Tekijä: Nina Brander

Saavuimme Maarianhaminan Länsisatamaan aamulla kello 5.45. Purjehdimme läpi yön. Tuuli oli enimmillään 8 m/s ja nostimme genaakkerin ja välillä fishermanin. Keskellä yötä akut tyhjenivät ja hetki ajettiin pelkästään kompassin ja kartan avulla. Aamuyöstä tuuli tyyntyi ja kääntyi pohjoiseen. Nyt siivoamme venettä ja seuraavaksi lähdemme pelastautumisharjoitukseen Maarianhaminan merikouluun. Oppaanamme toimii Jouko Moisala.

terkuin Juulia ja Pirita

Otimme näytteitä Väderskärin kaakkoispuolella, kapteenimme pientä pulpettivenettä hyväksikäyttäen. Sukeltaessamme törmäsimme noin kolme kiloiseen haukeen, noin 500g ahveneen ja vielä noin 1,5kg haukeen. Näytteeksi keräsimme erilaisia leviä ja eliöitä. Näkösyvyydeksi mittasimme hulppeat 9,5 metriä! Kristallin kirkkaassa meressä oli mukava pulikoida, näytteitä keräillen.

Näytteet tutkittiin tukikohdassamme, Lokissa. Levien joukosta löysimme kolme Itämeren neljästä simpukasta. Sinisimpukoita löysimme monta. Sinisimpukat suodattavat noin litran tunnissa merivettä itsensä läpi. Itämerellä elävät sinisimpukat ovat stressaantuneita ja jäävät pienikokoisiksi, koska niillä on suolanpuutetta. Sinisimpukat saavuttavat sinisen värinsä kolmen vuoden ikäisenä.

Haaviimme kertyi myös runsas määrä leväsiiroja. Kovakuorinen leväsiira on puikulan muotoinen otus, jonka kuoren väri vaihtelee asuinpaikasta (levälajista) riippuen. Leväkotilot ovat noin 1cm mittaisia, joiden väri vaihtelee vaaleasta tummaan ja ravintona ne käyttävät levää. Myös leviä löysimme montaa eri lajia. Rakkolevä on täällä ulkosaaristossa erittäin puhdasta verrattuna sisäsaariston rakkoleviin, jonka seassa ja pinnalla kasvaa ahdinpartaa, levärupea jne. mutta täällä ne olivat erittäin puhtaita. Rakkolevä tunnetaan puhtaan vesistön merkkinä ja täällä vesi oli vähintäänkin puhdasta, ainakin rakkolevän määrästä ja yleiskunnosta päätellen. Ahdinpartaa me poimimme sukeltamalla hieman pinnan alapuolelle, kallioiseen kohtaan. Sen seasta löysimme myös suolilevää. Mitä enemmän suolilevää on ahdinparran joukossa, sitä ravinteikkaampaa vesi on.

Pidimme kapteenin venettä käytössä luvattoman kauan, josta meitä rangaistiin. Saimme kuulla kunniamme ja lisäksi tuli ylimääräinen tiskivuoro. Rangaistusta lievensi se, että näytteet olivat hyviä opettajan mielestä ja se, että näkösyvyys muistettiin mitata ihan oma-aloitteisesti. Nyt on synnit pesty ja matka saa jatkua ilman huolen häivää.

Jerry Lehtonen, Konsta Salmela ja Emil Leskinen

Isokarin luonto on todella monimuotoinen. Saarella kohtaavat vähäsuolainen Itämeri ja  vielä vähäsuolaisempi Pohjanlahti, joka luo aivan ainutlaatuiset elinympäristöt lajeille. Isokarin luonnosta löytyy yhteensä yli 380 kasvilajia, jotka ovat tulleet saarille monien eri vaiheiden jälkeen. Saaren luontoon on tullut kasvilajeja muun muassa muuttolintujen mukana. Esimerkiksi Isokarilla kasvaa sembramänty, joka on peräisin kaukaa Siperiasta. Saarella on käytetty ennen kasveja erilaisina rohtoina. Hyviä rohtoja olivat esimerkiksi ketosilmänruoho, joiden uskottiin auttavan silmäsairauksiin. Myös Maarian verijuuresta erittyvää maitiaisnestettä käytettiin sisäelinsairauksien hoitoon.

