Tekijä: Christiane Ala-Nissilä

Matkalla Brännskäriin kävimme kolmen hengen ryhmän kanssa sukeltamassa Tsykin ja Metsähallituksen yhteistyössä luodussa vedenalaisessa patsaspuistossa. Lokki jäi muun miehistön kanssa odottamaan Dalskärin edustalle ja kommandomme: Ilikka, Samppa ja Kitte rantautuivat saareen kumiveneellä. Tehtävänämme oli käydä keräämässä näytteitä patsaspuiston veistoksien pinnoilta. Näytteille tarkoitetun kelluvan vaatimattoman muovipurkin, sekä vedenalaisen valaisimen kanssa lähdimme pulikoimaan harvinaisen lämpimään mereen. Näkösyvyys oli noin 3,5m. Missio suoritettu kunnialla ja kivuttomasti. Ylös onnistuimme tuomaan mm: rakkolevää sinisimpukkaveistokselta, sinisimpukoita Houdini-veistoksen otsasta, siloneulan, korvameduusan, sekä vahingossa mukaan tulleen epäonnisen katkan. Eläimiä tai kasveja ei tahallisesti vahingoitettu ja ne palautettiin kotivesistöönsä. Meduusat ovat vain niin… hauraita…

Iilimadot,
Sampo, Ilikka ja Anton

Opiskelimme aamupäivän meribiologiaa ja historiaa Örön linnakesaarella. Puoli yhdeltä lähdimme kävelemään Christianen, Lillin ja Minnan kanssa saaren polkuja. Kävimme katsomassa saaressa olevia kahdentoista tuuman Obuhou-tykkiä, jota käytettiin ensimmäisen kerran 1916 ja viimeisen kerran 1970 luvun alussa. Yksi tykin ammus painaa lähes 500 kiloa ja tykin kantama on liki 45 kilometriä.

Opimme, että Örön saari toimi ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjän vallan itärajana. Venäjä päätti rakentaa vahvan linnoitusketjun molemmille puolille Suomenlahtea, Pietari suuren linnoitusketjun. Linnoitusketjun tarkoituksena oli suojata Pietaria, sillä Venäjän Itämeren laivasto oli tuhoutunutta hieman aikaisemmin tapahtuneessa Japanin sodassa. Öröhön rakennettiin linnake, sillä sieltä ylsi ampumaan tykillä avomerelle, jolloin Venäjällä oli lähes täydellinen valta Suomenlahden yllä. Tykin asemalta näkyy Begtskärin majakka noin 13 kilometrin päässä.

Tämän jälkeen kävelimme saarella sijaitsevan pitkän ikävän ja lyhyen ikävän teiden risteyskohtaan. Kiersimme saarelle rakennetuissa museoissa, joissa oli kuvia ja kirjoituksia Örön saaren historiasta. Örön saaren historia on erittäin värikästä ja mielenkiintoista!

Lähtö Örön satamasta tapahtui 14.30. Tuulen nopeus oli 4 m/s SW. Miira irroitti springit keulasta ja perästä, jonka jälkeen nostimme fendarit ylös. Miina lähti ajamaan venettä sisääntuloväylää pitkin, kipparin avustuksella. Miira navigaattorina antoi ohjeita ruorimiehelle, siitä mihin suuntaan pitää ajaa. Nostimme purjeet 15.45 Tähän mennessä meri on ollut kovin tyyntä, eikä liiallista kallistelua ole tapahtunut.  Kukaan ei tänään myöskään ole voinut pahoin. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja kuljemme 5-6 solmua. Seilaamme Högsåran länsipuolella ja olemme matkalla Dalskäriin, jossa sijaitsee tsykkiläisten tekemä vedenalainen veistospolku. Siitä oli tänään 26.8 juttua Helsingin Sanomissa otsikolla Kulttuuriperintö säilyy hylkypuistoissa.

