Navigare

 

Eilen sunnuntaina heräsimme aurinkoiseen aamuun Kökarissa. Pyöräilimme heti aamupäivästä Hamnön saarelle ja suuntasimme kohti Kökarin kirkkoa ja fransiskaaniluostarin raunioita. Kohde sijaitsi meren ympäröivällä kalliolla ja maisema oli upea.

Satuimme kirkkoon juuri oikeaan aikaan, sillä urkuri oli soittamassa musiikkia ja nautimme siitä hetken samalla ihaillen kirkon tunnelmaa.

Kirkkorakennus oli yksinkertainen ja pieni, mutta kaunis. Melkein kaikki kirkon seinät olivat valkoisia reformaation eli uskonpuhdistuksen seurauksena. Katolisen kirkon seinät ovat usein koristeellisia, mutta koska reformaation opit korostivat yksinkertaisuutta, olivat vanhat kirkkoseinien maalaukset peitetty.

Fransiskaaniluostari rakennettiin 1400-luvulla, ja sen paikalla nykyisin sijaitseva Kökarin kirkko on rakennettu 1700-luvulla. Fransiskaaniveljeskunnan perusti 1200-luvun Italiassa Fransiscus Assilainen ja fransiskaanit tekivät lähetystyötä ja levittäytyivät nopeasti myös Pohjois-Eurooppaan. Hamnön saari vaikuttaa syrjäiseltä paikalta, mutta se sijaitsi tärkeiden laivaväylien varrella. Myös Raumalla ja Viipurissa oli fransiskaaniluostarit. Pyhä Franciscus on muun muassa eläinten ja ympäristön suojelijapyhimys. San Fransiscon kaupunki on saanut nimensä hänen mukaansa.

Kökarin luostarista ei ollut paljoa jäljellä ja nytkin esillä olevat rauniot ovat suojattu erillisellä rakennuksella. Raunioiden yhteydessä oli pienimuotoinen näyttely raunioista löydetyille esineille. Esineistössä oli muun muassa värikkäitä astioista säilyneitä palasia. Näyttelyssä kerrottiin myös luostarin alueelta löydetyistä hautapaikoista. Erilaisia ihmisten luurankoja löytyi lähes 100, mutta hautoja vain 40.

Kierros Kökarin kirkossa ja luostarin raunioissa oli kokonaisuudessaan hieno. Saimme istua huikeiden näköalojen äärellä, vierailla museossa vanhojen raunioiden keskellä, kirkkoa unohtamatta. Kirkko on edelleen keskeinen osa Kökarin saarta ja muistuttaa isona muistomerkkinä vierailijoita saaren historiasta.

Merisiilit

Elina, Lotta ja Minttu

”Lokista ei heitetä mitään mereen”, kuvaa koululaivamme Lokin osallistumista Itämerihaasteeseen. Monet muut veneet päästävät harmaat vedet eli tiski- ja käsienpesuvedet suoraan mereen. Vääränlaiset pesuaineet vahingoittavat merta ja muuta ympäristöä. Meillä Lokissa käytetään ympäristöystävällisiä pesuaineita ja aina mahdollisuuksien salliessa tiskaamme satamissa välttääksemme tiskiveden joutumisen mereen. Jurmossa ja Kökarissa veimme tiskivedet kattiloiden avulla rantaan. Ostimme myös Jurmosta uuden Puhdas Itämeri- saippuan, joten tästä lähtien käsiämme pestessä muistamme Itämerta ja sen puhtaanapitoa.

Yritämme myös parhaamme mukaan kierrättää Lokissa. Veneen perään keräämme pullot ja satamiin viemme metallit ja lasit. Kaikki miehistöstämme suhtautuu samalla tavalla Itämeren suojeluun, koska haluamme vielä lapsiemmekin nauttivan näistä maisemista ja fiiliksistä, kun on puhdasta vettä ympärillä ja pystyy purjehtimaan.

Ensi torstaina 28.8 vietetään Itämeripäivää. TSYKin aloitteesta Arkea tarjoaa Turun kouluissa ja päiväkodeissa ensi torstaina 25 000 lähikala-annosta. Haasteeseemme on vastannut yli sata koulua.

http://www.turku.fi/steam-turku/steamit-ideoita-kaikille-asteille/itamerihaaste-kartalla

Pienillä ja isoilla teoilla on merkistystä!

