Tekijä: Christiane Ala-Nissilä

Saaristossa on monenlaisia jouluperinteitä, jotka eroavat mantereen joulusta. Pääsimme kokemaan aidon saaristolaisen joulun tunnelmaa. Silverskärissä meille tarjottiin upea kokemus hyvän ruoan ja maisemien parissa. Pääsimme lyhyelle veneajelulle paikan pitäjän kanssa, jonka jälkeen meille tarjoiltiin glögiä ja pipareita.

 

Bea piti esityksen saariston jouluperinteistä. Tyypillisiä saariston jouluperinteitä ovat esimerkiksi jouluhauen lahjoittaminen hallitsijalle, kynttilöiden valmistus sekä jouluryyppy.

Pääsimme myös nauttimaan mahtavasta joulupöydästä, joka sisälsi mm. ennen näkemättömän laajan kalapöydän.

Hyvän ruoan jälkeen olikin aika siirtyä saunaosaston puolelle. Osasto sisälsi höyrysaunan sekä perinteisen saunan lisäksi myös jacuzzin. Opettajat väittivät, ettei koko porukka mahtuisi samalla kerralla ammeeseen, mutta tietysti merilinjalaiset osaavat pitää tiivistä tunnelmaa yllä ja koko porukan voimin pääsimme nauttimaan jacuzzin lämmöstä. Jouluvalot pimeässä saaressa loivat upean tunnelman.

Aaro, Bea ja Roope

Aamulla tuuli oli tyyntä Teilin aukolla, kun jatkoimme matkaa Barön satamasta kohti Silverskäriä. Purjeiden nostaminen jäi haaveeksi tyynen korkeapainerintaman alla, joten hyödynsimme tasaista matkantekoa navigointitaitojen kehittämiseen päällystön opetuksessa. Sähköinen karttaplotteri ja GPS-paikannin kytkettiin pois päältä ruorin edestä ja navigointipöydältä. Tilalle asetettiin tutkan piirtämät maalit ympärillä olevista kohteista, joita suunnimme paperikartan avulla.

Tutka on erinomainen apuväline navigointiin etenkin huonon näkyvyyden vallitessa, sillä sen toiminta perustuu kaikuluotaimen tavoin sähköisiin pulsseihin, joiden heijastumat laite piirtää kuvaksi näytölle. Tutkalla havaittuja maaleja voi hyödyntää esimerkiksi paikanmäärittämiseen suuntimien avulla, eli laskemalla kohteiden ja aluksen välisiä suuntia sekä etäisyyksiä. Hyödynsimme tutkakuvaa matkalla Silverskäriin erityisesti määrittämällä turvarajoja luodoista ja saarista ohituksia varten. Lisäksi pystyimme suuntimaan sijaintimme suhteessa ympäristöön kohteiden avulla.

Harjoitus oli opettavainen ja miehistö sai varmasti päällystön opetuksen ansiosta lisää varmuutta ja taitoja tutkanavigointiin tulevaisuutta varten. Vaikka tänään sää oli näkyvyyden kannalta mitä parhain, voi etenkin syksyllä tilanne muuttua varsin nopeasti.

Paras AA-ryhmä

Joonatan, Aleksanteri ja Lennu

Purjehdimme kaikki purjeet ylhäällä vielä kello kolmen maissa. Tuuli alkoi kuitenkin tyyntymään, joten purjeet piti laskea, ja menoa jatkaa koneella. Eteenpäin siis jatkettiin. Samalla kun maisema alkoi kasvavissa määrin muuttua välisaariston kaltaiseksi, aloimme myös bongaamaan luontokappaleita. Näimme erinäisiä vesilintuja, kuten joutsenia, hanhia, riskilöitä ja merikotkan.

Reittimme oli suunniteltu moni tekijä huomioon ottaen; tuulensuunta ja voimakkuus, kivikkoisuus ja aika. Karikkoisissa vesissä piti olla tarkkana, kun harkittiin mistä välistä mahtui kulkemaan. Kipparin sanojen mukaan ”ihan kaikkialta ei kannata änkeä”. Matka taittuikin nopeaan, ennen kuin hämärä alkoi hiipiä yllemme. Pimeän saavuttua tarvittiin navigointiin muitakin apulaitteita, kuten lyysari (korkeatehoinen valo). Lyysarin avulla merimerkit pongahtivat esille pimeydestä ja löysimme tiemme satamaan. Pienillä väylillä kulkiessa niin navigoijan, tähystäjän kuin ruorimiehenkin on pysyttävä tarkkana, jottei eksytä väärille alueille.

