Tekijä: Christiane Ala-Nissilä

Lähdimme Kökarista 12.53 kohti Utötä. Matkalla tuuli 10 m/s, puuskissa 13m/s, ja lähestyessämme Utötä aallot kovenivat. Saavuimme Utöseen 17.30. Siellä pääsimme vierailemaan majakan linssihuoneessa. Tämä onnistui, koska juuri tänä viikonloppuna on kansainvälinen majakkaviikonloppu. Vierailun jälkeen kävimme kahvilla ja visiitillä rukoushuoneessa kuulemassa opettajan kertomaa dramaattista Park Victoryn tarinaa. Lähdimme Utöstä 20.10 kohti yöpaikkaamme Jurmoa.

Matka Utöstä Jurmoon oli hyvin aaltoinen ja vene keikkui paljon. Yli puolet miehistöstä siirtyikin huonon olon takia sitloodan puolelle haukkaamaan happea. Opimme myös, että pahoinvointilääke kannattaa ottaa ajoissa, sillä se helpottaa kummasti. Sisällä vallitsi väliaikainen kaaos ja tavarat ja ketsupit sinkoilivat pitkin poikin paikkoja ja matkan ”helpoin” ruoka, hodarit, koituikin aallokossa vaikeimmaksi. Olimme jo aika hermoromahduksen partaalla, mutta tilanteesta selvittiin, kun nälkäkiukku helpotti. Nostimme purjeet lifelineihin köytettynä  ja purjehdimme hetken auringon laskiessa taivaanrantaan. Purjehduksen jälkeen alkoi jo pimenemään, ja yllätyimme viittojen metsästyksen vaikeudesta. Loppumatkasta ukkosrintama alkoi lähestyä meitä ja näimme jopa salamoita, mutta kerkesimme perille juuri ajoissa. Saavuimme Jurmoon 22.10.

Monsterit

Silja, Nea, Taneli, Eetu

 

Lähdimme tänään klo 13  Kökarin Sandvikista purjehtimaan kohti Utötä. Lähtö oli haastava, koska Kökarin vedet on kivikkoisia ja väylä mutkitteli paljon. Nostimme purjeet ylös ja purjehdimme sivumyötäistä ja Elena teki uuden nopeusennätyksen 8.3 solmua eli 15.5km/h. Solmut saa muutettua km/h kertomalla solmut luvulla 1.852. Tuuli on puuskaisaa ja puuskissa 14m/s.

Aiemmin päivällä Kalle piti meille mielenkiintoisen oppitunnin geologiasta. Huomio kiinnittyi hienoihin silokallioihin, joihin jääkausi oli jättänyt jälkensä. Jään mukana kulkeutuneet kivet ovat muodostaneet sirppi murroksia kallioon. Myös uurteet kallion pinnassa ovat muodostuneet kivistä. Uurteiden suunnasta voidaan päätellä ilmansuunnat. Uurteet ovat luode-kaakko suunnassa ja kallio viettää pohjoiseen päin. Aiemmin opimme, että ilmansuunnat voi päätellä myös puista. Puun eteläpuolella kasvaa enemmän oksia, sillä puu tarvitsee auringonvaloa fotosynteesiin. taivaankappaleista voi myöskin päätellä ilmansuuntia.

Pääkivilajeja on kolme: magmakivet, metamorfoituneet kivet ja sedimenttikivet. Kökarin hieno silokallio on gneissiä, joka kuuluu metamorfoituneisiin kiviin. Magmakivet jakautuvat vielä pintakiviin ja syväkiviin. Magmakiviin kuuluva hohkakiveä ei löydy Suomesta, koska heikko rakenteisemmat hohkakivet ovat kuluneet pois aikojen saatossa.. Suomen yleisin kivilaji ja kansallisellemme graniitti kuuluu myös magmakiviin. Sedimenttikiviin kuuluu esimerkiksi hiekkakivi.

