Tekijä: Nina Brander

Viimeinen päivä merellä sujui tuulen puhaltaessa pohjoisesta. Purjehdimme hienosti kohti Helsinkiä. Pidimme MOB -harjoituksen, joka ei sujunut aivan oppikirjan mukaan. Erikoistilanteet vaativat paljon harjoittelua. Miehistö selvisi kahdella tikillä ja ison hatun:) menetyksellä.  

Saavuimme Halkolaituriin klo 13. Aluksen siivouksen jälkeen oli loppupalaverin aika. Paljon on opittu aluksesta, merenkulusta ja purjehtimisesta. Merilinjan ensimmäinen koululaivapurjehdus päättyi ja toinen alkaa sunnuntaina. Kiitämme Inga-Lilliä, kaikkia purjehdukselle osallistujia, yhteistyökumppaneitamme, blogimme lukijoita ja jäämme kiinnostuksella seuraamaan uuden retken alkua. Onnea matkaan, pitäkää lippu korkealla.

Koordinaatit: 6o° 06′ 180” N, 25° 08′ 90” E

Tuulen nopeus: 6 m/s

Murtovettä allamme n. 30m

Nopeus: n. 3 solmua

Kurssista huolehtivat ruorissa Noora sekä navigoimassa Olli ja Elias.

”Se on menoks – Sano Annie Lennox”

Olin ”paskavahdissa” yhdessä Juhon, Oskun, Eliaksen ja Nooran kanssa, joka tarkoittaa sitä, että jouduimme pitämään kansivahtia 04.00-08.00. N. 06.30 aamulla kapteeni heräsi ja antoi käskyn irtautua laiturista. Syy oli se, että toisinkuin sääennusteet olivat kertoneet, tuuli oli vaihtanut suuntaa pohjoistuuleksi ja yltyi hetki hetkeltä hurjemmaksi! Jouduimme peruuttamaan kallioiden välistä vastatuuleen. Tilanne oli erittäin haastava ja jännittynyt, mutta selvisimme säihkähdyksellä miehistön ammattitaidon ansiosta. Tilanne oli niin nopea, että olimme vähällä unohtaa opettajamme, Christianen ja Ninan nukkumaan majakan sviittiin. Tämän vuoksi heille tuli erittäin nopea herätys. 😀

Tällä hetkellä suuntanamme on Helsingin Halkolaituri.

Loppukevennyksenä listasimme yöllä valveilla ollessamme lentäviä lausahduksia purjehdukseltamme:

• ”Vain purjehtiminen on olennaista!”
• ”Mis me ollaa, mis me ollaa, mis me ollaaaaaaaaaaaaaa??”
• ”Oota, toi paviaani tuli taas tähä riehuu!”
• ”Toi vahti on aina paikalla ku sattuu ja tapahtuu, muttei koskaa sillon ku pitäis!”
• ”Ylläri, se oli taas tää vahti.”
• ”Tietää et lihan leikkaus on alkanu ku laastarit on jo eisllä.”
• ”Tä purjehdus on ollu tosi jees, vaikkei tääl ollakkaa tehty mittää.”
• ”Moi mun nimi on Hulttiovici!”
• ”Tä on tottelevaisuuskoulu.”
• ”Mä vaa raadan ja raadan ja te vaa naaratte ja naaratte!”
• ”Ihanku tääl satais?”
• ”Mullon ihan samallainen mut kuitenki vähä erillaienen!”

Marko kuittaa, Inga-Lill, Suomenlahti.

Saavuttuamme Sköderskärinmajakalle ryhtyi kukin tekemään omia askareitaan: Yhdet lähtivät lämmittämään saunaa, toiset virittämään grilliä ja toiset menivät tekemään savivalauksia upeista saaren silokallioista. Täysikuun paistaessa taivaalla  kokoonnuimme kaikki yhteen kuuntelemaan majakkasaaren vartijan tarinoita Söderskärin historiallisesta majakasta. Nousimme kerros kerrokselta ylös pimeässä majakassa taskulampun valossa ja kuuntelimma tarinoita majakan vaiheista ja elämästä majakkasaarella.

Jo muinaisina aikoina paikalla on ollut merimerkkejä takaamassa merenkulun turvallisuutta ulkosaaristossa. Kaikka väylät Helsinkiin, Porvooseen ja Pellinkiin ovat kulkeneet Söderskärin kautta. Autonomian aikana 1800-l idän liikenne kasvoi ja majakka rakennettiin 1862. Saarelle muutti majakkamestari ja 3 majakanvartijaa perheineen. Heille rakennettiin asunnot, jossa he asuivat ympäri vuoden.  Majakka loisti vain avoveden aikaan.

Majakan valolaitteisto tilattiin suoraan Pariisista. Se on toinen Suomen kahdesta ensimmäisestä Fresnelin järjestelmän mukaisesta kristalliprismoista valmistetusta linssistöstä. Majakka loisti jopa 15 meripenkinkulman päähän. Lopullisesti valo sammui vuonna 1989.