Kokonaisuudessaan matkaa taittui päivän aikana 37 mailia ja aikaa kului 7,5 tuntia. Nyt illalla edessä lämmin ja palkitseva sauna sekä maittava illallinen Barössa.

Aino, Kalle, Akseli, Samuel

Torstai 15.11.2023

Aspö jäi taakse 10:09. Aamulla tutustuimme Aspön kirkkoon, historiaan ja luontoon. Nina johdatti meidät luontopolulle. Luotopolku oli mukava, vaikkakin polulta löytyi enemmän luontoa kuin polkua.

Olimme yhteydessä talvimerenkulun asiantuntijaan Tuomas Taiviin. Hän piti meille keväällä luennon talvimerenkulusta ja Väyläviraston toiminnasta. Väylävirastossa seurataan satelliiteilla jääpeitteen muodostumista merellä. Tämän perusteella tehdään päätökset jäänmurtajien avuntarpeesta aluksille. Tuomas kertoi, että Pohjanlahden jääpeite on jo paikoittain noin 7 cm.

 

Tällä hetkellä talven tulo on viimevuoteen nähden noin kymmenen päivää edellä. Katsoimme jääkartasta, että Torniossa jääpeite on noin 5–15 cm, vedenpintalämpötila on 2 astetta. Pohjois-Suomen satamiin ei vielä ole asetettu avustusrajoituksia, mutta niiden asettaminen lähenee kovaa vauhtia.  Luokitukset astuvat voimaan vasta kun jääpeite on tietyn paksuinen. Avustusrajoituksiin ohjataan satamiin riittävän jääluokan omaavia aluksia. Rajoitukset asetetaan turvallisuusperusteisesti jääluokkamääräysten ja aluksen kantavuuden mukaan. Turun satamiin ei tarvita jääluokitettua aluskalustoa.

Meitä kiinnostaa jäätilanne Ahvenanmerellä. Täällä vedenpintalämpötila on noin 8 astetta ja jäätä ei ole luvassa. Tämä on tietysti purjehduksemme kannalta erinomaista, koska koululaivamme S/Y Lokki ei ole jäävahvisteinen, vaikka onkin teräsrunkoinen.

Tällä hetkellä seilaamme Saaristomeren kansallispuistoa Bäröa kohti, kaikki purjeet ylhäällä. Tuulee noin 6m/s NE, lämpötila on lähellä nollaa ja Lokin vauhti on noin 6,5  solmua.

Bea, Roope ja Aaro

Talvipurjehdus alkoi, kun köydet irtosivat Manillan edestä kellon näyttäessä 9.50. Matka alkoi pilvisenä ja lämpötila oli hieman pakkasella. Tuulta ei juurikaan ollut ja keula suunnattiin ensiksi Ruissalon telakalle. Nopean pysähdyksen aikana tankkasimme Lokin vesitankit täyteen. Saaristossa veden saatavuus on tähän aikaan vuodesta on hyvin epävarmaa.

Sitten suuntasimme Seilin saaren, josta haimme valtavan kokoisen mantahaavin, jolla tehdään merentutkimusta. Matka jatkui vielä pitkään moottorilla, kunnes Nauvon ja Korppoon välissä nostimme spinnun ja isopurjeen ajassa 15.26. Keskituuli on noin 4 m/s.

Purjeiden operointi kylmässä meri-ilmassa sormet kohmeessa on huomattavasti vaikeampaa, kuin kesäauringossa. Purjeet ovat vielä ylhäällä, mutta ennusteen mukaan tuuli laantuu lähes kokonaan. Aurinko on laskenut ja ulkona hämärtää. Alamme valmistautua pimeänavigointiin. Suuntana on Aspö.