Saarelta löytyy myös paljon muita hyödyllisiä kasvilajeja kuten mäkimeiramia (oreganoa) ja villikuminaa, joita voidaan käyttää ruoanlaitossa. Saarella löytyy myös sikoangervoa, jonka tärkkelyspitoisista marjoista saatiin nälkävuosina ravintoa. Siitä saatiin myös poltettua viinaa. Hietakastikka valtaa nykyään syksyisin saaren niityt, mutta ensi kesänä saarelle tuodaan lampaita, jotka laiduntavat saaren niittyjä ja pitää maiseman avoimena. Kallioimarteen lakritsan makuista juurta on käytetty ennen mausteena ja nykyään se on lähinnä mukavan makuinen luonnon herkku. Tyrni, korpipaatsama ja suomyrtti kuuluvat myös Isokarin lajistoon.

Saaren länsipuolella sijaitsevat mahtavat  jääkauden muovaamat ja kelien piiskaamat silokalliot, joissa oli näkyvillä ruhjeita sekä siirroksia ja eri mineraaleista muodostuneita juonikuvioita. Kalliolammikoissa on välillä makeaa ja toisinaan suolaista vettä, koska mereltä tulevat suuret mainingit lyövät kalliolle merivettä ja pärskeet voivat lentää jopa majakalle asti. Talvella jäät painautuvat ylös kallioille ja kuluttavat siitä lähes kaikki kasvit ja jäkälät pois, paitsi haavankeltajäkälän, joka värittää graniittikalliot laikuittain keltaiseksi. Kalliossa olevista halkeamista kovalla kelillä aallot lyövät jopa 20 metriin asti kohti taivasta.

Kävelimme takaisin venesatamaan uutta tekeillä olevaa luontopolkua pitkin. Sen varrella olevan glo-järven rannalta löytyi kaksi kivistä 1800 luvun venelaituria, jotka törröttivät jo tukevasti  sisämaassa maankohoamisen vuoksi. Polku oli toistaiseksi melko vaikeakulkuista mutta polkua tullaan raivaamaan ennen sen virallistamista. Isokarin glo-järvet ovat syntyneet, kun maa on kohonnut ja merenlahdet ovat kasvaneet umpeen ja niistä on muodostunut makeita sisäjärviä.

Kaksi vuotta täyttävä Selkämeren kansallispuisto
Pinta-alaa on alueella noin 912 km², josta 98 % on veden alla, joten käytännössä alueella suojellaan merenpohjaa. Se sijaitsee Lounais-Suomessa Kustavista Merikarvialle yhteensä kahdeksan kunnan alueella. Vertailun vuoksi Saaristomeren kansallispuisto on 500 km² pinta-alaltaan ja se on perustettu vuonna 1983 kun taas Selkämeren kansallispuisto on perustettu vuonna 2011.

Selkämeren kansallispuistoon meidät tutustutti Kari Laaksonen ja keväällä piikiltä pelastettu koira ’Vili Perkele’ joka oli innoissaan mutta rauhallinen uudessa ympäristössään.

Lauri Leimu ja Konsta Grönberg

Vierailimme Utön upeassa majakassa aamulla. Se oli Suomen ensimmäinen valomajakka, joka rakennettiinUtööseen 1753. Alkuperäinen majakka räjäytettiin Suomen sodan aikana. Suomen sota käytiin vuosina 1808-1809 Ruotsin ja Venäjän välillä, ja sen seurauksena Ruotsi menetti Suomen Venäjälle.  Nykyinen majakka,jossa nyt vierailimme rakennettiin samalle paikalle vuonna 1814.

   Utön saarella asui saaristomeren hengellisintä kansaa. Utön majakka on Suomen ja Pohjolan ainut majakkakirkko. Kirkko rakennettiin kolmanteen kerrokseen,sillä siellä oli eniten tilaa. Kirkossa järjestetään kahta sakramenttia eli kastetta ja ehtoollista. Siellä pidetään myös vihkimisiä, mutta hautajaisia ei olosuhteiden takia voida järjestää. Siellä ei myöskään pidetä konfirmaatioita, koska saarella ei asu sen ikäisiä nuoria. Vuonna 1909 Utöseen rakennettiin toinen kirkko, sillä majakan kirkossa oli talvella kylmä ja vanhusten kulku sinne oli vaikee. Toisesta kirkosta löytyy sekä ortodoksinen ikoni, että katolinen maalaus, mutta nurkassa vartioi Luther, joten kirkko on avoin kaikille. Kirkkoon mentiin kiittämään Jumalaa purjehduksen onnistumisesta ja hengissä pysymisestä. Majakka kirkossa oli kalastaja taulu, joka kuvasti sitä kuinka kalaa tuli paljon ja vähän vuorotellen. Siellä oli myös kaksi enkelijä, joilla oli laivat sylissään. Se kuvasti sitä, kuinka enkelit suojelivat laivoja merellä.

