallista kallistelua ole tapahtunut.  Kukaan ei tänään myöskään ole voinut pahoin. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja kuljemme 5-6 solmua. Seilaamme Högsåran länsipuolella ja olemme matkalla Dalskäriin, jossa sijaitsee tsykkiläisten tekemä vedenalainen veistospolku. Siitä oli tänään 26.8 juttua Helsingin Sanomissa otsikolla Kulttuuriperintö säilyy hylkypuistoissa.

Valaat

Miira ja Miina

Saavuimme tiistai-iltana Lokilla saaren läheisyyteen ja jouduimme vallitsevien olosuhteiden takia nousemaan maihin Merilukion kumiveneellä Usvalla. Saarella kiipesimme majakkaan ja tutustuimme saaren rikkaaseen historiaan opettajamme Christianen johdolla. Majakka rakennettiin vuonna 1906  lähialueen karikkojen ja vaikeakulkuisuuden vuoksi. Lopullinen päätös majakan rakentamisesta annettiin, kun 63 metrinen höyrylaiva S/S Helsingfors haaksirikkoutui Bengtskärin lähelle uudenvuoden päivänä vuonna 1905.

II maailmansota vaikutti Bengtskärin majakalla monin tavoin. Euroopan poliittinen tilanne alkoi olla epävakaa syksyllä 1939, tämän takia majakkaan lähetettiin pieni suomalaisista koostuva vartioryhmä. Talvisodan syttyessä majakasta evakuoitiin henkilökunta, sen valo sammutettiin ja siitä tehtiin Suomen sotilaallinen tähystys asema. Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa Suomi joutui vuokramaan Hankoniemen Venäjälle. Koska Bengtskäristä pidettiin silmällä venäläisten toimia Hankoniemellä, venäläiset yrittivät valloittaa saaren.

 Bengtskärin taistelu: 26.7.1941

Kello yksi yöllä neuvostoliittolainen alus rantautuu sumun turvin Bengtskärin rantaan pyrkimyksenään kaataa majakka räjähteiden voimin. Yllätyshyökkäys kuitenkin epäonnistuu, sillä suomalaiset ehtivätkin pakenemaan majakkatorniin. Venäläiset onnistuivat valtaamaan tornista kaksi alinta kerrosta Suomalaisten tulituksen, sekä ylhäältä tiputetuista kranaateista huolimatta. Venäläisellä iskuryhmällä oli selvä miesylivoima, mutta suomalaisten onnistunut avunpyyntö auttoi paikalle Örön ja Granholmenin tykkipatteristojen tulituksen, sekä myöhemmin paikalle saapuneet suomalaiset tykkiveneet, sekä Fokker-lentokoneet. Taistelu vahvuuksien kallistuminen Suomen puolelle johti lopulta Suomen voittoon. Loppujen lopuksi taistelussa kaatui 32 Suomalaista- ja 36-100 Venäläistä sotilasta. Majakka, sekä sitä ympäröivät rakennukset kärsivät vakavia vahinkoja ja niiden korjaus työn saatiin valmiiksi vasta 1950-luvulla.

Bengtskärin majakka oli majesteettinen näky, vaikka matka saarelle sisälsikin runsaasti merisairautta miehistössämme.

Päätämme sotaraporttimme Bengtskärin taistelustatähän.

Iilimadot

-Anton, Ilkka ja sampo

 

Lähdimme aamulla koulultamme pikkubussilla Hankoon biologian ja maantieteen opettaja Nina Branderin kanssa. Vaihdoimme miehistöä puolenpäivän aikoihin Hangon Itäsatamassa. Päästyämme perille saimme edelliseltä ryhmältä perehdytyksen Lokkiin ja sen tapoihin. Mittasimme ennen lähtöä sataman veden näkösyvyydeksi 6,3 metriä sekä suolapitoisuudeksi 4,1 promillea.

