Luotsin matkassa Utössä eilen

FullSizeRender (3)Lauantai aamupäivällä, kun muut olivat tutustumassa Utön majakkaan, pääsimme me neljä merilinjalaista yllättäen vierailemaan luotsikutterissa ja tutustumaan siihen tositoimissa. Olimme siis matkassa mukana, kun luotsi kuljetettiin Utön edustalla odottavaan alukseen. Laiva oli tanskalainen Tellus, joka oli parhaillaan matkalla Nynäsistä kohti Naantalia. Luotsit kertoivat meille, että alus kippareineen oli heille jo entuudestaan tuttu ja ajoi samaa reittiä usein.

Luotsin tehtävä on nousta suureen alukseen ulkosaaristossa ja ohjata se saarten läpi turvallisesti satamaan. Heidän on siis osattava kuljettaa isojakin laivoja sujuvasti pysyen aina tarkkana ja tunnettava kulkemansa alueet tarkasti. Kun kyselimme matkan aikana, luotsit kertoivat itsekin työnsä olevan ajoittain todella raskasta ja haastavaa etenkin kun sääolosuhteet ovat huonot esimerkiksi syysmyrskyissä. Laivat on saatava satamiin lähes kelissä kuin kelissä.

Itse matka luotsikutterilla oli meidän kaikkien mielestä mielenkiintoinen ja jännittävä kokemus. Kukaan meistä ei ennen ollut nähnyt luotsin kiipeävän alukseen, ja köysitikkailla kiikkuvat miehet muistuttivat meitä elokuvista. Kun miehet oli saatu turvallisesti alukseen, palasimme takaisin Utöseen kokemusta rikkaampina.

WP_20150822_008

Jessica, Arttu, Patrick ja Martti

Hiidenmaalla

Hiidenmaan tapahtumat toisessa II maailmansodassa - sunnuntaiaamun historiantunti Tahkunan sotilasmuseossa
Hiidenmaan tapahtumat toisessa II maailmansodassa – sunnuntaiaamun historiantunti Tahkunan sotilasmuseossa

Sijainti: Kärdlan uusi vierasvenesatama

Sää: tuuli  5m/s NE, Aurinkoa ja lämpöä

Purjehdimme yöllä 6 tuntia. Nostimme purjeet klo 23.00. Isolla, genaakkerilla ja fishermanilla etenimme Suomenlahden yli noin 3-4 solmun vauhtia. Jokainen vahti sai navigoida pimeässä yössä kaksi tuntia. Taivas oli tähtikirkas ja lämmin tuuli puhalsi luoteesta. Aurinko nousi 06.05 ja klo 8.30 kiinnitimme köydet Kärdlan vierasvenesatamaan.

Nyt olemme tehneet Hiidenmaa kierroksen bussilla. Kävimme bunkkereissa, majakassa, sotamuseossa ja uimarannalla. Näistä kirjoitamme myöhemmin lisää.  Terveisiä kaikille.

Yli suuren meren

Lauantai 22.08.2015 klo. 19.13

59° 37’546N, 021° 34’376E

Sää: Poutaa, ei tuulta, 17 astetta

 

Poseidon jätti ruorin Norppien käsiin. Utö on nyt koettu ja seuraavana vastaan tulee Hiidenmaa, jonne olemme taittaneet matkaa yli kaksi tuntia. Horisontissa saaret ovat hävinneet näkyvistä tehden tilaa aavalle merimaisemalle, mutta takanamme Utön majakka vartioi matkaamme horisontin yllä vielä hetken. Sinilevää on ollut koko matkan ajan runsaasti, mutta muuta elämää emme juuri nyt näe. Nyt odotamme innolla tulevaa tortilla-illallista, jonka voimalla pitäisi sitten jaksaa purjehtia läpi yön.

Arttu, Jessica, Patrick ja Martti

Hyvästit Suomelle ja nokka kohti Hiidenmaata

Sijainti: 59 ̊ 47′ 21 ̊  21′

Sää: Aurinkoinen ja tyyni, tuuli 2 m/s SW

Jätimme Utön saaren kello 16.25 ja suuntasimme Lokin kohti Hiidenmaata. Tarkoitus on purjehtia yötä vasten n. 12h ja kello on nyt jo 17.05. Matkalla Utön lähistöltä otimme merenpohja- sekä sinilevänäytteet.

Aamun Utössä aloitimme Lauri Laakson luennolla. Lauri on Utön merentutkimusaseman ryhmäpaallikkö ja hän kertoi meille työstään ilmatieteenlaitoksella ja tutkimuksistaan. Sitten hän vei meidät sääasemalle, jonka jälkeen menimme kirkkoon. Siitä jatkoimme ohjatulle majakkakierrokselle.  Myöhemmin päivällä, kun olimme rannassa ottamassa näytteitä rakkolevästä yms. näimme noin kymmenkunta käärmettä. Uiminen käärmeiden löytämisen jälkeen ei oikein maittanut, joten uusi yritys sitten Viron puolella.  Lounaaksi oli kipparin kalakeittoa, joka oli todella maukasta.

