Vuoden 2023 NNE-purjehduksella on kerätty tutkimustietoa Itämeren suolapitoisuudesta ja lämpötiloista eteläiseltä Itämereltä Aurajoen suulle Turkuun. Itämeren valuma-alueeseen kuuluu useita eri kokoisia jokia, jotka tuovat makeaa vettä Itämereen. Hypoteesina tutkimuksessa oli, että Itämeren pohjoisimmissa osissa suolapitoisuus on matalampi kuin eteläisissä ja lounaisissa osissa. Tähän syyksi esitämme sitä, että lounais- ja eteläosat ovat lähempänä Tanskan salmea, josta virtaa suolaista vettä Itämereen erityisesti suolapulssien mukana.
Tutkimukseen käytettiin pääosin kahta laitetta, Limnos-vesinäytteenotinta ja Labquest-suolapitoisuusmittaria. Vesinäytteenotin sisälsi lämpömittarin, jonka avulla pystyimme tarkistamaan veden lämpötilan.
Jokainen legi teki tutkimuksen vähintään kolme kertaa omalla purjehduksellaan ja tuloksia on Öölannista Aurajoelle asti. Näytteet otettiin pysähtymällä syvänteelle, jolloin veteen laskettiin vesinäytteenotin tiettyyn syvyyteen asti, esimerkiksi 4 metriin. Limnos kaappasi vettä, joka sitten nostettiin takaisin veneeseen ja vedestä mitattiin sen suolapitoisuus ja lämpötila. Otimme näytteet kahdesta eri syvyydestä toinen neljästä metristä ja toinen yli 20 metristä. Samaan aikaan veteen laskettiin Secchin levy, jonka avulla mittasimme näkösyvyyttä.
Tulokset ovat selvillä ja voimme aloittaa tutkimuksen kriittisimmän vaiheen, eli analysoinnin. Huomasimme, että pohjoisemmissa osissa Itämerta suolapitoisuus oli pienempi kuin eteläisemmissä. Suolapitoisuudella ja näkösyvyydellä ei näyttänyt olevan yhteistä korrelaatiota. Huomasimme myös suolapitoisuuden olevan syvemmällä korkeampi. Tukholman saaristossa oli kuitenkin matalampi suolapitoisuus kuin esimerkiksi Turun saaristossa. Korkein suolapitoisuus oli Öölannin itäpuolella 25 metrin syvyydessä (6,7 promillea) ja matalin Tukholman Vasahamnissa (4,1 promillea). Aurajoessa tulee olettavasti suolapitoisuus olemaan lähellä nollaa.
Tästä voimme päätellä, että Tanskan salmista läpi virtaava vesi tuo mukanaan Itämereen suolaista vettä, joka vajoaa pohjaan. Tanskan salmet ovat siis merkittävin yksittäinen vaikuttaja Itämeren suolan määrään, ja pohjoisemmassa on vähempisuolaista vettä. Hypoteesimme siis oli oikeassa.
Mahdollisia virheitä on kuitenkin olemassa. Yksi mittaustulosten tarkkuuteen vaikuttava tekijä on saattanut olla suolapitoisuusmittarin epäpuhtaus ja kalibroinnin puute. Muita tekijöitä ovat mm. satunnaistekijät (esim. virtaukset) ja havainnointivirheet.
Analysointia jatkamme ajatuksissamme, sillä nyt alkaa viimeinen vahtivuoromme, jolla meidän on kunnia tuoda s/y Lokki kotisatamaansa Aurajokeen.
Akseli, Kalle ja Maxim
Kiitos kiinnostavasta suolaraportista ja tervetuloa Turkuun!