Navigare

Saavuimme perjantain puolella 00.40 Bäröön hienon seilipäivän jälkeen. 

Aamullä lähdimme kohti miehistonvaihtopaikkaa: Kustavin Vuosnaisia. Jokainen vahti otti matkalla pohjanäytteen Ekmannilla. Se tapahtui siten, että laite viritettiin Lokin kannella leuat auki ja laskettiin meren pohjaan. Laite laukaistiin lähettämällä luoti pohjaan. Näytteitä otettiin kovilta pohjilta ja pehmeiltä pohjilta, koska eri simpukkalajit indigoivat erilaisia pohjatyyppejä.

Aurinkoisessa säästä kerrattiin matkalla opittua historiaa ja täydennettiin blogia. Saavuimme juuri Vuosnaisiin klo 14.20 ja Turkuun arviolta 17-18.

Merilukion 1. miehistö

 

Kun Ruotsi menetti 1809 Suomen Venäjälle Haminan rauhassa vedettiin maan uusi raja Märketin kautta. Vuonna 1885 sinne rakennettiin majakka, joka esti monta haaksirikkoa vaarallisilla vesillä. Laivaliikenne lisääntyi 1800-luvulla teollistumisen, höyrylaivojen  ja kaupankäynnin myötä.

Majakan suunnitteli Georg Schreck. Majakan valo oli Suomen ensimmäinen, joka pyöri.  Näimme aidon alkuperäisen linssistön Maarianhaminan merimuseossa.

Majakanvartija muutti asumaan luodolle. Olot olivat hurjat, sillä luodon etelä ja pohjois suunnassa on aavaa, joten aallot ovat todella suuret ja lyövät myrskyllä luodon yli. Luodolle on rakennettu aallonmurtaja, koska aallot olivat olleet niin suuret, että vesi oli tullut keittiön ikkunasta, melkein hukuttaen majakkaväen syysmyrskyssä 1897.

Majakka rakennettiin aluksi Ruotsin puolelle, siinä uskossa, että koko luoto olisi ollut Suomen puolella. Asiaan puututtiin vuonna 1979 ja vuonna 1985 luodolle vedettiin uusi raja siten, että koko majakka on Suomen puolella. Uusi raja muistuttaa rusettia.

Hauskana yksityiskohtana rusetin tapaisen rajan takia Ruotsi on yhdessä kohtaa saarella Suomen itäpuolella.

Luoto on Suomen läntisin osa, jos ei lasketa mukaan vesialueita. Erään majakanvartijan mukaan, majakanvartioinnissa on paljon vapautta, mutta myös paljon vastuuta. Nykyisin Märketin majakkaa ylläpitää ja kunnostaa majakkaseuran jäsenet vapaaehtoistyönään. Suuret kiitokset heille majakan esittelystä ja ikimuistoisesta vierailusta saarella.

Ryhävalaat

Pietari, Rasmus ja Kalle

 

Saavuimme tänään henkeäsalpaavan kauniin Märketin majakkasaarelle. Yllätykseksemme saari koostui pelkästään matalasta kalliosta. Ajoimme saarelle kumiveneellä viiden henkilön ryhmissä, sillä saarella oli vaikeat rantautumismahdollisuudet. Päällepäin katsottuna näytti siltä, ettei saaren kallioilla kasvanut muuta kuin jäkälää sekä levää. Löysimme kuitenkin monta jo entuudestaan tuttua lajia, kuin uudempia tuttavuuksia. Haastavista ja ankarista olosuhteista huolimatta Märketiltä löytyy paljon lajeja, koska ne pystyvät selviytymään pienissä kallionkoloissa. Lintujen ulosteen mukana leviää siemeniä ja kasvit saavat ravinteita lintujen ulosteesta ja kallion mineraaleista. Sadevetenä saarelle tulee makeaa vettä, jota kasvit imevät itseensä. Märketin kallioilta ja kalliokoloista löytyi muun muassa alla olevia lajeja. Paluumatkalla ajoimme hyljeluodon ohitse. Näimme todella monta harmaahyljettä eli hallia sekä uimassa meressä, että makaamassa luodon päällä. Hylkeitä bongattiin kiikareiden kera ja jokainen näki ainakin vilahduksen hylkeestä. Hyljeluoto sijaitsi muutaman kilometrin päässä Märketin majakasta. Tunnistettuja kasveja, jäkäliä, leviä ja eläimiä:

• etelänmerisaunio
• poimuhierakka (meripoimuhierakka?)
• rantavehnä
• ruohosipuli
• pihatähtimö
• voikukka
• meripeltovalvatti
• järviruoko
• (leveä)osmankäämi
• isomaksaruoho
• haavankeltajäkälä
• suolilevät
• ahdinparta
• pikkuhauru
• punahelmilevä
• tällilevä
• leväkotilo, limakotilo
• sinisimpukka
• järripeippo
• merimetsoja
• harmaahylkeitä
• oliviinidiabaasikalliot

Liikkuessamme Ahvenanmaalla, ihmettelimme Ahvenanmaan teiden punaista väriä. Mistä tämä voisi johtua? Näimme myös, että Eckerön ranta ja merenpuoleinen rannikko olivat täynnä kuutiomaisia kivimuodostelmia, joissa oli punaista vivahdetta. Kerroimme mantsan opettajalle havainnoistamme ja hänellä oli vastaus kysymykseemme.

Kuutiomaiset muodostelmat olivat granaattia, jota on Ahvenanmaalla niin paljon, että Ahvenanmaalla on päätetty tehdä tiet sillä. Kuutiomaiset lohkeamat johtuvat graniitin kovuudesta. Graniitti on niin kovaa kiviainesta, etteivät edes suuret aallot ja talven jäät hetkauta niitä. Ainoastaan vuosien kestävä jääkausi rikkoo graniittia. Ja graniitti lohkeaa kuutioiksi.

Graniitti on syväkivi, eli se on muodostunut ja jähmettynyt hitasti maankuoressa miljoonia vuosia sitten, syvällä maassa, ja on noussut sieltä myöhemmin ylös. Graniitti on siis kivilaji, joka koostuu kolmesta eri mineraalista, joita ovat kvartsi, kiille sekä maasälpä. Graniitin tekee kovaksi kvartsi, kiiltäväksi kiille ja punertavan värin antaa maasälpä. Kokonaisuudessaan ja yleistettynä Itämeren rannikko on erilaista pohjois-eteläsuunnassa: eteläisellä Itämerellä on paljon hiekkarantoja ja -dyynejä, keskeisellä Itämerellä (Gotlannissa ja Saarenmaalla esimerkiksi) on kalkkikivirantoja, ja pohjoisemmalla Itämerellä ja saaristossamme on paljon kovia graniitti- ja gneissi kalliorantoja.

-Ryhävalaat

 

Olemme täällä odotelleet kysymyksiä ja kommentteja kirjoituksiimme. Seilaamme päiväkausia maan ääressä eikä kukaan näemmä ole kiinnostunut. Taukoamatonta navigointia, ruuanlaittoa ja opiskelua. Onko tämä blogin kirjoittaminen aivan turhaa?

Kommentoikaa hoi!

 

Arska möllöttää ja tuulee etelästä noin 4ms. Purjehdimme kaikki purjeet ylhäällä noin neljää solmua. Märketin mukavien ohjaajien kierroksen jälkeen, lähdimme siis kohti koillista, Pohjois-Ahvenanmaata. Ajoimme pienen luodon ohitse, toiveena hylkeitten spottaaminen. Se onnistui, sillä näimme todellakin muutamat hylskyt. Tosi siistien hylkeiden jälkeen ajoimme hetken moottorilla, kunnes urheat Monnit nostivat isosti perämies Teemun opastuksella purjeet ylös. Samaan aikaan muut tekivät omia juttujaan.

Opimme muutamia juttuja, esimerkiksi kaikki kehittyivät ohjaamisessa ja vyyhtiminen alkoi sujua erittäin mallikkaasti. Samaan aikaan muut vain tekivät omia juttujaan jossain muualla.

Navigointivuorolla kaikilla oli hauskaa. Aivan vuoron lopulla El Capitanoa alkoi hiukan väsyttää, joten päätimme lähteä miehekkäästi hakemaan Ryhävalaita terassille(kannelle). Vuoron vaihduttua Monnit alkoivat askartelemaan kortteja KIPPARIN käskystä.