 

Tällä hetkellä lähestymme Utötä kovalla vauhdilla, mukavassa sivutuulessa.

Norpat

-Elena, Stella ja Emmi

 

Tänään purjehdimme ensi kertaa vastatuuleen eli kryssimme. Nostimme purjeet kovassa tuulessa. Ensin nostimme isopurjeen.  Sitten nostimme main staysailin, ja sen jälkeen forestaysailin. Viimeisenä rullattiin auki keulapurje eli fokka. Tämä oli haastavaa, koska tuulta oli yli 10 m/s ja vene oli kallellaan, mutta me norpat selvisimme siitä loistokkaasti.  Teimme myös tämän kauden nopeusennätyksen, joka oli 8,2 solmua. Ruorinaisena toiminut Silja kommentoi: ”Tuntui aika siistiltä ja hieman stressaavalta, kun ohjasi isoa venettä ja oli vastuussa sen hallinnasta”. Kallistuslukemakin kävi 35 asteessa ja varvaslistat olivat meressä.

Olemme matkalla kohti Kökaria, jonne jäämme yöksi.

Norpat

-Elena, Stella ja Emmi

 

Lähdimme Kumlingen satamasta kello 14.30. Ennen lähtöä mittasimme näkösyvyyden, joka oli erinomaisen hyvä. Mittasimme näköysyvyyden Secchin-levyllä, joka on saanut nimensä italialaisen meribiologin mukaan. Laitteen ollessa pohjassa se näkyi juuri ja juuri laiturilta. Huom. Pohja oli jopa 4.5m syvyydessä. Mittasimme myös veden suolapitoisuuden, joka oli 0,4 %. Arvot merkittiin ylös ArcGIS Onlinen paikkatieto-ohjelmalla. Satamasta lähdimme merisiilien ohjauksella kohti Kökaria. Juuri merisiileiltä tulleen tiedon mukaan, sää: pilvistä ja tuulta riittää Nopeus: 7.1 solmua Miehistön fiilikset:

Kumlingessa käveltiin luontopolku, jossa tutustuimme erittäin läheisesti kärpäsiin edetessämme trooppisesta sademetsästä savanniin ja sieltä havumetsään. Eräs opettajamme demonstroi luontopolun jälkeen punkkien kiinnittymisen ja irroittumisen. Opettajan ohjeiden vastaisesti hänellä oli sortsit pitkien housujen tilalla ja tämä sai punkit innostumaan.

Puutiaiset ovat punkkien alalaji ja Punkit kuuluvat hämähäkkieläimiin. Punkin tunnistaa niveljalkaisiin niiden kahdeksan jalan avulla. Punkit levittävät useita sairauksia, mutta tunnetuimmat ja yleisimmät ovat borrelioosi ja puutiaisaivokuume. Puutiaisaivokuumetta voidaan kutsua myös kumlingentaudiksi. Kumlingessa esiintyi hyvin tappava tauti, johon menehtyi paljon Kumlingen asukkaita. Tämän johdosta tauti sai nimeksi kumlingentauti. Virallinen nimi on puutiaisaivokuume, mutta taudin toisena nimenä toimii kumlingentauti.

Borrelioosi ja puutiaisaivokuume ovat hyvin erilaiset taudit. Borrelioosi johtuu puutiaisen levittämästä Borrelia burgdorferi- bakteerista. Puutiaisaivokuume johtuu puutiaisesta tulevasta viruksesta. Borrelioosiin on saatavilla antibioottikuuri, mutta puutiaisaivokuume on taas kinkkisempi tapaus. Puutiaisaivokuume johtuu siis viruksesta, minkä takia sitä ei saada hoidettua antibiooteilla. Siihen on olemassa oma rokotus, joka otetaan kolmen sarjassa ja tämän jälkeen vahvistetaan muutamien vuosien välein.