Valaat

Miira ja Miina

Saavuimme tiistai-iltana Lokilla saaren läheisyyteen ja jouduimme vallitsevien olosuhteiden takia nousemaan maihin Merilukion kumiveneellä Usvalla. Saarella kiipesimme majakkaan ja tutustuimme saaren rikkaaseen historiaan opettajamme Christianen johdolla. Majakka rakennettiin vuonna 1906  lähialueen karikkojen ja vaikeakulkuisuuden vuoksi. Lopullinen päätös majakan rakentamisesta annettiin, kun 63 metrinen höyrylaiva S/S Helsingfors haaksirikkoutui Bengtskärin lähelle uudenvuoden päivänä vuonna 1905.

II maailmansota vaikutti Bengtskärin majakalla monin tavoin. Euroopan poliittinen tilanne alkoi olla epävakaa syksyllä 1939, tämän takia majakkaan lähetettiin pieni suomalaisista koostuva vartioryhmä. Talvisodan syttyessä majakasta evakuoitiin henkilökunta, sen valo sammutettiin ja siitä tehtiin Suomen sotilaallinen tähystys asema. Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa Suomi joutui vuokramaan Hankoniemen Venäjälle. Koska Bengtskäristä pidettiin silmällä venäläisten toimia Hankoniemellä, venäläiset yrittivät valloittaa saaren.

 Bengtskärin taistelu: 26.7.1941

Kello yksi yöllä neuvostoliittolainen alus rantautuu sumun turvin Bengtskärin rantaan pyrkimyksenään kaataa majakka räjähteiden voimin. Yllätyshyökkäys kuitenkin epäonnistuu, sillä suomalaiset ehtivätkin pakenemaan majakkatorniin. Venäläiset onnistuivat valtaamaan tornista kaksi alinta kerrosta Suomalaisten tulituksen, sekä ylhäältä tiputetuista kranaateista huolimatta. Venäläisellä iskuryhmällä oli selvä miesylivoima, mutta suomalaisten onnistunut avunpyyntö auttoi paikalle Örön ja Granholmenin tykkipatteristojen tulituksen, sekä myöhemmin paikalle saapuneet suomalaiset tykkiveneet, sekä Fokker-lentokoneet. Taistelu vahvuuksien kallistuminen Suomen puolelle johti lopulta Suomen voittoon. Loppujen lopuksi taistelussa kaatui 32 Suomalaista- ja 36-100 Venäläistä sotilasta. Majakka, sekä sitä ympäröivät rakennukset kärsivät vakavia vahinkoja ja niiden korjaus työn saatiin valmiiksi vasta 1950-luvulla.

Bengtskärin majakka oli majesteettinen näky, vaikka matka saarelle sisälsikin runsaasti merisairautta miehistössämme.

Päätämme sotaraporttimme Bengtskärin taistelustatähän.

Iilimadot

-Anton, Ilkka ja sampo

 

Lähdimme aamulla koulultamme pikkubussilla Hankoon biologian ja maantieteen opettaja Nina Branderin kanssa. Vaihdoimme miehistöä puolenpäivän aikoihin Hangon Itäsatamassa. Päästyämme perille saimme edelliseltä ryhmältä perehdytyksen Lokkiin ja sen tapoihin. Mittasimme ennen lähtöä sataman veden näkösyvyydeksi 6,3 metriä sekä suolapitoisuudeksi 4,1 promillea.

Irrotimme köydet kello 14.00, jonka jälkeen tyhjensimme nopeasti septisäiliön satamassa. Nyt olemme matkalla kohti Bengtskärin majakkaa, tuulen ollessa lounaasta 6 metriä sekunnissa. Rantaudumme Bengtskäriin Merilukion kumiveneellä Usvalla ja jatkamme Bengtskärin jälkeen vielä matkaa kohti Örötä.