Monsterit

Silja, Nea, Taneli, Eetu

Kävimme eilen snorklaamassa Körkarin Sandvikissä. Vesi oli hyvin kirkasta, mutta vedessä oli todella paljon meduusoja, jotka ensin epäilyttivät meitä, vaikka ne ovat täysin vaarattomia Suomessa. Itämeren rehevöitymisen on havaittu myös liittyvän meduusojen määrään. Rehevöitymisen yhteydessä myös meduusojen määrä kasvaa.

Löysimme pohjasta monenlaisia simpukoita, leviä ja muita eliöitä. Tutkimme pohjaa myöskin vesikiikarilla, jolla näki pohjan selkeämmin. Sukeltaminen oli mukavaa, vaikka välillä snorkkelin linssiin tuli meduusoja ja meduusat vilisivät jaloissa.

 

 

Otimme näytteet merestä veneeseen ja aloimme tutkia niitä. Tunnistimme mm. limakotiloita ja liejukotiloita, jotka kuuluvat keuhkokotiloihin. Löysimme myös simpukoita, jotka tunnistimme hietasimpukaksi ja pikkusydänsimpukaksi. Emme kuitenkaan löytäneet yhtä Itämeren avainlajeista, sinisimpukkaa, syvemmältä sukeltaessa. Sen sijaan niitä oli paljon rantavyöhykkeellä.

Tänään tutustuimme Jurmossa reunamuodostelmiin ja siihen miten jääeroosion seurauksena syntyy erilaisia muodostelmia. Kalle havainnollisti hyvin kivillä ja paperinpalalla miten jääkausi muodostaa reunamuodostelman. Reunamuodostelma muodostui viimeisen jäätiköitymisen loppuvaiheessa jäätikön reunavyöhykkeelle, kun jään reuna vuorotellen vetäytyi kesällä ja kasvoi talvella. Jään liike kasasi maata ja näin muodostui reunamuodostelma. Jurmo on Salpausselkä 3:en merellinen jatke.

Tällä hetkellä purjehdimme kohti Hankoa lämpimässä auringossa ja mukavassa myötätuulessa genaakkerin kiihdyttäessä Lokkia 6 solmun nopeuteen.

 

Norpat

Elena, Emmi ja Stella

 

 

Aamun saarikierroksen jälkeen lähdimme Jurmosta kello 10.55 kohti Hankoa. Ensin ajoimme Lokin pois saaresta ja navigoimme hetken aikaa, kunnes osa ryhmästämme nosti genaakkerin. Genaakkerin nosto tuntui monimutkaiselta, mutta opimme sen aikana nostimen kiinnityksen purjeeseen ja muutaman solmun. Navigointivuoromme aikana sää oli pilvinen ja aallokkoa oli jonkun verran.

Sijaintimme on tällä hetkellä 59◦52’ . 096N, 021◦52’ . 562E. Matkaa Jurmosta Hankoon on 50 mailia ja vauhtimme on 5 solmua.

Merisiilit

Elina, Minttu, Lotta

Eilen seilasimme Kökarista Jurmoon ikivanhaa laivaväylää pitkin. Tätä reittiä kulkivat jo muinaiset viikingit aikainaan 800-1000-luvulla, mutta ensimmäiset kirjalliset maininnat väylästä ovat tanskalaisesta kuningas Valdemarin reittikuvauksesta. Historianopettajamme Christiane kertoi muinaisesta väylästä ja sen varrella sijaitsevista paikoista esim. Hamnö, Mysshamn, Aspasundet (Aspö, Refholm, Malmö) ja Iurima eli Jurmo, jonne lopulta päädyimme. Hän oli aika innoissaan.

Matkan aikana vierailimme Utössä ja pääsimme tutustumaan Utön majakkaan. Majakat ovat yksi merenkulun vanhimmista turvalaitteista. Jokainen majakka lähettää omanlaistaan valosignaalia. Utön tunnus on 2W12s eli majakka näyttää merenkulkijoille 2 valkoista välähdystä 12 sekunnin aikana. Majakan valo näkyy kaikkiin muihin suuntiin paitsi pohjoiseen.