Monsterit

-Silja, Nea, Taneli, Eetu

Lauantai-aamuna lähdimme pyöräilemään Kumlingen teitä pitkin  ja puolet porukastamme lähtivät luontopolulle.  Kävimme matkalla Suomen sodan muistomerkillä. Suomen sodan jälkeen 1808-1809 Suomi siirtyi Haminan rauhassa Ruotsilta Venäjän vallan alle.  Pienelle Kumlingen  saarelle saapui joukkoja niin Venäjältä kuin Ruotsistakin yhteensä noin 1000 miestä eikä yhteenottoa voitu välttää. Sota koetteli saaren asukkaita ankarasta.

Pyöräilimme Kumlingen keskiaikaiselle kivikirkolle. Keskiaika alkoi Suomessa 1000-luvulla, kun kristinusko alkoi levitä Suomeen ja Suomi liitetään tiiviimmin Ruotsin alaisuuteen.  Varhaisimmat merkit kristillisistä vaikutteista löytyvätkin Ahvenanmaalta.  Kumlingen 1400-luvulla rakennettu kirkko on pyhitetty Neitsyt Marian äidille Pyhälle Annalle.

”Kaikki holvien kiemurat, köynnökset, tähdet ja kähäräkantaiset kukat ovat varmaan muistuttaneet Kumlingelaisia meriruohosta ja levistä, maneeteista ja merirokoista”.

Kirkossa on käytetty paljon symboliikkaa, sillä keskiajalla suurin osa ihmisistä ei osannut lukea. Kirkon katto on täynnä maalauksia eri pyhimyksistä. Maalaukset näyttivät melko alkeellisilta ja osa maalauksista oli ajan kuluessa haalistunut. Taiteilijat eivät aikanaan olleet ammattilaisia vaan paikallisia kylän asukkaita ja käsityöläisiä.

Näimme kirkossa esimerkiksi pyhän Barbaran, pyhän Katariinan, pyhän Dorotean sekä neitsyt Marian seisomassa kuun sirpillä auringonkehrä ympärillään. Neitsyt Mariasta oli kirkossa monta kuvaa, koska hän oli keskiajan tärkein pyhimys. Alttarikaapissa oli puuveistos Mariasta lapsen kanssa ja vastapäisellä seinällä kuva pieta-esetelmasta. Pietaa tarkoittaa asetelmaa, jossa Maria pitää sylissään ristiinnaulittua kuollutta Jeesusta.

Merenkulkijoille hyvää onnea tuova Pyhä Gertrud eli vuosina 626-659. Gertrud perusti luostarin ja rakensi kirkkoja.  Siksi Gertrud on usein kuvattu maalauksissa kirkon kanssa. Legendan mukaan kerran rajun ilman aikana merihirviö yllätti ja pakanat rukoilivat jumaliaan, mutta kristityt rukoilivat Pyhää Gertrudia ja merihirviö katosi. Tämän vuoksi Pyhää Gertrudia pidetään merenkulkijoiden pyhimyksenä ja matkustajien suojeluspyhimyksenä. Merilinja kävi varmuuden vuoksi tutustumassa erityisesti häneen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Norpat

-Elena, Stella ja Emmi

 

Lähdimme koululta bussin kanssa kohti Vuosnaista aamulla kahdeksalta. Saavuimme perille noin kymmeneltä.  Merellä aikatauluja ei aina voi suunnitella tarkasti, joten meille jäi Vuosnaisissa ylimääräsitä aikaa miehistön vaihtoa odotellessamme. Vuosnaisissa kävimme syömässä ja kävelemässä myös luontopolun. Luontopolulla oli paljon hienoja maisemia. Päivän aikana  biologian ja maantieteen opettajamme Kalle opetti meille asioita levistä sekä Suomen kallioperästä. Satamassa ennen lähtöä teimme näkyvyysmittauksia. Näkyvyys Vuosnaisten vierasvenesatamassa oli 1,15m.