Majakkakirkkoon tuli pappi aina adventti torstaina sillä hän oli toisaalla sunnuntaina joten kirkkovuosi aloitettiin jo torstaina. Jouluaamuna majakkakirkkoon kokoonnuttiin ja koska pappia ei ollut, joku saaren asukkaista puhui toisten edessä. Puhuja oli aina joku joka osasi sekä ruotsia että suomea.

  Jokaisella majakalla on oma singnaali. Utön majakalla se on 12s. Se tarkoittaa sitä, että majakan linssistöstä tulee 2 välähdystä 12 sekunnin sisällä. Nykyisen majakan väritys on kaksi värinen. Läntisen seinän toinen puoli on punainen ja toinen valkoinen. Väritys kertoi merenkulkijoille, että saarella on luotsi. Luotsi on henkilö, joka neuvoo suuria ulkomailta tulleita aluksia miten toimia Suomen saaristossa, jossa on paljon kareja. Majakka toimi muutenkin hyvänä maa kompassina vanhaan aikaan.

  Utön majakan ovenpielessä on 2 muistolaattaa: molemmat ovat Utön sotatapahtumista. Toinen on muistolaatta panssarilaiva Ilmarisen onnettomuudesta ja toinen taas kuvaa Neuvostoliiton laivaston hyökkäystä Utön linnaketta vastaan talvisodan alussa.

  Emme päässeet linssihuoneeseen,sillä se on suljettu yleisöltä. Utön majakan linsistö on Suomen majakoiden suurin. Kirjoitimme nimemme vieraskirjaan.

Iina & Anniina

PS: Navigoimme, nostimme purjeet ja ohjasimme koko matkan Utösta Jurmoon

Otimme pohjanäytteen Utön edustalla Lokin kannelta, 15 metrin syvyydestä. Pohjassa oli kova kalliota ja hiekkaa: muutama eri-ikäinen sinisimpukka, joiden pinnalla levärupea. Ihan niinkuin pitääkin. Kaikki upeat kuvat tältä päivältä ovat Enni Lehtosen ottamia.

Moikka!

Tänään tutkimme UTÖn rannikkoa. Mittasimme veden syvyyden, näkyvyyden ja otimme pohjanäytteitä ja vesinäytteitä  laiturilta. Huomasimme veden olevan yllättävän kirkasta nimittäin näimme pohjaan asti(4.3m), toisin kuin Aurajoessa (55cm). Rakkoelvä indikoi veden puhtautta. Täällä rakkolevä oli erittäin puhdasta ja tervettä ilman päällysleviä. Kahlasimme kahluuhaalarin kanssa rannassa ja vesikiikaroimme pohjaa. Keräsimme rakkoleväpuskia ja määritimme niiden asukkaita. Asukkaiksi osoittautuvat mm: limakotilo, idänsydänsimpukka, leväkotilo, leväkatka, liejusimpukka ja leväsiira. Lisäksi nappasimme korvameduusan ja monia eri levälajeja. Kävimme myös bongaamassa hopeisen kynttilänjalan Utön kirkossa.

T: Steffi & Anski

59.40N 022.43.670E, tuuli 9.5m/s SW, 6,7 knt

Bengtskär näkyy taivaanrannassa. Purjehdimme Suomenlahden yli hyvässä sivutuulessa ja uusi miehistö pääsi heti avomerelle ja öiselle merelle. Maininki sai vähän merisairautta liikkeelle ja genaakkeri repesi aamuyöstä. Muuten kaikki hyvin.

.59,30N 24,35 E  5,6m/s SW,Aluksen nopeus 4.9 solmua

Lähdimme Tallinnasta kello 20.20 kohti Suomea. Sää oli hyvä ja auringonlasku upea. Nostimme purjeet klo 21.45. Ylhäällä genakkeeri, toinen mainstail, isopurje ja tällä hetkellä nousee fisherman, jonka pinta ala on n.110m2. Vauhti on tällä hetkellä 5,5knt ja vauhti tulee kasvamaan luultavasti. Fiilikset ovat hyvät ja vielä melko pirteät ja Tallinnan valot näkyvät horisontissa vielä.

Eemeli, Miro ja Tero