WP_20150822_013

 

WP_20150822_036

 

Kirjoitamme päivän tapahtumista lisää myöhemmin.

Maria, Saara ja Viivi

 

Komentajakapteeni Olavi Arho

Ennen purjehdusta tehtävänämme oli selvittää, mihin komentajakapteeni Arho on haudattu ja mahdollisesti etsiä hauta. Tiesimme Arhon kuolleen Turussa, joten oletimme hänen olevan myös haudattu Turkuun. Selvityksemme aloitimme yhdessä historianopettaja Ala-Nissilän kanssa käymällä läpi Arhosta jo tiedossa olevia asioita. Seuraavaksi lähdimme nettiä apuna käyttäen selvittämään, miten tietyn henkilön haudan voisi löytää. Tehtävä osoittautui yllättävänkin helpoksi soitettuamme seurakuntayhtymän hautaustoimistoon. Hautaustoimiston henkilökunta pystyy pelkän henkilön nimen perusteella kertomaan tarkan hautapaikan. Jokaisella haudalla on oma ”osoitteensa”, joka kertoo mille hautausmaalle, mille linjalle, mihin neliöön ja mille riville vainaja on haudattu sekä viimeksi haudan numeron. Jouko Olavi Kaarlo Arhon haudan osoite on U 4.1.10.14.

 

Olavi Arhon hauta

 

Arhon hauta

 

 

Komentajakapteeni Jouko Olavi Kaarlo Arho syntyi Tampereella 14.12.1908 ja kuoli Turussa 27.2.1950. Hän oli ensimmäinen Suomen laivaston Mannerheim-ristin ritari ja kokonaisuudessaan ritari numero 104. Arho toimi muun muassa miinalaiva Ruotsinsalmen päällikkönä. Hänen erikoisalaansa oli miinoitus ja miinanraivaus.

Vapaussodan ylipäällikön kenraali Mannerheimin aloitteesta Suomen senaatti perusti 4.3.1918 antamallaan asetuksella Vapaudenristin suurristin, 1., 2., 3. ja 4. luokan Vapaudenristin sekä 1. ja 2. luokan Vapaudenmitalin kunniamerkit. Asetuksen mukaan päällystölle voitiin myöntää Vapaudenristin kaikkia luokkia, joista kuitenkin 2. luokka oli tarkoitettu vähintään kapteenin, 1. luokka vähintään everstin ja suurristi vähintään kenraaliluutnantin arvoiselle upseerille. Alipäällystön ja miehistön palkitsemiseen oli käytettävissä Vapaudenmitalit, mutta myös Vapaudenristin kaksi alinta luokkaa.

 

Mannerheim-risti oli itsenä ylipäällikkö Gustaf Mannerheimin ajatus. Tarkoituksena Mannerheim-ristissä on se, että se voidaan antaa ilman Vapaudenristin luokkajakoa niin kenraalille, kuin sotamiehellekin.  Mannerheim-ristin ritareita on 191 ja heistä edelleen elossa on vain ritari numero 95, Tuomas Gerdt.

Inka

 

 

 

Osasto Arhon ja Pinatovan armadan jäljillä

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Nauvo, jossa pistäydyimme tunnelmallisessa Merenkulkutalon museossa katsomassa ”Pinatovan armadan” vaiheista kertovaa näyttelyä. Aihe on meille merilinjalaisille sikäli läheinen, että toinen koululaivamme, vuonna 1885 rakennettu kuunari Olga, on saattanut osallistua tähän erittäin salaiseen operaatioon. NNE-purjehduksemme reitti seurailee tämän laivueen reittiä ja tavoitteena on saada selville mahdollisimman paljon sekä itse operaatiosta, että Olgan mahdollisesta osallistumisesta siihen.

Vuonna 1944 Suomi solmi välirauhan Neuvostoliiton kanssa halutessaan irrottautua sodasta. Suomi sopi Neuvostoliiton kanssa ajavansa saksalaiset sotilaat pois Lapista, mutta se ei vielä Neuvostoliitolle riittänyt. Viron saaristossa oli vielä saksalaisia sotilaita asemissa ja Neuvostoliitto tarvitsi pieniä puulaivoja purjehtimaan matalien vesien ohitse laukaisematta magneettimiinoja. Neuvostoliitto vaati Suomelta aluksia vedoten rauhansopimuksen pykälä 17:a, jonka mukaan Suomen piti luovuttaa Neuvostoliitolle kauppalaivastonsa rauhanomaisiin tarkoituksiin. Aluksi Neuvostoliitto vaati 100 purjevenettä ja moottorivenettä, mutta 31.9.1944 suoritettujen intensiivisten neuvotteluiden jälkeen Suomi sai puolitettua määrän. Neuvostoliiton vaatimuksiin kuului, että purjelaivoihin mahtui 20-50 miestä ja moottoriveneet olivat vähintään 7m pitkiä.

