Tänään 90 prosenttia miehistöstä oli toimintakyvyttömiä osan päivää. Vesi ja laatta lensivät, kukaan ei säilynyt kuivana. Meno alkoi hyvin, mutta pikkuhiljaa kovan tuulen ja maininkien jatkuessa meininki hyytyi tasaisesti. Jokainen oli ihan hajalla lopussa. Hengissä kuitenkin. Illalla päivällisellä kerroimme toisillemme päivän kommelluksia (osa miehistöstä ei ollut hereillä koko matkaa), ja yleinen mieliala ja virkeys nousi. Rentoutuminen saunassa ja nukkumaan.
Velho, prinssi ja sultaani
Kertasimme kannella lyhyesti Itämeriasiaa ja sen eri osien nimistöä. Itämeri on Pohjois-Euroopassa sijaitseva Atlantin valtameren sivumeri, jota ympäröivät Venäjä, Saksa, Ruotsi, Tanska, Suomi, Puola ja Baltian maat. Itämeren valuma-alue on nelinkertainen Itämeren pinta-alaan verrattuna. Itämeren suuren valuma-alueen ja pienen yhteyden Pohjanmereen seurauksena Itämeren vesi on vähäsuolaista murtovettä. Tanskan salmesta tulee suolapulsseja noin 10-20 vuoden välein, mikä puhdistaa varsinaisen Itämeren pohjaa ja toisaalta puskee hapetonta vettä aina Suomenlahdelle saakka. Itämeri on itse merenä hyvin matala keskisyvyyden ollessa vain 54 metriä. Syvin kohta sijaitsee lähellä Gotlannin saarta (Landsortin syvänne), jossa syvyyttä löytyy 459 metriä.
Itämeri rajoittuu etelässä Puolan ja Saksan rannikoihin ja lännessä Tanskan salmiin. Pohjoiseen Itämeri kurottuu Perämeren alueelle ja Suomenlahden pohjukassa, idässä, Pietarin satamiin. Maankohoamisen seurauksena Perämeren alue tulee tulevaisuudessa sulkeutumaan omaksi alueekseen, Perämereksi, Merenkurkun kohdalta. Varsinaisen Itämeren aluetta, joka sijaitsee Itämeren keskiosissa, kutsutaan vähäisen happipitoisuuden vuoksi toisinaan Euroopan suurimmaksi aavikoksi.
Itämeri on suhteellisen nuori meri verrattuna muihin maapallon meriin. Itämeri on 9000 vuotta vanha, joka on hyvin nuori verrattuna esimerkiksi Atlantin ja Pohjanmeren 180 miljoonan vuoden ikään.
Sulttaanit,
Atte, Leo ja Elmeri
Lähestymme Poria tasaisen 4 m/s tuulennopeuden saattelemana. Pääsimme etenemään pitkän matkan purjeilla tuulen voimalla, mutta nyt Tahkoluodon offshore-merituulipuistoa ohittaessamme liikumme toistaiseksi moottorilla.
Aloitellessamme kortinpeluuta Nina kutsui meidät kannelle ja kertoi meille tuulesta sekä tuulivoimaloista ja –energiasta. Toisin kuin jotkut ajattelevat, tuuli ei synny liikkuvista ja heiluvista puista – se syntyy seurauksena siitä, kun aurinko ei lämmitäkään maapalloa tasaisesti, mikä johtaa puolestaan erilaisiin ilmanpaine- ja lämpötilaeroihin. Niitä tasoittamassa ovat ilmavirtaukset; lämmin ilma on kylmää kevyempää, se nousee ylöspäin ja tilalle virtaa viileämpää ilmaa sivuilta. Ilmanvirtausta kutsutaan tuuleksi.
Vuonna 2010 Suomeen valmistui ensimmäinen merituulivoimala. Nyt ohittamamme Tahkoluodon offshore-merituulipuisto on rakennettu tämän ensimmäisen merituulivoimalan ympärille. Laskimme, että tuulivoimaloita maisemassa oli yhteensä 16.
Jos Pori päättää rakennuttaa uuden suunnitellun tuulipuiston Tahkoluotoon, sinne rakennettaisiin noin 45 tuulivoimalaa. Kaupunki pystyisi tuottamaan enemmän energiaa kuin se tarvitsee ja se voisi myydä energiaa muualle, tai käyttää sitä vedyn tuottamiseen. Nämä tuulivoimalat olisivat suurempia kuin nykyiset, koska niiden korkeus lavan kanssa olisi noin 300 metriä. Rakentaminen voitaisiin aloittaa 2023 ja se otettaisiin käyttöön 2025.