Suomen ensimmäinen merimajakka rakennettiin Utön saarelle vuonna 1753. Majakka oli 30 metriä korkea pyöreän muotoinen torni, joka oli rakennettu harmaakivestä. Se kuitenkin räjäytettiin Suomen sodassa. Jäljelle on jäänyt vain majakanvartioiden asuintalo, joka on toiminut museona vuodesta 1991. Räjäytetyn majakan tilalle rakennettiin uusi neliön muotoinen 27 metrin korkuinen majakka, joka valmistui vuonna 1814. Majakan valohuoneen muoto sekä valonlähde ovat vaihtuneet useaan kertaan. Aluksi majakantornissa valo tuotettiin kynttilöiden ja peilien avulla, jonka jälkeen se tuotettiin hamppuöljyllä ja ennen kuin sähkö yleistyi, käytettiin myös petrolia. Nykyään majakan valo tuotetaan sähköisellä halogeenilampulla. Ennen majakan koneisto piti käynnistää fyysisesti mutta nykyään se toimii automaattisella hämäräkytkimellä.

Kuulimme, että eräänä marraskuisena aamuna majakka syttyi automaattisesti aamupäivällä 11.20. Kyläläiset ihmettelivät asiaa ja syykin selvisi. Saharan Sirocco-hiekkamyrskyn hiekka ja tulivuoren tuhka pimensivät hetkellisesti auringon.

Majakan sisällä on myös kirkko, joka sijaitsee majakan kolmannessa kerroksessa linssi huoneen alapuolella. Kyseistä kirkkoa on käytetty jo 1840 luvulta lähtien. Koska kirkko sijaitsi kolmannessa kerroksessa ja sinne oli vaikea vanhojen ihmisten päästä, päättivät Utön asukkaat kerätä rahaa ja rakentaa rukoushuoneen saarelle. Nämä molemmat ovat edelleen nykypäivänäkin käytössä ja niihin on mahdollista päästä tutustumaan. Majakkaan voi päästä vierailemaan oppaan kanssa, mutta majakan linssistöön ja majakanvartijan huoneeseen pääsee käymään vain yhtenä viikonloppuna elokuussa, kun on kansainvälisenä majakkapäivänä. Meillä kävi käsittämättömän hyvä tuuri.

Utön majakka on toiminut myös suuntaamattomana radiomajakkana vuodesta 1935. Radiomajakka lähettää tietynlaista radioviestiä, josta pystytään laskemaan oman sijainnin. 1860- luvun puolessa välissä majakka sai myös uuden tunnistettavan valkopunaraidallisen maalin. Se kertoo, että saarelta on mahdollista saada luotsi kyytiin. Majakka toimii myös kompassina. Sen pohjoista kohti oleva seinä on nimittäin kokonaan valkoinen. Osa meistä pääsi tutustumaan nykyiseen luotsi-veneeseen.

 

Monsterit

Nea, Silja, Taneli ja Eetu

 

 

 

Lähdimme Kökarista 12.53 kohti Utötä. Matkalla tuuli 10 m/s, puuskissa 13m/s, ja lähestyessämme Utötä aallot kovenivat. Saavuimme Utöseen 17.30. Siellä pääsimme vierailemaan majakan linssihuoneessa. Tämä onnistui, koska juuri tänä viikonloppuna on kansainvälinen majakkaviikonloppu. Vierailun jälkeen kävimme kahvilla ja visiitillä rukoushuoneessa kuulemassa opettajan kertomaa dramaattista Park Victoryn tarinaa. Lähdimme Utöstä 20.10 kohti yöpaikkaamme Jurmoa.

Matka Utöstä Jurmoon oli hyvin aaltoinen ja vene keikkui paljon. Yli puolet miehistöstä siirtyikin huonon olon takia sitloodan puolelle haukkaamaan happea. Opimme myös, että pahoinvointilääke kannattaa ottaa ajoissa, sillä se helpottaa kummasti. Sisällä vallitsi väliaikainen kaaos ja tavarat ja ketsupit sinkoilivat pitkin poikin paikkoja ja matkan ”helpoin” ruoka, hodarit, koituikin aallokossa vaikeimmaksi. Olimme jo aika hermoromahduksen partaalla, mutta tilanteesta selvittiin, kun nälkäkiukku helpotti. Nostimme purjeet lifelineihin köytettynä  ja purjehdimme hetken auringon laskiessa taivaanrantaan. Purjehduksen jälkeen alkoi jo pimenemään, ja yllätyimme viittojen metsästyksen vaikeudesta. Loppumatkasta ukkosrintama alkoi lähestyä meitä ja näimme jopa salamoita, mutta kerkesimme perille juuri ajoissa. Saavuimme Jurmoon 22.10.

