Olemme meren kanssa, tiemme on meri
Elämme meren kera, merestä ja merellä
Tiedämme että meri antaa ja ottaa,
eristää ja yhdistää
Meri on sekä menneisyydessämme
että tulevaisuudessamme
Meri on tässä ja nyt
Matkallamme kierrämme koko Ahvennanmaan Turun saaristosta etelän kautta länsiosaan ja siitä pohjoispuolelta takaisin koti-saaristoomme.
Ahvennanmaa on asukasluvultaan hyvin pieni (28 000 asukasta), mutta kuitenkin täällä on peräti 16 kuntaa. Ahvennanmaa kuuluu Suomeen, mutta sillä on itsehallinto. Tämä tarkoittaa sitä, että heillä on esimerkiksi omat sairaanhoidot ja oikekeudet säätää omia lakejaan kuitenkin EU-lainsäädäntöä noudattaen. Mikä mielestämme on hassua, on se, että Ahvennanmaalla ei tarvitse opiskella lainkaan suomenkieltä, vaikkakin Suomen aluettahan se on.
Historiassa on ollut paljon erimielisyyttä siitä, kuuluuko Ahvenanmaa Suomelle vai Ruotsille. Kun Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan Haminan rauhassa 1809, liitettiin Ahvenanmaa sen mukana. Ahvenanmaa pyysi jäädä osaksi Ruotsia, mutta tähän ei kuitenkaan loppujen lopuksi suostuttu. Kun Suomi itsenäistyi 1917 kohtasi sitä taas kysymys Ahvenanmaasta. Ahvenanmaa halusi liittyä Ruotsiin ja Ruotsissa kiersi addressi asiaan liittyen ja lopullinen päätös saatiin Kansainliitolta 1920. Kansainliitto ratkaisi asian ja vaikka Ahvenanmaa jäi Suomelle, tehtiin siellä silti paljon muutoksia: ja Ahvenanmaan itsehallintolaki säädettiin 1922 ja Ahvenanmaa demilitarisoitiin eli siellä ei saanut tämän jälkeen enää olla mitään sotilastoimintaa. Ensimmäisen kerran demilitarisointi oli tapahtunut Krimin sodan jälkeen 1850-l.
Ahvennanmaa on aina ollut merkittävä kaupankäynnin kannalta. Jo 1200-luvulta lähtien ahvennanmaalaiset ovat matkustelleet Itämeren rannikkosatamiin käydäkseen kauppaa. Miten älyttömältä kuulostaakin, aikoinaan Ahvennanmaalta on viety jopa puuta Ruotsiin.
Vietimme yhden yön Eckerössä, joka on Suomen läntisin kunta. Aikoinaan, kun Suomi oli osa Venäjää haluttiin, Venäjä halusi osoittaa mahtiaan länteen ja Eckeröön rakennettiin valtavan kokoinen uusklassinen postitalo. Sen on suunitellut Carl Ludvig Engel. Postitalon sanotaan olevan ”näyteikkuna länteen”. Postitalo lopetti toimintansa 1800-luvulla, kun höyrylaivat yleistyivät. Nykyään se on museotoiminnassa ja siellä sijaitsee pieni idyllinen kahvila.
Reissumme aikana pääsimme kokemaan mitä ainutlaatuisimpia kokemuksia. Näimme henkeä salpaavan kauniita auringonlaskuja, taianomaisen tähtitaivaan, pääsimmes tutkimaan veden alla olevaa elämää snorklaten ja tutustuimme tähän ihanaan luomoavaan luontoon ja kasvillisuuteen.
-laivakisut, miau mau
(Lotta, Ansa, Hanna ja Viivi)