Merilinjan viikon merellä seilannut miehistö perehdytti meidät kuunari Lokkiin ja antoi neuvoja purjehdustamme varten ennenkuin he lähtivät biologian ja maantieteen opettaja Nina Branderin kanssa kohti Turkua. Saimme kaksi kullanarvoista ohjetta: Kahvia pitää olla aina saatavilla ja vahdeissa pitää olla ajoissa. Näillä pärjää kuulemma jo aika pitkälle.

Irroitimme  Vuosnaisissa klo 17.20 ja lähdeimme seilaamaan kohti Kumlingenia 8-10m/s tuulessa. Tällä hetkellä koordinaattimme ovat 60◦27’, 53N , 021◦07’912E, Pohjoiskihdillä. Sää on pilvinen ja tuulta on 5-9 m/s.

Monsterit-ryhmä on tällä hetkellä navigointivuorossa ja he tekivät ensimmäisen vendansa. Se oli melko täydellinen. Venda on vastatuulikäännös.

 

Merisiilit

Minttu, Lotta ja Elina

 

Saavuimme perjantain puolella 00.40 Bäröön hienon seilipäivän jälkeen. 

Aamullä lähdimme kohti miehistonvaihtopaikkaa: Kustavin Vuosnaisia. Jokainen vahti otti matkalla pohjanäytteen Ekmannilla. Se tapahtui siten, että laite viritettiin Lokin kannella leuat auki ja laskettiin meren pohjaan. Laite laukaistiin lähettämällä luoti pohjaan. Näytteitä otettiin kovilta pohjilta ja pehmeiltä pohjilta, koska eri simpukkalajit indigoivat erilaisia pohjatyyppejä.

Aurinkoisessa säästä kerrattiin matkalla opittua historiaa ja täydennettiin blogia. Saavuimme juuri Vuosnaisiin klo 14.20 ja Turkuun arviolta 17-18.

Merilukion 1. miehistö

 

Kun Ruotsi menetti 1809 Suomen Venäjälle Haminan rauhassa vedettiin maan uusi raja Märketin kautta. Vuonna 1885 sinne rakennettiin majakka, joka esti monta haaksirikkoa vaarallisilla vesillä. Laivaliikenne lisääntyi 1800-luvulla teollistumisen, höyrylaivojen  ja kaupankäynnin myötä.

Majakan suunnitteli Georg Schreck. Majakan valo oli Suomen ensimmäinen, joka pyöri.  Näimme aidon alkuperäisen linssistön Maarianhaminan merimuseossa.

Majakanvartija muutti asumaan luodolle. Olot olivat hurjat, sillä luodon etelä ja pohjois suunnassa on aavaa, joten aallot ovat todella suuret ja lyövät myrskyllä luodon yli. Luodolle on rakennettu aallonmurtaja, koska aallot olivat olleet niin suuret, että vesi oli tullut keittiön ikkunasta, melkein hukuttaen majakkaväen syysmyrskyssä 1897.

Majakka rakennettiin aluksi Ruotsin puolelle, siinä uskossa, että koko luoto olisi ollut Suomen puolella. Asiaan puututtiin vuonna 1979 ja vuonna 1985 luodolle vedettiin uusi raja siten, että koko majakka on Suomen puolella. Uusi raja muistuttaa rusettia.

Hauskana yksityiskohtana rusetin tapaisen rajan takia Ruotsi on yhdessä kohtaa saarella Suomen itäpuolella.

Luoto on Suomen läntisin osa, jos ei lasketa mukaan vesialueita. Erään majakanvartijan mukaan, majakanvartioinnissa on paljon vapautta, mutta myös paljon vastuuta. Nykyisin Märketin majakkaa ylläpitää ja kunnostaa majakkaseuran jäsenet vapaaehtoistyönään. Suuret kiitokset heille majakan esittelystä ja ikimuistoisesta vierailusta saarella.

