Kuukausi: elokuu 2010

Saavuttuamme Sköderskärinmajakalle ryhtyi kukin tekemään omia askareitaan: Yhdet lähtivät lämmittämään saunaa, toiset virittämään grilliä ja toiset menivät tekemään savivalauksia upeista saaren silokallioista. Täysikuun paistaessa taivaalla  kokoonnuimme kaikki yhteen kuuntelemaan majakkasaaren vartijan tarinoita Söderskärin historiallisesta majakasta. Nousimme kerros kerrokselta ylös pimeässä majakassa taskulampun valossa ja kuuntelimma tarinoita majakan vaiheista ja elämästä majakkasaarella.

Jo muinaisina aikoina paikalla on ollut merimerkkejä takaamassa merenkulun turvallisuutta ulkosaaristossa. Kaikka väylät Helsinkiin, Porvooseen ja Pellinkiin ovat kulkeneet Söderskärin kautta. Autonomian aikana 1800-l idän liikenne kasvoi ja majakka rakennettiin 1862. Saarelle muutti majakkamestari ja 3 majakanvartijaa perheineen. Heille rakennettiin asunnot, jossa he asuivat ympäri vuoden.  Majakka loisti vain avoveden aikaan.

Majakan valolaitteisto tilattiin suoraan Pariisista. Se on toinen Suomen kahdesta ensimmäisestä Fresnelin järjestelmän mukaisesta kristalliprismoista valmistetusta linssistöstä. Majakka loisti jopa 15 meripenkinkulman päähän. Lopullisesti valo sammui vuonna 1989.

Elämä majakalla on ollut yksinkertaista ja karua sekä kamppailua milloin luonnonvoimia milloin vihollista vastaan. Sodan aikana majakassa toimi lennätinkeskus, jossa Lotat päivystivät. Puhelinmen ansiosta he saivat usein tiedon viholliskoneiden lähestymisestä idästä jo ennen kuin ne näkyivät ja välitivät tiedon eteenpäin Helsinkiin.

Olipa kerran majakanvartija, jolla oli tytär nimeltä Anna. Anna oli 10-vuotias. Kerran Söderskäriin saapui naapurisaarelta nuori mies nimeltä Johan, joka oli kalastaja. Hän ihastui   Annaan, mutta ymmärsi ikäeron olevan liian suuri joten hän sanoi tämän isälle:” Pidä tytöstä huolta. Palaan hakemaan hänen, kun aika koittaa.” Annan ollessa 23-vuotias Johan palasi ja he menivät naimisiin.  Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun.

Nousimme pilkopimeässä majakan huipulle 32 metriin ihailemaan kuunsiltaa, jonka täysikuu muodosti avomerelle. Horisontissa siinsivät Tallinnan valot ja Helsingin edustalla vilkkui Suomenlinnan kirkkomajakka.

Myöhäinen päivällinen oli odottamisen arvoinen. Grillasimme kuunvalossa ja myrskylyhtyjen loisteessa majanvartijan tuvan edessä. Yöllä saunoimme 1876 valmistuneessa saunassa ja osa kävi myös uimassa karuilta silokallioilta kuun loistaessa taivaalta.

Tuhannet kiitokset Eilalla, Pihlalle ja Söderskärin väelle. Tämä kokemus ei unohdu!

Turun Suomalaisen yhteiskoulun lukion merilinjan puolesta

Marko,Toni ja Oskari

Lähdimme klo 10.00 Stora Herröstä. Söimme lounaaksi perunamuussia, herkkusieni-tonnikala-kinkkukastiketta ja salaattia. Purjehdimme Helsingin ohitse Kuninkaan Portista, josta jatkoimme kohti Söderskäriä. Matkallamme teimme muutaman vendan ja jouduimme pyörimään merillä hetken, johtuen aikaisesta saapumisestamme Söderskäriin. Tällä hetkellä näkyvissämme on majakka ja muutama talo, sekä kalliota. Sauna on piakkoin valmis ja sitten on luvassa marinoituja piffejä. Ennen kuin saamme ruokaa ja pääsemme saunaan niin menemme käymään majakan saloissa.

Teemu Hänti

Otso Laaksonen

Robert Kontulainen

Juho Kaartoaho

klo 13.15, 60.08.219N, 24.49.502E, Käärmesaaren salmessa, tuuli 7-8-m/s SW, kolmella purjeella 3-4-solmua, Robert ruorissa, kohti Söderskärin majakkaa.

