Vuosi: 2010

Täällä ollaan nyt yövuorossa. Kello on 00.56 ja hieman väsyttää… Ankkuri on laskettu Koivusaaren edustalle koordinaateilla 6o° 07.50′ 6” N, 24° 38′ 25”. Espoon valot näkyvät. Tuulen nopeus on 1m/s. Koko päivä ollaan aherrettu, syöty ja nukuttu 😀 Yövuorossa on hyvin jännää… Vain istutaan ja katsotaan ettei mitään tapahdu. Kohta aika varmaan lähtee kulumaan nopeammin kun musiikkia kuuntelee. Odotellessa seuraavan vahdin herättämistä! Buahahahaaa!

Meillä oli myös haamu seuranamme kuten kuvasta huomaa 🙂

Terveisin Roope, Jutta ja haamu

Klockan är 4.18 och vaktturen byttes. En av gruppens medlemmar sov på däcken, och kan nu berätta att det var inte så ku. Nu hänger vaktgruppen vaken med kaffe och väntar på att få väcka upp resten av skeppet ungefär 0700, muahahaaha. Vi sitter alltså i vakt från 4 till 8.

Till ankarvaktens uppgifter hör att se på en liten siffra, höra på WHF:n och (iaf. enlingt Leino) är vi också brandvakter tills vidare.

Hälsningar hem från alla, till alla.

Suvi, Atte, Matias och Väinö

29.8.2010 klo: 17:37

nopeus: 2,8 solmua

sijainti:

60 astetta 08.230 minuuttia pohjoista leveyttä

24 astetta 50.432 minuuttia itäistä pituutta

tuulen suunta ja nopeus: E (itä) 6m/s

aallonkorkeus: 0,3 m

sää: puolipilvinen 12 Celsius astetta

Toisen purjehdusryhmän matka alkoi hytisten Helsingin Halkolaiturista noin klo 10.30 ja saavuimme ensimmäiselle etapille Suomenlinnan telakka-alueelle noin klo 11.30. Suomenlinna on ollut alunperin juuri laivojen rakennus- ja kunnostuspaikka, maailman vanhin kuivatelakka.  Tutustuimme kuivatelakka-altaisiin ja Jahti Alma -alukseen, vanhimpaan puulaivaan Suomessa (valmistettu vuonna 1882).  Ruokailimme Cafè Chapmanissa (ruoka oli maukasta ja annokset runsaita)  ja sen jälkeen tutustuimme Suomenlinnan nähtävyyksiin. Mieleenpainuvimpia olivat Kustaanmiekan tykit, linnoituksen pimeät tunnelit ja sukellusvene Vesikko. Kuninkaanportti oli myös näkemisen arvoinen paikka.

Lähdimme innoissamme Suomenlinnasta klo 16.15 (toiset nukkuen, toiset jo töihin ryhtyen) ja nostimme purjeet noin klo 17, suunta kohti länttä.

Atte, Matias, Suvi

Viimeinen päivä merellä sujui tuulen puhaltaessa pohjoisesta. Purjehdimme hienosti kohti Helsinkiä. Pidimme MOB -harjoituksen, joka ei sujunut aivan oppikirjan mukaan. Erikoistilanteet vaativat paljon harjoittelua. Miehistö selvisi kahdella tikillä ja ison hatun:) menetyksellä.  

Saavuimme Halkolaituriin klo 13. Aluksen siivouksen jälkeen oli loppupalaverin aika. Paljon on opittu aluksesta, merenkulusta ja purjehtimisesta. Merilinjan ensimmäinen koululaivapurjehdus päättyi ja toinen alkaa sunnuntaina. Kiitämme Inga-Lilliä, kaikkia purjehdukselle osallistujia, yhteistyökumppaneitamme, blogimme lukijoita ja jäämme kiinnostuksella seuraamaan uuden retken alkua. Onnea matkaan, pitäkää lippu korkealla.

Koordinaatit: 6o° 06′ 180” N, 25° 08′ 90” E

Tuulen nopeus: 6 m/s

Murtovettä allamme n. 30m

Nopeus: n. 3 solmua

Kurssista huolehtivat ruorissa Noora sekä navigoimassa Olli ja Elias.

”Se on menoks – Sano Annie Lennox”

Olin ”paskavahdissa” yhdessä Juhon, Oskun, Eliaksen ja Nooran kanssa, joka tarkoittaa sitä, että jouduimme pitämään kansivahtia 04.00-08.00. N. 06.30 aamulla kapteeni heräsi ja antoi käskyn irtautua laiturista. Syy oli se, että toisinkuin sääennusteet olivat kertoneet, tuuli oli vaihtanut suuntaa pohjoistuuleksi ja yltyi hetki hetkeltä hurjemmaksi! Jouduimme peruuttamaan kallioiden välistä vastatuuleen. Tilanne oli erittäin haastava ja jännittynyt, mutta selvisimme säihkähdyksellä miehistön ammattitaidon ansiosta. Tilanne oli niin nopea, että olimme vähällä unohtaa opettajamme, Christianen ja Ninan nukkumaan majakan sviittiin. Tämän vuoksi heille tuli erittäin nopea herätys. 😀

Tällä hetkellä suuntanamme on Helsingin Halkolaituri.