Delfiinit,

Lilli ja Minna

 

Kiinnityimme  Hangon itäsatamaan klo 18.50. Väylä tänne oli kivikkoinen ja mutkikas, mutta siitä selvittiin kapteeni Antin avulla. Kun lähestyimme Hangon satamaa, aloitimme satamavalmistelut. Aluksi menimme ja laitoimme kiinnittymisköydet kiinni. Ensin keula-ja peräspringit, ja sitten keulaköysi ja lopuksi peräköysi. Kun köydet olivat kiinni, laitettiin veneen sivuun fendarit kiinni, jotka tulevat laiturin ja veneen väliin suojaksi, ettei vene naarmutu laituriin. Ajoimme veneen laiturin viereen kiinni, niin että fendarit jäivät väliin ja vene oli laiturin suuntaisesti. Sen jälkeen laitettiin köydet kiinni ja lopuksi sammutettiin moottori. Näin vene oli turvallisesti kiinni satamassa ja valmiina uutta miehistöä varten.

Eetu ja Taneli

 

 

 

Eilen sunnuntaina heräsimme aurinkoiseen aamuun Kökarissa. Pyöräilimme heti aamupäivästä Hamnön saarelle ja suuntasimme kohti Kökarin kirkkoa ja fransiskaaniluostarin raunioita. Kohde sijaitsi meren ympäröivällä kalliolla ja maisema oli upea.

Satuimme kirkkoon juuri oikeaan aikaan, sillä urkuri oli soittamassa musiikkia ja nautimme siitä hetken samalla ihaillen kirkon tunnelmaa.

Kirkkorakennus oli yksinkertainen ja pieni, mutta kaunis. Melkein kaikki kirkon seinät olivat valkoisia reformaation eli uskonpuhdistuksen seurauksena. Katolisen kirkon seinät ovat usein koristeellisia, mutta koska reformaation opit korostivat yksinkertaisuutta, olivat vanhat kirkkoseinien maalaukset peitetty.

Fransiskaaniluostari rakennettiin 1400-luvulla, ja sen paikalla nykyisin sijaitseva Kökarin kirkko on rakennettu 1700-luvulla. Fransiskaaniveljeskunnan perusti 1200-luvun Italiassa Fransiscus Assilainen ja fransiskaanit tekivät lähetystyötä ja levittäytyivät nopeasti myös Pohjois-Eurooppaan. Hamnön saari vaikuttaa syrjäiseltä paikalta, mutta se sijaitsi tärkeiden laivaväylien varrella. Myös Raumalla ja Viipurissa oli fransiskaaniluostarit. Pyhä Franciscus on muun muassa eläinten ja ympäristön suojelijapyhimys. San Fransiscon kaupunki on saanut nimensä hänen mukaansa.

Kökarin luostarista ei ollut paljoa jäljellä ja nytkin esillä olevat rauniot ovat suojattu erillisellä rakennuksella. Raunioiden yhteydessä oli pienimuotoinen näyttely raunioista löydetyille esineille. Esineistössä oli muun muassa värikkäitä astioista säilyneitä palasia. Näyttelyssä kerrottiin myös luostarin alueelta löydetyistä hautapaikoista. Erilaisia ihmisten luurankoja löytyi lähes 100, mutta hautoja vain 40.

Kierros Kökarin kirkossa ja luostarin raunioissa oli kokonaisuudessaan hieno. Saimme istua huikeiden näköalojen äärellä, vierailla museossa vanhojen raunioiden keskellä, kirkkoa unohtamatta. Kirkko on edelleen keskeinen osa Kökarin saarta ja muistuttaa isona muistomerkkinä vierailijoita saaren historiasta.

Merisiilit

Elina, Lotta ja Minttu

”Lokista ei heitetä mitään mereen”, kuvaa koululaivamme Lokin osallistumista Itämerihaasteeseen. Monet muut veneet päästävät harmaat vedet eli tiski- ja käsienpesuvedet suoraan mereen. Vääränlaiset pesuaineet vahingoittavat merta ja muuta ympäristöä. Meillä Lokissa käytetään ympäristöystävällisiä pesuaineita ja aina mahdollisuuksien salliessa tiskaamme satamissa välttääksemme tiskiveden joutumisen mereen. Jurmossa ja Kökarissa veimme tiskivedet kattiloiden avulla rantaan. Ostimme myös Jurmosta uuden Puhdas Itämeri- saippuan, joten tästä lähtien käsiämme pestessä muistamme Itämerta ja sen puhtaanapitoa.