Ryhävalaat

Pietari, Rasmus ja Kalle

 

Olemme täällä odotelleet kysymyksiä ja kommentteja kirjoituksiimme. Seilaamme päiväkausia maan ääressä eikä kukaan näemmä ole kiinnostunut. Taukoamatonta navigointia, ruuanlaittoa ja opiskelua. Onko tämä blogin kirjoittaminen aivan turhaa?

Kommentoikaa hoi!

 

Olemme meren kanssa, tiemme on meri
Elämme meren kera, merestä ja merellä
Tiedämme että meri antaa ja ottaa,
eristää ja yhdistää
Meri on sekä menneisyydessämme
että tulevaisuudessamme
Meri on tässä ja nyt

Matkallamme kierrämme koko Ahvennanmaan Turun saaristosta etelän kautta länsiosaan ja siitä pohjoispuolelta takaisin koti-saaristoomme.
Ahvennanmaa on asukasluvultaan hyvin pieni (28 000 asukasta), mutta kuitenkin täällä on peräti 16 kuntaa. Ahvennanmaa kuuluu Suomeen, mutta sillä on itsehallinto. Tämä tarkoittaa sitä, että heillä on esimerkiksi omat sairaanhoidot ja oikekeudet säätää omia lakejaan kuitenkin EU-lainsäädäntöä noudattaen. Mikä mielestämme on hassua, on se, että Ahvennanmaalla ei tarvitse opiskella lainkaan suomenkieltä, vaikkakin Suomen aluettahan se on.

Historiassa on ollut paljon erimielisyyttä siitä, kuuluuko Ahvenanmaa Suomelle vai Ruotsille. Kun Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan Haminan rauhassa 1809, liitettiin Ahvenanmaa sen mukana. Ahvenanmaa pyysi jäädä osaksi Ruotsia, mutta tähän ei kuitenkaan loppujen lopuksi suostuttu. Kun Suomi itsenäistyi 1917 kohtasi sitä taas kysymys Ahvenanmaasta. Ahvenanmaa halusi liittyä Ruotsiin ja Ruotsissa kiersi addressi asiaan liittyen ja lopullinen päätös saatiin Kansainliitolta 1920.  Kansainliitto ratkaisi asian ja vaikka Ahvenanmaa jäi Suomelle, tehtiin siellä silti paljon muutoksia:  ja Ahvenanmaan itsehallintolaki säädettiin 1922 ja Ahvenanmaa demilitarisoitiin eli siellä ei saanut tämän jälkeen enää olla mitään sotilastoimintaa. Ensimmäisen kerran demilitarisointi oli tapahtunut Krimin sodan jälkeen 1850-l.

Ahvennanmaa on aina ollut merkittävä kaupankäynnin kannalta. Jo 1200-luvulta lähtien ahvennanmaalaiset ovat matkustelleet Itämeren rannikkosatamiin käydäkseen kauppaa. Miten älyttömältä kuulostaakin, aikoinaan Ahvennanmaalta on viety jopa puuta Ruotsiin.

Vietimme yhden yön Eckerössä, joka on Suomen läntisin kunta. Aikoinaan, kun Suomi oli osa Venäjää haluttiin, Venäjä halusi osoittaa mahtiaan länteen ja Eckeröön rakennettiin valtavan kokoinen uusklassinen postitalo.  Sen on suunitellut Carl Ludvig Engel. Postitalon sanotaan olevan ”näyteikkuna länteen”. Postitalo lopetti toimintansa 1800-luvulla, kun höyrylaivat yleistyivät. Nykyään se on museotoiminnassa ja siellä sijaitsee pieni idyllinen kahvila.

Reissumme aikana pääsimme kokemaan mitä ainutlaatuisimpia kokemuksia. Näimme henkeä salpaavan kauniita auringonlaskuja, taianomaisen tähtitaivaan, pääsimmes tutkimaan veden alla olevaa elämää snorklaten ja tutustuimme tähän ihanaan luomoavaan luontoon ja kasvillisuuteen.

-laivakisut, miau mau

(Lotta, Ansa, Hanna ja Viivi)