-Monnit

Olemme meren kanssa, tiemme on meri
Elämme meren kera, merestä ja merellä
Tiedämme että meri antaa ja ottaa,
eristää ja yhdistää
Meri on sekä menneisyydessämme
että tulevaisuudessamme
Meri on tässä ja nyt

Matkallamme kierrämme koko Ahvennanmaan Turun saaristosta etelän kautta länsiosaan ja siitä pohjoispuolelta takaisin koti-saaristoomme.
Ahvennanmaa on asukasluvultaan hyvin pieni (28 000 asukasta), mutta kuitenkin täällä on peräti 16 kuntaa. Ahvennanmaa kuuluu Suomeen, mutta sillä on itsehallinto. Tämä tarkoittaa sitä, että heillä on esimerkiksi omat sairaanhoidot ja oikekeudet säätää omia lakejaan kuitenkin EU-lainsäädäntöä noudattaen. Mikä mielestämme on hassua, on se, että Ahvennanmaalla ei tarvitse opiskella lainkaan suomenkieltä, vaikkakin Suomen aluettahan se on.

Historiassa on ollut paljon erimielisyyttä siitä, kuuluuko Ahvenanmaa Suomelle vai Ruotsille. Kun Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan Haminan rauhassa 1809, liitettiin Ahvenanmaa sen mukana. Ahvenanmaa pyysi jäädä osaksi Ruotsia, mutta tähän ei kuitenkaan loppujen lopuksi suostuttu. Kun Suomi itsenäistyi 1917 kohtasi sitä taas kysymys Ahvenanmaasta. Ahvenanmaa halusi liittyä Ruotsiin ja Ruotsissa kiersi addressi asiaan liittyen ja lopullinen päätös saatiin Kansainliitolta 1920.  Kansainliitto ratkaisi asian ja vaikka Ahvenanmaa jäi Suomelle, tehtiin siellä silti paljon muutoksia:  ja Ahvenanmaan itsehallintolaki säädettiin 1922 ja Ahvenanmaa demilitarisoitiin eli siellä ei saanut tämän jälkeen enää olla mitään sotilastoimintaa. Ensimmäisen kerran demilitarisointi oli tapahtunut Krimin sodan jälkeen 1850-l.

Ahvennanmaa on aina ollut merkittävä kaupankäynnin kannalta. Jo 1200-luvulta lähtien ahvennanmaalaiset ovat matkustelleet Itämeren rannikkosatamiin käydäkseen kauppaa. Miten älyttömältä kuulostaakin, aikoinaan Ahvennanmaalta on viety jopa puuta Ruotsiin.

Vietimme yhden yön Eckerössä, joka on Suomen läntisin kunta. Aikoinaan, kun Suomi oli osa Venäjää haluttiin, Venäjä halusi osoittaa mahtiaan länteen ja Eckeröön rakennettiin valtavan kokoinen uusklassinen postitalo.  Sen on suunitellut Carl Ludvig Engel. Postitalon sanotaan olevan ”näyteikkuna länteen”. Postitalo lopetti toimintansa 1800-luvulla, kun höyrylaivat yleistyivät. Nykyään se on museotoiminnassa ja siellä sijaitsee pieni idyllinen kahvila.

Reissumme aikana pääsimme kokemaan mitä ainutlaatuisimpia kokemuksia. Näimme henkeä salpaavan kauniita auringonlaskuja, taianomaisen tähtitaivaan, pääsimmes tutkimaan veden alla olevaa elämää snorklaten ja tutustuimme tähän ihanaan luomoavaan luontoon ja kasvillisuuteen.

-laivakisut, miau mau

(Lotta, Ansa, Hanna ja Viivi)

Reissun kovimmat tuulet osuivat matkallamme Maarianhaminasta Eckeröön. Lähdimme Maarianhaminasta kello 15.  Tuuli etelästä noin 6-10 metriä/s.

Nostimme yhdessä Lokin kaikki purjeet. Purjeita oli ylhäällä genaakkeri, Megafishermann ja iso.

Matkalla teimme mies yli laidan-harjoituksen, siten että Kimmo hyppäsi veteen. Harjoitus meni hyvin, pienestä epäröinnistä huolimatta.

Matkalla oli sen verran aallokkoa, että osa miehistöstä kärsi merisairautta. Kukaan ei kuitenkaan purjonnut yli laidan, mutta pähkinäpussi tuli kovaan käyttöön.

Rantautuminen onnistui moitteettomasti ja rannasta matka jatkui saunalle ja chämppäriä katsomaan. Jätettiin myös surulliset jäähyväiset parhaalle perämiehelle Kimmolle.

