Kuukausi: elokuu 2022

Matkalla Tukholman Wasahamniin pysähdyimme opiskelemaan historiaa Vaxholms Kastelletin linnakesaarella. Linnakierros keskeytyi äkillisesti, kun Lokille jäänyt kipparimme soitti ilmoittaakseen lähellä palavasta veneestä. Linnan muurilta näki tilanteen hyvin.

Amerikkalaistyylinen day cruiser –moottorivene oli syttynyt palamaan aivan sataman lähellä ja oli jo täysin ilmiliekeissä. Veneen kyydissä oli yksi mies ja hän oli onneksi pystynyt itse pelastautumaan veneestä. Palava vene ajelehti yli 25 minuuttia Vaxholmin linnan edustalla ennen kuin viranomaiset pääsivät paikalle. Onneksi tuulet olivat heikkoja ja suunta hyvä, ettei roihuava moottorivene päätynyt rantaan sytyttämään muita veneitä tai rakennuksia. Ruotsin rannikkovartioston alus sai lopulta yhteistyössä muiden paikalle saapuneiden viranomaisten kanssa sammutettua lähes puolituntia roihunneen veneen ja tilanne linnakesaaren edustalla oli päättynyt aineellista vahinkoa lukuun ottamatta parhain päin.

Paloturvallisuus on yksi kriittisimmistä tekijöistä merenkulun turvallisuudessa, ja tulipalonriski on yksi vaarallisimmista turvallisuusuhista merellä. Tämä johtuu siitä, että apu on tarpeen tullen usein vaikeasti saatavilla ja tilanteeseen on reagoitava nopeasti. Vaxholmin linnakesaari sijaitsee aivan Tukholman laitamilla vilkkaan syväväylän vieressä. Tästä huolimatta viranomaisten saapuessa paikalle mitään ei ollut enää tehtävissä palaneen veneen pelastamiseksi. Juuri siksi tärkeä opetus tapauksessa olikin se, kuinka tärkeää on hallita alkusammutustaidot ja huolehtia veneen turvallisuusvarustelusta. Äkillisen tulipalon sattuessa aluksella tärkeintä on yrittää omien kykyjen mukaan sammuttaa palo välittömästi ennen sen leviämistä. Mikäli alkusammutus ei ole mahdollista tai turvallista, tulee alus jättää turvallisesti.

Merilinjan opintoihin kuuluu veneilijän alkusammutuskoulutus, jonka kävimme kaikki keväällä Petri Lehdon johdolla. Meille kaikille valkeni kurssilla opittujen asioiden tärkeys viimeistään nähdessämme veneen ilmiliekeissä keskellä merta. Jatkoimme matkaa Vaxholmista turvallisin, mutta entistäkin valppaammin mielin, sillä jo legin alussa olimme käyneet paloturvallisuusasiat huolella läpi päällystön kanssa.

Mestarikerho, Aleksanteri ja Joonatan

 

Sunnuntaina tutkimme rannan eliöstöä ja otimme rakkolevä- ja näytteitä Sandhamnissa. Kenelläkään ei ollut isoja odotuksia levien suhteen mutta jokainen sai kyytiä väärille odotuksilleen. Rakkolevistä ja vedestä löytyi kymmenittäin eri levä- ja eliölajeja. Suurimmat löydöt olivat varmastikin kala ja kaksi leväkatkarapua, jotka tulivat rakkolevän mukana laiturille tutkittavaksi. Ihmettelimme, kuinka puhdasta vesi oli Sandhamnin todella vilkkaan vierasvenesataman rannalla. Koko saaren rannat olivat erittäin puhtaat ja vesi oli kaikkialla kirkasta. Branderin päivän kohokohta oli Sandhamnin sataman puhdas vesi ja hienosti kasvava hyvinvoiva rakkolevä.

Nappasimme rakkolevää rannasta ja sen mukana tuli myös kaksi leväkatkarapua. Ne ovat 6-8cm pitkiä ja elävät rantavesissä levien seassa. Leväkatkaravut voi tunnistaa niiden terävistä otsapiikeistä, jossa on väkäsiä. Väritys vaihtelee vihertävästä melkein hiekanväriseen ja niillä on usein ruskeita pilkkuja.