Monsterit

Silja, Nea, Taneli, Eetu

 

Lähdimme tänään klo 13  Kökarin Sandvikista purjehtimaan kohti Utötä. Lähtö oli haastava, koska Kökarin vedet on kivikkoisia ja väylä mutkitteli paljon. Nostimme purjeet ylös ja purjehdimme sivumyötäistä ja Elena teki uuden nopeusennätyksen 8.3 solmua eli 15.5km/h. Solmut saa muutettua km/h kertomalla solmut luvulla 1.852. Tuuli on puuskaisaa ja puuskissa 14m/s.

Aiemmin päivällä Kalle piti meille mielenkiintoisen oppitunnin geologiasta. Huomio kiinnittyi hienoihin silokallioihin, joihin jääkausi oli jättänyt jälkensä. Jään mukana kulkeutuneet kivet ovat muodostaneet sirppi murroksia kallioon. Myös uurteet kallion pinnassa ovat muodostuneet kivistä. Uurteiden suunnasta voidaan päätellä ilmansuunnat. Uurteet ovat luode-kaakko suunnassa ja kallio viettää pohjoiseen päin. Aiemmin opimme, että ilmansuunnat voi päätellä myös puista. Puun eteläpuolella kasvaa enemmän oksia, sillä puu tarvitsee auringonvaloa fotosynteesiin. taivaankappaleista voi myöskin päätellä ilmansuuntia.

Pääkivilajeja on kolme: magmakivet, metamorfoituneet kivet ja sedimenttikivet. Kökarin hieno silokallio on gneissiä, joka kuuluu metamorfoituneisiin kiviin. Magmakivet jakautuvat vielä pintakiviin ja syväkiviin. Magmakiviin kuuluva hohkakiveä ei löydy Suomesta, koska heikko rakenteisemmat hohkakivet ovat kuluneet pois aikojen saatossa.. Suomen yleisin kivilaji ja kansallisellemme graniitti kuuluu myös magmakiviin. Sedimenttikiviin kuuluu esimerkiksi hiekkakivi.

 

Tällä hetkellä lähestymme Utötä kovalla vauhdilla, mukavassa sivutuulessa.

Norpat

-Elena, Stella ja Emmi

 

Tänään purjehdimme ensi kertaa vastatuuleen eli kryssimme. Nostimme purjeet kovassa tuulessa. Ensin nostimme isopurjeen.  Sitten nostimme main staysailin, ja sen jälkeen forestaysailin. Viimeisenä rullattiin auki keulapurje eli fokka. Tämä oli haastavaa, koska tuulta oli yli 10 m/s ja vene oli kallellaan, mutta me norpat selvisimme siitä loistokkaasti.  Teimme myös tämän kauden nopeusennätyksen, joka oli 8,2 solmua. Ruorinaisena toiminut Silja kommentoi: ”Tuntui aika siistiltä ja hieman stressaavalta, kun ohjasi isoa venettä ja oli vastuussa sen hallinnasta”. Kallistuslukemakin kävi 35 asteessa ja varvaslistat olivat meressä.

Olemme matkalla kohti Kökaria, jonne jäämme yöksi.

Norpat

-Elena, Stella ja Emmi

 

Lähdimme Kumlingen satamasta kello 14.30. Ennen lähtöä mittasimme näkösyvyyden, joka oli erinomaisen hyvä. Mittasimme näköysyvyyden Secchin-levyllä, joka on saanut nimensä italialaisen meribiologin mukaan. Laitteen ollessa pohjassa se näkyi juuri ja juuri laiturilta. Huom. Pohja oli jopa 4.5m syvyydessä. Mittasimme myös veden suolapitoisuuden, joka oli 0,4 %. Arvot merkittiin ylös ArcGIS Onlinen paikkatieto-ohjelmalla. Satamasta lähdimme merisiilien ohjauksella kohti Kökaria. Juuri merisiileiltä tulleen tiedon mukaan, sää: pilvistä ja tuulta riittää Nopeus: 7.1 solmua Miehistön fiilikset:

Kumlingessa käveltiin luontopolku, jossa tutustuimme erittäin läheisesti kärpäsiin edetessämme trooppisesta sademetsästä savanniin ja sieltä havumetsään. Eräs opettajamme demonstroi luontopolun jälkeen punkkien kiinnittymisen ja irroittumisen. Opettajan ohjeiden vastaisesti hänellä oli sortsit pitkien housujen tilalla ja tämä sai punkit innostumaan.

