Navigare

Lähtö 7.09 Kärdlasta, ilma on hyvä.

9.30 Tuulta 3 m/s Aurinkoa ja maininkia. Horisontissa näkyy rahtilaivoja.

12.10 sijainti 59° 28N 22°´28E tuulta 5m/s. Muuta huomioitavaa MOB-harjoitus.

13.00 Suomen meriraja ylitetty, sää pilvinen, tuuli 5m/s.

14.00 sijainti 59° 37´1N 022° 20´01E tuulta 4 m/s. Genaakkeri, iso ja mega fisherman ylös.

14.40 sijainti 59°40´ 6N 022° 17´4E tuulta 4 m/s. Muuta huomioitavaa vahinkojiippi.

15.29 Epäonnenkari näkyy tuulta 4 m/s

17.01 sijainti Örö, sää pilvinen. Rantautuminen

 

Miko ja Nea

 

MOB-harjoitus                

Aivan yllättäen kipparimme Kimmo hyppää mereen ison aallokon keskelle aavalla merellä ja näin sai alkunsa MOB-harjoitus .Tarkoituksena oli siis pelastaa Kimmo merestä mahdollisimman nopeasti. Pelastusoperaatio jatkui seuraavasti:

Huomattuamme miehen olevan yli laidan kuului huuto ”mies yli laidan”. Yhtenä operaation tärkeimpänä kohtana kaksi miehistömme jäsentä alkoi osoittaa katsettaan herkeämättä Kimmoa joka kellui liivit päällä aaltojen keskellä.Ruori siirtyi nopeasti perämies Valtterille ja hän otti homman haltuun antaen käskyjä ja ohjeita, miten toimitaan. Lokin suunta kääntyi kohti uhria ja miehistö valmistautui uhrin nostamiseen. Kun tarpeeksi lähelle oli päästy laitettiin pelastuslenkki veteen ja Kimmo nostettiin aluksen kannelle. Pelastamisoperaatioon meni aikaa kolme ja puoli minuuttia.

Lopuksi vielä keskustelimme miten meni ja miten tilanne eteni.

Nea

 

 

Hiiunmaa on saari, joka sijaitsee 82 kilometrin päästä Hangosta. Rantaviivaa Hiiunmaalta löytyy 329 kilometriä. Kokoa saarella on n. 1000 neliökilometriä ja asukkaita n. 7000 joista puolet asuvat Kärdlassa. Hiiumaa on syntynyt noin 9000 vuotta sitten jääkauden jälkeen, maankohoamisen seurauksena.

Maaperä on hiekkaa, joka aiheuttaa mm. puiden hitaamman kasvun. Esimerkiksi 100 vuotias puu voikin todellisuudessa näyttää vain 70 vuotiselta puulta. Vuosikasvu jää kapeammaksi heikomman ravinnon saannin vuoksi.

Hiekkainen maaperä suodattaa loistavasti sadevettä, jonka ansiosta Hiiunmaalla saadaan nauttia mitä raikkaimmasta pohjavedestä. Kun maahan työnnetään ontto putki pohjaveteen asti alkaa sieltä virtamaan paineen avulla vettä maanpinnalle. Vesi on puhdasta, raikasta ja virtaa maaperästä vuorokauden ympäri joka päivä. Yhdellä Hiiunmaan kaduista oli jokaisen talon pihalla suihkulähde josta virtasi tätä raikasta vettä ylös maanpinnalle. Näitä lähteitä kutsutaan lirikaivoiksi.

Hiiunmaalla on kolmeakymmentäneljää eri orkidea lajia, joista yksi on Valkolehdokki. Vielä seitsemän vuotta sitten näitä Valkolehdokkeja oli harvassa ja niitä oli vaikea löytää. Nykyään niitä on kaikkialla ja sitä ei pidetä enää niin harvinaisena.

Nea, Miko ja Petro

Valge Daam Haapsalun valkea neito

Haapsalun torilla oli vilinää kun haapsalulaiset valmistautuivat ensiviikonlopun suureen tapahtumaan. Tapahtuman pääkohtana on Valge Daam, neito, joka ilmestyy Haapsalun linnan kirkon kastekappelin keskimmäiseen ikkunaan vain elokuun täydenkuun öinä. Valaistaksemme hieman asiaa enemmän kerrottakoon koko tarina.