Muuta: suosittu yösuunnistus sateessa, upea täysikuu näköalatornissa, myöhemmin ukkosta viime yönä.  Aamulla lähdettiin kohti Söderskäriä. Purjeet ylös ja kallion suojassa saatiin pohja- ja vesinäytteitä 13.5-15.4m:n syvyydestä. Otimme kaksi pohja- ja vesinäytettä. Pinnalla oli lievästi sinilevää, Nodulariaa ja Aphanizomenonia, tyypillisiä rehevöityneissä vesissä. Pohjanäyteet saatiin otettua noin 13.5 metrin syvyydestä. Ensi silmäyksellä näytti, että emme saaneet mitään muuta kuin kiviä ja pohja- liejua. Opiskelia nimeltä Olli oli heittämässä pohjanäytteen takaisin mereen, mutta opettaja kielsi sen ja halusi, että niitä tutkitaan tarkemmin. Loppujenlopuksi pohjanäytteestä löytyi liejusimpukoita (Macoma baltica), mittarijuotikas (imee verta kampeloista ja sen jälkeen pudottautuu pohjalle) ja merisukasjalkaisia jotka viihtyvät usein vähähappisilla pohjilla.

Kertovat: Ville Väisänen ja Juho Kaartoaho.j

Tilanteet merellä ja maastossa poikkeavat valtavasti arjesta. Erilainen oppimisympäristö on  sekä opiskelijoille että opettajille mielenkiintoinen. Uudet maisemat ja kokemukset ovat yhteisiä. Merenkulku, historia, luonto ja  taiteet nivoutuvat yhteen saaristossa luontevasti.

Navigare- blogin pitäminen on ollut osa oppimisprosessia. Tarkoituksena on ollut käyttää uutta viestintäteknologiaa ja sosiaalista mediaa osana opetusta. Blogi on toiminut hyvin, mutta myönnettäköön, että näissä olosuhteissa on välillä haastavaa päivittää blogia, koska suurimman ajan olemme kaikki kiinni laivan töissä. Mm Ruotsin opettaja on kommentoinut opiskelijoiden ruotsinkielisiä tekstejä ja opiskelijat ovat pyrkineet vastaamaan kysymyksiin ja kommentteihin.

Kaikkea opittua ja koettua ei ole ollut mahdollista jakaa. Opiskelijat ovat ottaneet merestä vesi-ja pohjanäytteitä ja tutkineet niitä mikroskoopeilla. Lisäksi he ovat tutkineet silokallioita ja tehneet niistä savijäljennöksi. Suomenlinnassa vietimme hienon päivän ensin tutustumalla kuivatelakkaan ja sitten muuhun linnoitukseen. Porvoossa kävimme tuomiokirkossa ja vanhassa kaupungissa ja matkan varrella olemme tutustuneet monenlaiseen merelliseen kulttuuriperintöön. Perinnelaivaelämä on kuitenkin elävää historiaa.

Tsykin merilinjan opiskelijat ovat osoittaneet erinomaista joustavuutta, reippautta ( mm valmistamalla itse kaikki ateriansa), hyvää käytöstä sekä toimineet pääsääntöisesti annettujen ohjeiden mukaisesti, mikä on myös edellytyksenä merenkulun turvallisuudelle.

Nina Brander (BGG) ja Christiane Ala-Nissilä (HY)

Purjehdittuamme  Helsingin ohi, myrskyn riehuen ja sadepisaroiden iskien kuin veitsenterät suoraan kohti ikkunanruutuja pidimme kurssin tiukasti kohti tuntematonta. Tuulen nopeus oli n. 7-8 m/s ja mainingit paiskoivat alustamme ja tavaratkin lentelivät aluksen sisätiloissa. Samoihin aikoihin Inga-Lillin sisaralus,  Astrid, painoi täyttähöyryä ohitsemme ja avasi tulen meitä kohti, ampuen meitä hurjasti tykinkuulilla (vesi-ilmapalloilla) suoraan laivamme kylkeen, saimme osumia ainakin 4-5 kappaletta. Selvisimme onneksi taistosta voittajina(kröhöm) ja jatkoimme matkaa Rövarin saaren suuntaa ja saimme paikan suojaisasta laiturista. Jatkamme matkaamme huomenna kohti ääretöntä ja sen yli!

Ps. Villasukkamme ovat kastuneet

Terveisiä Turkuun

Ystävällisin terveisin merileijonat:

Olli ja Elias

Sekä Norppa-Noora.