Prinssit,
Inka, Elsa, Enni ja Kanella
Saavuimme tänään henkeäsalpaavan kauniin Märketin majakkasaarelle. Yllätykseksemme saari koostui pelkästään matalasta kalliosta. Ajoimme saarelle kumiveneellä viiden henkilön ryhmissä, sillä saarella oli vaikeat rantautumismahdollisuudet. Päällepäin katsottuna näytti siltä, ettei saaren kallioilla kasvanut muuta kuin jäkälää sekä levää. Löysimme kuitenkin monta jo entuudestaan tuttua lajia, kuin uudempia tuttavuuksia. Haastavista ja ankarista olosuhteista huolimatta Märketiltä löytyy paljon lajeja, koska ne pystyvät selviytymään pienissä kallionkoloissa. Lintujen ulosteen mukana leviää siemeniä ja kasvit saavat ravinteita lintujen ulosteesta ja kallion mineraaleista. Sadevetenä saarelle tulee makeaa vettä, jota kasvit imevät itseensä. Märketin kallioilta ja kalliokoloista löytyi muun muassa alla olevia lajeja. Paluumatkalla ajoimme hyljeluodon ohitse. Näimme todella monta harmaahyljettä eli hallia sekä uimassa meressä, että makaamassa luodon päällä. Hylkeitä bongattiin kiikareiden kera ja jokainen näki ainakin vilahduksen hylkeestä. Hyljeluoto sijaitsi muutaman kilometrin päässä Märketin majakasta. Tunnistettuja kasveja, jäkäliä, leviä ja eläimiä:
Liikkuessamme Ahvenanmaalla, ihmettelimme Ahvenanmaan teiden punaista väriä. Mistä tämä voisi johtua? Näimme myös, että Eckerön ranta ja merenpuoleinen rannikko olivat täynnä kuutiomaisia kivimuodostelmia, joissa oli punaista vivahdetta. Kerroimme mantsan opettajalle havainnoistamme ja hänellä oli vastaus kysymykseemme.
Kuutiomaiset muodostelmat olivat granaattia, jota on Ahvenanmaalla niin paljon, että Ahvenanmaalla on päätetty tehdä tiet sillä. Kuutiomaiset lohkeamat johtuvat graniitin kovuudesta. Graniitti on niin kovaa kiviainesta, etteivät edes suuret aallot ja talven jäät hetkauta niitä. Ainoastaan vuosien kestävä jääkausi rikkoo graniittia. Ja graniitti lohkeaa kuutioiksi.
Graniitti on syväkivi, eli se on muodostunut ja jähmettynyt hitasti maankuoressa miljoonia vuosia sitten, syvällä maassa, ja on noussut sieltä myöhemmin ylös. Graniitti on siis kivilaji, joka koostuu kolmesta eri mineraalista, joita ovat kvartsi, kiille sekä maasälpä. Graniitin tekee kovaksi kvartsi, kiiltäväksi kiille ja punertavan värin antaa maasälpä. Kokonaisuudessaan ja yleistettynä Itämeren rannikko on erilaista pohjois-eteläsuunnassa: eteläisellä Itämerellä on paljon hiekkarantoja ja -dyynejä, keskeisellä Itämerellä (Gotlannissa ja Saarenmaalla esimerkiksi) on kalkkikivirantoja, ja pohjoisemmalla Itämerellä ja saaristossamme on paljon kovia graniitti- ja gneissi kalliorantoja.
-Ryhävalaat
Arska möllöttää ja tuulee etelästä noin 4ms. Purjehdimme kaikki purjeet ylhäällä noin neljää solmua. Märketin mukavien ohjaajien kierroksen jälkeen, lähdimme siis kohti koillista, Pohjois-Ahvenanmaata. Ajoimme pienen luodon ohitse, toiveena hylkeitten spottaaminen. Se onnistui, sillä näimme todellakin muutamat hylskyt. Tosi siistien hylkeiden jälkeen ajoimme hetken moottorilla, kunnes urheat Monnit nostivat isosti perämies Teemun opastuksella purjeet ylös. Samaan aikaan muut tekivät omia juttujaan.
Opimme muutamia juttuja, esimerkiksi kaikki kehittyivät ohjaamisessa ja vyyhtiminen alkoi sujua erittäin mallikkaasti. Samaan aikaan muut vain tekivät omia juttujaan jossain muualla.
Navigointivuorolla kaikilla oli hauskaa. Aivan vuoron lopulla El Capitanoa alkoi hiukan väsyttää, joten päätimme lähteä miehekkäästi hakemaan Ryhävalaita terassille(kannelle). Vuoron vaihduttua Monnit alkoivat askartelemaan kortteja KIPPARIN käskystä.
-Monnit
Lähdimme Jungsfruskäristä noin kello 13 kohti Maarianhaminaa. Ylitimme Kihdin pian lähdön jälkeen, jossa tuuli oli n.2-5ms. Kihdin keskiosassa ei näkynyt juuri yhtään saaria, joka oli uutta tälle reissulle.