Keskiajalla, jolloin aluetta hallitsi Saare-Läänen piispa, Haapsalun linnassa oli tarkka sääntö, joka kielsi naisia astumasta linnan kynnyksen yli linnaan. Eräs linnan miehistä rakastui kuitenkin palavasti naiseen, jonka toi linnaan ankarasta säännöstä huolimatta. Nainen oli pukeutunut mieheksi ja lauloi miehien tavoin kuorossa, ettei paljastuisi. Kuorossa laulaminen kuitenkin paljasti hänet naiseksi. Naisen äänihän on luonnollisesti miehen ääntä korkeampi. Nainen muurattiin elävältä linnan seinään, ja nyt se näkyy aina kun kuu heijastaa oikealla tavalla Auringon valoa. Daamin näkeminen vaatii kuitenkin selkeän sään, joten toivotaan, että viikonlopuksi ei kerry pilviä Valge Daamin tielle.

Haapsalussa Valge Daam on iso juttu, se on kaikkien tuntema. Myös linnassa vieraileville turisteille on tehty mahdolliseksi nähdä hohtava Valge Daam. Eihän se tietenkään korvaa aitoa, mutta antaa osviittaa siihen mitä se voisi olla jos sen näkisi oikeasti.

Bromenaarin varrella ja muualla kaupungissa on valkoisia penkkejä, joita ihmiset saavat sinne ostaa. Penkkien valkoinen väri tulee juurikin Valge Daam neidon nimestä.

 

Nea

 

Teimme pienen iltaretken läheiselle uimarannalle ja snorklasimme, tutkimme pohjaa ja ihmettelimme lämmintä, kirkasta ja puhdasta vettä.

 

Kärdlän ranta, jossa snorklasimme, oli hyvin matala (1,5-2 m). Pohja oli hienoa hiekkaa, joka toi pienen palan etelän hiekkarantojen tunnelmaa. Vesi oli hyvin kirkasta ja näkyvyys oli noin 7-10 metriä. Veden lämpötila oli vähän yli 20⁰C. Pohjassa havaitsimme kauniin karua kasvillisuutta, kuten meriajokasniittyjä ja erilaisia vitoja sekä mielenkiintoista vedenalaista maisemaa. Uidessamme kiinnitimme huomiomme erityisesti satoihin meduusoihin, jotka tekivät snorklauksesta erityisen. Pohjassa huomiomme kiinnittyi satoihin pieniin reikiin, jotka kaivautuivat syvälle hiekkapohjaan. Reikien läheisyydessä havaitsimme myös ohuita pitkiä viivamaisia muodostelmia, jotka olivat ilmeisestikin syntyneet hiekkamatojen toiminnan seurauksena.

Hiekkamato, putkimadot, hiekkaputkimato (polychaeta, pygospio)

Hiekkaputkimadot ovat rakentamissaan, 1-2 cm pitkissä putkissaan paikallaan eläviä pieniä monisukasmatoja, jotka muistuttavat ulkoisesti toisiaan. Hiekkaputkimadot ovat kellertäviä, pitkän ohuita ja niillä on kaksi pitkää pyydystyslonkeroa. Laji pyydystää 25 mm:n kokoisista putkistaan pieneliöitä ympäröivästä vedestä. Hiekkaputkimato rakentaa ohuen ruskean hiekkaputkensa matalaan veteen. Laji on yleinen ja sitä saattaa olla paikoitellen tuhansia yksilöitä neliömetrillä. Hiekkaputkimato voi tilapäisesti jättää putkensa esimerkiksi lisääntyessään. Mato kiinnittää munakapselinsa kiinteille alustoille ja munista kuoriutuu sopivassa suolapitoisuudessa keijuvia toukkia.

Korvameduusa

Korvameduusa on muodoltaan läpikuultava ja hyytelömäinen. Kooltaan meduusat ovat 5-15cm. Malliltaan korvameduusa on kellomainen. Meduusan neljä korvamaista sukurauhasta muodostavat keskustan ympärille neliapilaa muistuttavan kuvion, mistä meduusa on nimensäkin saanut. Koiraalla kuviot ovat sinipunaiset ja naaraalla oranssinkeltaiset. Korvameduusan esiintymisalue Itämeressä ulottuu etelästä Merenkurkkuun asti. Suomen rannikoilla lajia esiintyy eniten Saaristomerellä ja läntisellä Suomenlahdella, missä se on runsaimmillaan loppukesällä.

FC Kebu

Inka, Juho ja Roope

NNE-kurssimme toinen päivä sisälsi tutustumista Viron sotahistoriaan ja operaatio Arhon eri vaiheisiin innokkaan oppaamme Urmaksen johdolla.

Ensimmäisenä tunnelmallinen bussimme vei meidät erityisen merkittävälle muistomerkille Kärdlan kauniiseen keskustaan. Muistomerkki on pystytetty sodassa kaatuneiden hiiunmaalaisten kunniaksi. Erityisen merkistä tekee siihen painetut sotilaat heidän sotahistoriansa vuoksi, koska muistomerkin henkilöt ovat taistelleet Suomen, Saksan ja Neuvostoliiton joukoissa.

