Puolalan yläkoulun englannin kieliluokkalaisten syyslukukausi huipentui jouluisiin vaahtokarkkityöpajoihin Pink Vanilla-kahvilassa, jota pyörittää Suomeen neljä vuotta sitten Providencen kaupungista, Rhode Islandin osavaltiosta Yhdysvaltain itärannikolta muuttanut Granger Simmons.
Työpajojen aluksi Granger kertoi omasta urastaan ja elämästään. Työnteon hän aloitti jo pienenä 10-vuotiaana poikana ravintola-alalla. Alkujaan suunnitelmissa ei ollut ura herkkubisneksessä. Granger on opiskellut lingvistiikkaa ja antropologiaa Harvardin sisaryliopistossa, Brown Universityssä, jossa tapasi tulevan suomalaisen vaimonsa. Yhdessä he aloittivat jo Amerikassa catering-yrityksen ja oli luontevaa jatkaa samalla alalla Turussakin. Pink Vanilla-kahvila myykin tyypillisiä amerikkalaisia tuotteita: kuppikakkuja, muffinsseja, vaahtokarkkimakeisia ja limonadia.
Jouluisessa työpajassa tehtiin vaahtokarkkimassasta lumiukkoja. Ensin niille muotoiltiin sokerimassasta hattu, porkkananenä ja tarvittavat koristeet. Sen jälkeen valmiista vaahtokarkkimassasta muotoiltiin lumiukolle pallovartalo, jonka osat keihästettiin puuvartaaseen. Lumiukon jokainen sai koristella haluamallaan tavalla ja lopuksi se pakattiin lahjapakkaukseen.
Parasta oppilaiden mielestä oli rento yhdessä puuhailu, ylijääneiden koristekarkkien maistelu ja se, että kuuli aitoa, amerikkalaista puhetta.
Jos haluat itsekin kokeilla vaahtokarkkilumiukon valmistusta, tässä Grangerin resepti muotoiluun sopivan sitkeän ja tahmean vaahtokarkkimassan valmistukseen:
3.5 dl vaahtokarkkeja
3,5 dl riisimuroja
n. 25 g voita
Sulata voi ja anna vaahtokarkkien sulaa joukkoon. Lisää sitten riisimurot. Sekoita hyvin. Levitä uuninpellille ja anna jähmettyä. Herkkujen muotoilussa vain luovuus on rajana! Katso vaikka näitä Marshmallow Rice Crispie treats-kuvia!
Vaahtokarkkityöpajat toteutettiin Turun Kielivirta-hankkeen Opetushallitukselta saamalla rahoituksella.
Anu Halvari ja Pia Kola-Torvinen määrittelivät kielitaidon 
Päivän lopuksi Katri Kuukka esitteli puheenvuorossaan siitä, miten monikielisiä luokkamme ovat ja S2-oppilaiden tarvetta erilaisiin apuvälineisiin sekä monipuoliseen tukeen erityisesti vieraan kielen tunneilla. Uutta OPSia Kuukka avasi kielitietoisuuden näkökulmasta ja muistutti, että sen myötä jokainen opettaja on kielenopettaja, ei vain kieltenopettajat vaan kaikkien aineiden opettajat. Tässä paradigman muutoksessa voivat kielenopettajat toimia tukena ja apuna omissa työyhteisöissään.
CLIL käsitteenä on hyvin moniselitteinen. Kaikki seminaariin osallistuvat koulut olivat CLIL kouluja, vaikka vieraan kielen osuus eri kouluissa vaihteli 25-100%. Eli koulut tarjoavat suihkutusta, painotusta, immersiota ja täysin kansainvälisistä opetusta. On harmi ettei Euroopan, saati sitten Suomen kokoisessa maassa saada selkiytettyä erityyppisten ja -laajuisten CLIL-opetusmuotojen kirjoa.
Seminaariohjelmassa oli luentojen lisäksi työpajoja. Työpajojen jälkeen keskusteltiin päivien annista. Osa toimintatavoista oli hyvinkin tuttuja, uusista käytännön harjoituksista ja omaa työtä helpottavia vinkkejä arvostettiin. Turkulaiset konkariopettajat kokivat tyytyväisyyden tunnetta, teemme samoja asioita ja käytänteet ovat jo pidemmällä. Tuoreemmille CLIL opettajille moni asia oli varmasti uutta.
Illallispöydässä keskusteltiin ja todettiin yhteinen verkostoituminen oman kunnan koulun opettajien kanssa tärkeäksi. Jopa samasta koulusta saapuneet opettajat eivät ehdi arjessa juttelemaan kunnolla.
Toiminnallisissa harjoituksissa tärkeimmäksi huomioksi ousi kuitenkin se, että oppilas oppii parhaiten itsetekemällä. Sen sijaan, että opettaja keksii hikihatussa hauskoja leikkejä tunneille, voisivatkin oppilaat päästää tähän hommaan ihan itse. Jämäpaperit voi käyttää hyödyksi oppilaiden toiminnallisuuteen teettämällä oppilailla palapelejä, muistipelejä, sanalappuja tai lausesuikaleita, jotka leikataan paloiksi. Helppoa ja opettajan ei tarvitse itse tehdä ja leikellä mitään!
Vaikka matkalla on ollut muutama epäuskon hetki ja turhautumista sekä monta tuntia materiaalien valmistelua, olemme enemmän kuin tyytyväisiä uuteen työtapaamme. Tulokset ja työnlaatu ovat parantuneet jokaisen oppilaan kohdalla. Suurin muutos opettajan näkökulmasta on oppilaiden tuntityöskentelyn tehostuminen. Jokainen oppilas on nyt aktiivinen toimija, joka etenee työssään ja harjoittelee eri kielen osa-alueita monipuolisesti ja tehokkaasti jokaisella tunnilla. Tehokkaan kielenopiskelun lisäksi oppilaat oppivat arvokkaita yhteistyötaitoja, oman työn ohjaamista ja suunnitelmallisuutta. Aivan mahtavaa!
Keskustelumme pääsi kunnolla vauhtiin, kun pohdimme mahdollisuuksia toteuttaa projektiyhteistyötä. Mietimme, miten kohdekieliset vanhemmat tai muut koulun ulkopuoliset toimijat, esiopetuksen, kummiluokat ja yliopiston vaihto-opiskelijat voisi houkutella mukaan yhteistyöhön juuri monialaisia oppimiskokonaisuuksia toteutettaessa. Mahdollisuuksia varmasti olisi paljonkin. Eniten meitä kiinnosti kuitenkin herätellä henkiin kieliluokkien välistä yhteistyötä, mutta osallistamalla tällä kerralla oppilaat mukaan! Omien koulujemme sisällä sekä ala- ja yläkoulujen välillä yhteistyötä jo tehdään. Ehkä jotkut uskaltaisivat kokeilla myös eri kielilinjojen välistä yhteistyötä.
uuden opetussuunnitelman valossa, ja voidaankin todeta, että laksikielinen opetus itsessään toteuttaa monelta osin uuden opetussuunintelman perusteita niin laaja-alaisten tavoitteiden kuin ilmiöpohjaisen oppimisen näkökulmasta. Hienoa!