Kihdin jälkeen ryhmämme pääsi ruoriin ja navigoimaan. Sottungan kohdalla saimme seuraa edestä ja takaa. Molemmista sunnista tuli Finnlinesin laivat, jotka ohittivat Lokin suunnilleen samaan aikaan. Ruorimies melkein laski housuunsa, kun takaa tuleva laiva tööttäisi aivan todella kovaa. Mikä jytky.
Kun Finnlinesit olivat menneet ohitse, vastaan tulivat vielä Baltic Princess, Viking Grace sekä yksi pienempi rahtilaiva. Aurinko on paistanut koko päivän ja purjehdimme Kihdillä hienosti kuutta solmua. Loppumatkasta suuntasimme suoraan länteen 7,3 solmun nopeudella ilman purjeita, heikkojen tuuliolosuhteiden takia. Nyt olemme kiinni turvallisesti Maarianhaminan Länsisatamassa.
-Ryhävalaat
Tänään aamupäivällä pääsimme snorklaamaan Jungfruskäriin. Tarkoituksena oli löytää mahdollisimman monta eliölajia rannan lähistöstä. Keräsimme tunnin aikana kaikki löytämämme eliölajit muoviastioihin ja lopuksi pidimme eliölajeista näyttelyn opettajalle. Välineinä käytimme snorkkeleiden lisäksi vesikiikaria, pinsettejä, valkoisia muoviastioita ja pipettejä. Kokemuksena koko setti oli äärimmäisen mukavaa, sillä vesi oli kirkasta ja lämmintä. Pohjaan näkyi laiturin joka puolelta. Opettajan arvio näkösyvyydestä hipoi kuutta metriä. Opimme uutta tietoa eri lajeista kuin myös kokonaan uusia lajeja kuten esimerkiksi leväkatka. Ymmärsimme Itämeren eliökunnasta taas vähän enemmän.
Lajeja, joita löysimme Jungfruskärissä 18.8.2020:
Levät:
-Rakkohauru, jouhilevä, suolilevä, ahdinparta, hapsivita, rivularia hyytelökuulia (sinilevä)?, punahelmilevä
simpukat:
-sinisimpukka, liejusimpukka, hietasimpukka, idänsydänsimpukka, lettiruskosimpukka
Eläimiä:
-leväkatka, leväsiira, leväkotilo, merirokko
Jotain muuta kasvillisuutta veden alaisesta maailmasta:
-Ahvenvita, merisätkin
-Monnit ja yksi laivakisu (Chef, Ali, El Capitano ja AK-47)
Heräsimme veneemme hurjaan keulapotkurin ääneen klo. 8.15. Aamupala oli hiukan viivästynyt, mutta aloitimme päivän positiivisella meiningillä siitä huolimatta. Aamu oli mielettömän kaunis. Meri oli lähes tyyni ja taivas pilvetön, kun seilasimme kohti uutta kohdetta, Jungfruskäria.
Saavuttuamme Jungfruskärille aloitimme heti meribiologia tutkimukset snorklauksen ja erilaisten merenelävien parissa. Merivesi oli älyttömän kirkasta ja yhtä lämmintä kuin Välimerellä ;). Uimisen jälkeen lähdimme pienelle saarikierrokselle. Vastaan tuli muutama äkäinen lehmä, mikä teki kierroksesta jopa vähän pelottavan. Lehdesniittymaisemat olivat hulppeita ja ne muistuttivat vähän italialaisia oliivipuutarhoja. Näkymä lintutornista muistutti puolestaan hieman afrikkalaista savannimaisemaa.
Tällä hetkellä olemme Kihdillä matkalla Maarianhaminaan. Tuulta ei juurikaan ole, joten toistaiseksi matkaamme purjeet alhaalla moottorilla. Ilma on edelleen kuin morsian. Nyt nostetaan kuitenkin purjeet.
-Laivakisut, miu
Noin klo 20 aikoihin aloimme navigoida yöpaikkaamme, Houtskärin Berghamnia, kohti. Navigointi oli loppua kohden paikoitellen vaikeaa, mutta perille löydettiin! Navigoinnin kannalta tärkeä kummeli jäi aluksi huomaamatta, joten suunta oli jonkun aikaa hieman hukassa (kummeli näkyy huonosti idästä tultaessa). Saapuminen saareen oli kapean reitin kautta, mutta siitä huolimatta Lokki saatiin ohjattua turvallisesti Berghamnin saaren kylki
kallion viereen. Rantautumisessakin oli omat ongelmansa, sillä kyseessä oli luonnonsatama. Alus ehdittiinkin myös kääntää useampaan otteeseen ennen sopivan rantautumispaikan löytämistä
Iltaan mahtui myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita kalliokiipeilyn muodossa. Joidenkin osalta päivä sai päätöksensä iltauinnilla ja toisilla upeaa pinkkiä auringonlaskua katsellessa. Nyt suunnistetaan omiin punkkiin ja katsotaan minne huominen meidät kuljettaa… Natinati
-Laivakisut, mau