Matkamme kohti Gotska Sändon saarta on siis alkanut. Vahtivuorot on jaettu ja omat tehtävät tiedossa. Kello 18.00 alkoi meidän ensimmäinen navigointivuoromme. Merivahdin tehtävät ovat ruorimies, navigoija ja tähystäjä. Ruorimiehen tehtävä on ohjata alusta ruorilla. Navigoija kertoo ruorimiehelle mihin mennään ja tähystäjä kertoo mitä ympärillä tapahtuu ja näkyy.
Kun meidän vuoromme alkoi, isopurje ja keulapurje olivat jo ylhäällä, mutta me pääsimme nostamaan staysailit. Tuuli oli pääasiassa 4 m/s, mutta kävi 5 ja 6 m/s. Pyrimme suuntaan 120 astetta, mutta alussa päästiin vain 70 asteeseen, loppua kohden suuntana oli jo 100⁰. Keittiövahdit olivat valmistaneet päivälliseksi hyvän kanakastikkeen riisillä.
Saapumisaikamme Gotska Sändoon on joskus, eli matkamme on vielä pitkä, mutta kyllä tämä tästä. Tuuli on vaihtelevaa, mutta noususuuntainen ja taivas on pilvinen. Nyt vain yön silmää kohti.
Ensimmäinen legi lähti lauantaiaamuna minibussilla kohti Ystadia, tai no, niin ainakin luulimme… Alle tunnin ajon jälkeen pysähdyimme Nynäshamnin satamaan, jossa meille selvisi, että Lokki ei olekaan Ystadissa vaan täällä Nynäshamnissa ja matkasuunnitelmamme menevät uusiksi.
Lokki oli lähtenyt maanantaina matkaan kohti Ystadia. Matka jäi vajaaksi koska isopurje meni myrskyssä rikki ja kipparin meriselityksen mukaan Lokki oli joutunut vaihtamaan kurssiaan kohti Sandhamnia. Purje vietiin Tukholmaan korjattavaksi. Onneksi myrsky ei aiheuttanut vakavampia vahinkoja ja ensimmäinen legi pääsee starttaamaan matkansa vaikkakin reitti sekä suunnitelmat muuttuivat.
Kuultuamme uutiset emme jääneet pakoilleen ihmettelemään, vaan aloimme heti valmistelemaan lähtöä Nynäshamin satamasta kohti Gotska Sändon saarta. Osa miehistöstä lähti kauppaan ja muut jäivät laittamaan Lokkia lähtökuntoon. Myrskyn jäljiltä korjauksessa ollut isopurje piti laittaa kuntoon, eli latat paikoilleen ja purje puomille.
Kello 16.30 Lokki lähti liikkeelle alkuperehdytyksen jälkeen, josta päällimmäisenä jäi muistiin, että pysy veneessä, turvallisuus on tärkeintä.
6 m/s S, etenemme vielä koneella, mutta purjeiden nostoa valmistellaan. Vamos!
Toivomme aktiivista blogitekstien kommentointia matkamme aikana. Kommentointi saattaa tapahtua viiveellä, mutta luemme ja vastaamme, kun meriolosuhteet sen sallivat.
Olemme seilanneet Merilukion kolmen eri miehistön kanssa 2 viikkoa merellä Raippaluodosta Högakustenille, Ruotsin rannikkoa alas Ahvenamaalle Maarianhaminaan, Tukholmaan ja Kökarin kautta takaisin kotisatamaamme Turkuun . Olemme seilanneet kahden viikon aikana yli 500 mailia, opiskelleet meribiologiaa, maantiedettä, historiaa, purjehdusta ja navigointia
Tämän vuoden teemana on ollut Unescon luonnonkulttuuriperintö, ihminen ja Itämeri. Lähdimme matkaan Raippaluodosta ja purjehdimme Ruotsin puolelle Korkearannikolle eli Höga Kustenille opiskellen jääkauden jälkiä ainutlaatuisessa Merenkurkun saaristossa, joka on ainoa Suomen luontoperintökohde Unescon maailmanperintölistalla. Olemme opiskelleet yhdessä merilukiolaisten kanssa pitkällä purjehduksellamme sitä, miten ympäröivä luonto, maantieteellinen sijainti, ilmasto ja suhteemme niihin muokkaavat meitä ja luovat edellytykset ihmisen toiminnalle.