• Paras AA ryhmä eli Joonatan, Lennu ja Aleksanteri

Seuraa Merilukion  merikarhujen 15-vuotisjuhlapurjehdusta talvisella  merellä. Teemana talvimerenkulku,  pimeänavigointi, saariston luonto ja ympäristö, mikromuovit ja saariston perinteet.

Olemme seilanneet Merilukion kolmen eri miehistön kanssa 2 viikkoa merellä Ruotsin Nynäshamnista Gotska Sandöhön, Visbyyn, Öölantiin, Kalmariin, Tukholmaan ja Kökarin kautta takaisin Turkuun. Tämän vuoden purjehdus on ollut poikkeuksellinen, koska suunnitelmia jouduttiin muuttamaan kesken matkan. Ensin tuuli liikaa ja sitten liian vähän. Alun perin purjehduksen piti alkaa Etelä-Ruotsista Ystadista, mutta ammattimiehistön siirtäessä Lokkia Ystadiin elokuinen myrsky vaati veronsa merellä ja Lokin isopurje repesi. Meriolosuhteissa voi aina tapahtua jotain yllättävää ja tähän on syytä varautua. Purje saatiin korjattua Tukholmassa, mutta tämän vuoksi ensimmäisen miehistön purjehdus alkoi Tukholman eteläpuolelta Nynäshamnista. Tuulet olivat tämänvuotisella purjehduksellamme joko suhteellisen heikkoja tai vastaisia ja tämäkin vaikutti omalta osaltaan reittivalintoihin ja purjehdukseen.

Merellä, työelämässä ja  elämässä yleensäkin on hyvä omata kykyä sopeutua muutokseen ja tiedostaa ne asiat, joihin ei voi itse vaikuttaa esimerkiksi sääolosuhteisiin merellä. Yhdessä päällystön, opettajien ja opiskelijoiden kanssa ratkaisimme eteen tulevia tilanteita opiskellen samalla kahden viikon ajan meribiologiaa, maantiedettä, historiaa, purjehdusta ja navigointia.

Lämpimät kiitokset kaikille, jotka mahdollistivat vuoden 2023 NNE-kurssin toteutumisen: Biologian ja maantieteen lehtori Nina Branderille, jonka kanssa olemme tämän kurssin ja Merilukion koululaivatoiminnan kehittäneet. Nina Brander opetti kahdelle ensimmäiselle miehistölle meribiologiaa ja maantiedettä. Kiitokset biologian ja maantieteen lehtori Kalle Viherälle, joka vastasi opetuksesta 3. legillä. Merilukion purjehduksilla kaiken edelle menee turvallisuus. Kiitän sydämellisesti s/y Lokin kolmea kipparia Sakari Kalsketta, Alpo Kaakista ja Markku Mikkolaa turvallisesta purjehduksesta sekä osaavasta merenkulun ja purjehduksen opetuksesta sekä förstejä Simo Hännikkälää ja Juha Koivistoa, jotka ohjasivat ja kouluttivat nuoria merenkulun saloihin. Kiitokset myös taloudellisesta tuesta TSYKin kannatusyhdistykselle.  Yhdistävänä tekijänä opettajien, päällystön ja merilukiolaisten välillä on pitkillä ja joskus uuvuttavillakin merimatkoilla rakkaus lajiin, mereen ja merenkulkuun. Ammattilaiset siirtävät omaa osaamistaan tuleville sukupolville ilman, että ketju katkeaa. Suuret kiitokset teille mahtaville merilukiolaisille joustavuudesta, kestävyydestä, hyvästä huumorintajusta, sitkeydestä ja loistavasta yhteishengestä. Teitä varten näitä koulutuspurjehduksia järjestetään.

Purjehduksen viimeisenä aamuna vierailimme Aspössä ja saaren pitkäaikainen asukas Monika Aaltonen kertoi meille saaren historiasta ja antoi viisaan neuvon: ” Oppikaa merestä, tutkikaa sitä, mutta asennoitukaa niin, että me emme päätä kaikesta ja kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa”

Navigare necesse est!