 

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Ristimäki, jonka taianomaisuus on muotoutunut kuuluisan myytin ympärille. Myytin mukaan Ristimäen kohdalla kapealla tiellä törmäsi kaksi hääkulkuetta, jotka ajautuivat keskenään tappeluun ja toisesta kulkueesta menehtyi morsian ja toisesta sulhanen. Nykyään Ristimäellä jokainen voi tehdä oman ristin, joka tulee tehdä lähiympäristön luonnon raaka-aineista. Näin mekin teimme ja pystytimme ristimme mäelle satojen muiden joukkoon.

Ristimäen jälkeen suuntasimme bussila Hiiunmaan sotamuseoon, jossa oppaallamme Urmaksella oli kerrottavana tarina omasta lapsuudestaan.  Urmaksella oli tapana viettää kesät Hiiunmaalla ja silloin Viro oli vielä Neuvostoliiton alaisuudessa. Viron rannikko oli tiukasti vartioitu ja piikkilanka-aitoja seurasi hiekkakenttä, joka mahdollisti alueella tapahtuvan kielletyn liikenteen havaitsemisen. Urmas ja muut kylän lapset pelleilivät silloin tällöin venäläisten vartijoiden kustannuksella. Urmas kertoi heidän luikahtaneen aidan alitse hiekalle ja kävelleen takaperin vesirajaan ja omia jälkiään pitkin takaisin. Vartioiden saapuessa kierroksellaan paikalle pojat kiiruhtivat lähistölle kiven taakse piiloon seuraamaan, miten venäläis-sotilaat alkoivat panikoida luullessaan, että oli tapahtunut maihinnousu. Kyllä oli pojilla naurussa pidättelemistä.

Siirryimme sotamuseon sisänäyttelyyn, jossa keskustelimme operaatio Arhosta ja spekuloimme koululaivamme Olgan osallisuutta siihen. Operaatio Arho oli Neuvostoliittolaisten maihinnousu operaatio Hiiunmaalle ja Saarenmaalle. Operaatiossa käytettiin vain puisia aluksia magneettimiinojen vuoksi. Päivän mahtavimpana asiana ja hyvin mielenkiintoisena pidimme maanalaisiin bunkkereihin tutustumista, jotka ovat historiallisesti hyvin merkittäviä. Bunkkerit ovat toimineet sekä Saksan että Neuvostoliiton hallussa ja ne toivat suuren osan 1900-luvun Euroopan historiaa meidän ulottuville, joka teki hetkestä ikimuistoisen.

1. C Kebu

Inka, Roope ja Juho

58⁰59`.100 N 23⁰06`892E

22:00 – 24:00

Kun saavuimme ensimmäiseen navigointivahtiimme, oli isopurje jo nostettu valmiiksi, ja muiden purjeiden nostoa oltiin valmistelemassa. Loppujen lopuksi vaihto tapahtui noin viisitoista minuuttia alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. Vahdin vaihduttua Roope otti ruorimiehen paikan ja Inka ja Juho lähtivät etukannelle nostamaan purjeita valjailla veneeseen kytkettyinä. Tässä vaiheessa tuuli oli vielä myötäinen, mutta nopeasti purjeiden nostamisen jälkeen tuuli kääntyi lähes kokonaan sivuvastaiseksi. Myös tuulen nopeus vaihteli vahdin aikana, vaikkakin sekä tuulen nopeuden, että itse veneen nopeuden seuraaminen säkkipimeällä merellä oli melkein mahdotonta. Varsinkin alkupuolisko vahdista oli erittäin nopeatempoinen ja kiireinen, kun taas loppupuoli oli erittäin rentouttava ja rauhallinen. Ainoa vahdista mainittava huono puoli oli, että edellisessä vahdissa F. C Kebun valmistama ruoka oli miellyttävästi ehtinyt jäähtyä jääkylmäksi valmistajien itsensä päästessä maistamaan tuotoksiaan.

Inka, Juho ja Roope

Haapsalun Nömme

58⁰^56`.3N

023⁰24`.1E

5m/s SE

Lähdimme Haapsalusta klo 20.10. Ajamme tällä hetkellä moottorilla 5.3 solmun nopeudella, ja valmistelemme purjeiden nostoa. Kello on nyt 21.21 ja tuulen nopeus on tällä hetkellä 5 m/s.

