Luotsaus ammattina- tutustuminen Finnpilotin toimintaan Utössa

Luotsivanhin Ari Saari kertoo luotsauksesta

Finnpilot on valtion omistama yritys, joka ylläpitää luotsausta ja laivojen vientiä turvallisesti karikkoisten saaristojen läpi. Nykyinen Finnpilot oli ennen merenkulkulaitoksen omistuksessa, mutta vaihtui nykyiseen vuonna 2004.

Eilen kävimme tutustumassa Utön luotsiasemaan, sekä luotsin ammattiin.  Oppaanamme toimi luotsivanhin Ari Saari. Luotsin tehtävä on yksinkertaisesti ohjata laivat luotsinottopaikalta satamaan ja toisin päin, eli hän on tässä välin vastuussa laivan navigoinnista. Tämän vuoksi kaikilla luotseilla tulee olla kipparin koulutus. Suurin osa luotseista ovat poikkeuksellisen vanhoja töihin hakeutuessaan, sillä koulutus vie paraktiikan ja työlkomuksen kanssa noin 15 vuotta.

Utön saari on Suomen kaikista eteläisin saari ja siellä on ollut luotsitoimintaa jo 1700-luvulta lähtien. Nykyisin Utöseen ja Turun saaristoon kuuluu seitsemän luotsia ja neljä kutterihoitajaa työvuoroa kohden. Töitä tehdään viikon verran kerrallaan 24/7, jonka jälkeen pääsee taas viikon ansaitulle vapaalle. Ne luotsit jotka astuvat laivaan Utössä ohjaavat laivat pääasiassa Turkuun tai Naantaliin. Arin mukaan luotsin epämukavin tehtävä on kiivetä köysitikkaita pitkin liikkuvasta kutteriveneestä laivan kannelle säällä kuin säällä.

Luotsi on hallittava oma väylänsä ja luotseja voidaan pitää eräänlaisina kävelevinä merikarttoina. Myös talouden suhdannevaihtelut näkyvät nopeasti luotsin ammatissa luotsattavien laivojen vähenemisenä.

Kutterinhoitajilla on taas aivan oma vastuualue, ja tämä on tietenkin luotsiveneiden ajaminen sekä ylläpitäminen. He  kuskaavat luotseja laivoihin, hakee heidät mantereelta tai tekee mitä ikinä tarvitaan. Utössä kuten kaikissa muissakin luotsinvartiopaikoissa on nopeita pikaveneitä ja jäissä kulkevia kuttereita. Nämä kutterit ovat tehty kestämään pahimmatkin sääolosuhteet, sillä laivat voivat tarvita luotsausta milloin vain. Utön kohdalla laivoja tulee keskimäärin n. 2000kpl vuodessa.

Ari n tarinoiden lopuksi hän soitti vielä asemalle josta kutterikuski tuli ja vei meidät ajelulle luotsien uusimmalla aluksella vuonna 2011 valmistuneella pikavene L-238:lla.

Eetu ja Markus

Karukin voi olla kaunista

18. elokuuta -12 klo 17.00

Sijainti: 59°52′. 050N      021°52′. 770E

Tuuli: 5.5 m/s SW

Nopeus: 5knt Purjeilla (iso ja fokka)

Ensimmäinen kokonainen päivämme merellä. Veneessä nukuttu yö oli totisesti vaihtelua, ja siinä oli omat haasteensa, mutta väsymys ei iloista porukkaamme liikaa paina.

Saavuimme Jurmon saareen, joka on jääkauden jäljiltä oleva Salpausselän reunamuodostumien viimeinen kohouma. Otimme siellä meribiologisia näytteitä: limnoksella otimme vesinäytteitä ja ekmanilla pohjanäytteitä pohjasta.  Tutkailtiin karuja, mutta kauniita maisemia. Saarella on niukasti kasvillisuutta, kanervat ja heinät olivat vallanneet aukiot, ja saaren keskellä on pieni metsä. Polkumme ylitti kauniin kallion, josta pystyi ihailemaan maisemia tarpeeksi korkealta.