Irrotimme köydet kello 14.00, jonka jälkeen tyhjensimme nopeasti septisäiliön satamassa. Nyt olemme matkalla kohti Bengtskärin majakkaa, tuulen ollessa lounaasta 6 metriä sekunnissa. Rantaudumme Bengtskäriin Merilukion kumiveneellä Usvalla ja jatkamme Bengtskärin jälkeen vielä matkaa kohti Örötä.

Delfiinit,

Lilli ja Minna

 

Kiinnityimme  Hangon itäsatamaan klo 18.50. Väylä tänne oli kivikkoinen ja mutkikas, mutta siitä selvittiin kapteeni Antin avulla. Kun lähestyimme Hangon satamaa, aloitimme satamavalmistelut. Aluksi menimme ja laitoimme kiinnittymisköydet kiinni. Ensin keula-ja peräspringit, ja sitten keulaköysi ja lopuksi peräköysi. Kun köydet olivat kiinni, laitettiin veneen sivuun fendarit kiinni, jotka tulevat laiturin ja veneen väliin suojaksi, ettei vene naarmutu laituriin. Ajoimme veneen laiturin viereen kiinni, niin että fendarit jäivät väliin ja vene oli laiturin suuntaisesti. Sen jälkeen laitettiin köydet kiinni ja lopuksi sammutettiin moottori. Näin vene oli turvallisesti kiinni satamassa ja valmiina uutta miehistöä varten.

Eetu ja Taneli

 

 

 

Eilen sunnuntaina heräsimme aurinkoiseen aamuun Kökarissa. Pyöräilimme heti aamupäivästä Hamnön saarelle ja suuntasimme kohti Kökarin kirkkoa ja fransiskaaniluostarin raunioita. Kohde sijaitsi meren ympäröivällä kalliolla ja maisema oli upea.

Satuimme kirkkoon juuri oikeaan aikaan, sillä urkuri oli soittamassa musiikkia ja nautimme siitä hetken samalla ihaillen kirkon tunnelmaa.

Kirkkorakennus oli yksinkertainen ja pieni, mutta kaunis. Melkein kaikki kirkon seinät olivat valkoisia reformaation eli uskonpuhdistuksen seurauksena. Katolisen kirkon seinät ovat usein koristeellisia, mutta koska reformaation opit korostivat yksinkertaisuutta, olivat vanhat kirkkoseinien maalaukset peitetty.

Fransiskaaniluostari rakennettiin 1400-luvulla, ja sen paikalla nykyisin sijaitseva Kökarin kirkko on rakennettu 1700-luvulla. Fransiskaaniveljeskunnan perusti 1200-luvun Italiassa Fransiscus Assilainen ja fransiskaanit tekivät lähetystyötä ja levittäytyivät nopeasti myös Pohjois-Eurooppaan. Hamnön saari vaikuttaa syrjäiseltä paikalta, mutta se sijaitsi tärkeiden laivaväylien varrella. Myös Raumalla ja Viipurissa oli fransiskaaniluostarit. Pyhä Franciscus on muun muassa eläinten ja ympäristön suojelijapyhimys. San Fransiscon kaupunki on saanut nimensä hänen mukaansa.

Kökarin luostarista ei ollut paljoa jäljellä ja nytkin esillä olevat rauniot ovat suojattu erillisellä rakennuksella. Raunioiden yhteydessä oli pienimuotoinen näyttely raunioista löydetyille esineille. Esineistössä oli muun muassa värikkäitä astioista säilyneitä palasia. Näyttelyssä kerrottiin myös luostarin alueelta löydetyistä hautapaikoista. Erilaisia ihmisten luurankoja löytyi lähes 100, mutta hautoja vain 40.

Kierros Kökarin kirkossa ja luostarin raunioissa oli kokonaisuudessaan hieno. Saimme istua huikeiden näköalojen äärellä, vierailla museossa vanhojen raunioiden keskellä, kirkkoa unohtamatta. Kirkko on edelleen keskeinen osa Kökarin saarta ja muistuttaa isona muistomerkkinä vierailijoita saaren historiasta.

Merisiilit

Elina, Lotta ja Minttu