Näytteiden mukana tuli myös suuri määrä kaunista punahelmilevää. Punahelmilevä on Suomen yleisin punalevä, ja se muodostaa hentoja tupsuja kallio- ja kivikkopohjille. Runsaimmillaan se kasvaa n. 2-4 metrin syvyydessä. Paljain silmin punahelmilevän varsi näyttää punaraitaiselta ja helmimäiseltä. Kun tutkimme levänäytettä mikroskoopilla, huomasimme sekovarsien olevan haaroittuneita ja haarojen päättyvän pieniin pihdiltä näyttäviin koukkuihin.

Oona, Iiris ja Meri

Kävelimme Sandhamnissa mäntymetsän läpi Trouvillen hiekkarannalle. Se on saanut nimensä Atlantin rannalla olevan hienon hiekkarannan mukaan. Vesi oli kirkasta ja pohja pehmeää hiekkaa. Tutkimme rannalla dyyni muodostumia, ja opimme eri Itämeren alueiden rantamuodostumista. Löysimme leväkotiloita tutkiessamme rannassa rakkolevää ja muita meren eläviä. Luulimme niitä aluksi pieniksi mustiksi kiviksi. Mikroskoopin alla leväkotilo paljastuikin kauniiksi ja koristeelliseksi. Se on yleinen kotilolaji, joita havaitaan usein rantavyöhykkeillä. Tämä laji elää rihmalevissä, rakkohaurussa ja sinisimpukkavyöhykkeissä. Leväkotilon kuori on tukevahko ja puolipallon muotoinen, ja se vaihtelee tummasta vaaleaan. Kotilon kuoren alta pilkistää tuntosarvet ja leveä jalka, jolla se saattaa kiinnittyä tiukasti alustaansa. Laji elää koko Suomen rannikolla.

Merimurut (Pepe, Nepe ja Epe)

Yövyimme kylpyläkaupungin Saltsjöbadenin vierasvenesatamassa ja aamulla lähdimme Saltsjöbanin kauniiseen merikylpylään. Kylpylä on perustettu 1800-luvulla yläluokan ajanvietoksi. Naisten kylpylärakennus on valmistunut 1895, ja miesten hieman myöhemmin. Nykyään kylpylä on avoin kaikille. Miesten ja naisten osiot olivat erillään ja niinpä mekin nautimme merikylvyistä eli uimisesta ja saunomisesta erillään pojista lämpimänä ja aurinkoisena aamuna. Arkkitehtuuri oli todella kaunista ja hienostunutta.

Saunomisen ja uinnin jälkeen palasimme takaisin Lokille ja lähdimme navigoimaan kapeita Tukholman saariston väyliä kohti Vaxholmia. Tukholman saaristo on erityisen kaunista, mutta myös täynnä ahtaita väyliä ja haastavia kohtia. Kippari Maken selkeän ohjeistuksen ja Oonan tarkan ohjaamisen avulla pääsimme turvallisesti ahtaiden väylien ohi jatkamaan matkaamme kohti Vaxholmia.

Iiris, Meri ja Oona

Tutkimme lauantai-iltapäivällä Sandhamin idyllistä kylää, sen historiaa ja kaunista luontoa. Kylä oli pieni ja kompakti, mutta tutkittavaa riitti kyllin, tutkimme rakkolevää ja kuuntelimme mielenkiintoista historian opetusta. Vesi oli uskomattoman puhdasta ja luonto oli siisti ja monipuolinen.

Sandhamn on ensimmäinen satama tultaessa avomereltä Tukholmaan päin. Sandhamnin kautta kulkeva väylä oli 1600-luvulle asti vain kuninkaallisten käytössä, jonka jälkeen se avattiin kauppalaivaston käyttöön. Sandhamn tunnetaan siellä toimineesta ja edelleen toimivasta luotsilaitoksesta. Sandhamniin perustettiin jo 1600-luvulla tulli. Vanhan tullirakennuksen jäädessä pieneksi, sinne rakennettiin 1752 uusi iso tullirakennus, jonka on suunnitellut kuuluisa palatsiarkkitehti Carl Hårleman.

 

Sandhamissa sijaitsee ruotsalaisten  suosima pursiseura Kungliga Svenska Segelsällskapet (KSSS), joka on maailman neljänneksi vanhin pursiseura.

Kävelimme saarella kylän läpi ja rantaviivaa pitkin. Löysimme myös kauniin uimarannan, jonka nimi oli Fläskberg. Se oli ehkä saanut nimensä monia vuosia sitten rantaan ajautuneesta siasta, joka oli tippunut laivasta. Talot olivat hyvin kauniita ja luonto sekä vesistö puhdasta. Kävimme myös saaren kappelilla, johon emme valitettavasti päässeet sisään.