Kävimme myös kirkossa, jossa oli juuri sopivasti alkamassa yllättäen suomenkielinen jumalanpalvelus. Kirkko oli idyllinen ja suloinen, paikalla oli kymmenisen ihmistä meidän lisäksemme.

Matkalla takaisin Lokille näimme kyyn, joka oli jäänyt ilmeisesti mönkijän alle keskellä tietä. Kun kaikki olivat saapuneet veneelle, alkoi kinkkupastan teko. Saarelta lähdettyä nostimme heti purjeet

Ruuan jälkeen alkoi koko porukan siivousurakka: putsasimme koko veneen katosta lattiaan. Urakka tuntui isolta ja vaikealta, mutta sujui porukalla nopeasti ja vaivattomasti. Palkkioksi hyvästä työstä saimme kahvia ja mutakakkua.

Matka jatkuu kohti Hiittisten saaristoa naurujen raikaessa merelle.

 

Noora, Eetu, Otso

 

Utön majakka

Majakkakierroksen ja linssistöön tutustumisen jälkeen jäimme odottelemaan valon syttymistä n. 21.45

Tuomo Utön Majakan linssihuoneessa. Linssistö on jokapäiväisesä käytössä ja siihen voi tutustua vain kerran vuodessa.

Utön majakka

Utön saarelle rakennettiin Suomen ensimmäinen valomajakka vuonna 1753.  Harmaakivestä rakennettu pyöreä majakka oli n. 30m korkea. Majakka kuitenkin tuhoutui pommituksessa Suomen sodan aikana.  Nykyinen neliömäinen majakka rakennettiin tuhoutuneen tilalle vuonna 1814, ja se on 27m korkea.  Aluksi valoa tuotettiin polttamalla kymmentä talikynttilää peilien edessä, sittemmin käytettiin mm. hamppuöljyä sekä petrolia ennen sähköistämistä vuonna 1935. Samana vuonna majakasta tuli myös Suomen ensimmäinen radiomajakka. Nykyinen linssi tuotiin Ranskasta ja se otettiin käyttöön vuonna 1906. Linssistö on Suomen suurin ja valovoimaisin. Kolmannessa kerroksessa on majakan ainutlaatuinen nähtävyys, majakkakirkko. Kirkko on ollut käytössä 1840-luvun alusta lähtien, jolloin pääasiassa majakanvartija piti jumalanpalveluksia, sillä pappi vieraili Utössä vain kaksi kertaa vuodessa.

Perjantaina  17.8.2012 saavuimme Utön satamaan ja kello 20.00 menimme majakkakierrokselle Hanna Kovasen opastuksella. Sisälle mentäessä saimme kuulla rakennuksen historiasta. Alin kerros oli betonista ja pienehkö. Toisessa kerroksessa seinät olivat käsittelemättömät ja rakennuskivet näkyivät. Ylöspäin kiivetessä huomasimme, kuinka seinät kapenivat kerros kerrokselta, mikä johtui majakan rakenteesta. Kolmannessa kerroksessa oli sykähdyttävän sympaattinen pikkukirkko. Se on ainoa majakkakirkko, jossa on kirkko linssihuoneen alapuolella. Kirkossa Hanna kertoi meille vanhoja tarinoita kylästä ja merimiehistä. Majakkaviikonlopun takia pääsimme jopa käymään linssihuoneessa, joka normaalisti on suljettu yleisöltä. Linssihuone oli yllättävän kuuma, joten otimme päällistakit ja hupparit pois. Kierroksen loputtua menimme rantakallioille ja seurasimme majakan syttymistä.