Loppukevennyksenä listasimme yöllä valveilla ollessamme lentäviä lausahduksia purjehdukseltamme:

• ”Vain purjehtiminen on olennaista!”
• ”Mis me ollaa, mis me ollaa, mis me ollaaaaaaaaaaaaaa??”
• ”Oota, toi paviaani tuli taas tähä riehuu!”
• ”Toi vahti on aina paikalla ku sattuu ja tapahtuu, muttei koskaa sillon ku pitäis!”
• ”Ylläri, se oli taas tää vahti.”
• ”Tietää et lihan leikkaus on alkanu ku laastarit on jo eisllä.”
• ”Tä purjehdus on ollu tosi jees, vaikkei tääl ollakkaa tehty mittää.”
• ”Moi mun nimi on Hulttiovici!”
• ”Tä on tottelevaisuuskoulu.”
• ”Mä vaa raadan ja raadan ja te vaa naaratte ja naaratte!”
• ”Ihanku tääl satais?”
• ”Mullon ihan samallainen mut kuitenki vähä erillaienen!”

Marko kuittaa, Inga-Lill, Suomenlahti.

Saavuttuamme Sköderskärinmajakalle ryhtyi kukin tekemään omia askareitaan: Yhdet lähtivät lämmittämään saunaa, toiset virittämään grilliä ja toiset menivät tekemään savivalauksia upeista saaren silokallioista. Täysikuun paistaessa taivaalla  kokoonnuimme kaikki yhteen kuuntelemaan majakkasaaren vartijan tarinoita Söderskärin historiallisesta majakasta. Nousimme kerros kerrokselta ylös pimeässä majakassa taskulampun valossa ja kuuntelimma tarinoita majakan vaiheista ja elämästä majakkasaarella.

Jo muinaisina aikoina paikalla on ollut merimerkkejä takaamassa merenkulun turvallisuutta ulkosaaristossa. Kaikka väylät Helsinkiin, Porvooseen ja Pellinkiin ovat kulkeneet Söderskärin kautta. Autonomian aikana 1800-l idän liikenne kasvoi ja majakka rakennettiin 1862. Saarelle muutti majakkamestari ja 3 majakanvartijaa perheineen. Heille rakennettiin asunnot, jossa he asuivat ympäri vuoden.  Majakka loisti vain avoveden aikaan.

Majakan valolaitteisto tilattiin suoraan Pariisista. Se on toinen Suomen kahdesta ensimmäisestä Fresnelin järjestelmän mukaisesta kristalliprismoista valmistetusta linssistöstä. Majakka loisti jopa 15 meripenkinkulman päähän. Lopullisesti valo sammui vuonna 1989.

Elämä majakalla on ollut yksinkertaista ja karua sekä kamppailua milloin luonnonvoimia milloin vihollista vastaan. Sodan aikana majakassa toimi lennätinkeskus, jossa Lotat päivystivät. Puhelinmen ansiosta he saivat usein tiedon viholliskoneiden lähestymisestä idästä jo ennen kuin ne näkyivät ja välitivät tiedon eteenpäin Helsinkiin.

Olipa kerran majakanvartija, jolla oli tytär nimeltä Anna. Anna oli 10-vuotias. Kerran Söderskäriin saapui naapurisaarelta nuori mies nimeltä Johan, joka oli kalastaja. Hän ihastui   Annaan, mutta ymmärsi ikäeron olevan liian suuri joten hän sanoi tämän isälle:” Pidä tytöstä huolta. Palaan hakemaan hänen, kun aika koittaa.” Annan ollessa 23-vuotias Johan palasi ja he menivät naimisiin.  Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun.

Nousimme pilkopimeässä majakan huipulle 32 metriin ihailemaan kuunsiltaa, jonka täysikuu muodosti avomerelle. Horisontissa siinsivät Tallinnan valot ja Helsingin edustalla vilkkui Suomenlinnan kirkkomajakka.

Myöhäinen päivällinen oli odottamisen arvoinen. Grillasimme kuunvalossa ja myrskylyhtyjen loisteessa majanvartijan tuvan edessä. Yöllä saunoimme 1876 valmistuneessa saunassa ja osa kävi myös uimassa karuilta silokallioilta kuun loistaessa taivaalta.

Tuhannet kiitokset Eilalla, Pihlalle ja Söderskärin väelle. Tämä kokemus ei unohdu!

Turun Suomalaisen yhteiskoulun lukion merilinjan puolesta

Marko,Toni ja Oskari

Lähdimme klo 10.00 Stora Herröstä. Söimme lounaaksi perunamuussia, herkkusieni-tonnikala-kinkkukastiketta ja salaattia. Purjehdimme Helsingin ohitse Kuninkaan Portista, josta jatkoimme kohti Söderskäriä. Matkallamme teimme muutaman vendan ja jouduimme pyörimään merillä hetken, johtuen aikaisesta saapumisestamme Söderskäriin. Tällä hetkellä näkyvissämme on majakka ja muutama talo, sekä kalliota. Sauna on piakkoin valmis ja sitten on luvassa marinoituja piffejä. Ennen kuin saamme ruokaa ja pääsemme saunaan niin menemme käymään majakan saloissa.