Meistä tykättiin niin kovasti, että meidät lähetettiin toiseen saareen saunaan yhteysveneellä, joka kulkee kerran tunnissa. Saunareissussamme riitti haasteita, sillä jäimme yhteisaluksen kyydistä liian aikaisin. Opettajat lähettivät meidät saunaan, mutta unohtivat kertoa millä saarella jäädä pois. Mahtoivatko he tietää sitä itsekään? Odotettuamme tunnin seuraavaa yhteisalusta, pääsimme lopulta oikeaan saareen ja lämpimän saunan luo. Loppujen lopuksi saunareissu olikin sitten hyvin onnistunut ja muistorikas. Tämän yön yövyimme Sandhamin rannassa, joten miehistö nukahti heti sänkyyn päästyään.

Oona, Meri ja Iiris

 

 

Sandhamnissa Lokki oli kiinni laiturissa mooring line kiinnityksellä. Alus ajettiin perä edellä laituriin ja keula kiinnitettiin paksuihin köysiin, jotka olivat valmiina satamassa kiinnitettyinä laituriin ja pohjaan. Tätä kiinnitystapaa käytetään enimmäkseen maailmalla, koska se pitää tehokkaammin veneen paikoillaan ja silloin on helpompi rantautua sekä lähteä, koska ei tarvitse väistellä poijuja. Suomessa ei ole mooring line kiinnitystä. Poijukiinnitystä sen sijaan käytetään Suomessa paljon ja Ruotsissa osittain. Lähtiessämme irrotimme ensin laiturilla olleet takaköydet, ja sen jälkeen etuköydet tuulenpuoleinen köysi ensimmäisenä. Sitten Peppi ajoi meidät satamasta ulos väylälle. Lähdimme luoteeseen, seurasimme merimerkkejä ja loistoja, harjoittelimme kartan lukua, teimme köysivyyhtejä ja väistelimme vesibusseja.

Merimurut (Peppi,Nette ja Erika)

Toinen legi alkoi reippaasti, kun lähdimme heti illalla ylittämään Ahvenanmerta kohti Tukholman saaristoa. Laiturilla saimme vielä kunnian tutustua Suomen valtameripurjehtijat ry:n entiseen puheenjohtajaan ja kokeneeseen valtameripurjehtijaan, Ilkka Liukkoseen. Hän rantautui ensimmäistä kertaa suomalaiseen satamaan toisen maailmanympärys-purjehduksensa jälkeen. Kuulumistenvaihdon, Ilkan antamien arvokkaiden vinkkien jälkeen suuntasimme Lokin jälleen avomerelle Iiriksen suorittaessa ensimmäistä ajovuoroaan ruorissa. Nostimme Marhällanin edustalla täydet purjeet ja käänsimme kurssin etelään.

Suunnitelmana oli purjehtia alkuyöstä 7 m/s kaakkoistuulessa kohti etelää ja kääntyä aamulla eteläisen sivutuulen voimin kohti Sandhamnia. Haaveet yhden halssin ylityksestä haudattiin kuitenkin nopeasti, kun yöllä tuuli kääntyikin odotettua aiemmin etelään ja kiristimme purjeet kryssikulmaan vastatuuleen luovimista varten. Lågskärin majakan edustalla teimme ensimmäisen vendan, eli vastatuulikäännöksen, kun tuulen suunnan muuttuminen realisoitui vahdissa olleille keulapurjeen pyrkiessä uudelle halssille. Nöyrinä luovuimme ajamastamme suunnasta ja pyrimme optimoimaan tuulikulman tahtomme mukaiseksi ruotsinlaivojen lipuessa ohitsemme. Suomen aluevedet jäivät taaksemme alkuyöstä muutaman tiukan halssin jälkeen.

Puolen yön aikaan vaimeahko tuuli alkoi jälleen nousta 7-9 m/s, tosin entistä suoremmin etelästä. Päättelimme tuulensuuntien ja –nopeuksien vaihtelun johtuvan horisontissa näkemistämme elosalamista ja ukkossoluista, jotka valaisivat näyttävästi yöllistä maisemaa. Kaukaa ohi pyyhkäisseet ukkossolut eivät tuoneet syöksyvirtauksia tai myrskytuulta, mutta navakampi tuuli ja kohonnut aallokko saivat Lokin kallistelemaan, toisen legin vasta aloittaneen miehistön mielestä voimakkaasti. Meripahoinvointi kuuluu valitettavankin usein avomeripurjehdukseen, eikä siltä vältytty tälläkään kertaa. Juuri syöty banaani ei kauaa mahassa pysynyt. Miehistön loistava asennoituminen yöpurjehdukseen ja kaunis auringonnousu piti tunnelman kuitenkin korkealla vastoinkäymisistä huolimatta. Sandhamnin satamassa tunnelma oli hieman sekava, koska veneitä, vesibusseja, luotseja, ja jahteja oli paljon vesillä ja tuuli osui suoraan satamaan. Nappasimme mooring linet kiinni puolenpäivän aikaan.