Pilvistä ja tuulista. Suuntana länsi. Sijaintimme Isosaaren pohjoispuolella  Harmajasta 3 mailia itään. Tuulen nopeus on noin 8 m sekunnissa ja purjehdimme sivutuulessa. ”Kansivahti löysää mesaania”Osa miehistöstä lähti tekemään meriklaaria. Se tarkoittaa sitä, että irtonaiset esineet sidotaan ja laiva on meriaikaisessa kunnossa. Laiva keinuu tällä hetkellä aika lailla. Ville bongasi kartasta hylyn kartasta hylyn puolitoistamailia Harmajasta koilliuseen. Selvitämme asiaa. Santahaminasta kuuluu laukauksia emme ole saaneet osumia. Heittämällä Helsingin ohi.

Tällä hetkellä navigoimassa Ville, ruorissa Toni.

Kaunissaaren nurkilla mennään, 60.11.5N, 25.22E . Tuulee itä-kaakosta, n. 5 m/s, sataa, näkyvyys kohtalainen,  kaikki purjeet  ylhäällä, mennään n. 4-6 solmua kohti länttä, 4,5 m väylää. Runeberg tuli vastaan, höyrylaiva, jonka paikalla yövyimme Porvoossa. Konttialus näköpiirissä menossa kohti Vuosaaren satamaa (DG, HS or MP (A)..eli dangerous, hazardous or something) -lastissa. Tiira, 7 joutsenta, lokkeja.

Jimi ja Teemu

Oikein hyvää ja aurinkoista huomenta tasapuolisesti kaikille! Moottori käynnistyi ja irtauduimme laiturista klo 05.12 ja suuntasimme Porvoonjokea pitkin kohti etelää ja ohitimme Nesteen öljyjalostamon ja Haikon kartanon. Teimme sivussa sekä kurki -, isokoskelo -, että halo havainnon. (Halo syntyy auringon ympärille kun auringon säteet heijastuvat ilmassa leijuvista jääkiteistä.)

Purjeet ylös – 07.04!

Noin kaksi tuntia lähdön jälkeen pääsimme suotuisille vesille jossa oli aika nostaa purjeet. Tuulen nopeus oli lähdön aikana 2 m/s, mutta päivän edetessä luvassa on jopa 5 m/s itä-kaakkoistuulta. ”Länttä päin lähdetään, kun päästään” -Kapteeni. Kone pysähtyi 07.24. Nyt edetään 2,4 solmua ja suuntana on 154 astetta (4,5 ,väylä etelä-kaakkoon).

Tuulisin terveisin 3. Vahti:

Marko, Juho, Ville V, Otso ( ja Nina )

Saapuessa Porvooseen tulimme sivumyötäisessä luoteis-tuulessa jonka nopeus oli n. 8 m/s. Kaunissaaressa teimme myös pienen sinilevähavainnon, josta löysimme jopa kolmea eri sinilevälajiketta. Suurimmaksi osaksi tulimme kolmella purjeella: mesaanilla, fokalla ja klyyvarilla. Lopussa jouduimme kuitenkin turvautumaan moottorin apuun kapean väylän vuoksi.

Kiinnityimme Porvoon vierasvenesatamaan noin kello 18.00. Heti kiinnityttyämme saimme unohtuneet ruoat mukaan matkahuollon kautta. Tämän jälkeen lähdimmekin tallustamaan kohti Porvoon historiallista tuomiokirkkoa, jossa meille kirkkoa esitteli ensin kirkon henkilökuntaan kuuluva nainen ja siitä jatkoi Christiane kertomalla kirkon ja Porvoon mielenkiintoisesta historiasta.

Porvoossa kävimme syömässä kukin omaan piikkiimme ja kuten arvata saattaa, löysimme keskustasta nopeasti hyvän kebab-pitserian. Ja ruoka oli todella hyvää! ;P

Terveisiä kaikille toivottavat: Otso, Marko, Juho ja Ville V!

Vi alla om vårt grupp gjorde någon studie tillsammans på strand. Vi tittade till vatten och plockade sjögräs, till exempel sinileviä, rakkolevä, jouhilevä och hapsisuti. Vi också tar sampel från botten med EKMAN och undersökat det. Vi märkat att det biodiversitet om östersjö är ganska knapt, organismer var lilla och ingen av dem är endemiska. Sjös temperatur var 19 grades. Sinilevä var lite grand i yta. Olika släkten var aphanizomenon, nodularia och pallosinilevä. Vi hittade också leväkotilo, leväkatka, merirokko och sinisimpukka.

Det gäller Valtteri, Oskari och Ville både Toni (svenka folket)