Teemu Hänti

Otso Laaksonen

Robert Kontulainen

Juho Kaartoaho

klo 13.15, 60.08.219N, 24.49.502E, Käärmesaaren salmessa, tuuli 7-8-m/s SW, kolmella purjeella 3-4-solmua, Robert ruorissa, kohti Söderskärin majakkaa.

Muuta: suosittu yösuunnistus sateessa, upea täysikuu näköalatornissa, myöhemmin ukkosta viime yönä.  Aamulla lähdettiin kohti Söderskäriä. Purjeet ylös ja kallion suojassa saatiin pohja- ja vesinäytteitä 13.5-15.4m:n syvyydestä. Otimme kaksi pohja- ja vesinäytettä. Pinnalla oli lievästi sinilevää, Nodulariaa ja Aphanizomenonia, tyypillisiä rehevöityneissä vesissä. Pohjanäyteet saatiin otettua noin 13.5 metrin syvyydestä. Ensi silmäyksellä näytti, että emme saaneet mitään muuta kuin kiviä ja pohja- liejua. Opiskelia nimeltä Olli oli heittämässä pohjanäytteen takaisin mereen, mutta opettaja kielsi sen ja halusi, että niitä tutkitaan tarkemmin. Loppujenlopuksi pohjanäytteestä löytyi liejusimpukoita (Macoma baltica), mittarijuotikas (imee verta kampeloista ja sen jälkeen pudottautuu pohjalle) ja merisukasjalkaisia jotka viihtyvät usein vähähappisilla pohjilla.

Kertovat: Ville Väisänen ja Juho Kaartoaho.j

Tilanteet merellä ja maastossa poikkeavat valtavasti arjesta. Erilainen oppimisympäristö on  sekä opiskelijoille että opettajille mielenkiintoinen. Uudet maisemat ja kokemukset ovat yhteisiä. Merenkulku, historia, luonto ja  taiteet nivoutuvat yhteen saaristossa luontevasti.

Navigare- blogin pitäminen on ollut osa oppimisprosessia. Tarkoituksena on ollut käyttää uutta viestintäteknologiaa ja sosiaalista mediaa osana opetusta. Blogi on toiminut hyvin, mutta myönnettäköön, että näissä olosuhteissa on välillä haastavaa päivittää blogia, koska suurimman ajan olemme kaikki kiinni laivan töissä. Mm Ruotsin opettaja on kommentoinut opiskelijoiden ruotsinkielisiä tekstejä ja opiskelijat ovat pyrkineet vastaamaan kysymyksiin ja kommentteihin.

Kaikkea opittua ja koettua ei ole ollut mahdollista jakaa. Opiskelijat ovat ottaneet merestä vesi-ja pohjanäytteitä ja tutkineet niitä mikroskoopeilla. Lisäksi he ovat tutkineet silokallioita ja tehneet niistä savijäljennöksi. Suomenlinnassa vietimme hienon päivän ensin tutustumalla kuivatelakkaan ja sitten muuhun linnoitukseen. Porvoossa kävimme tuomiokirkossa ja vanhassa kaupungissa ja matkan varrella olemme tutustuneet monenlaiseen merelliseen kulttuuriperintöön. Perinnelaivaelämä on kuitenkin elävää historiaa.

Tsykin merilinjan opiskelijat ovat osoittaneet erinomaista joustavuutta, reippautta ( mm valmistamalla itse kaikki ateriansa), hyvää käytöstä sekä toimineet pääsääntöisesti annettujen ohjeiden mukaisesti, mikä on myös edellytyksenä merenkulun turvallisuudelle.

Nina Brander (BGG) ja Christiane Ala-Nissilä (HY)

Purjehdittuamme  Helsingin ohi, myrskyn riehuen ja sadepisaroiden iskien kuin veitsenterät suoraan kohti ikkunanruutuja pidimme kurssin tiukasti kohti tuntematonta. Tuulen nopeus oli n. 7-8 m/s ja mainingit paiskoivat alustamme ja tavaratkin lentelivät aluksen sisätiloissa. Samoihin aikoihin Inga-Lillin sisaralus,  Astrid, painoi täyttähöyryä ohitsemme ja avasi tulen meitä kohti, ampuen meitä hurjasti tykinkuulilla (vesi-ilmapalloilla) suoraan laivamme kylkeen, saimme osumia ainakin 4-5 kappaletta. Selvisimme onneksi taistosta voittajina(kröhöm) ja jatkoimme matkaa Rövarin saaren suuntaa ja saimme paikan suojaisasta laiturista. Jatkamme matkaamme huomenna kohti ääretöntä ja sen yli!

Ps. Villasukkamme ovat kastuneet

Terveisiä Turkuun

Ystävällisin terveisin merileijonat:

Olli ja Elias

Sekä Norppa-Noora.