Yritämme myös parhaamme mukaan kierrättää Lokissa. Veneen perään keräämme pullot ja satamiin viemme metallit ja lasit. Kaikki miehistöstämme suhtautuu samalla tavalla Itämeren suojeluun, koska haluamme vielä lapsiemmekin nauttivan näistä maisemista ja fiiliksistä, kun on puhdasta vettä ympärillä ja pystyy purjehtimaan.

Ensi torstaina 28.8 vietetään Itämeripäivää. TSYKin aloitteesta Arkea tarjoaa Turun kouluissa ja päiväkodeissa ensi torstaina 25 000 lähikala-annosta. Haasteeseemme on vastannut yli sata koulua.

http://www.turku.fi/steam-turku/steamit-ideoita-kaikille-asteille/itamerihaaste-kartalla

Pienillä ja isoilla teoilla on merkistystä!

Monsterit

Silja, Nea, Taneli, Eetu

Kävimme eilen snorklaamassa Körkarin Sandvikissä. Vesi oli hyvin kirkasta, mutta vedessä oli todella paljon meduusoja, jotka ensin epäilyttivät meitä, vaikka ne ovat täysin vaarattomia Suomessa. Itämeren rehevöitymisen on havaittu myös liittyvän meduusojen määrään. Rehevöitymisen yhteydessä myös meduusojen määrä kasvaa.

Löysimme pohjasta monenlaisia simpukoita, leviä ja muita eliöitä. Tutkimme pohjaa myöskin vesikiikarilla, jolla näki pohjan selkeämmin. Sukeltaminen oli mukavaa, vaikka välillä snorkkelin linssiin tuli meduusoja ja meduusat vilisivät jaloissa.

 

 

Otimme näytteet merestä veneeseen ja aloimme tutkia niitä. Tunnistimme mm. limakotiloita ja liejukotiloita, jotka kuuluvat keuhkokotiloihin. Löysimme myös simpukoita, jotka tunnistimme hietasimpukaksi ja pikkusydänsimpukaksi. Emme kuitenkaan löytäneet yhtä Itämeren avainlajeista, sinisimpukkaa, syvemmältä sukeltaessa. Sen sijaan niitä oli paljon rantavyöhykkeellä.

Tänään tutustuimme Jurmossa reunamuodostelmiin ja siihen miten jääeroosion seurauksena syntyy erilaisia muodostelmia. Kalle havainnollisti hyvin kivillä ja paperinpalalla miten jääkausi muodostaa reunamuodostelman. Reunamuodostelma muodostui viimeisen jäätiköitymisen loppuvaiheessa jäätikön reunavyöhykkeelle, kun jään reuna vuorotellen vetäytyi kesällä ja kasvoi talvella. Jään liike kasasi maata ja näin muodostui reunamuodostelma. Jurmo on Salpausselkä 3:en merellinen jatke.

Tällä hetkellä purjehdimme kohti Hankoa lämpimässä auringossa ja mukavassa myötätuulessa genaakkerin kiihdyttäessä Lokkia 6 solmun nopeuteen.

 

Norpat

Elena, Emmi ja Stella

 

 

Aamun saarikierroksen jälkeen lähdimme Jurmosta kello 10.55 kohti Hankoa. Ensin ajoimme Lokin pois saaresta ja navigoimme hetken aikaa, kunnes osa ryhmästämme nosti genaakkerin. Genaakkerin nosto tuntui monimutkaiselta, mutta opimme sen aikana nostimen kiinnityksen purjeeseen ja muutaman solmun. Navigointivuoromme aikana sää oli pilvinen ja aallokkoa oli jonkun verran.

Sijaintimme on tällä hetkellä 59◦52’ . 096N, 021◦52’ . 562E. Matkaa Jurmosta Hankoon on 50 mailia ja vauhtimme on 5 solmua.