TSYKin merilinja on kehittänyt koululaivapurjehduksia vuodesta 2010 ja vuodesta 2012 alkaen s/y Lokilla. Merilukion toiminta on ainutlaatuista ja kymmenen vuoden aikana toiminta on kehittynyt s/y Lokilla ammattimaiseksi Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion merilinjan opetussuunnitelman mukaiseksi oppimisympäristöksi. Toimittaessa vaativissa, alati muuttuvissa ja haasteellisissa meriolosuhteissa kaiken muun edelle menee turvallisuus: ammattimiehistön pätevyys, osaaminen ja aluksen ominaisuudet sekä soveltuvuus koululaivakäyttöön. Meillä on kyydissämme arvokkain kuviteltavissa oleva lasti: Merilukiolaiset.
Lämpimät kiitokset kaikille, jotka ovat mahdollistaneet tämän toteutumisen: Biologian ja maantieteen lehtori Nina Branderille, jonka kanssa olemme tämän kurssin ja Merilukion koululaivatoiminnan kehittäneet. Nina Brander opetti kahdelle ensimmäiselle miehistölle meribiologiaa ja maantiedettä. Kiitokset biologian ja maantieteen opettaja Jaana Holménille , joka vastasi opetuksesta 3. legillä. Sydämelliset kiitokset kahdelle taitavalle, luotettavalle ja ammattitaitoiselle kipparille Sakari Kalskeelle ja Markku Mikkolalle, kahdelle kokeneelle perämiehelle Jukka Elolle ja Teemu Grönroosille sekä uudelle tulokkaalle Simo Hännikkälälle. Merilukio kiittää 10-vuotta jatkuneesta yhteistyöstä Kimmo Hotasta ja aluksen omistajia ja toivoo, että jatkossakin voimme tehdä yhteistyötä ja seilata tutuksi ja rakkaaksi tulleella kuunari Lokilla.
Suuret kiitokset yhteisestä matkasta kaikille nykyisille ja entisille merilukiolaisille, jotka ovat seilanneet ja opiskelleet kanssamme s/y Lokilla näiden kymmenen vuoden aikana. Ilo oli meidän puolellamme.
Lähdimme Kökarista eilen torstaina 25.8 klo 15:15 pikkuväyliä puikkelehtien kohti Aspöta. Alkuun purjehdimme väyliä pitkin, kunnes poikkesimme oikoreitille. Oikoreitti puikkelehti luotojen ja saarten välissä, matkasimme koko ajan purjeiden voimalla. Reitti oli ahdas, mutta hyvin kaunis. Pääsimme pian avoimelle vesialueelle, mutta kesken avoimen selän ylittämistä tuuli kääntyikin 180 astetta. Käänsimme nopeasti purjeet toiselle puolelle ja jatkoimme matkaa vastatuuleen. Vastatuuleen matka oli tuskastuttavan hidasta, joten laskimme purjeet ja jatkoimme matkaa moottorin voimalla. Loppumatka olikin sitten helpompi. Ajoimme jonkin verran väylien ulkopuolella, mutta reitti ei ollut yhtä ahdas kuin aiemmin. Jotta pääsimme Aspön satamaan, täytyi meidän kiertää toiselle puolelle saarta.
Uusien ja vanhojen merilukiolaisten kohtaaminen Aspössä
Rantauduimme Aspöseen kello 20.45. Laiturilla meitä odottivat entiset merilukiolaiset aspöölaiset Linda ja Vilma, jotka muistelivat meille omia NNE-purjehduksiaan 2013 ja 2016. Vilma oli myös lämmittänyt saunan meille valmiiksi. Suuret kiitokset Vilma ja Linda!
Konkarit Jossi, Daniel ja Taito
Lähdimmetänään aamulla Aspöstä kello 5:50. Teimme myös laskuharjoituksen: Millä nopeudella meidän on edettävä, jotta saavumme Turkuun tänään kello 12:00. Matka Aspöstä Turkuun on 38 mailia. Mikä on tämänhetkinen vauhtimme?