Elämä majakalla on ollut yksinkertaista ja karua sekä kamppailua milloin luonnonvoimia milloin vihollista vastaan. Sodan aikana majakassa toimi lennätinkeskus, jossa Lotat päivystivät. Puhelinmen ansiosta he saivat usein tiedon viholliskoneiden lähestymisestä idästä jo ennen kuin ne näkyivät ja välitivät tiedon eteenpäin Helsinkiin.

Olipa kerran majakanvartija, jolla oli tytär nimeltä Anna. Anna oli 10-vuotias. Kerran Söderskäriin saapui naapurisaarelta nuori mies nimeltä Johan, joka oli kalastaja. Hän ihastui   Annaan, mutta ymmärsi ikäeron olevan liian suuri joten hän sanoi tämän isälle:” Pidä tytöstä huolta. Palaan hakemaan hänen, kun aika koittaa.” Annan ollessa 23-vuotias Johan palasi ja he menivät naimisiin.  Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun.

Nousimme pilkopimeässä majakan huipulle 32 metriin ihailemaan kuunsiltaa, jonka täysikuu muodosti avomerelle. Horisontissa siinsivät Tallinnan valot ja Helsingin edustalla vilkkui Suomenlinnan kirkkomajakka.

Myöhäinen päivällinen oli odottamisen arvoinen. Grillasimme kuunvalossa ja myrskylyhtyjen loisteessa majanvartijan tuvan edessä. Yöllä saunoimme 1876 valmistuneessa saunassa ja osa kävi myös uimassa karuilta silokallioilta kuun loistaessa taivaalta.

Tuhannet kiitokset Eilalla, Pihlalle ja Söderskärin väelle. Tämä kokemus ei unohdu!

Turun Suomalaisen yhteiskoulun lukion merilinjan puolesta

Marko,Toni ja Oskari

klo 13.15, 60.08.219N, 24.49.502E, Käärmesaaren salmessa, tuuli 7-8-m/s SW, kolmella purjeella 3-4-solmua, Robert ruorissa, kohti Söderskärin majakkaa.

Muuta: suosittu yösuunnistus sateessa, upea täysikuu näköalatornissa, myöhemmin ukkosta viime yönä.  Aamulla lähdettiin kohti Söderskäriä. Purjeet ylös ja kallion suojassa saatiin pohja- ja vesinäytteitä 13.5-15.4m:n syvyydestä. Otimme kaksi pohja- ja vesinäytettä. Pinnalla oli lievästi sinilevää, Nodulariaa ja Aphanizomenonia, tyypillisiä rehevöityneissä vesissä. Pohjanäyteet saatiin otettua noin 13.5 metrin syvyydestä. Ensi silmäyksellä näytti, että emme saaneet mitään muuta kuin kiviä ja pohja- liejua. Opiskelia nimeltä Olli oli heittämässä pohjanäytteen takaisin mereen, mutta opettaja kielsi sen ja halusi, että niitä tutkitaan tarkemmin. Loppujenlopuksi pohjanäytteestä löytyi liejusimpukoita (Macoma baltica), mittarijuotikas (imee verta kampeloista ja sen jälkeen pudottautuu pohjalle) ja merisukasjalkaisia jotka viihtyvät usein vähähappisilla pohjilla.

Kertovat: Ville Väisänen ja Juho Kaartoaho.j

Tilanteet merellä ja maastossa poikkeavat valtavasti arjesta. Erilainen oppimisympäristö on  sekä opiskelijoille että opettajille mielenkiintoinen. Uudet maisemat ja kokemukset ovat yhteisiä. Merenkulku, historia, luonto ja  taiteet nivoutuvat yhteen saaristossa luontevasti.

Navigare- blogin pitäminen on ollut osa oppimisprosessia. Tarkoituksena on ollut käyttää uutta viestintäteknologiaa ja sosiaalista mediaa osana opetusta. Blogi on toiminut hyvin, mutta myönnettäköön, että näissä olosuhteissa on välillä haastavaa päivittää blogia, koska suurimman ajan olemme kaikki kiinni laivan töissä. Mm Ruotsin opettaja on kommentoinut opiskelijoiden ruotsinkielisiä tekstejä ja opiskelijat ovat pyrkineet vastaamaan kysymyksiin ja kommentteihin.

Kaikkea opittua ja koettua ei ole ollut mahdollista jakaa. Opiskelijat ovat ottaneet merestä vesi-ja pohjanäytteitä ja tutkineet niitä mikroskoopeilla. Lisäksi he ovat tutkineet silokallioita ja tehneet niistä savijäljennöksi. Suomenlinnassa vietimme hienon päivän ensin tutustumalla kuivatelakkaan ja sitten muuhun linnoitukseen. Porvoossa kävimme tuomiokirkossa ja vanhassa kaupungissa ja matkan varrella olemme tutustuneet monenlaiseen merelliseen kulttuuriperintöön. Perinnelaivaelämä on kuitenkin elävää historiaa.