Suomessa alusten keräämistä johtamaan valittiin Olavi Arho.  Hänen oli määrä koota alukset Hankoon tarkastettavaksi 2.10 mennessä. Suurin osa aluksista yksityisiä ja alukset pakkolunastettiin. Laivojen omistajat haluttiin mukaan operaatioon, mutta moni kieltäytyi ja näin syntyi miehistöpula. Siviileille luvattiin 250 mk päiväraha osallistumisesta operaatioon ja tällä tavoin saatiin houkuteltua mukaan satamatyöläisiä. Rahan maksu kuitenkin saattoi loppujen lopuksi myöhästyä jopa vuodella ja summa oli usein liian pieni. Lisäksi vahvistuksia operaatioon saatiin 130 miehen voimin eri puolustusvoimien eri aselajeista, joista monet luulivat kyseisen operaation olevan pelkkä harjoitus.

Hangon satamaan saapui aluksi 93 purjevenettä, mutta neuvostoliittolaiset eivät kelpuuttaneet kaikkia niiden huonon kunnon takia ja osa purjeveneistä tuhoutui lisäksi jo Hangon satamassa. Operaatiosta puhuttiin nimellä operaatio Arho, mutta se sai toisen nimen, kun Helsingin Sanomat julkaisi Kippari Kalle -sarjakuvan, jossa Kippari Kalle johti Pinatovan sekalaista Armada laivastoa. Tästä syntyi nimitys operaatio Pinatova.

Hangon satama ei ollut tarpeeksi iso vastaanottamaan niin isoa määrää aluksia, joten alukset jouduttiin kiinnittämään vierekkäin satamaan, eivätkä kelitkään myöhään syksyllä olleet enää kovin hyvät ja jotkut aluksista tuhosivat toisensa jo ennen lähtöä. Loppujen lopuksi 5.10 mennessä kohti Viroa oli lähtenyt 61 purjevenettä ja 50 moottorivenettä. Näiden alusten avulla Neuvostoliitto onnistui valloittamaan saksalaisten halussa pitämät Viron saaret, mutta 22 purjevenettä ja 30 moottorivenettä ei koskaan palannut. Lisäksi 7-8 siviiliä menetti henkensä.

 

Jessica, Martti, Patrick ja Arttu

 

popeye-pic-rex-728330205

 

Aurinkoinen Nauvo

Nauvo

Sää: Aurinkoinen, lähes pilvetön, , 3m/s SW

Saavuimme klo 13 aurinkoiseen Nauvon satamaan. Pienen tauon jälkeen suuntasimme Nauvon merenkulkutaloon, jossa oli meneillään  erikoisnäyttely  Pinatovan laivastosta II maailmansodan aikana. Pinatova liittyy kiinteästi purjehduksemme tämänvuotiseen teemaan Hiidenmaalle.  Aluksi opas kertoi meille museon sisällöstä ja opettajamme kertasi meille toisen maailmansodan pääpiirteet. Tämän jälkeen kiertelimme itsenäisesti näyttelyssä ja perehdyimme museon tarjontaan. Lopuksi saimme hetken vapaa-aikaa, jonka jälkeen palasimme takaisin Lokkiin. Nyt menemme koneella kohti Utötä.

Anu, Jemina ja Ella

Poseidon otti ohjat käsiinsä

Perjantai 21.8.2015 klo. 11.20, keskinopeus 5,5 solmua. 60 ̊ 18’20N, 22 ̊ 02’143E

Sää: lounaistuulta 2 m/s, aurinkoista ja lämmintä noin 17 ̊ C.

Ryhmämme Poseidonin ensimmäinen navigointivahti sujui hienosti totutellen alukseen kauniissa kesäisessä kelissä. Opimme erilaisia manuaaliasia navigointitaitoja sekä kertasimme vanhoja merenkulkukurssin aiheita kuten solmuja ja merimerkkejä. Ohjasimme Lokin Aurajoesta Airistolle asti pysähtyen välissä Satavassa poimimassa mukaan merilinjan kumiveneen Usvan. Sen jälkeen saimme pullakahvit ja matka jatkui iloisin mielin. Onneksemme minkäänlaisia yllätyksiä ei tapahtunut ja matka jatkuu turvallisesti eteenpäin seuraavan ryhmän hellissä käsissä.

 

Jessica, Arttu, Patrick, Martti