-Mestarikerho a.k.a. Aleksanteri ja Joonatan

Köydet kiinni Sandhamnissa Tukholman ulkosaaristossa lauantaina 20.8 klo. 12.30. Takana 14 tunnin avomeren ylitys, joka ei tuntunut päättyvän koskaan. Olemme keränneet voimiamme takaisin vierasvenesatamassa, ja parempaa päivitystä tulossa myöhemmin! Miehistö on väsynyt.

Oona

Saavuimme Maarianhaminaan perjantaina noin kahden aikaan. Opettajamme oli meitä vastassa satamassa. Hänen johdollaan rinkat mukanamme lähdimme kävelemään kohti Lokkia. Tavarat laitettuamme veneeseen lähdimmekin jo merimuseoon.

Tutustuimme opettajamme Christianen johdolla Ahvenanmaan merimuseoon. Kävimme purjelaiva Pommernissa (Pommern ex. Mneme). Pommern on vanha laiva, jolla on purjehdittu ympäri maailmaa muun muassa Karibian merellä. Pommern rakennettiin rahtialukseksi kuljettamaan puutavaraa Skandinaviasta, salpietaria Chilestä ja vehnää Australiasta. Pommernin neitsytmatka oli vuonna 1903, kun se lähti Skotlannista maailmalle.

Heti Pommeriin päästyämme ihastelimme sen suuruutta ja vanhanaikaisuutta. Kävimme vanhoissa hyteissä sekä purjelaivan alakerrassa sijaitsevassa lastitilassa. Pommernin valtavaan lastiruumaan ahdattiin vehnäsäkkejä kuljetettavaksi Australiasta Eurooppaan. Purjelaivan seinälle heijastui vanha video Pommernin miehistöstä ja matkoista. Videosta saimme selville, että miehistö oli käytännössä koko ajan työn sekä aktiviteettien teossa. Miehistö siivosi laivaa useasti ja aktivoi itseänsä muun muassa naruhyppelyllä ja urheilulla. Joskus purjehdukset maailman ympäri olivat todella vaarallisia, ja aaltoja oli koko ajan. Laivan kapteenina toimi mm Karl Henrik Karlsson ja perämiehenä Harald Fabius. Miehistöä kokonaan Pommernilla oli 26 henkilöä.

Purjelaivan jälkeen pääsimme vielä itse merimuseoon sisälle. Museossa oli paljon vanhoja uutisia ja havainnollistavia kuvia merenkulkuun liittyen. Mieleemme erityisesti jäi merirosvolippu. Tämä merirosvolippu on harvinaista laatua, sillä aitoja merirosvolippuja maailmassa on vain kaksi. Museossa kuulimme myös merellisistä taikauskoista, joihin ihmiset ovat uskoneet vuosisatojen ajan. Pari näistä on muun muassa se, että viheltäminen ja naisen oleminen aluksessa tuottaa huonoa onnea. Katsotaan miten meidän käy!

Alusperehdytyksen jälkeen irroitimme köydet Maarianhaminan Länsi-satamassa ja suuntaamme perjantaiyön viettoon Ahvenanmeren yöhön.  Tarkoituksena on purjehtia yön aikana Ruotsin Sandhamniin. Jaamme yön vahtivuorot kolmeen eri ryhmään, joista yksi aloittaa navigoimisella, toinen jatkaa yöllä, ja kolmas aamulla.

Peppi, Nette ja Erika

Saavuimme juuri Maarianhaminan Länsisatamaan. Tankkasimme, tyhjensimme septitankin ja Joonatan peruutti Lokin vaativaan paikkaan, kylkikiinnitykseen laiturin ja toisen purjeveneen väliin. Tuuli on 2m/s ja lämpötila +23 astetta, ilmankosteus 72%. Ohjelmassa on siivousta, kauppareissu ja miehistönvaihto. Aluksella kaikki hyvin.