Tsykin merilinjan opiskelijat ovat osoittaneet erinomaista joustavuutta, reippautta ( mm valmistamalla itse kaikki ateriansa), hyvää käytöstä sekä toimineet pääsääntöisesti annettujen ohjeiden mukaisesti, mikä on myös edellytyksenä merenkulun turvallisuudelle.

Nina Brander (BGG) ja Christiane Ala-Nissilä (HY)

Saapuessa Porvooseen tulimme sivumyötäisessä luoteis-tuulessa jonka nopeus oli n. 8 m/s. Kaunissaaressa teimme myös pienen sinilevähavainnon, josta löysimme jopa kolmea eri sinilevälajiketta. Suurimmaksi osaksi tulimme kolmella purjeella: mesaanilla, fokalla ja klyyvarilla. Lopussa jouduimme kuitenkin turvautumaan moottorin apuun kapean väylän vuoksi.

Kiinnityimme Porvoon vierasvenesatamaan noin kello 18.00. Heti kiinnityttyämme saimme unohtuneet ruoat mukaan matkahuollon kautta. Tämän jälkeen lähdimmekin tallustamaan kohti Porvoon historiallista tuomiokirkkoa, jossa meille kirkkoa esitteli ensin kirkon henkilökuntaan kuuluva nainen ja siitä jatkoi Christiane kertomalla kirkon ja Porvoon mielenkiintoisesta historiasta.

Porvoossa kävimme syömässä kukin omaan piikkiimme ja kuten arvata saattaa, löysimme keskustasta nopeasti hyvän kebab-pitserian. Ja ruoka oli todella hyvää! ;P

Terveisiä kaikille toivottavat: Otso, Marko, Juho ja Ville V!

Vi alla om vårt grupp gjorde någon studie tillsammans på strand. Vi tittade till vatten och plockade sjögräs, till exempel sinileviä, rakkolevä, jouhilevä och hapsisuti. Vi också tar sampel från botten med EKMAN och undersökat det. Vi märkat att det biodiversitet om östersjö är ganska knapt, organismer var lilla och ingen av dem är endemiska. Sjös temperatur var 19 grades. Sinilevä var lite grand i yta. Olika släkten var aphanizomenon, nodularia och pallosinilevä. Vi hittade också leväkotilo, leväkatka, merirokko och sinisimpukka.

Det gäller Valtteri, Oskari och Ville både Toni (svenka folket)

Olemme ankkuroituneet Kaunissaaren läheisyyteen n. klo 20.15, jonka jälkeen Söimme ”loistavan” aterian: riisiä ja broilerpyöryköitä. Kokkeina toimivat Marko ja Juho. Kun olimme pitäneet hetken ”ruokalevon”, oli aika käydä uimassa. Pulahtamassa kävivät Oskari, Marko, Ville V, Torsti ja Pauli. Meren lämpötila on huimat 19 ̊C joten kyllä siellä tarkenikin! 🙂

Vapaa-aikaa vietti kukin omalla tavallaan; toiset ottivat nokoset, toiset taas yrittivät vallata saaren merirosvotyylillä, mutta vastarinnan käydessä ylivoimaiseksi he joutuivat perääntymään takaisin tukikohtaan. 😉

Tuulen nopeus: n. 13 m/s W , edetty matka: 17,4 mpk, koordinaatit: 60 ̊ 10′ 31” N, 25 ̊ 20′ 45” E.

Ankkuria laskettaessa on syytä muistaa, että vettä on 1/3 suhteessa ankkurin köyteen. Esimerkiksi jos vettä on alla 10m, täytyy ankkuria laskea mereen n. 30m! Aluksen sijaintia on syytä tarkkailla kiintopisteiden avulla tai tutkalla. Ankkuri – eli kansivahdissa on yöaikaan oltava aina vähintään kaksi jäsenistä hereillä, jolloin toiset voivat levätä ja odottaa omaa vahtiaan.

Terveiset kotipuoleen; Suville ja muille Maskuun , äidille ja siskolle Turkuun ja isälle Kiinaan!

Terveisin Marko.

Purjeet nousivat ensimmäisen kerran. Vanhassa laivassa purjeiden nostaminen tapahtui ilman vinssejä raa’alla lihasvoimalla köysistä roikkuen. Ensimmäisenä nousi mesaani, sitten iso, fokka ja viimeisenä  klyyvari. Kaksisataaviisi neliömetriä purjetta mastossa, suuntana itä.

Päivän slogan: ”Mitä ei nää, ei tiedä”

Elias, norppa(Noora) ja Olli

Vierailimme juuri klo 14 Suomenlinnan syntypaikalla, maailman vanhimmalla edelleen käytössä olevalla kuivatelakalla. Nykyään siellä telakoidaan perinne puualuksia. Paikka oli mielenkiintoisen oloinen. Ruoka oli hyvää ja siwasta saatiin jo huvenneet karkkivarastot täydennettyä.  Teemu ja Osku.