Merisiilit

Elina, Minttu, Lotta

Eilen seilasimme Kökarista Jurmoon ikivanhaa laivaväylää pitkin. Tätä reittiä kulkivat jo muinaiset viikingit aikainaan 800-1000-luvulla, mutta ensimmäiset kirjalliset maininnat väylästä ovat tanskalaisesta kuningas Valdemarin reittikuvauksesta. Historianopettajamme Christiane kertoi muinaisesta väylästä ja sen varrella sijaitsevista paikoista esim. Hamnö, Mysshamn, Aspasundet (Aspö, Refholm, Malmö) ja Iurima eli Jurmo, jonne lopulta päädyimme. Hän oli aika innoissaan.

Matkan aikana vierailimme Utössä ja pääsimme tutustumaan Utön majakkaan. Majakat ovat yksi merenkulun vanhimmista turvalaitteista. Jokainen majakka lähettää omanlaistaan valosignaalia. Utön tunnus on 2W12s eli majakka näyttää merenkulkijoille 2 valkoista välähdystä 12 sekunnin aikana. Majakan valo näkyy kaikkiin muihin suuntiin paitsi pohjoiseen.

Suomen ensimmäinen merimajakka rakennettiin Utön saarelle vuonna 1753. Majakka oli 30 metriä korkea pyöreän muotoinen torni, joka oli rakennettu harmaakivestä. Se kuitenkin räjäytettiin Suomen sodassa. Jäljelle on jäänyt vain majakanvartioiden asuintalo, joka on toiminut museona vuodesta 1991. Räjäytetyn majakan tilalle rakennettiin uusi neliön muotoinen 27 metrin korkuinen majakka, joka valmistui vuonna 1814. Majakan valohuoneen muoto sekä valonlähde ovat vaihtuneet useaan kertaan. Aluksi majakantornissa valo tuotettiin kynttilöiden ja peilien avulla, jonka jälkeen se tuotettiin hamppuöljyllä ja ennen kuin sähkö yleistyi, käytettiin myös petrolia. Nykyään majakan valo tuotetaan sähköisellä halogeenilampulla. Ennen majakan koneisto piti käynnistää fyysisesti mutta nykyään se toimii automaattisella hämäräkytkimellä.

Kuulimme, että eräänä marraskuisena aamuna majakka syttyi automaattisesti aamupäivällä 11.20. Kyläläiset ihmettelivät asiaa ja syykin selvisi. Saharan Sirocco-hiekkamyrskyn hiekka ja tulivuoren tuhka pimensivät hetkellisesti auringon.

Majakan sisällä on myös kirkko, joka sijaitsee majakan kolmannessa kerroksessa linssi huoneen alapuolella. Kyseistä kirkkoa on käytetty jo 1840 luvulta lähtien. Koska kirkko sijaitsi kolmannessa kerroksessa ja sinne oli vaikea vanhojen ihmisten päästä, päättivät Utön asukkaat kerätä rahaa ja rakentaa rukoushuoneen saarelle. Nämä molemmat ovat edelleen nykypäivänäkin käytössä ja niihin on mahdollista päästä tutustumaan. Majakkaan voi päästä vierailemaan oppaan kanssa, mutta majakan linssistöön ja majakanvartijan huoneeseen pääsee käymään vain yhtenä viikonloppuna elokuussa, kun on kansainvälisenä majakkapäivänä. Meillä kävi käsittämättömän hyvä tuuri.

Utön majakka on toiminut myös suuntaamattomana radiomajakkana vuodesta 1935. Radiomajakka lähettää tietynlaista radioviestiä, josta pystytään laskemaan oman sijainnin. 1860- luvun puolessa välissä majakka sai myös uuden tunnistettavan valkopunaraidallisen maalin. Se kertoo, että saarelta on mahdollista saada luotsi kyytiin. Majakka toimii myös kompassina. Sen pohjoista kohti oleva seinä on nimittäin kokonaan valkoinen. Osa meistä pääsi tutustumaan nykyiseen luotsi-veneeseen.

 

Monsterit

Nea, Silja, Taneli ja Eetu