Aamulla lähdimme klo 7.00 Turusta Onnibussilla kohti Helsinkiä. Laivaan pääsimme sisään kymmeneltä ja siellä suuntasimme tiemme kohti laivan aamiaisbuffettia.  Hikisen bussimatkan jälkeen saavuimme yhteen Haapsalun vierasvenesatamista. Pakkasimme tavarat Lokkiin ja lähdimme tutustumaan Haaapsalun historialliseen kaupunkiin. Pitkän matkan jälkeen pääsimme vihdoin syömään. Haapsalussa meille oli varattu opas, joka kertoi kaupungin historiasta ja esitteli muutamia historiallisesti tärkeitä kohteita, kuten Haapsalun piispanlinna. Kierroksen jälkeen meillä oli hieman vapaa-aikaa. Lokille saavuimme takaisin puolikahdeksalta, jonka jälkeen pieni opastus lokista ja käytännön asioista. Kahdeksalta lähdimme kohti Hiidenmaan Kärdlaa.

 

Mirka, Sauli ja Elias

Köydet kiinnnitettiin Haapsalun vierasvenesatamaan klo 20.30. Ilma on lämmin ja vesi erittäin matalalla – vettä on tällä hetkellä kölin alla 20 cm. Matkalla kuulimme hylkeiden laulua  ja teimme 3 hyljehavaintoa. Kun tottuu ajatukseen, että kaiku ei näytä yli kolmea metriä vettä kölin alla, pystyy liikkumaan näillä vesillä.

Pääsimme purjehtimaan tänään Väinämerellä, vaikka tuuli oli aika heikkoa. Olimme redillä  Harilaidin edustalla, jonne on merikarttojen mukaan uponnut kolme hylkyä. Snorklasimme ja vesikiikaroimme upeaa lahdenpohjaa, jossa oli meriajokas -niittyjä.

 

 

 

 

Pysähtyessämme Harilaidin saaren edustalle, lähdimme kumiveneellä entisen Neuvostoliiton vartiosaarelle. Kahlasimme loppumatkan rantaan, sillä vesi oli todella matalaa. Kävelimme rantaviivaa pitkin, kunnes löysimme polun heinikon keskeltä. Polku vei meidät vanhaan hylättyyn vartijoiden asuintaloon, jossa oli huoneita joka lähtöön. Makuuhuoneiden lisäksi talosta löytyi muun muuassa iso keittiö sekä kylmähuone, salonki, vaatteiden kuivaushuone ja tyrmähuone. Talo oli suurimmaksi osaksi tyhjillään, mutta satunnaisista huoneista löytyi esimerkiksi vaatteita, nahkakenkiä, venäjänkielisiä sanomalehtiä ja säilyketölkkejä. Ulkoapäin rakennus näytti huonokuntoiselta, mutta sisään astuessamme yllätyimme sen hyväkuntoisuudesta. Sitä ei oltu vahingoitettu, vaikka se oli luultavasti seissyt tyhjillään vuosikymmeniä. Se oli vain rapistunut ajan myötä.

Pihamaalla oli erilaisia rakennuksia. Osa niistä oli niin huonokuntosia, että emme uskaltaneet mennä sisään. Vartiotorni houkutteli meitä, mutta sekin oli liian vaarallisen näköinen. Lopulta suuntasimme rantaa kohti, jossa oli meren hiomia valkoisia kiviä ja hylyistä rantautuneita jäännöksiä. Blondit selvisivät hyvin tutkimusmatkallaan ja pääsivät turvallisesti takaisin Lokille.

Viivi, Saara, Maria ja Jessica

 

 

Lauantaina 22.8.2915 fyysikko Lauri Laakso luennoi ryhmällemme työstään Utön merentutkimusasemalla. Laakso on työskennellyt ympäri maailmaa ja nyt hän toimii ryhmäpäällikkönä muun muassa Utössä. Työryhmä tekee testauksia sekä mantereella että merellä aaltojen, tuulien, ilmakehän ja virtauksien parissa. He tutkivat muun muassa ilmakehän pienhiukkasia, kasvihuonekaasujen pitoisuuksia alailmakehässä ja pintavesissä. Lisäksi he tutkivat uusiutuvia energialähteitä: aurinko-, tuuli- ja aaltovoimaa. Utön merentutkimusasema toteutetaan ilmatieteenlaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä.’

Asema mittaa veden lämpötilaa, suolaisuutta, happipitoisuutta, sameutta sekä klorofylli- ja sinileväpitoisuutta. Ominaisuuksia voidaan mitata pinnasta pohjaan metrin syvyysvälein. Mittaustulokset päivittyvät automaattisesti asemalta internettiin.

Saara, Maria, Viivi