Itämeripäivän aamu Kökarilla alkoi aamunavauksella, jossa katsottiin ensiesityksenä merilinjalaisten tekemä Dalskärin vedenalaista veistospuistoa esittelevä video.
Lisäksi kuulimme taustatietoa Itämeripäivästä ja siitä, miksi sitä vietetään. Itämeri on yksi maailman saastuneimmista ja rehevöityneimmistä meristä, joka johtuu pelloilta valuvista fosforipäästöistä. Meidän lukiomme Tsykin innoittamana 160 koulussa ympäri Suomea syödään lähikalaa Itämerestä, joka vähentää fosforia sekä rehevöitymistä. Muistakaa syödä kotona lähikalaa Itämerestä. Itämeripäivään kuuluu myös kello kuuden pulahdus Itämeressä, jonka mekin aiomme suorittaa.
Aamunavauksen jälkeen suuntasimme polkupyörillä Hamnön saarelle, jossa tutustuimme jo 1400-luvulla perustetun fransiskaaniluostarin raunioihin. Luostarin kallioihin on kaiverrettu Fransiskaanien kompassiruusu, joka näyttää ilmansuunnat. Luostari oli tärkeä suojapaikka entisajan merenkulkijoille. Sandvikin satama antoi myös meille hyvän saunan ja lepopaikan rankan purjehduspäivän jälkeen. Ystävällinen Robert tarjosi meille erittäin makoisia Ahvenanmaan pannukakkuja hillon ja kermavaahdon kera. Kiitos Robert! Merilukio kiittää vieraanvaraisuudestasi ja nyt jaksamme jatkaa matkamme täysin purjein kohti Aspön saarta.
Rakkolevä on yksi Itämeren avainlajeista. Siitä hyötyvät meren pienet eliöt ja myös me ihmisetkin. Rakkolevä toimii monien pieneliöiden ravintona ja suojapaikkana. Tämän lisäksi rakkolevä yhteyttää, niin kuin kaikki kasvit ja osa muistakin levistä. Rakkolevän määrä ja laatu kertoo, millaisessa kunnossa vesi on.
Tutkimme eilen biologian opettajamme Jaana Hollménin johdolla Söderarmin rantakallioilla rakkolevänäytteitä ja niistä löytyneitä pieneliöitä. Omasta näytteestämme ei oikein kotiloiden lisäksi muuta löytynyt, mutta muilta löytyi hieman enemmän erilaisia eliöitä. Näihin kuului mm. leväkatkoja ja leväsiiroja. Näiden lisäksi olisi ollut mahdollista löytää myös esimerkiksi katka- ja taskurapuja sekä sinisimpukoita.
Aamu-uinnin virkeydellä valmistauduimme purjehdukseen irroittamalla Lokin köydet laiturista klo 11.40 sekä laitoimme purjeet valmiuteen niiden nostamista varten. Alkuun ajoimme hetken matkaa moottorilla, jotta saavuttaisimme turvallisen paikan nostaa purjeet.
Åke ja Julle nostavat purjeita
Nelssonin takuuvarmassa ohjauksessa Åke ja Jülle nostivat ensimmäisenä isopurjeen kohti taivasta. Isopurjeen jälkeen nostimme fore staysailin, eli etumaisemman purjeen keskeltä. Purjeen alaleakki oli kuitenkin liian löysällä, joten jouduimme kiristämään sen maksimaaliseen tasoon. Alaleakki on purjeen alaosassa oleva sivu, jonka avulla purjetta voidaan kiristää latteaksi. Sen jälkeen nostimme taaemman purjeen eli main staysailin. Viimeisenä, muttei vähäisempänä ilmaan nousi genua kakkonen eli keulapurje.
Purjeiden nostamisen jälkeen kartoitimme reittimme kartan, harpin sekä kolmioviivaimen kera. Löysimme itsemme 3,4 mailin päästä lähtöpaikastamme keskeltä avomerta.