Katselimme auringonlaskua Ahvenanmerelle ja opimme uutta Suomen kansalliskivestä.

Ryhävalaat

Merilukion miehistölle tarjoutui odottamaton mahdollisuus kiivetä Pommernin rikiin. Tähän tilaisuuteen tarttui Lotta ja merilinjan koordinaattori. He pukivat turvavaljaat ja turvaköydet ylleen ja kiipesivät isomaston märssyyn ihailemaan maisemia. Pommernin maston korkein kohta 46 metrin korkeudessa.

Itse kiipeäminen oli pelottavaa ja loppua kohden meinasi käsivoimat loppua. Kiipeäminen tapahtui Pommernin köysiä pitkin. Mitään vaaraa ei kuitenkaan ollut, sillä turvavaljaat olivat astetta raskaampaa kalustoa… Onneksi molemmat kiipeilijät saavuttivat märssyn ja pääsivät sieltä ihastelemaan Maarianhaminan satamamaisemaa kymmenien metrien korkeudesta. Alas tuleminen oli jännittävää ja pelottavaa, mutta onneksi nämä tuntemukset olivat täysin luonnollisia tilanteeseen nähden. Kiipeilyn jälkeen adrenaali virtasi vielä jonkin aikaa. Kiipeily oli kaikin puolin mahtava kokemus ja se ei varmasti tule umohtumaan koskaan. Molemmilta kiipeilijöiltä löytyi tänään spontaaniutta ja rohkeutta tarttua tilaisuuteen.

 

Lotta

 

Ennen kun saavuimme Maarianhaminaan, kuulimme siistejä tarinoita ahvenanmaalaisesta legendasta Gustaf Eriksonista. Hyvien yöunien ja makoisan englantilaisen aamupalan jälkeen menimme Maarianhaminan Merimuseoon ja Museolaiva Pommerniin oppimaan uutta ja kiinnostavaa settiä lisää Eriksonista. Opiskelimme historiaa Merimuseossa, näimme esimerkiksi ihka aidon ja alkuperäisen merirosvolipun, Pommernin keulakuvan muistin jumalatar Mnemosynen ja pääsimme seuraamaan ääniopastuksen avulla elämää Pommernissa laivan purjehtiessa Australiaan.

Gustaf Adolf Mauritz Erikson syntyi 1872. Hän oli ahvenanmaalainen merikapteeni, laivanvarustaja ja bisnesmies. Eriksonin isä ja setä olivat kumpikin merikapteeneja, joten hänellä oli selvät kuviot mitä itse haluaa aikuisena tehdä. Erikson lähti ensimmäistä kertaa merelle setänsä kanssa 9-vuotiaana, eikä päässyt helpolla.

23-vuotiaana Erikson aloitti purjehtimaan valtamerilaivoilla. Eriksonia ei kuitenkaan tunnettu pelkkänä kapteenina, vaan laivojen omistajana. Hän osti ensimmäisen laivansa 41-vuotiaana. Erikson osti useita laivoja lisää. Pommernin hän osti 51-vuotiaana. 1935 hänellä oli jo 15 valtameripurjehtijaa. Ericsson hankki laivansa aikana, jolloin aika oli jo ajanut suurten purjelaivojen ohi, mutta höyrylaivojen miehet joutuivat silti hankkimaan purjelaivapraktiikkaa. Ericssonin otti maksusta miehiä purjelaivoilleen töihin.

Erikson osallistui laivoillaan vehnäralliin. Vehnäralli oli viljan kuljettamista Australiasta Eurooppaan rahtipurjelaivoilla. Rallin siitä tekee se, että nopein siinä hommassa sai mainetta ja kunniaa paljon.

Kuuluisimpia ja nopeimpia vehnäralli aluksia oli Eriksonin omistama Herzogin Cecilie. Vielä muistettavamman tästä aluksesta tekee sen surullinen loppu. Legendan mukaan Herzogin Cecilie ajoi karille vuonna 1936. Taikauskojen mukaan naiset tuo alukseen huonoa onnea. Herzogin Cecilien kapteeni Sven Erikson otti Pamela-vaimonsa mukaan reissuun ja myöhemmin haaksirikkoutui Devonin rannikolle.

 

Monnit

Tommi, Justus ja Aleksi