Christiane Ala-Nissilä

Merilukion koordinaattori

Historian ja yhteiskuntaopin lehtori

Vuoden 2023 NNE-purjehduksella on kerätty tutkimustietoa Itämeren suolapitoisuudesta ja lämpötiloista eteläiseltä Itämereltä Aurajoen suulle Turkuun. Itämeren valuma-alueeseen kuuluu useita eri kokoisia jokia, jotka tuovat makeaa vettä Itämereen. Hypoteesina tutkimuksessa oli, että Itämeren pohjoisimmissa osissa suolapitoisuus on matalampi kuin eteläisissä ja lounaisissa osissa. Tähän syyksi esitämme sitä, että lounais- ja eteläosat ovat lähempänä Tanskan salmea, josta virtaa suolaista vettä Itämereen erityisesti suolapulssien mukana.

Tutkimukseen käytettiin pääosin kahta laitetta, Limnos-vesinäytteenotinta ja Labquest-suolapitoisuusmittaria. Vesinäytteenotin sisälsi lämpömittarin, jonka avulla pystyimme tarkistamaan veden lämpötilan.

Jokainen legi teki tutkimuksen vähintään kolme kertaa omalla purjehduksellaan ja tuloksia on Öölannista Aurajoelle asti. Näytteet otettiin pysähtymällä syvänteelle, jolloin veteen laskettiin vesinäytteenotin tiettyyn syvyyteen asti, esimerkiksi 4 metriin. Limnos kaappasi vettä, joka sitten nostettiin takaisin veneeseen ja vedestä mitattiin sen suolapitoisuus ja lämpötila. Otimme näytteet kahdesta eri syvyydestä toinen neljästä metristä ja toinen yli 20 metristä. Samaan aikaan veteen laskettiin Secchin levy, jonka avulla mittasimme näkösyvyyttä.

Tulokset ovat selvillä ja voimme aloittaa tutkimuksen kriittisimmän vaiheen, eli analysoinnin. Huomasimme, että pohjoisemmissa osissa Itämerta suolapitoisuus oli pienempi kuin eteläisemmissä. Suolapitoisuudella ja näkösyvyydellä ei näyttänyt olevan yhteistä korrelaatiota. Huomasimme myös suolapitoisuuden olevan syvemmällä korkeampi. Tukholman saaristossa oli kuitenkin matalampi suolapitoisuus kuin esimerkiksi Turun saaristossa. Korkein suolapitoisuus oli Öölannin itäpuolella 25 metrin syvyydessä (6,7 promillea) ja matalin Tukholman Vasahamnissa (4,1 promillea). Aurajoessa tulee olettavasti suolapitoisuus olemaan lähellä nollaa.

Tästä voimme päätellä, että Tanskan salmista läpi virtaava vesi tuo mukanaan Itämereen suolaista vettä, joka vajoaa pohjaan. Tanskan salmet ovat siis merkittävin yksittäinen vaikuttaja Itämeren suolan määrään, ja pohjoisemmassa on vähempisuolaista vettä. Hypoteesimme siis oli oikeassa.

Mahdollisia virheitä on kuitenkin olemassa. Yksi mittaustulosten tarkkuuteen vaikuttava tekijä on saattanut olla suolapitoisuusmittarin epäpuhtaus ja kalibroinnin puute. Muita tekijöitä ovat mm. satunnaistekijät (esim. virtaukset) ja havainnointivirheet.

Analysointia jatkamme ajatuksissamme, sillä nyt alkaa viimeinen vahtivuoromme, jolla meidän on kunnia tuoda s/y Lokki kotisatamaansa Aurajokeen.

Akseli, Kalle ja Maxim

 

 

 

 

 

Viimeisenä aamuna heräsimme kauniin aurinkoisessa Aspössa ja pääsimme tutustumaan saaren kirkkoon ja historiaan. Paikallisen asukkaan Monikan opastuksella opimme, että Aspön kirkko on hajonnut esimerkiksi trombin takia ja se onkin rakennettu useasti uudelleen. Tämänhetkinen valkotiilinen versio on rakennettu nuorien avustuksella, jotka tulivat Aspöseen kansainväliselle leirille monesta eri maasta. Kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1957. Saarella eläminen on yhteisöllistä ja kirkossa järjestetäänkin usein konsertteja ja muita tilaisuuksia. Kello 10.03 irrotimme köydet ja suuntaamme nyt kohti kotisatamaa Turkua.

Anna, Siiri ja Sanni