Klo 13 aikoihin meillä oli full sail eli kaikki purjeet ylhäällä ja nopeus on noin 5 solmua.
Samoilla purjeilla mentiin koko päivä kohti Kökaria. Tuulet olivat noin 8m/s ja vene liikkui mukavaa kuuden solmun vauhtia. Matkalla koettiin myös hieman pahoinvointia, mutta siitä päästiin yli. Pitkinä vahtien tunteina meitä viihdytti DJ Oskari rajallisella musiikkitarjonnalla. Matkan loppupuolella saimme nauttia kauniista auringonlaskusta.
Miehistöltä kerättiin yleisiä fiiliksiä: ”Superfiilis, hyvän ryhmän kanssa on kiva olla liikkeellä”- Förstimme Teemu, ”Ihan hyvä, vaikka onkin väsy”- Anna, ”Ihan jepa, mutta kauhee nälkä”- Katri, ”Merilinja tarjoaa parastaan” Christiane
Klo 22.33 rantaudumme Kökariin, jossa meitä odottaa sauna ja kauan kaivattu ruoka.
Vahdit vaihtuivat yön yli kello kolmeen saakka. Saimme köydet kiinni Söderarmin laituriin kello 4:10. Keittiövahdin herättyä tunnin myöhässä (herätyskello väärässä ajassa) valmistimme aamupalan ja kävimme aamu-uinnilla. Tämän jälkeen lähdimme tutustumaan Söderarmiin. Söderarm on saari, joka sijaitsee Ruotsin ulkosaaristossa avomeren laidalla. Saaren ainoa pysyvä asukas kertoi meille ruotsiksi saaren historiasta.
Söderarmin majakka rakennettiin 1839 ja sen jälkeen saarelle on lisätty rakennuksia. Saarella oli luotsitoimintaa jo ennen majakan rakentamista, sillä saari sijaitsee sisemmälle Tukholman saaristoon vievän väylän suun lähettyvillä. Majakan valo paloi ensin rypsiöljyn voimalla, mutta se vaihdettiin sähköiseksi vuonna 1953. Majakan käyttö merenkulun turvalaitteena lopetettiin vuonna 1999. Saari on, tai varsinkin oli, Ruotsille strategisesti tärkeä sijaintinsa vuoksi. Sotilaallisen toiminnan jäljet näkyvät yhä selkeästi saarella. Esimerkiksi saaren rannalla on kiskot, jotka auttoivat sotatarvikkeiden lastaamisessa ja purkamisessa. Alue on yhä Ruotsin puolustusvoimien omistuksessa, vaikka sen strateginen merkitys onkin vähentynyt.
Saarelta on hyvät näköalat avomerelle sen pienen koon ja korkeuden takia. Tuuli pääsee puhaltamaan saarella hyvin, sillä saarella on vain vähän puita. Saarella on sen kokoon nähden melko paljon rakennuksia, majakan lisäksi saarella on esimerkiksi museo, kioski, sauna sekä asuntoja. Tutustumiskierroksen jälkeen kello 11.40 lähdimme ylittämään avomerta, suuntana Ahvenanmaan rannikko.
Klo 23 Viking Glory ohitti meidät pimeällä väylällä 2 legin merilinjan miehistö kyydissään. Hetkeä ennen ohitusta laitoimme s/y Lokin saalinkivalot päälle, jotta he huomaavat meidät. He taas antoivat kännyköillään valomerkkejä m/s Gloryn kannelta, jotta erottaisimme heidät valomerestä. Vilkutimme ja huikkasimme heipat puolin ja toisin, ja jatkoimme molemmat öiselle merelle.
Matkamme kohti Gotska Sändon saarta on siis alkanut. Vahtivuorot on jaettu ja omat tehtävät tiedossa. Kello 18.00 alkoi meidän ensimmäinen navigointivuoromme. Merivahdin tehtävät ovat ruorimies, navigoija ja tähystäjä. Ruorimiehen tehtävä on ohjata alusta ruorilla. Navigoija kertoo ruorimiehelle mihin mennään ja tähystäjä kertoo mitä ympärillä tapahtuu ja näkyy.
