Karukin voi olla kaunista

18. elokuuta -12 klo 17.00

Sijainti: 59°52′. 050N      021°52′. 770E

Tuuli: 5.5 m/s SW

Nopeus: 5knt Purjeilla (iso ja fokka)

Ensimmäinen kokonainen päivämme merellä. Veneessä nukuttu yö oli totisesti vaihtelua, ja siinä oli omat haasteensa, mutta väsymys ei iloista porukkaamme liikaa paina.

Saavuimme Jurmon saareen, joka on jääkauden jäljiltä oleva Salpausselän reunamuodostumien viimeinen kohouma. Otimme siellä meribiologisia näytteitä: limnoksella otimme vesinäytteitä ja ekmanilla pohjanäytteitä pohjasta.  Tutkailtiin karuja, mutta kauniita maisemia. Saarella on niukasti kasvillisuutta, kanervat ja heinät olivat vallanneet aukiot, ja saaren keskellä on pieni metsä. Polkumme ylitti kauniin kallion, josta pystyi ihailemaan maisemia tarpeeksi korkealta.

Kävimme myös kirkossa, jossa oli juuri sopivasti alkamassa yllättäen suomenkielinen jumalanpalvelus. Kirkko oli idyllinen ja suloinen, paikalla oli kymmenisen ihmistä meidän lisäksemme.

Matkalla takaisin Lokille näimme kyyn, joka oli jäänyt ilmeisesti mönkijän alle keskellä tietä. Kun kaikki olivat saapuneet veneelle, alkoi kinkkupastan teko. Saarelta lähdettyä nostimme heti purjeet

Ruuan jälkeen alkoi koko porukan siivousurakka: putsasimme koko veneen katosta lattiaan. Urakka tuntui isolta ja vaikealta, mutta sujui porukalla nopeasti ja vaivattomasti. Palkkioksi hyvästä työstä saimme kahvia ja mutakakkua.

Matka jatkuu kohti Hiittisten saaristoa naurujen raikaessa merelle.

 

Noora, Eetu, Otso

 

Yksi ajatus artikkelista “Karukin voi olla kaunista”

  1. Aamupäivän odottelimme blogipäivitystä. En uskonut olevani näin riippuvainen netistä!! Saaristomeri mukavalla tavalla tutummaksi jos vertaa Silja tai Viking Linen laivamatkoihin. Kivoja kuvia ja varmasti unohtumaton retki kaikkiaan. Että voi opiskelu olla mukavaa!! (KATEELLINEN kotiväki) 😉
    Puuhaa ja iloista mieltä teille kaikille!

Kommentit on suljettu.