Puutiaiset ovat punkkien alalaji ja Punkit kuuluvat hämähäkkieläimiin. Punkin tunnistaa niveljalkaisiin niiden kahdeksan jalan avulla. Punkit levittävät useita sairauksia, mutta tunnetuimmat ja yleisimmät ovat borrelioosi ja puutiaisaivokuume. Puutiaisaivokuumetta voidaan kutsua myös kumlingentaudiksi. Kumlingessa esiintyi hyvin tappava tauti, johon menehtyi paljon Kumlingen asukkaita. Tämän johdosta tauti sai nimeksi kumlingentauti. Virallinen nimi on puutiaisaivokuume, mutta taudin toisena nimenä toimii kumlingentauti.

Borrelioosi ja puutiaisaivokuume ovat hyvin erilaiset taudit. Borrelioosi johtuu puutiaisen levittämästä Borrelia burgdorferi- bakteerista. Puutiaisaivokuume johtuu puutiaisesta tulevasta viruksesta. Borrelioosiin on saatavilla antibioottikuuri, mutta puutiaisaivokuume on taas kinkkisempi tapaus. Puutiaisaivokuume johtuu siis viruksesta, minkä takia sitä ei saada hoidettua antibiooteilla. Siihen on olemassa oma rokotus, joka otetaan kolmen sarjassa ja tämän jälkeen vahvistetaan muutamien vuosien välein.

Monsterit

-Silja, Nea, Taneli, Eetu

Lauantai-aamuna lähdimme pyöräilemään Kumlingen teitä pitkin  ja puolet porukastamme lähtivät luontopolulle.  Kävimme matkalla Suomen sodan muistomerkillä. Suomen sodan jälkeen 1808-1809 Suomi siirtyi Haminan rauhassa Ruotsilta Venäjän vallan alle.  Pienelle Kumlingen  saarelle saapui joukkoja niin Venäjältä kuin Ruotsistakin yhteensä noin 1000 miestä eikä yhteenottoa voitu välttää. Sota koetteli saaren asukkaita ankarasta.

Pyöräilimme Kumlingen keskiaikaiselle kivikirkolle. Keskiaika alkoi Suomessa 1000-luvulla, kun kristinusko alkoi levitä Suomeen ja Suomi liitetään tiiviimmin Ruotsin alaisuuteen.  Varhaisimmat merkit kristillisistä vaikutteista löytyvätkin Ahvenanmaalta.  Kumlingen 1400-luvulla rakennettu kirkko on pyhitetty Neitsyt Marian äidille Pyhälle Annalle.

”Kaikki holvien kiemurat, köynnökset, tähdet ja kähäräkantaiset kukat ovat varmaan muistuttaneet Kumlingelaisia meriruohosta ja levistä, maneeteista ja merirokoista”.

Kirkossa on käytetty paljon symboliikkaa, sillä keskiajalla suurin osa ihmisistä ei osannut lukea. Kirkon katto on täynnä maalauksia eri pyhimyksistä. Maalaukset näyttivät melko alkeellisilta ja osa maalauksista oli ajan kuluessa haalistunut. Taiteilijat eivät aikanaan olleet ammattilaisia vaan paikallisia kylän asukkaita ja käsityöläisiä.

Näimme kirkossa esimerkiksi pyhän Barbaran, pyhän Katariinan, pyhän Dorotean sekä neitsyt Marian seisomassa kuun sirpillä auringonkehrä ympärillään. Neitsyt Mariasta oli kirkossa monta kuvaa, koska hän oli keskiajan tärkein pyhimys. Alttarikaapissa oli puuveistos Mariasta lapsen kanssa ja vastapäisellä seinällä kuva pieta-esetelmasta. Pietaa tarkoittaa asetelmaa, jossa Maria pitää sylissään ristiinnaulittua kuollutta Jeesusta.

Merenkulkijoille hyvää onnea tuova Pyhä Gertrud eli vuosina 626-659. Gertrud perusti luostarin ja rakensi kirkkoja.  Siksi Gertrud on usein kuvattu maalauksissa kirkon kanssa. Legendan mukaan kerran rajun ilman aikana merihirviö yllätti ja pakanat rukoilivat jumaliaan, mutta kristityt rukoilivat Pyhää Gertrudia ja merihirviö katosi. Tämän vuoksi Pyhää Gertrudia pidetään merenkulkijoiden pyhimyksenä ja matkustajien suojeluspyhimyksenä. Merilinja kävi varmuuden vuoksi tutustumassa erityisesti häneen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Norpat

-Elena, Stella ja Emmi