 

Liisa ja Ida

Purjeiden nosto

17.8.2012 klo 16.36 sää salli purjeiden noston ja ryhdyimme tuumasta toimeen. Olimme tuolloin juuri ohittaneet Aspön saariston ja Utöseen oli vielä matkaa noin 2 tuntia. Purjeiden nosta alkoi Staysaileista, joita on kaksi kappaletta ja niistä edettiin edelleen fokkaan ja isoon purjeeseen. Kaikista viimeisenä nostettiin Big Fisherman, joka on kaikkien purjeiden ulkopuolelle tuleva lisäpurje. Lokki-alus on kaksimastoinen kuunari , ja siihen voidaan saada parhaillaan 300 neliötä purjetta. Tämä on paljon enemmän kuin monessa muussa, paljon isoimmissa purjeveneissä oleva purjemäärä. Mastot Lokissa ovat Iso masto, sekä Mesaani. Lokin kannella löytyy valtava määrä naruja ja köysiä, mutta niille kaikille löytyi kyllä lopulta oma tarkoituksensa. Tällä hetkellä sijaitsemme Utön pohjoispuolella ja kordinaattimme ovat 59°49´,610N 21°21´,830E. Vauhtia me saimme purjeiden noston jälkeen 6.5 solmua. Saavuttuamme Utöseen menemme tutustumaan majakkaan, sekä luotsien ammattiin ja historiaan. Tällä hetkellä tuuli puhaltaa länsiluoteesta ja voimaa sillä on noin 4.3 m/s.

Markus

 

Sinilevää

Sijainti: 59º58′ pohjoista 21º34′ itäistä

nopeus: 6 knt moottorilla.

Matka jatkuu kaunniissa kesäsäässä. Lämpimän sään takia on sinilevä on päässyt pintaan useissa paikoissa. Juuri syöty maukas lohikeitto pitää miehistön tyytyväisenä ja innokkaana matkan jatkuessa kohti utötä.

Eetu, Otso, Noora

Hyljehavainto!

17.8-12 klo:12.05

Sää tyyni ja hyvin selkeä, sijainti: 60°14‘.100N  21°50’450S.

Vauhti on parhaillaan 6 solmua ja moottorilla mennään. Ohitimme juuri Kaasuluodon  ja huviveneitä on Airistolla jonkun verran liikkeellä. Vastaan tuli myös äsken Lady Magda ja ohi ajoi Aspö- laiva.

Bongasimme yksinäisen harmaahylkeen keskellä Airiston eteläosaa. Hylje pysyi pinnalla muutaman minuutin kunnes sukelsi ja se on nähty samassa kohdassa useasti aiemmin.  Lisäksi ohitimme myös merimetsojen asustamat ja tuhoamat kaksi vierekkäistä luotoa. Viimeisten uutisten mukaan merikotkat ovat oppineet saalistamaan merimetsoja ja harventavat Suomessakin merimetsokantaa.

Markus, Tuomo, Liisa, Ida

Matka jatkuu kohti Utöä

Tuomo, Markus, Liisa, Ida

Kokka kohti ulappaa!

 

17. elokuuta 2012 klo 9.30

Sijainti: 60°25´305N      022º09´633E

Nopeus: 6,5 knt, moottorilla

Tuulen suunta: koillinen 1,5 m/s

Tsykin merilukion kolmas koululaivapurjehdus alkoi ensimmäistä kertaa Aurajoesta. Koululaivanamme toimii S/Y Lokki ja miehistönä on 10 merilukiolaista.

Miehistö jaettiin kolmen – neljän hengen vahtiryhmiin, joilla on päivän aikana erilaisia vastuutehtäviä, jotka vaihtelevat parin tunnin välein. Kun yksi ryhmä ohjaa ja navigoi, toinen häärii keittiössä ja kolmas kirjoittaa blogia ja opiskelee.

TSYKin ykköset ovat Ulapassa viettämässä tutustumispäivää, ja pääsivät toivottamaan matkan varrelta meille hyvää matkaa.

Odotamme innolla edessä olevaa matkaa, sen haasteita ja mitä kaikkea uutta ja hienoa voimme oppia viidessä päivässä. Hymykin alkaa jo välkkyä, kun liikkeelle on päästy kunnolla, eikä aamu väsymys enää paina niin paljoa.

Toistaiseksi ilma on raikas, lämmin ja aurinkoinen, toivottavasti loppu matka on yhtä suotuisaa. Toistaiseksi purjeista ei paljoa apua olisi, koska Airistolla ei tuule yhtään…

Ohitimme juuri Rajakarin.

 

T. Noora, Otso ja Eetu.